Kuten instan seuraajat tietävätkin, olen tällä hetkellä sängynpohjalla varsin voimattomana. Eilen tosiaan tehtiin sellainen perhereissu Ideaparkkiin ja Ikeaan, ja jossain kohtaa tuli yht’äkkiä tosi huono ja kipeä fiillis. Iltaa kohti olo vain huononi, ja yöllä hourinkin jo ihan kunnon kuumeessa. Olo ei ole ollut mitenkään flunssainen ja tämä tuli aivan puun takaa. Ajattelinkin, että ehkä tässä on nyt jotain influenssaan viittaavaa. Toivottavasti menee joka tapauksessa pian ohi!

Koska sairasvuoteesta en jaksa kuvata teille oikeastaan yhtään mitään, ajattelin fiilistellä vanhoilla kuvilla. Mulla on nimittäin tälläiset yhden postauksen kuvat tuolla luonnosten puolella – postaus, jota en koskaan ehtinyt julkaista. Otsikkona oli valmiina lähtöön, eli synnyttämäänhän tässä oltiin jo kovasti menossa. En tiedä, johtuuko tästä kuumesta ja kipeästä olosta, mutta jotenkin nyt vaan herkistelen täällä noita vuoden takaisia fiiliksiä oikein kunnolla!

Lämmintä vaatetta ja pakolliset kosmetiikat äidille, sekä pieni lahja ja Omarit tulevalle isoveljelle. Vauvaa ajatellen olin pakannut kaiken myös valmiiksi, miehen ei sitten tarvinnut kuin ottaa vaatekasa mukaansa, kun tulivat meitä noutamaan. Kaikki niin beigeä ja valkoista, mehän ei tiedetty kumpi sieltä oli tulossa.

Vaikka me ollaan aika tavalla puhuttu asiat siihen malliin, että perheemme on nyt lopullisessa koossaan, täytyy myöntää, että tossa vuoden takaisessa fiiliksessä on silti sitä jotain, jota ihminen tulee aina kaipaamaan. Ehdottomasti elämäni suurimpia hetkiä, vaikka myönnän, että ei ne silloin välttämättä siltä tuntuneetkaan.

Voi kun tästä jo pian olo paranisi, sitä pitäisi nimittäin alkaa valmistella ensi viikolla jo juhlia. Hurjaa, miten ne vuodet vain kiitääkin niin nopeasti!

Mukavaa viikonloppua teille. Mä taidan hetkeksi vielä torkahtaa….

Laitetaan vuosi pakettiin vielä muistelun ja kuvien merkeissä!

Tammikuu 2013 oli täynnä odotusta. Laskettu aikani oli 26.1 ja odottavan aika oli todella pitkää. Vauvan sukupuoli oli meillekin arvoitus, ja blogissakin mainitsin masuasukin nimeksi Koskela. Poikavauvan varalta meillä oli nimittäin valittuna nimi Vilho ( =Linna – Tunematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla). Mutta vaikka kaikki muut veikkasivat poikavauvaa, olin itse 99,99 prosenttisen varma, että perheemme tulisi kasvamaan tyttövauvalla.
Tammikuu oli luminen, talvinen ja pakkaset paukkuivat. Valon määrä lisääntyi, ja kotia oli kiva laittaa kuntoon. Yläkerran aulaan rakensin cozy corneria, ja kukkamaljakossa nähtiin tulppaaneja. Tammikuussa inspiroiduttiin kevään muodista, sisustamisesta, kauneuden- ja hiustenhoidosta. 24. päivä pitkä odotus palkittiin, ja perheeseemme syntyi Pikku K.

Tammikuun kaikki 22 postausta voit lukea täältä.

Helmikuu 2013 oli kuukausi jonka voisi pukea yhteen sanaan: Vauva.
Yöunet jäivät lyhyiksi, vauvan uni- ja ruokarytmi jaksotti päiviä, aamut alkoivat ennen kukonlaulua ja kevät teki tuloaan. Kaikesta huolimatta meillä oli käsissämme helppo vauva, energia virtasi ja tunsin olevani onnellisempi kuin koskaan. Toki tavalliset baby bluesit tanssittiin pois, mutta muuten tunsin olevani reipas ja pirteä. Näin jälkeenpäin ajatellen suorittamista olisi voinut jättää vähemmälle, pyhittää aikaa äitiyslomaan ja kerätä voimia loppuun palamisen sijaan. Mutta jälkiviisaus ei ole yleensä kantanut hedelmää, joten ei sorruta siihen nytkään.
Helmikuussa otin aikaa itselleni minkä pystyin, ja opettelin jakamaan huomiota kahdelle lapselle. Tuttiketjuja ja aamu viiden leivänleivontaa, ystävänpäivän kukkameri, kun mies ei ollut ihan varma, mistä pitäisin – ne ovat jääneet mieleeni varsin vahvasti. Vauvakilot karisivat ja vauvailo huumasi pään!

Helmikuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.

Voi noita valoisia kuvia! Tullapa taas aurinko ja pitenevät päivät!