kesämekko ja nimpparikimppu

19.5.2019

No hello! Voisi melkein sanoa, että long time no see, mutta täällä ollaan!

Piti oikeastaan tulla blogiin jo eilen, mutta päivä meni lasten harrastusten parissa ja kun päästiin iltapäivällä kotiin, en kyennyt juuri kuin makaamaan. Puin nimittäin aamulla lähtiessä villapaidan päälleni, ja jonkin aikaa yritin varjella näyttämästä nuhruista aluspaitaani, mutta puolilta päivin oli pakko luovuttaa. En voi käsittää, että kesä tuli näin nopeasti! Aamupäivällä houkuttelin miehen kanssani kasvihuoneeseen, ja hän ei kuulemma voinut olla siellä, kun oli liian kuuma. Hassua, koska minä olen meistä yleensä se kuumalle herkempi. Anyway, tänään on sitten kesämekkoiltu senkin edestä!

Lapsena sain nimipäiväaamuna aina äidin poimiman kukkakimpun. Kesän ensimmäisen omasta pihasta. Siitä on kai jäänyt tapa, että haluan itsekin yhä poimia itselleni kukkakimpun nimpparilahjaksi. Vähän nihkeää on, sillä kaikki pihan tulppaanit menivät parissa päivässä, mutta hei, lemmikkejä löytyy jo!

Ihan supernoloa, mutta meillä leikataan tänään ruohoa vasta ensimmäisen kerran. Nurmikko on kuin heinikko, mutta kun ei olla aikaisemmin ehditty. Ja tietenkin just se aurinkoinen sunnuntai, kun tuo lopulta saadaan listalle, niin päältäajettava onkin rikki. Voi kettu, sanon minä! Ja esikoinen, joka on meillä yleensä isänsä apuna tässä hommassa saateltiin tänään ihka ensimmäiselle junamatkalleen yksin. Hurjan jännää, ja napanuora vain venyy ja paukkuu. Ja toki tiedän, että kaupunkilaislapset ovat tottuneita kulkemaan julkisilla, mutta täällä meillä ei ole mitään lähiliikennettä. Onneksi matka ei kestä kuin parikymmentä minuuttia ja kummisetä on asemalla vastassa. Mutta jännää se on silti. Kotimatka menee samaan tapaan, ja lohdutimme kyllä, että jos junan ovi ei aukea tai ulos ei muuten ehdi oikealla asemalla, niin sitten haetaan jostakin. 😀

Leivoin salted caramel cheesecaken, kun kokoustimme naisporukalla perjantaina meidän kasvihuoneessa. Ihan koko kakkua ei saatu tuhottua, joten taidan keittää vielä nimpparikahvit ja istua kasvihuoneeseen nauttimaan vastaleikatun nurmen tuoksusta.

Suloista sunnuntain jatkoa!


Ilta puutarhassa

15.5.2019

Ihana auringonpaiste! Pari viime yötä on ollut sen verran pakkasta, että aamulla jokainen tulppaanikin on nuokkunut surullisesti. Mutta niin vain ne nousevat taas aamuauringon mukana. Ulos ei edelleenkään viitsi istuttaa mitään, mutta kasvihuoneessa harson alla daaliat alkavat heräilemään. Pari pelargoniaa hankin jo valmiiksi, ja vähän yrttien taimia. Minulta minulle äitienpäivälahjani olivat nuo suuret korit, jotka laitan kasvihuoneen edustalle. Kasvihuoneessa talvehti myös muratti, joka saa jatkaa elämäänsä jonkin istutuksen joukossa. Kun se aika tulee. Vielä yksi kylmä yö tähän putkeen, näin olen laskenut. Loppuviikoksi luvataan jo lämpöä ja lämpimiä öitä.

Sain äitienpäivälahjaksi suuren hortensian, mutta kylmien öiden vuoksi olen pitänyt sitä vielä sisällä. Ehkä huomenna upotan sen multaan ja nostan kasvihuoneeseen. Ensi viikolla sitten enemmän kesäkukkia. Kevät on ihanaa, jokainen päivä on askel kohti kesää!

Ilta-auringossa on oma taikansa. Tekisi mieli olla ulkona pidempään ja vain nauttia. Toisaalta nukkumaankin pitää mennä, sillä aamuvirkku sisäinen kelloni herätti tänäänkin jo neljältä. Kun mieli on levännyt kasvihuoneessa puuhaillessa, ei edes yksi kaatunut kaakaomuki nosta verenpainetta. Mutta nyt kaakaopyykkiä ja sitten untenmaille. Huomenna uusi päivä!

 

 

Istutuslapio saatu blogiyhteistyön kautta / Fiskars


kesäisempi koti ja tyhjä taulun paikka

14.5.2019

Hiphei ja tiistaita!

