{ nukkuu nukkuu nurmilintu }

06.5.2013

Lupasin alkuvuodesta kirjoittaa teille jonkinlaista arviota Lenaderin kehdosta, kunhan käyttökokemusta on ensin ehtinyt hieman kertyä. Nyt kun takana on jo reilut kolme kuukauttaa kehdossa nukuttuja öitä, voin kai todeta jo tietäväni Leanderin plussat ja miinukset. Niin, ja nämä perustuvat nyt vain omiin mielipiteisiini, ja meidän tarpeisiimme.

leander2!

Kirjoittelinkin jo raskausaikana nuku nuku nurmilintu -postauksessa, että Leanderin keinuva kehto on kiehtonut meitä jo esikoisen vauva-ajoista lähtien. Esikoista odottaessani en edes tiennyt moisesta sängystä, mutta etsiessäni tietoa kaikesta mahdollisesta koliikkilasta rauhoittavasta törmäsin kehtoon. Silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä, kehtoajat alkoivat olla melkeinpä takana, ja koliikkikin loppusuoralla.
Klaara on rauhallinen vauva, ja koliikista ei nyt ollut tietoakaan. Parin itkuisen illan aikana, jotka tulivat siinä kolmen viikon tietämillä, ehdin jo pelätä pahinta, mutta tilanne rauhoittui onneksi nopeasti. Keinuva sänky ei siis meillä päässyt nyt hoitamaan koliikkia, mutta suuri apu pitkien yöunien saavuttamiseen sillä varmasti oli.

leander4!

Kehto on meillä makuuhuoneessa kattokoukulla kiinnitettynä sängyn viereen. Paikka on sopiva, vaikka seinän ja sängyn väliin ei hirveästi tilaa jääkään. Liikerata on kuitenkin tarpeeksi suuri, ja sänkyä on helppo tönäistä liikkeeseen, kun lapsi yöllä alkaa ääntelehtiä. Uskon, että tuolla rauhoittavalla keinunnalla saimme syöttövälit Klaaran kanssa yöaikaan pidemmiksi. Klaara nukahtaa edelleen iltaisin sänkyyn ilman sen kummempia nukuttamisia. Kiitos selkeän vuorokausirytmin, mutta myös rauhoittavan keinumisen. Sänkyhän on suunniteltu niin, että pienellä tönäisyllä se jaksaa keinua aika pitkään.Muistan esikoisen kanssa pitkälle yöhön jatkuneet rauhoittavat sylittelyt. Lapsi oli pakko nukuttaa syliin, ja varovasti siirtää siitä sänkyyn. Muutaman kilon painoisen vauvan heijaaminen sylissä kävi paitsi hermoillekin, myös hartioille raskaaksi.
Aluksi refluksioireiden, ja parhaillaan vaivaavan flunssan vuoksi, sänky on roikkunut meillä koko ajan hieman kaltevasti. Kehdon korkeutta ja kaltevuutta on helppo säätää ripustusliinojen avulla. Vastasyntyneen nukuttaminen kyljellään vaatii sekin vuorottaista kylkiasentoa kallon muotoutumisen vuoksi, ja kehto on helppo kääntää siten, että vauvan kasvot ovat äitiin päin, nukkui vauva kummalla kyjellään tahansa.

leander5!

Ostimme kehtoon lisävarusteena myös kolmijalan. Käytettynä löysin vain niitä kirsikan värisestä puusta tehtyjä, mutta halusin tuon skandinaavisen vaalean jalustan, joka sopii omasta mielestäni paremmin paitsi itse sänkyyn, myös meidän sisustukseen. Kolmijalka oli kätevä ensimmäisten viikkojen aikana, kun vauva oikeastaan vain söi ja nukkui. Sänkyä kiikutettiin milloin mihinkin huoneeseen, ja joskus vauva viihtyi siinä myös hereillä. Nykyisin kolmijalalle ei enää ole käyttöä, sillä Klaara nukkuu päiväunensa ulkona vaunuissa. Jalusta toimittaa nyt lähinnä virkaansa Niilon tiipiinä suuren peiton kanssa. Kolmijalka oli toki kätevä siirrettävyytensä ansiosta, mutta sängyn liikerata jää siinä kovin olemattomaksi, eikä keinunnasta saa ainakaan omasta mielestäni tarpeeksi rauhoittavaa ja nukuttavaa. Parempi vaihtoehto olisi kai ollut kiinnittää koukku myös työ- tai olohuoneen kattoon.
Lisävarusteena meillä oli sänkyyn myös verho, mutta sitäkään en kokenut kovin tarpeelliseksi. Vastasyntynyt nyt nukahtaa ympärillä olevista ärsykkeistä huolimatta, ja nykyisin Klaara laitetaan kehtoon yöunille pimeään makuuhuoneeseen. Lähinnä pimentävien verhojen hankkiminen onkin nyt ajankohtaista. Pidin verhoa myös asteen verran liian söpönä, vaikka se onkin pitsitön ja röyhelötön yksinkertainen puuvillakangas.

leander1!

