Uutta viikkoa!

Toivottavasti maanantaiaamunne on lähtenyt mallikkaasti käyntiin. Meillä on Klaaran kanssa ihan vapaapäivä, joten ohjelmassa niinkin arkisia asioita, kuin kaupassa käyntiä ja pyykinpesua. Ehkä jotain hyvää voisi myös leipoa, sillä meillä on tänään talossa yksi päivänsankari.

En tiedä teistä, mutta itse ainakin olen tänään tarvinnut keskimääräistä suuremman kahviannoksen. Johan tuo vaikuttaa, kun aurinko ei paistakaan kirkkaasti heti aamusta.

Maanantai, ja maanantaiaamut, ovat aina hiukan asennekysymyksiä. Eipä kai siinä sen enempää tarvitse, kuin päättää, että tästä tulee hyvä päivä ja loistava viikko!

Kaikkea hyvää maanantaihinne, ja uuden viikon alkuun!

Hirveä määrä asioita, joita viikonlopun aikana piti tehdä. Vaan jälleen kerran, aika loppui ikään kuin kesken. Ei silti huono viikonloppu ollenkaan. Sukulointia, ja sen semmoista, ihan mukavaakin ajanvietettä. En silti ollenkaan laittaisi pahaksi, vaikka tähän saisi vielä toisenkin sunnuntain jonkinlaiseen totaalirentoutumiseen.

Täällä kevät on ottanut pientä takapakkia, ja ilmassa on leijaillut viikonlopun aikana pieniä pakkashiutaleita. Maa ei sentään ole valkoinen, mutta kyllähän tuo pureva tuuli saa sään aika talvisen oloiseksi. Enää ei tarvitsisi takatalvea tulla, olen ehdottomasti kevätmoodilla jo.

Sunnuntai-ilta on pyhitetty uuteen viikkoon valmistautumiseen. Pakataan kasseja ja ynnätään kalenterin menoja. Silti taidan varastaa itselleni aikaisen illan ja oman hetken kirja seuranani. Onhan sunnuntaissa aina oma taikansa.

Suloista iltaa!

Lauantaiaamupäivän joutilaat tunnit on kiva käyttää pieneen kesähaaveiluun. Olen ostanut joitakin ulkolaisia puutarhalehtiä, ja inspiroitunut erilaisista ideoista, joita voisi ehkä tulevien vuosien aikana toteuttaa. Hiljaa mielessäni olen myös alkanut haaveilemaan, että ehkä ensi kesänä voisin tarttua yksiöni kimppuun. Vaikka ihan vain lattioiden, seinien ja katon maalauksella voisi aloittaa, ja rappujutut jättää sitten myöhemmäksi. No, katsotaan, miten aika riittää.

Kesänkaipuussa maistuu myös mansikat. Tosin nämä ulkolaiset huijaavat aina tuoksullaan, mutta maku ei koskaan vedä vertoja kunnon suomalaiselle mansikalle.

Ai niin. Muistin juuri ostaneeni viime kesänä muutamat lavalaidat. Niillekin pitäisi keksiä paikka. 🙂

Leppoisaa lauantaita!

Aurinko paistaa ja kalenteri näyttää perjantaita! Eipä kai tässä paljon muuta voi enää toivoa! Edessä viikonloppu, yhteistä aikaa ja kivaa tekemistä. Aion todellakin nauttia!

Muutama kuva kuistilta, jonka värimaailma tuntuu nyt silmiin ihan parhaalta. Valoa, ja vihreää, ripaus sinistä ja keltaista. Sanotaanko, että nyt on oikeastaan ihan pikkuisen sellainen fiilis, että kotiin kaipaa muutenkin enemmän värejä. Jostain kumman syystä juuri sininen on alkanut taas viehättää, vaikka edellinen sininen kausi taisi olla vuosituhannen alkupuolella, ja sen mentyä uskoin, että sininen ei enää koskaan palaisi sisustukseen. No, ikinä ei voi tietää! 🙂

Niin tai näin, mukavaa perjantai-iltapäivää myös teille. Ja, tietysti ihanaa laskeutumista kohti viikonloppua!

Torstai toivoa täynnä, eikös!?