Tuntuu nyt olevan niin paljon kuvattavaa, että sitten kun pitäisi tulla tänne blogin puolelle päivittämään kuulumisia, tekisi mieli vain jakaa kaikkea puutarhajuttua tai kasvihuonetta. Ongelma kertonee siitä, että nuo aiheet on oikeastaan niitä, jotka tällä hetkellä valtaavat kaiken vapaana olevan ajatustilan. Mutta ymmärrän toki, että te ette ihan alvariinsa jaksa mun keväthehkutusta. Mutta hei, puutarhajuttuja on kuitenkin aivan varmasti tulossa, joten älkää pettykö, jos osasitte odottaa niitä. 😀

Kun mieli on vahvasti ulkona ja rikkaruohoissa, kesäkukissa, hallaharsossa ja kasvihuoneessa, jää koti vähän kaiken tuon jalkoihin. Niin käy joka kevät, ja tänä keväänä aika pahastikin. Mutta noh, minähän olen se, joka aina hehkuttaa, että on kiva, kun koti toimii samassa asussa joulusta juhannukseen ja toisinpäin. Vaan tiedättekö nyt on tullut vähän sellainen kesäromantiikan kaipuu. Tekis mieli laittaa pitsiverhot makkariin ja juhannusruusut seinille. Tiedän, aika hurjaa! Keski-ikää kenties, tai sitten makuuhuoneesta puuttuu romantiikka siinä määrin, että pitsiverhoille on tilausta. Niin tai näin, jokin muutoksen kaipuu istuu vahvasti sisustajan mielessäni.

Ensihätään kannoin saamani ruusun makuuhuoneeseen ja ajattelin, josko se veisi fiilikset hempeään kesään ja niihin juhannusruusuihin. Koska ihan oikeasti, vaikka siitä Juhannusruusu -tapetista tykkäänkin, niin en mä sitä jaksaisi enää syksyllä katsella. Tiedän. Siksi on oltava kekseliäs! 😀

Makuuhuoneen tyhjät seinät kuitenkin olisivat jotakin vailla. Eilen illalla kun oikein tuijotin ja tuojotin, päätin, että tuohon ikkunan viereen on laitettava joku taulu. Ehkä joku söpö kirppislöytö. Tai sitten ostan kivat (semisti kruusatut) kehykset ja laitan vaikka pari valokuvaa siihen. Joitakin kesäisiä kuvia. Sellaisia, joita katselee ihan mielellään syksylläkin, ja varsinkin silloin. Ja ehkä makuuhuoneen valaisinten päivittäminen voisi auttaa myös. Kiperästi pitäisi siis päästä kirppistelemään. Mutta ehkä kesä on ratkaisu myös tähän ongelmaan.

Eilen tehtiin pihatöitä koko ilta. Tänään oli päiväkodin kevättapahtuma ja viikon kaikki muutkin illat on täynnä ohjelmaa. Vaikka pihatöihin ei nyt ehdikään, niin helpottavaa on ainakin se, että iltaisin on yleensä niin väsynyt, ettei makuuhuoneen sisustusongelmia jaksa kovin kauaa pohtia.

Leppoisaa iltaa!

 


äitienpäivänä

12.5.2019

Kylmä ja kolea. Sellainen halusi olla äitienpäivä vuonna 2019. Mutta sää onkin vähintään yhtä arvaamatonta kuin elämä. Sen olen kymmenenteen äitienpäivään mennessä oppinut. Elämä ei ole koskaan valmis, koskaan ei tule se oikeampi hetki, minä en ole koskaan valmis ja juuri näin sen kuuluukin olla. Nuorempana joskus luulin, että asioille pitäisi olla oikea aika. Että tietyt jutut olisi ehkä pitänyt tehdä “oikeassa järjestyksessä”. Mutta se on myytti. Jokainen päivä on aina uusi ja erilainen. Huominen on aina tuntematon, arvaamaton ja ennen kaikkea epävarma. Elää täytyy nyt eikä huomenna, silti pitää haaveilla. Minä kasvan ja kehityn, opin ja elän. Suurin kiitos tästä lapsille –  tai äitiydelle.

Tänään on käyty onnittelemassa mummut. Mitään suuria juhlallisuuksia ei ole ollut ja näin on hyvä. Sain kukkia ja lahjoja, aamukahvin ja onnittelulaulunkin. Suukot ja halaukset. Ne kaikkein tärkeimmät. Pienet ympärille rutistuvat kädet, lahjoista suurimmat. Koko perhe kasassa, kaikki saman ruokapöydän ympärillä. Koko viikonlopun. Se tuntuu väliltä juhlalta.

Vaikkei strobovalojen ja savukoneen seurassa jumppaaminen ehkä kuitenkaan ole se mun juttu, tuntui kivalta viettää lauantai tyttöporukassa. Ja tulla kotiin ihailemaan kasvihuoneen edustaa, joka sai sekin viikonlopun aikana kyytiä. Eilen istuttiin ystävien kanssa iltaa kasvihuoneessa ja ihailtiin kevätsateen ropinaa. Kasvarissa oli lämmin viettää iltaa ja haaveilin kaikista niistä siellä vietetyistä kesäilloista, jotka ovat vasta edessäpäin. Ilosta, naurusta, elämästä ja ystävistä.