Yksi mummulan matkasängyssä nukuttu viikonloppu sen todisti: Klaara on tottunut keinuvaan sänkyyn. Nyt kun pikkuinen jo itse liikuttelee itseään, kääntää kylkeä, ja liikehtii unissaan, ei kenenkään tarvitse erikseen sänkyä keinutella, se myötäilee automaatisesti vauvan liikkeitä. Sanotaan, että se antaa lapselle turvallisen olon muistuttaen olosuhteita äidin vatsassa. Juuri nyt pelottaakin hiukan tuleva; Miten ihmeessä vaihto pinnasänkyyn onnistuu, ja rauhoittuuko lapsi vuorokausirytminsä ansiosta ihan vain paikallaan tönöttävään vuoteeseen!? Voin vain toivoa, että sängyn ansiosta saavutettu hyvä nukahtamisrytmi säilyy sängystä huolimatta, ja vaihto vaatii vain muutaman päivän tottumisen.

leander3!

Summa summarum: Kehto oli juuri sitä, mitä uskoinkin sen olevan. Sen avulla meille on auennut vauva-arjesta ihan uusi käsitys, ja yöunet ovat olleet pääosin pitkiä ja rauhallisia. Kehdon kolmijalkaa ja katosverhoa en pidä välttämättömänä hankintana, mutta itse sänkyä suosittelen ihan jokaiselle! Jos meille vielä tulisi lisää lapsia, olisi kehto automaattisesti vauvanhoitotarvike numero yksi!
En yhtään ihmettele, että kehto on saanut design klassikon maineen; Se on paitsi kaunis, myös toimiva. Enkä yhtään ihmettele, että sängyn saatavuus Suomessa on välillä huono, kysyntää on varmasti maailmalla suuremmankin massatuotannon verran!
Leanderin kehto ei kuitenkaan ole mikään massatuotettu tusinajuttu, vaan huolella valmistettu tanskalainen designhuonekalu, joka on aivan taatusti kaiken saamansa hypetyksen arvoinen. Oikeastaan en usko, että maailmassa on tärkeämpää huonekalua, kuin vauvansänky, joka tekee arjesta sujuvampaa niin vastasyntyneelle, kuin uuteen elämänrytmiin totutteleville vanhemmillekin. Vauva-arjessa unen määrä ja laatu korostuvat täysin uusiin mittoihin.

Kehtoa on jälleen saatavilla paisi maahantuoja Pikkukengurun verkkokaupasta, myös Vepsäläiseltä.
Me saimme sängyn blogin kautta lainaan, ja melko pian se pakataankin jo laatikkoon, ja lähetetään kiitollisena takaisin. Kohta on aika siirtyä uudenlaisen nukkumisen opetteluun. Mutta se kolmijalka… Sen taidan säilyttää vielä – ihan vaikka vain varmuuden vuoksi….

Aurinkoista ja pirteää maanantai aamua kaikille!


{ saanen esitellä }

28.1.2013

Kohta neljä vuorokautta vanhan tyttäremme!
Torstaina hän sitten näki päivänvalon, kova kiire jo olikin maailmaan; Synnärillle päästiin klo 10.38 ja tyttö syntyi klo 11.27.
3725g ja 51cm. Täyttä kultaa jokainen gramma.

Lauantaina kotiuduimme, ja nyt on pari päivää opeteltu ja tutustuttu. Eilen esittäydyimme isovanhemmille.
Väsymystä, naurua, itkua – tunteiden vuoristorataa. Baby blues, se kai kuuluukin hiukan asiaan juuri tässä kohtaa.

Kiitokset onnitteluistanne, niitä oli ihan mahtava lukea pitkien ja tylsien sairaalatuntien aikana! Olette ihania kaikki!

Oma blogikin tuntuu kovin vieraalta. Ihan kuin olisin ollut poissa vuoden! Korjataan asia, ja laitetaan vielä myöhemmin tänään arvonta käyntiin. Jos ei muuta, niin ihan vaikka juhlan kunniaksi!