Lupasin jossain kohtaa laittaa kuvia kalkkimaalatusta seinästä, mutta se on vähän jäänyt. Lähinnä, koska tuo seinä nyt ei vaan ole mikään kovin kuvauksellinen. Täynnä jos jotakin pistoketta ja nyt vielä kamala ruma valokuitulaatikko. No, ehkä ne saadaan jotenkin kauniisti piiloon – sitten joskus. Lähinnä tämän seinän maalaus oli pieni koe, eli tarkoitus olisi maalata samalla sävyllä viereisen huoneen, eli olohuoneen kolme seinää. Pianohuoneeseen riittää tämä yksi, sillä puuseinät jätetään molemmista huoneista valkoiseksi, ja pianohuoneessa on lisäksi tuo rappusten panelointi, mitä ei myöskään lähdetä kalkkimaalilla maalaamaan.

Maalina käytimme Kalklitirin kalkkimaalia, ja eka kerros sudittiin sävyllä San Saccaria. Heti kerroksen jälkeen olin kuitenkin sitä mieltä, että sävy oli liian vaalea. Ongelma on kuitenkin se, että nämä huoneet ovat talon pimeimpiä, sillä olkkariin paistaa lähinnä ilta-aurinko, ja pianohuoneeseen pääsee lisäksi jonkin verran aikaista aamuaurinkoa. Kovasti ei siis voida tummempaan heittää, ettei lopputuloksesta tule pimeä ja ahtaan oloinen. Nougatin Sannalta kyselin apua, ja sain kuulla, että San Saccariasta seuraava tummempi harmaa olisi sävy Winter Primo. Sen kuitenkin olen livenä nähnyt, ja tiesin, että tuo sävy näyttäisi näissä huoneissa turhan tummalta. Kalklitir on kuitenkin tehnyt ihan nimikkomaalin Sannalle, ja sävy Nougat on juurikin noiden kahden perussävyn välistä. Selvästi harmaampi, ja vain inan tummempi, kuin San Saccaria, mutta fiilis on heti vahvempi. Niinpä sudittiin pari kerrosta sävyä Nougat, ja lopputulos on ihan täydellinen.

Tässä nougat sävyssä näkyy jo selkeämmin tuo pensselin jälki, kuin mitä se näkyi vaaleammassa San Saccariassa. Seinän pinta on nyt ihanan tuntuinen, ja kun päästään aikanaan maalaaman loputkin seinät, uskon, että lopputulos on täydellinen. Tietysti sitten vielä ne listat aikanaan kruunaavat koko homman.

Je ne farkut. Ne on ollut odottamassa jo tovin keväisempiä säitä. Lempparimerkki Please Jeans, vähän vaaleammassa sävyssä tällä kertaa. Tosi ihanat, joskaan ne ei ole vielä asettunut päälle yhtä mukavasti kuin vanhat farkut, mutta kyllä nämäkin tästä vielä pehmenevät. 🙂

Aurinkoa ystävät!
Pus!

Tuntuu ihan oudolta ajatella, että vielä tovi sitten päivällinen syötiin aina keinovalossa, ja pikkukakkosen aikaan tuntui joka kerta, että siinä se päivä nyt oli. Kohta taas nukkumaan ja aamulla ylös – elämä oli yhtä itsensä toistamista. Tiedän, ettei päiviin ole ilmaantunut lisää tunteja, meillä lapset menevät vieläkin aikaisin nukkumaan ja illat ovat ihan yhtä lyhyitä, kuin ennenkin. Silti se, että saa katsella viiden jälkeen lastenohjelmia auringonvalossa tuntuu niin uskomattoman ihanalle!

Selitin juuri tänään miehelleni, että lenkille voisi olla lähdössä vaikka jatkuvasti. Toisin kuin muutama kuukausi sitten, kun ei yhtään huvittanut pukea heijastinliiviä päälle, ja lähteä hyppimään tuonne pimeyden keskelle kylmään ja kosteaan. Esimerkiksi marraskuussa tervan juontikin houkutteli enemmän kuin lenkille lähtö. Hyi!

Ihan pienenä takapakkina energisyyteen olen kuitenkin huomannut, että ruuan päälle sohvalla pötköttäminen kieltämättä laiskistuttaa, ja saa olon aika vetämättömäksi. Silti tätäkin on ihan kiva harrastaa, olla joskus vähän vähemmän energinen. Ja nyt tästä pääsee kuitenkin jotenkuten ylös, ja saa itsensä vaikka aika nopeasti siihen ulkoiluvireeseen.

Niin, että näissä tunnelmissa tänään nautittiin upeasta alkuillan auringonpaisteesta.