Puutarhassa kukkii, mutta niin paljon olisi tehtävää. Välillä tuskastun, että miten aika riittää kaikkeen. Välillä ymmärrän, että ei se riitäkään, ja juuri niin sen kuuluu ollakin.

Lempeää äitienpäivän iltaa kaikille äideille, isoäideille, tulevaisuuden äideille, varaäidelle, äitihahmoille, äidiksi kaipaaville, sydämeltään äideille ja äitiä ikävöiville. ♡


eucalyptus ruukussa

08.5.2019

Keskiviikon pikamoikat!

Edelleen sama ongelma kuin maanantaina. Kaupan tulppaanit ei enää kiinnosta ja omia ei raaski katkoa maljakkoon. Hain pika-apua puutarhaosastolta ja nakkasin olohuoneen pöydälle ruukkueucalyptuksen. Hittihän tämä oli jo syksyllä tai edellisenä, mutta itse en ole tohtinut ennen hankkia, kun olen ajatellut pimeän talvikodin kasvin viholliseksi. Mutta ehkä kesä antaa armoa. Vielä en tosin kasvia tällänyt multaan asti, kunhan laitoin ruman muoviruukun piiloon. Mutta hei, heti tuli skarpimman näköistä. Vielä kun joku ehtisi siivota, tuo ryhdikkyys ulottuisi olkkarin pöytää pidemmällekin.

Hittihän tämä oli jo syksyllä tai edellisenä, mutta itse en ole tohtinut ennen hankkia, kun olen ajatellut pimeän talvikodin kasvin viholliseksi. Mutta ehkä kesä antaa armoa. Vielä en tosin kasvia tällänyt multaan asti, kunhan laitoin ruman muoviruukun piiloon. Mutta hei, heti tuli skarpimman näköistä. Vielä kun joku ehtisi siivota, tuo ryhdikkyys ulottuisi olkkarin pöytää pidemmällekin.

 Jätin keittiön pöydälle ruokakaupasta nappaamani lehden. Siis sen aukeaman, jossa oli vinkkejä äitienpäiväkakkuihin. Mielenkiinnolla seuraan, onko asialla vaikutusta. Mutta nyt vielä nopeasti pienemmän kanssa askartelemaan. Kivaa iltaa!

 

PS. Syy siihen puutarhamyymälässä käyntiin oli muuten kesäkurpitsoissa. Käytiin hakemassa lisää multaa ja pari pussia kesäkurpitsan siemeniä. Kaikki hyvin, olen pääsemässä asian yli! ♡


my happy place – syvällä mielen sopukoissa

07.5.2019

Eilisestä positiivisuudestani huolimatta kesäkurpitsan taimieni tilanne otti koville. Symbolisesti kun kaikki itse kasvatettu on aina paljon tärkeämpää kuin valmiina ostettu. Jokainen milli ja jokainen lehti on huolella ihailtu, ja rakkaudella vaalittu. Tai ehkä taimien masentava ulkonäkö yhdistettynä kylmän koleaan säähän iski jonnekin pinnan alle. Niin tai näin, löysin itseni illalla itkemästä ruskistuneiden lehtien ja nuppujen kohtaloa.

Tiedän, että moista tunteilua on kovin vaikeaa ymmärtää, jos ei koe viherpeukalointia kovinkaan vahvasti omakseen. Ei kuitenkaan liene tarpeen kertoa, että mulle tuo harrastus on erittäin tärkeä ja jossain määrin se pitää minut järjissäni. Vähän niin kuin kirjatkin. Ne on rinnakkaistodellisuuksia, joihin uppoamalla huolet ja murheet väistyvät. Niinpä karkottaakseni zuccini-apatiaa, olen nauttinut kasvihuoneen luomasta lohdusta ja kääntänyt katseeni kaikkeen muuhun kasvavaan. Vajonnut sinne jonnekin onnelliseen mielensopukkaani, jonne maalliset huolet tai murheet eivät mahdu. My happy place ei siis välttämättä ole kirjaimellisesti kasvihuone, vaan enemmänkin se siellä saavutettu mielentila. Vähän kuin urheillessa tuleva runner’s high euforia tai ne kirjan ensimmäiset sivut, kun ymmärrät, että tämä teksti on ahmittava ja äkkiä.

Olen monesti miettinyt, miten tärkeää tuollaisen my happy place -tilan löytäminen oikeastaan on. Siis sen, että tietää miten siihen omaan flow-tilaan pääsee. Ja olen myös miettinyt sitäkin, että se oma tapa löytyy varmaankin vain kokeilemalla. Itse saan kivat kiksit myös siivouksesta, mutta en pysty esimerkiksi ymmärtämään niitä joille onnellisuuden korkein tila syntyy vaikean kuvioneuleohjeen noudattamisesta, tanssimisesta tai soittamisesta. Ehkä juuri siksi, että en ole kokeillut. Todistetusti kun nämäkin lajit kuitenkin toimivat.

