Täällä on sunnuntaihin heräilty vähän hitaasti ja normaalia rauhallisemmin. Osaksi siksi, että lapset ovat mummulassa yökyläreissussa, ja osaksi siitä syystä, että kello taisi olla yöllä puoli kolme kun painoin pääni tyynyyn. Hauskaa oli, syötiin hyvin, juotiin hyvin ja aika kului kuin siivillä. Mukavaa vastapainoa arjelle!

Eipä mulla oikeastaan ole mitään asiaakaan, mutta ajattelin jakaa nyt muutaman kuvan lastenhuoneen puolelta. Jalkalistat pitäisi saada paikalleen täälläkin, mutta jotenkin on joulun jälkeen ollut taas hirveän vaikeaa tarttua mihinkään. Ehkä kevät tuo tullessaan sen ylimääräisen energian, jolla saadaan ne kaikki pienet kesken jääneet hommat hoidettua.

Meidän sänky lähti muuten tänään uuteen osoitteeseen, eli makuuhuonekin tulee tavalla tai toisella nyt vähän muuttumaan. Runkopatjojen jalat vaan on hukattu muuttojen aikana jonnekin, eli sellaiset nyt ensihätään pitäisi jostain käydä hakemassa. Mutta nyt on kuitenkin aika hakea lapsoset kotiin.

Kivaa sunnuntaita!

No nyt se alkaa olla valmis. Siis projekti nukkekoti. Tosin talo on yhä tyhjä, joten seuraava vaihe on luonnollisesti hankkia sen sisälle elämää, ja sitä myöden myös leikkiä.

Talo on tosiaan äitini vanha, ja se on aikoinaan teetetty sellaisella kylän nikkarimiehellä silloisen “tee se itse -lehden” ohjeiden mukaan. Äiti muistaa, että säästi lapsena pikku askareista tienaamiaan rahoja, ja lehden nähtyään pyysi nukkekotia. Ihan ei tainnut palkkarahat riittää, mutta nukkekoti kuitenkin valmistui ja pääsi maitokärryn kyydissä äitini leikkeihin.
Tämä samainen pikkutalo toimi myös minun ja siskoni leikeissä, ja koska talo on mittasuhteiltaan perinteistä nukkekotia suurempi, tässä on leikitty monet Barbie-leikit lapsuudessani. Juuri kokonsa vuoksi nukkekoti onkin hieno, sillä se on “helposti leikittävä” ja kalusteiksikin kelpaa vähän perinteisiä nukkekodin tavaroita isommat jutut.

Tuosta katon oikeasta kulmasta puuttuu pieni palanen, mutta se ei suinkaan ole vika, vaan ominaisuus. Muistan nimittäin kun siskoni kanssa tulimme joskus koulusta kotiin, ja vastassa odotti kirje nokipojalta. Nukkekotia säilytettiin pannuhuoneen oven vieressä, ja nokikolari oli vahingossa lohkaissut irti palan kattoa. Ajatella, että sitä jääkin kaikki tuollaiset erikoisuudet mieleen vaikka aikaa on kulunut jo melkein 25 vuotta!

Varsinaisesti rahaa nukkekodin kunnostukseen ei mennyt euroakaan, sillä kaikki maalit ja tapetit löytyivät varastosta. Maalasin talon kauttaaltaan ensin valkoisella tartuntapohjamaalilla, sudin sisäpinnat valkoisella puolihimmeällä kalustemaalilla ja ikkunan puitteet kiiltävällä kalustemaalilla. Ulkoseinät saivat kerroksen Kalklitirin kalkkimaalia (makuuhuoneremontin ylijäämää) ja katto vaaleanmustaa kalustemaalia, jota ostin olohuoneen pöydän uudistukseen. Tapetti on Ikean, ja ylijäämää taannoisesta vaatehuoneen uudistuksesta.

Tuo Ikean tapetti oli aikoinaan älyttömän ihanaa kiinnittää, mutta täytyy sanoa, ettei tavallista tapetointia ja nukkekodin tapetointia voi verrata toisiinsa. Kyllä isoja pintoja vain on helpompi vedellä, kuin näitä pieniä seiniä. Ensimmäinen tapetointikierrokseni päätyi itkuun, ja seuraavaan sain miehenkin avuksi. Pieni määrä liimaa toimi huomattavasti liisteriä paremmin, ja vaikka tapetti nytkin kupruilee, ei se silti näytä niin pahalta kuin ensimmäisellä yrityksellä. Eilen illalla kun lapset jo nukkuivat, me mittailtiin ja leikeltiin keittiössä tapetinpaloja, ja tänään taloon ei sitten tarvinnut tehdäkään muuta kuin katon maalaus.