Silti tänään ei kyllä taideta enää lähteä minnekään. Meillä on nimittäin sämpylätaikina kohoamassa, eli tänään pyöritellään taikinaa. 🙂

Leppoisaa iltaa!

Aurinko on kyllä ihana juttu. Paitsi että se antaa valoa (ja paljastaa ikkunoiden likaisuuden), se myös lämmittää jo. Tänäänkin aamuaurinko lämmitti selkääni, kun istuin keittiössä kahvilla. Toki tulee sekin aika vuodesta, kun tuon lämmön ei niin paljo tarvisi päästä sisälle, mutta nautitaan nyt kun aurinko on kaikin puolin tervetullut!

Tänään kahvihetki tuli vietettyä erittäin aurinkoisissa ja iloisissa merkeissä. Herkkuna viikonloppuna tehty rocky road, johon kätkin tällä kertaa kunnolla vaahtokarkkeja, lakritsia ja suolattuja cashewpähkinöitä. Perus rocky roads -ohje löytyy täältä.

Loistavaa tiistaita!

Vedin viikko sitten sunnuntaina sukkahousuja jalkaan, ja rukoilin hiljaa mielessäni, ettei karheat kantapääni heti rikkoisi pakasta vedettyjä sukkapöksyjä. Mieleeni tuli, että kai ne jalatkin pitäisi laittaa kevään tullen kesäkuntoon. Kesäkunto on muuten ihmeellinen sana. Tuntuu, että näin keväällä vähän kaikki asiat pitäisi laittaa jollain tapaa kevätkuntoon, tai kesäkuntoon. Mieleeni juolahti heti valtavasti asioita, joita naisihmisen elämässä tähän aikaan vuodesta olisi tarpeellista jollakin tapaa hioa. Jos nyt ei ihan jalkaraspilla, niin ainakin muilla toimenpiteillä. Mikäli naistenlehtiin on yhtään uskomista (ja tietysti on, koska teemat toistuvat jok’ikinen vuosi), tässä muutama asia, jotka kaipaavat toimintaa kevään tullen ja kesää odotellessa:

1. Jalat kesäkuntoon. Karheat kantapäät pitää saada muistuttamaan vauvan peppua ennen ensimmäisiä sandaalikelejä.

2. Varpaat kesäkuntoon. Yhdistettynä edelliseen täydellinen pedikyyri, ja lakkojen trendisävyt varpaita piristämään.

3. Talven harmaannuttavat kasvot hehkumaan. Jep, nyt on aika saada naamataulu loistamaan kuin Naantalin aurinko. Syö terveellisiä öljyjä ja paljon hedelmiä!

4. Iho kesäkuntoon. Kuivaharjaa, kuori ja rasvaa. Nyt pitää viimeistään alkaa antamaan hilseileville säärille kyytiä.

5. Ryhtiä ja elinvoimaa pakkasten ja pipon latistamille hiuksille. Syksyllä sitten vuorostaan pelastellaan auringon vahingoittamia kutreja. Jossain välissä ne hiukset kuitenkin varmasti ovat täydelliset, kun ottaa hyvät vinkit vastaan.

6. Taio ihollesi kaunis päivetys. Vältä oikeaa aurinkoa, solariumia ja muita riskitekijöitä. Vältä myös oranssia efektiä ja purkkirusketuksen vaaroja.

7. Vararengas pois vyötäröltä. Viimeistään nyt pitää ostaa jokin kauhean kallis jäsenyys jostain kauhean hienosta liikuntakeskuksesta. Kokeilla kaikki mahdolliset pikadieetit, vaikka tiedetäänkin, että kokonaisvaltainen elämäntaparemontti olisi parempi. Välttää hiilaripitoisia hedelmiä ja kontrolloida rasvan käyttöä. Kannattaa myös ottaa kaikki ilo irti kuntoklubijäsenyydestään, sillä kesällä jaellaan jo vinkkejä helppoon mökkijumppaan.

8. Kroppa kiinteäksi ja bikinikuntoon. Ennen puhuttiin vatsan litistämisestä, nykyään pitää olla myös pyöreä peräsin ja treenatut käsivarret. Sinänsä loogista, sillä esimerkiksi laihtua ei voi millään vain vyötärön seudulta, ja treenikin on hyvä pitää kokonaisvaltaisena. Niin tai näin, vielä ehtii hyvin bikinikuntoon. Kohta tosin pitää kuitenkin aloittaa testailemaan uusia grilliherkkuja, jäätelömakuja ja alkoholijuomia.