Missä mun happy place ei kuitenkaan yleensä ole, on kaikenlaiset kokkarit ja kekkerit. Sellaiset, joissa bloggaajien odotetaan tai oletetaan jatkuvasti käyvän. Tarvitaan erityisen hyvä syy, että innostun lähtemään omasta periferiastani jonnekin sivistyksen keskelle. 😀  No tänään sellainen syy kuitenkin on. Eikä ehkä muuten, mutta kun mukaan saa ottaa 11-vuotiaan avecin, jolle tilaisuus on sitten sitäkin tärkeämpi. Eli tälle illalle on tiedossa laatuaikaa esikoisen kanssa. Ihan kiva, sillä tuntuu, että tuon ikäistä poikaa on jo välillä vähän vaikea ilostuttaa. 🙂

 

Ps. tuo viime syksynä saamani Univormun tarvikevyö on taas päässyt käyttöön. Sen pukeminen on ikään kuin siirtymäriitti todellisuudesta omaan maailmaan. Kaikki tarvittava näppärästi käsillä ja pepun päällä vielä lisäläppä puhelimelle josta voi puuhaillessa kuunnella äänikirjaa. Nautinnon maksimointia, sanoisin. Hyvä vinkki vaikka äitienpäivälähjaksi. Tai no, ehkä tulee vähän viime tippaan, mutta jos lahjan kanssa ei ole ihan niin päivän päälle, niin ehtiihän se kuitenkin kesän puutarhasesonkiin. 😀


Koti toukokuussa

06.5.2019

Heipsan!

Maanantaiaamu löi tänään melko karskisti vasten kasvoja, mikä johtunee täysin kovin lyhyeksi jääneistä yöunista. Ei minulla arkea vastaan mitään ole, siihen pitää vain sisällyttää riittävä yöunet. Miniloma vapun perään teki kuitenkin hyvää ja kotiin oli taas kiva palata.

Kevät on ottanut hiukan takapakkia, tai ainakin mitä tulee lämpötiloihin. Nyt elellään sitä malttamattomalle sisustajalle pahinta aikakautta. Sitä, kun kaupan leikkokukat ei enää juuri  jaksa kiinnostaa, mutta vielä ei ole kauheasti maljakon täytettä ulkoakaan poimittavaksi. Tai no, tulppaaneja olisi, ja kevätkaihonkukkaa. Valkovuokotkin saivat lisäaikaa ja idänsinililjat. Mutta kevään ensimmäisten kukkijoiden (joita ei millään edes tohtisi poimia) lisäksi odotan ainakin itse jo ihan valtavasti syreeniä, juhannusruusua, pioneita ja niitä daalioita. Edes marjaomenapensaan oksia! Ah, sitä onnenaikaa kun pöydälle voi nostaa maljakon täydeltä kukkia. Ihan ilmaiseksi (tai ainakin melkein ilmaiseksi) omasta pihasta napsimalla. Tuoreita kukkia keittiössä, olkkarissa, makuuhuoneessa ja jopa veskissä ja eteisessä. En sitten millään malttaisi odottaa!

Tänään olen yrittänyt elvyttää kesäkurpitsan taimia. Olen puristellut muoviruukkuja, tunkenut tamponeja multaan (joo, hätä keinot keksii) ja posotellut hiustenkuivaajalla. Antamani kasteluohjeet eivät sisältäneet sitä pientä yksityiskohtaa, että valmiiksi märkiä kasveja ei tarvitse kastella. No, katsotaan miten käy. Jos edes yksi taimi säästyisi. Ja onneksi uusia taimia voi ostaa! Maailma ei siis kaadu, vaikka taimet eivät tästä juopottelusta tokenisikaan. Toki silti itse kasvatettu on aina itse kasvatettu.

Ystävät aloittelevat parhaillaan keittiöremppaa, ja vaikka sisustellaankin ihan täysin eri tyylillä, on kaikkien ihanien keittiökuvien katseleminen tuonut tullessaan sellaisen pienen himotuksen laittaa omakin köökki uusiksi. Tänään kuitenkin totesin, että tykkään sittenkin tästä ihan just näin. Toki on miljoona pientä juttua, joita miettii joka päivä, mutta noin yleisesti ottaen näin on hyvä. Kun vain saan niitä kukkia pöydälle!

Kuten näkyy, keittiön ovikin on taas paikallaan. Kiitokset Helakaupalle, josta tilasin uudet saranat näppärästi vain lähettämällä kuvat vanhoista. Ei taida olla vipstaakia, jota heiltä ei löytyisi. Samasta paikasta on siis myös nuo meidän vetimet, joita usein kysellään.