Ikkunoiden suhteen olin vähän kahden vaiheilla, sillä nuo muovit on tosiaan alkuperäiset, eivätkä tahdo kovin kirkkaiksi muuttua millään. Annoin niiden kuitenkin vielä jäädä, ne kun on vaivalla taloon aikoinaan tehty.

Koska talo on kauttaaltaan aika vaalea ja neutraali, väreillä voi leikitellä sitten muilla tavoin. Mattoja ja verhoja taidan suunnitella seuraavaksi. Kalusteita ja asukkaita katselin Mailegin valikoimista, sillä sieltä nuo pienemmät jutut voisivat toimia talossa hyvin. Mitään miniatyyriä tästä ei ole tarkoitus rakentaa, vaan talo, jossa on helppo ja mukava leikkiä. Mittasuhteet saavat siis mennä vähän sinnepäin.

Nyt kun lastenhuoneessa on tosiaan jo vanha kahdenistuttava pulpetti ja kerrossänky, jotka ovat nekin lapsuudenperujani, tulee väkisinkin aika nostalginen olo. Kenties noille kaikille löytyy käyttöä vielä tulevissakin polvissa.

Mutta nyt sämpylöitä pyörittämään ja sitten urheilukouluun. Tämä torstai alkaa olla jo kohtalaisen taputeltu!

Tallenna

No nyt on kalkkimaalit sudittu lastenhuoneen seinään. Ihan ei riittänyt, ja tuosta ekasta kuvasta huomaakin, että tuolla seinällä on vain yksi kerros maalia. No, mutta tästä on hyvä jatkaa!

Samalla kun huonetta tuli tyhjennettyä, huomattiin, että vähemmän on enemmän –ajattelu toimii myös tässä tilassa. Niinpä edessä tulee olemaan karsintaa ja organisointia, jotta lastenhuone saadaan siistiksi ja avaraksi. Mutta hieno siitä tulee, olen ihan varma!

Eilinen meni lähestulkoon kokonaan tuon huoneen kimpussa, joten tänään saa riittää sellainen kevyt raivaus ja järjestely. Ensi viikolla on taas aikaa tarttua maalipensseliin.

Kivaa sunnuntaita ja hei, muistakaa osallistua Nova Melina -arvontaan. Vielä tänään ehditte mukaan!!!

Kiitos tuon eilisen postauksen, johon sain taas toiveen postailla lastenhuonesisustusta, tajusin, että lastenhuoneelle ei ole tapahtunut mitään sitten viime helmikuun, kun laitoin Goovy Magnets puputapetin (löytyy täältä) Klaaran sängyn taakse.

Meillähän on se tilanne, että samaan huoneeseen on mahdutettu sekä ekaluokkalainen, että pikkusisko. Sinänsä järjestely toimii hyvin, sillä huoneessa lähinnä nukutaan. Tai oikeammin Klaara menee sinne illalla nukkumaan ja poika kannetaan sitten meidän sängystä myöhemmin omaan petiinsä. Koska isoveli haluaa lukea vielä sängyssä (ja muutenkin nukkua meidän aikuisten pedissä), on järjestely toiminut hyvin ja pienempi saa rauhassa nukahtaa pimeään, kun toinen vielä kopistelee kirjojensa kanssa.

Suunnitteilla on kylmän vintin käyttöönotto, ja jonkinlaisen poikaboxin (tai tyttöboxin) rakentaminen vinon katon alle, mutta alusta alkaen oli selvää, ettei mikään laajentaminen kuuluisi ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaamme, josta nyt siis on eletty jo kolme vuotta. (Aika rientää!) Jatkossakin makuuhuoneet pysyisivät yläkerrassa ja alakerta jäisi muuhun käyttöön.

Koska meillä on suuri keittiö, keskittyy arkinen elämä yleensä sinne. Keittiössä tehdään läksyt, pelataan, leikitään ja säilytetään myös leluja. Tai no, osaa leluista, ja aina välillä on pakko vaatia, että kertynyttä tavaramäärä kannetaan välillä yläkertaan. 🙂 Meillä siis keittiö, johon vieraidenkin kanssa useimmiten jämähdetään, on välillä automattojen, pikkuautojen ja isompien Legojen vallassa. Varsinaiseen lastenhuoneeseen jää näin ollen nukkuminen, lelu- ja vaatesäilytys, sekä jotkin leikit, kuten vaikka pienemmät Lego-jutut.