9. Päivitä vaatekaappisi kevään trendeillä. Tänä vuonna erityisen helppoa, koska muodin on kerrottu olevan rönsyilevää, mikään ei ole kiellettyä ja kaikki on trendikästä. Silti viime kesäinen hellemekko tuskin kelpaa tänä vuonna.

10. Päivitä kampauksesi muodikkaaseen polkkaan. Parin kuukauden päästä saat sitten vinkit, miten trendikäs kukkaistyttölook tehdään palmikoimalla pitkät hiukset pään ympäri, ja asettamalla sekaan kedon kukkia.

Myönnän, viime aikoina on tullut luettua todella huonosti naistenlehtiä. Mikäli siis listasta puuttui jotakin olennaista, syy löytyy päivittämättömistä tiedoistani. Jätin myös pois esimerkiksi kaikki kevään pakolliset kotityöt, kuten vaikka ikkunoiden pesut – ihan vain tasa-arvon vuoksi. Kuvat eivät liity asiaan sitten yhtään mitenkään. Paitsi, että ovat viime kesältä, ja jokaisessa on mukana karheat kantapäät… 😉

Kivaa iltaa!

Meillä on jo täysin lumeton piha, mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että seuraavaksi seuraillaan, mitä maan uumenista alkaa pilkistää. Tänä vuonna jo aika hyvin muistankin, mitä missäkin kasvoi. Pari edellistä kevättä ovat olleet siinä mielessä yllätyksellisempiä. Viime kesänä paikkoja saatiin taas kivasti kuntoon, mutta kyllähän se vieläkin näkyy, että piha on ollut oman onnensa nojassa. Lisää raivaustyötä on siis tulevalle kesälle tiedossa. Myös nurmikon paikkauksia ja kanttauksia pitäisi laittaa kuntoon.

On hurjan kiva katsella kesäisiä kuvia näin keväällä. Jotenkin tuo lohduttoman musta maa ja märkä kurainen piha saavat ajatukset solmuun. Mutta helpottaa, kun tietää, että kohta ollaan taas tässä vaiheessa.

Tosin muutaman puun kaataminen olisi varmaan jälleen edessä. Niin, ja tietysti jos jonkinmoista oikomista ja puhdetta puutarha keväällä tuottaa, mutta se kaikki on oikeastaan vain tosi ihanaa!

Joko teillä on kovasti puutarhajutut mielessä?

Jos eilen oli arkisen harmaata, niin nautitaan nyt hetki väreistä. Ihan vaikka sen kunniaksi, että tänään on jaksanut aurinkokin pilkahtaa!

Mun istutuspöydällä tilanne on nyt tämä. Talvi ja kevät iloisesti vieretysten. Kovasti tekisi mieli heittää keväälle, mutta callunat ovat edelleen niin kauniita ja hyvässä hengessä, että ei oikein raaskisi niitä poiskaan laittaa. Muratit on ostettu viime keväänä, ja kesäistustusten jälkeen laitoin niitä talvisempiin ruukkuihin callunoiden seuraksi. Kuistilla pysyi koko talven sen verran lämpöä, että tänä keväänä ei varmaan tarvitse uusia muratteja ostaa. Sipulikukkia pidän viileässä, ja tästä niitä on helppo siirrellä sisään sitä mukaa kun sisällä olevat tulevat tiensä päähän. Myös maljakkokukat jaksavat ilahduttaa pidempään, kun niitä jaksaa välillä kantaa viileään. Täytyy sanoa, että en edes ymmärrä, miten olen joskus pärjännyt ilman tälläistä viileäsäilytyspaikkaa! 🙂

No, mutta pikkuhiljaa pitäisi kai raivata istustuspöydällekin hiukan enemmän tilaa. Muutenkin kuistia voisi laittaa keväisempään kuntoon, ihan vaikka siltäkin varalta, että pian siellä on jo ihan mukava nautiskella päiväkahvit! Kenties kasvien lisäksi vähän keväisiä yekstiilejä ym. Muutaman ruukkunarsissin ehdinkin jo hankkia, eli ehkä kanervanpunainen saa pikkuhiljaa väistyä keltaisen tieltä.

Toivottavasti olette saaneet tänään edes pieniä auringonpilkahduksia. Itse ainakin huomaan, että noilla on ihan hurjan suuri merkitys!

Seuraavaksi olisi vuorossa uuden kalkkimaalisävyn testaus. Pitäkäähän peukkuja!