 

Mutta nyt vielä hetkeksi taimia kuivaamaan. Ihanaa maanantai-iltaa!


paljaita varpaita ja mustikkasuita

05.5.2019

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Arabia


Kevät keikkuen tulevi, sanotaan, ja juurikin tuota keikuntaa on kai ollut viime päivien kylmän kolea sää. En silti liene ainoa, jonka mieli matkasi jo auringon myötä kesään; Paljaisiin varpaisiin, lämpimään tuulenvireeseen poskilla, valoisiin kesäöihin ja mustikkasuihin.

Kesä on paljon enemmän kuin vuodenaika. Joskus tuntuu, että se on suomalaisen mielen toinen puoli – se valoisa ja sosiaalinen, joka vapautuu aina keväällä. Kun talvella kuljemme tuulen ja tuiskun läpi katse alas luotuna ja omaan kuoreemme kääntyneenä, nostaa kevät leukaa ja laittaa hymyn huulille. On helpompaa olla sosiaalinen, kun ei palele.
Tänään piipahdus tuohon kesäiseen mielentilaan Arabian kaupallisen yhteistyön myötä.

Ensin tulee raparperi, sitten mansikat, mustikat ja lopulta vielä omenatkin. Kesällä on lukuisia syitä leipoa, paistaa piirakoita ja vohveleita tai vatkata marenkia. Yhtä monta syytä on keittää kahvit ystäville, nostaa pöytään mehukannu ja nauttia pitkien kesäiltojen tuomasta vapaudesta. Noihin kesäisiin kahvihetkiin sopiva astiasto on Arabian HuvilaHeini Riitahuhdan suunnittelema vaaleanpunainen Huvila –muki tarttui käteeni jo Suomi 100 –mukikokoelmasta ja nyt siitä on ilokseni valmistettu kokonainen astiasto Arabian Rakastetut kuviot –sarjaan.

Vaaleanpunaisen, käsivarapiirrolla tehdyn Huvila –kuvituksen innoittaja on villiruusu ja taitelija Heini Riitahuhdan lapsuuden kesien mummolan huvimajassa vietetyt kahvihetket. Huvila –kuosi voisi yhtälailla olla omasta mummolastani ja ehkä juuri siinä on se syy, että ihastuin tähän hempeään roosaan. 1920-luvun henkeä huokuva Huvila –sarja pitää sisällään Suomi 100 –mukikokoelmasta tutun mukin, kaksi lautaskokoa, kulhot ja mehukannun, joka on kuin tehty mummun keittämälle marjamehulle. Lisäksi astiastoon kuuluu ihana nostalginen tarjoilualusta.

Omat kesäsuunnitelmani ovat varsin yksinkertaisia. Puutarhasta nauttimista, kahvihetkiä ja kesäiltoja kasvihuoneessa. Sadepäivien varalle olen suunnitellut katselevani kaikki Suomisen Olli –elokuvat. Niitä me katseltiin myös lapsena siskoni kanssa ja kaikki oli ihanan eri kivaa. Tuo Arabian Huvila -sarja on mielestä juurikin sellainen astiasto, josta myös Suomisen perhe olisi voinut kesäkahvinsa nauttia!

Varaslähtö kesänostalgiaan otettiin vaniljajäätelön, vohveleiden ja mansikoiden kera. Kannussa mummunmehua ja pöydällä kimppu valkovuokkoja. Aikamatkalla kesään aistin ulkona liehuvan lakanapyykin, vastaleikatun nurmen ja juhannusruusujen syreenin tuoksun. Voi kesä, tule pian ja anna parastasi!


Kiitos huhtikuu kun toit kevään tullessasi!

30.4.2019

Tänäkin vuonna huhtikuu toi tullessaan kevään ja vappua päästään juhlimaan valkovuokkojen kukkiessa. Blogissa huhtikuu on ollut puutarhapainotteinen ja niin kai se on ollut muutenkin. Kaiken arjen keskellä, kun tuo on mulle sitä parasta vastapainoa. Ja koska nyt kuitenkin ollaan Suomessa ja suloinen suvi on melkolailla lyhyt, tästä ilosta pitää nauttia kun sitä on tarjolla. Pahoittelut siis teille, jotka ette aiheesta välitä. Toukokuussa tätä aihetta tuskin on ainakaan vähemmän!

Kasvihuoneen suhteen on nyt päästy kaivamisen suhteen alkuun. Ja jos olette pystyttämässä kasvihuonetta, niin olkaa minua viisaampia, ja päättäkää siinä rakennusvaiheessa, mitä kasvarin ympärille haluatte. Olisi nimittäin tämä ympäristön kaivaminen mennyt siinä pohjan kaivamisen ohessa (koneella) huomattavasti kevyemmin ja nopeammin. Mutta ei auta, kun mieli muuttuu. Ja onneksi kasvihuoneen ympärille tehtävä sorapiha ei ole vain minun mielihaluni, vaan yhteisesti parhaaksi katsottu ratkaisu. Muuten voisi olla lapion varressa vähän hiljaisempaa. Mutta tässä siis ollaan ja kohta päästän jo ajamaan soraa!