Näissä kuvissa, jotka blogista nappasin, on aika hyvin juuri sitä tunnelmaa, mitä lastenhuoneeseen haluan, mutta selailemalla kategoriaa lastenhuoneessa, huomaatte, että fiilis ei ole niin vallitseva, ja huone on oikeastaan vähän sellainen kaikkien tyylien sekamelska. Yksi itseäni eniten ärsyttänyt juttu (toki heti sähköjen puuttumisen jälkeen!) on lastenhuoneen pitkät verhot. Mustavalkoraidalliset kankaat kun eivät ole miellyttäneet silmääni oikeastaan tähän kotiin muutettuamme ollenkaan. Siitä huolimatta ne vain ovat jämähtäneet paikalleen.

Mutta, nyt kuulkaan iski tolkuton inspis! Verhoista on päästävä eroon ihan heti ensimmäisenä, ja koska tarjonta meidän hoodeilla ei ole parhaimmasta päästä, kaivoin esiin parin valkoisia, pitkiä ja paksuja, puuvillaverhoja, jotka hankittiin aikoinaan väliaikaiseen kotiimme. Ihan valkoinen (tai luonnonvalkoinen) ei just nyt napannut, mutta kaupasta kipaisin pari pakettia myyränharmaata tekstiiliväriä, ja nyt verhot kieppuvat pesukoneessa. Katsotaan, mitä tulee. Väriaine oli mulle ihan uutta merkkiä, joten jännitän nyt hiukan itsekin lopputulosta. Toisaalta, jos verho-ongelma on ratkaistu 15 eurolla, ei lainkaan paha!

Mutta sitten siihen muuhun sisustamiseen! Selailin Nougat -nettikaupan valikoimia, ja poimin joitakin juttuja, jotka ovat mieleeni. Eli asioita joilla voisin koittaa taikoa lastenhuoneeseen vähän enemmän sitä fiilistä, jota silmäni kaipaa.

Numero74 on tuotemerkki, jonka valikoimissa on tosi ihania puuvillatekstiilejä ja pieniä lastenhuoneen piristyksiä. Kaikki sellaisessa suloisen harmonisessa värimaailmassa. Ylimmässä kuvassa näkyykin tuo Klaaran viirinauha ja sängyllä lepäävä tähtityyny. Tähtityynyjä voisi olla enemmänkin, ja harmaa päiväpeitto hiukan myös himottaisi. Mustilla lelukoreilla voisi heittää vesilintua ja tilalle hommata Tellkiddon hauskoja paperisäkkejä. Keittiössäkin kun paperisäkit toimivat loistavasti lelujen säilytyksessä. Näissä kuvitus olisi vain vähän enemmän lasten maailmasta, ja pojallekin Batman-teema kelpaisi varmasti. Ikean värikkäät lastentaulut voisi vaihtaa johonkin vähän rauhallisempaan, ja Mrs Mighetto -printtejä olen himoinnut jo pitkään. Samoin tykkäilen noista Lovedales Studion Cat-printeistä. Ja, mikäli nyt olisi sitä pätäkkää laittaa lastenhuoneeseen ihan älyttömästi, hommaisin kattoon vielä tuon Paris au mois d´aout tekstiilivalaisimen. Mutta, tässä se on nyt valitettavasti vain siksi, että sain täydellisen ruudukon kollaasiini. 😉

Ja sitten ne kaikki isommat jutut, mitä kevyt sisustaminen tietysti vaatisi myös. Eli sähköt pitäisi vetää huoneeseen ensitilassa (nyt toimivat jatkojohdolla), ja sitten tietty listoittaa jne. Mutta seinien suhteen olen vähän alkanut pohtia eri vaihtoehtoja valkoisen rinnalla. Tapettia en oikein uskaltaisi huoneeseen edelleenkään laittaa, sillä Klaara varmaan tuhoaisi sen tosi nopeasti repimällä, mutta rakkauteni kalkkimaaleihin on saanut miettimään, olisiko elävä maalipinta ehkä myös lastenhuoneen pelastus. Toisaalta tykkään myös tuosta magneettitapetista ja pilkuista. Hhhmmm, tätä pitää tosiaan pohtia!

Nyt mä kuitenkin jatkan noiden verhojen odottelua. Lupaan raportoida lopputuloksesta! 🙂

Torstaita!