Kasvihuoneen etualalle tulee leveämpi osuus soraa, sellainen, että siihen mahtuu penkki ja vaikka joitakin ruukkuja. Suoraan ovista lähtee myös polku, joka sitten yhdistyy tuohon pihan ajokaistaan. Polun alku näkyy tuossa alla.

Kasvarin sivuille ja taakse sora-alue tehdään vähän kapeammaksi. Tuossa alla näkyy suurin piirtein se leveys.
Ja tarkoitus on tosiaan nostaa se sora tuohon pohjan korkeudelle, eli raudoitukset menevät samalla piiloon.

Tällä hetkellä kasvariin pitää kulkea noita betonisia astinlautoja pitkin. 🙂

Kasvihuone alkaa olla jo täynnä ruukkuja ja se suuremman pöydän kantaminenkin jäi tuon kaivamisen jalkoihin. Niinpä olen valjastanut myös kuistin käyttööni ja siirsin sinne chilit ja kesäkurpitsat. Molemmat ovat tosin siinä vaiheessa, että lämpimät säät pitäisi saada äkkiä takaisin.

Tänään meillä juhlitaan vappuaattoa ystävien seurassa. Seuraavaksi pitää laittaa pöytä koreaksi. Jääkaapissa pullo skumppaa ja salted caramel cheesecake jälkkäriksi. Sen tein muuten tällä kertaa tuplakinuskilla. Katsotaan, miten onnistui. Ja sitten lapset saavat viritellä ilmapallot ja serpentiinit. Munkit jäivät nyt paistamatta, koska aika loppui kesken. Tosin tuota ruokamäärä katsellessani mietin, että illan aikana tuskin olisi enää ehditty munkkeja syödäkään. Iloinen vappuaatto siis alkamaisillaan!

 

Hauskaa vappua ja huhtikuun viimeistä! Enää kuukausi ja lapsilla alkaa kesälomat!

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.


Sensai – koko elämän kestävää kauneutta

28.4.2019

Kaupallinen yhteistyö⎮Sensai⎮Ambassador


Ajan kulkua tulee usein päiviteltyä lasten kasvamisen kautta. Vaikka onkin hauska ajatella, että itse pysyy koko ajan yhtä nuorena, tarkoittaa kymmenen vuotta äitinä (ja esimerkiksi kymmenen vuotta blogia) hitsi vie myös sitä, että olen itsekin kymmenen vuotta vanhempi! Esikoisen vauvakuvia katsellessa, sitä nimittäin näkee itsensäkin ihan pikkutyttönä.

Parikymppisenä katselin itseäni kymmenkunta vuotta vanhempia naisia, ja olin kateellinen silmäkulmien harakanvarpaista. Ihan totta, olen aina kokenut nuo naururypyt kauniina! Ja vaikka ikääntyminen väkisinkin näkyy monella tapaa, koen ihon kimmoisuuden häviämisen, aineenvaihdunnan hidastumisen ja suupielien hennon notkahduksen pienenä hintana siitä, mitä vuodet ovat tuoneet. Paljon hyvää, paljon kokemusta, mutta ennen kaikkea myös armollisemman ajatusmaailman itseäni kohtaan.

Kuten olen ennenkin sanonut, en mistään hinnasta vaihtaisi nykyistä 35-vuotiasta ihoani teini-ikäisen Emilian ihoon. En edes siihen kymmenen vuotta nuorempaan. Sanotaan, että aika parantaa haavat, ja vaikka tuolla kai jokseenkin tarkoitetaan enemmän niitä näkymättömiä haavoja, olen päässyt itse kokemaan, että viisaus pitää kutinsa ihan sananmukaisestikin. Mutta aika vaatii kaverikseen myös hyvät ihonhoitotuotteet, ja niistä pääsen tämän kaupallisen Sensai-yhteistyön myötä kirjoittamaan teille enemmän. Minulla on nimittäin kunnia toimia vuoden 2019 ajan Sensain brändilähettiläänä!

Tähän ensimmäiseen postaukseen olen yrittänyt kasata Sensain ihonhoidon pääajastusta ja samalla peilata sitä omaan ajatusmalliini. Postauksen lopussa on myös arvonta, jossa viisi onnekasta pääsee kokeilemaan Sensain ylellisiä puhdistustuotteita!

Pääsin alkuvuodesta Sensain tuotekouluttajan oppiin ja juttelemaan paremmin ihoasioista. Yleisellä tasolla puhuttiin seikoista, jotka koen itsekin hyvin tärkeiksi suhtautumisessa ihonhoitoon ja ikääntymiseen. Nimittäin esimerkiksi sen, että me jokainen ikäännymme ja ihomme siinä mukana. Kuitenkin se, miten me ikäännymme ja miten vuodet ihoomme vaikuttavat, on pitkälti kiinni ihonhoidosta ja elämäntavoistamme.
Mikä Sensain filosofiassa on mielestäni parasta, niin se, että siihen yhdistyy lempeys ja huolellisuus. Ja huolellisuudella ei tässä kohtaa tarkoiteta jynssäystä ja kuuraamista, vaan sitä, että ihoa hoidetaan ja hemmotellaan huolella ja aikaa antaen. Kun iho on kokenut kaikki ne lääkkeet ja myrkyt, joita itse jouduin aikoinaan aknen vuoksi käyttämään, tuntuu lempeys ja rauhoittavat tuotteet ylellisyydeltä.

Hyvin hoidettu iho myös ikääntyy kauniimmin, ja juuri tämä on se juttu, jonka haluan pitää punaisena lankana koko vuoden ajan: huolehdi ihostasi ja voit hyväksy vuodet!

Kukapa ei joskus ihan ohimenevän hetken ajan olisi miettinyt, että miltäköhän tuo otsa tai suupielet näyttäisivät, jos niihin ruiskuttaisi hiukan jotakin vippaskonstia. Silti vain hyvin harva turvautuu niin järeisiin toimenpiteisiin, ja uskon, että teissä blogini lukijoissa prosentuaalinen osuus otannasta on äärimmäisen pieni, jos ei jopa olematon. Silti paljon on tehtävissä, ja juuri näistä mahdollisuuksista haluankin kirjoittaa. Ahkera ja tunnollinen ihonhoito yhdistettynä hyviin tuotteisiin taistelee aikaa ja sen hammasta vastaan. Ja mikä parasta, milloinkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa!

SAHO

Hyvän ihonhoidon kivijalka on tietenkin kunnollinen puhdistus, joka valmistaa ihon vastaanottamaan toisen tärkeän tekijän, eli kosteutuksen. Nämä on meille rutiinia, mutta Sensain kohdalla puhutaan rutiinien sijaan rituaalista. Sensain ihonhoitofilosofia pohjautuu japanilaiseen teeseremoniaan ja siitä käytetään nimitystä Saho.

Kuten japanilaisessa teeseremoniassa, myös Sahossa tärkeää on tehdä oikeat asiat oikeassa järjestyksessä. Päivittäin ja samaa kaavaa noudattaen. Yhtä aikaan painottaen sitä, että ihonhoitoon varataan aikaa. Hyvä puhdistus ja kosteutus eivät vie päivästämme montaakaan minuuttia, joten tuohon hetkeen kannattaa panostaa ja asiat kannattaa tehdä huolella. Sensain filosofia onkin, että toistuvasti käytettynä Sahon rauhoittava menetelmä vie kohti koko elämän kestävää kauneutta.

Käytännössä Saho on siis puhdistuksen ja kosteutuksen yhdistelmä. Jotta tulos on paras mahdollinen, Saho pitää sisällään kaksoispuhdistuksen, kaksoiskosteutuksen ja kaksoislevityksen.

Kaksoispuhdistusrituaalin ensimmäinen vaihde poistaa iholta rasvaliukoisen lian kuten meikin. Toinen vaihe puhdistaa vesiliukoisen lian, kuten pölyn ja hien. Omaan rituaalini valittiin Sensai Cleansing oil ja Sensai Milky soap, joista jälkimmäinen onkin vanha luottotuotteeni.
Pois huuhdeltava puhdistusöljy on tehokas meikinpoistaja, joka ei kuivata ihoa. Kevyesti hieromalla se irrottaa meikin ja valmistaa myös Sensain 38°C maskaran poistoa. Toinen vaihe, eli vesiliukoisen epäpuhtauden poistaminen onnistuu runsaasti vaahtoavan, mutta hellävaraisen emulsiomaisen vaahtopuhdistuksen avulla. Se, miksi olen itse tykästynyt juuri tuohon Milky Soap -tuotteeseen on se, että sen kanssa käytetään vettä. Monesti vesi nähdään ihonhoidon vihollisena, mutta  Sensain filosofiassa vedelläkin on paikkansa. Oikein käytettynä ja oikeisiin tuotteisiin yhdistettynä, vesi on osa luonnollista ihonpuhdistusta. Milky Soap on tarkoitettu kuivalle ja erittäin kuivalle iholle ja kiristävän tunteen sijaan, se tekee ihon pinnasta samettisen puhtaan ja tasaisen. Tämä toinen vaihe on tärkeää tehdä myös aamuisin, sillä yön aikana ihon pintaan kerääntyy niin hikeä kuin pölyäkin, jotka haluamme tietenkin poistaa ennen hoitotuotteiden levitystä.

Kaksoiskosteutus on Saho-rituaalin toinen vaihe. Sensai on hoitovesien pioneeri, ja toi aikonaan hoitovedet Euroopan markkinoille. Sensain kosteutus alkaakin juuri hoitovedestä. Mikäli hoitovesi on vielä tuntematon ja mietit, mikä sen rooli on ihon kosteutuksesta, kerron vertauksen, jonka itse sain koulutuksessa: Kun kastelet kasvia, jonka multa on kuiva paakku, kasteluvesi valuu mullan läpi kastelematta kasvin juuria. Tähän verraten hoitoveden tehtävä onkin saada iho vastaanottamaan kaikki se kosteutus, joka varsinaisella kosteusvoiteella on annettavanaan.
Omaan Saho-rituaaliini valittiin Prime Solution –hoitovesi. Kyseessä on täyteläinen ensivaiheen anti-ageing-hoitotuote, joka valmistaa ihoa hoitotuotteille, ja tekee ihosta pehmeän, kosteutetun ja elpyneen. Hoitovesi myös tasapainottaa ihon ph-arvoa. Hoitovesi levitetään aina käsin ja hieromalla ihoa. Hieronta paisti parantaa tuotteen imeytymistä, myös rentouttaa ja kiinteyttää kasvojen ihoa ja lisää verenkiertoa. Hieronnan jälkeen ihoa vielä painellaan muutamasta kohdasta. Tässä jos missä rutiini vaihtuu nimenomaan rituaaliksi.

Kaksoiskosteutuksen toinen vaihe on perinteisempi kosteutus. Valitessamme tuotteita omalle iholleni olin hiukan skeptinen kouluttajan valinnalle. Nimittäin olen vuosi vuodelta siirtynyt jatkuvasti paksumpiin ja täyteläisempiin voiteisiin ja nyt iholleni valittiin kevyt emulsio. Cellular Performance anti ageing peruslinjan Emulsio II (Moist) on ohut kosteusemulsio, joka ei sisällä aurinkosuojaa ja sopii tästä syystä aamuin illoin käytettäväksi. Tämä on asia, jota suosin, sillä tahdon yhden tuotteen sopivan sekä aamuihin että iltoihin. Käytän joka tapauksessa päivisin meikkiä, joka sisältää aurinkosuojan. En kuitenkaan uskonut, että kevyt kosteuttava emulsio riittäisi ihoni kosteutukseen, mutta olin väärässä. Yhdessä hoitoveden kanssa, emulsio on ollut todellakin riittävä kosteuttaja. Itse asiassa leukaani puhkeavat kuukausittaiset finnit ovat selkeästi vähentyneet ja edellisessä kierrossa niitä ei tullut ollenkaan. Silti ihoni ei ole kärsinyt kuivuudesta vaan päinvastoin jopa suihkun jälkeinen kiristely on vähentynyt. Olen siis lukenut ihoni merkkejä väärin, ja olen hurjan tyytyväinen, että jatkuva harppominen yhä vain tuhdimpia voiteita kohti saatiin katkeamaan. Samalla laajentuneet huokoset ovat pienentyneet ja iho tuntuu kuulaammalta ja raikkaammalta.
Myös emulsio hierotaan iholle kevyin ottein ja viimeistellään painelemalla.

Sahossa hoitotuotteiden oikea käyttöjärjestys on hoitovesi -> seerumi -> emulsio/voide -> silmänymärysvoide/naamio. Sahon toteuttaminen ei siis vaadi linnoittautimista kylpyhuoneeseen tunniksi, vaan kyse on hyvin käytetyistä minuuteista ja enemmänkin keskittymistä siihen mitä tekee.

Koishimaru-silkki

Sensai tunnetaan ennen kaikkea silkistä ja nimenomaan Koishimaru-silkistä, jonka käyttö oli ennen ainostaan keisarillisen perheen yksinoikeus. Nykyisin Sensailla on yksinoikeus Koishimarun käyttöön, ja silkki onkin olennainen osa Sensain tehokkuutta. Koishimaru-silkki on ihonhoidollisesti paras silkkilaatu ja ainoa silkki, joka pystyy edistämään ihon omaa hyaluronihapon syntyä. Sekä Prime Solution -hoitovesi, että Cellular Performance -tuotteet sisältävät Koshimaru-silkkiä.

Kilpailu:

Oletko käyttänyt Sensain tuotteita? Jos olet, kerro omat suosikkisi. Jos taas et, kerro mitä tuotteita haluaisit mahdollisesti kokeilla!

Vastaamalla kysymykseen osallistut kilpailuun, jossa voit voittaa Sensain
kaksoispuhdistus–tuotepaketin, joka sisältää Silky Purifying Cleansing Oilin (75ml) ja Silky Purifying Creamy Soapin (75ml) sekä Silk Peeling Powderin. Tuotepaketteja arvotaan viisi (5) kappaletta.

Arvonta päättyy 5.5.2019 ja sen säännöt löydät täältä.

Sensain tuotteet löytyvät Stockmannilta ja Sokokselta. Kannattaa myös liittyä Sensai VIP-klubiin!