yksi kala ja kasa maailman parhaita sämpylöitä

14.5.2020

Jaoin eilen instan stooreissa kuvan sämpylöistä, joita tein lohisopan jatkoksi. Kerroin myös, että paras sämpylä on rapea kuoreltaan ja sisältä täynnä isoja kuplia. Moni muukin oli samaa mieltä, ja sämpyläohjetta kysyttiin paljon. Joten sämpyläresepti tulee täältä!

Olen vähän sellainen näppituntumaleipuri, mutta näiden kanssa suosittelen, että ihan oikeasti mittaat ainekset huolella. Ei ole iso homma kuitenkaan, eikä ole silti gramman päälle. Tuossa ohjeessa käsken peittämään taikinan kannella ja tosiaan suosittelen myös kohottamaan taikinan kannen, lautasen tai vaikka tarjottimen alla perinteisen liinan sijaan. Tällöin taikinaan ei muodostu ikävää kuorta kohotessa. Nämä onkin muuten ihan älyttömän helppoja tehdä kun ei tarvitse varsinaisesti leipoa ja pyörittää. Meillä lapset on aina halunneet pyöritellä sämpylät, mutta tykkäävät näistä niin paljon, että saan ihan rauhassa tehdä. Kivaa välillä sekin. Tätä reseptiä vähän muuttamalla saa tehtyä muuten ihan kivat ciabattat!

 

Rapeakuoriset sämpylät:

5 dl kädenlämpöistä vettä
1dl maitoa
1/2 pakettia hiivaa (eli 25g)
1rkl juoksevaa hunajaa (tai sokeria)
2-3 tl suolaa
12 – 12 1/2 dl vehnäjauhoja

Mittaa lämmin vesi ja maito. Murenna hiiva taikinakulhoon kulhoon ja joukkoon hunaja ja suola. Kaada hiivan päälle hieman vesi-maito seosta ja sekoita puuhaarukalla.  Lisää joukkoon loputkin nesteestä ja sekoita joukkoon jauhot peinissä erissä

Vaivaa taikina löysäksi, juuri ja juuri kulhon reunoista irtoavaksi. Ripottele valmiin taikinan päälle vehnäjauhoja. Peitä taikinakulho kannella, lautasella tai muulla vastaavalla ja anna taikinan kohota 1-1 1/2 tuntia.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja levitä leivinpaperi kahdelle uunipellille.

Laita leivinlaudalle tai leivontapöydälle kunnon kerros vehnäjauhoja ja kumoa taikina varovasti jauhojen päälle. Älä missään nimessä vaivaa tai painele taikinaa, jotta ilmakuplat eivät katoa!

Ripottele vielä jauhoja taikinan leikkaa taikina metallilastalla tai muulla terävällä työkalulla viideksi pötköksi. Leikkaa osat vielä pienemmiksi paloiksi (itse jaan kuuteen osaan, josta syntyy 30 pientä sämpylää). Taikinapalat saavat olla ihan eri muotoisia, mutta koita mahduttaa samalle pelille saman kokoisia paloja.

Paista sämpylöitä yksi pelti kerrallaan noin 10-15 minuuttia (jos teet isoja sämpylöitä n. 20min) tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Älä peitä valmiita sämpylöitä liinalla, jotta kuoren rapeus ei katoa.

Täällä oli aamulla ihan samanlainen säpinä kuin elokuun ensimmäisenä kouluaamuna. Jännitystä, odotusta, iloa ja riemua. Odotettu päivä kaikin puolin. Ja ilo oli huomata, että molemmat myös palasivat koulusta pirteinä ja reippaina. Ystävät tekevät ihmeitä, niin se vain menee lapsillakin. Tuntuu muutenkin, että palaset loksahtavat paikalleen kun saadaan edes pari viikkoa elää kohtalaisen tavallista arkea.
Pyörin aamulla kaupassa ja mietin, että mitä ihmettä sitä sitten syötäisiin lohisopan jälkeen. Löi tyhjää ja nappasin varmuuden vuoksi pakasteista pinaattikeittoja mukaani. En ehtinyt olla kovin pitkään kotona, kun mieheni veli soitti ja kysyi, josko hän voisi tuoda kirjolohen. Eilen kalastettu, valmiiksi perattu. No mikä jottei, ei mun oikein pinaattikeittoa tehnytkään mieli.

Juttelin aamulla kaupassa yhden äidin kanssa ja puhuttiin siitä, että täällä meillä koko koronaa ei edes huomaa. Olen kuullut isojen markettien tyhjistä parkkialueista, mutta en ole kertaakaan ollut todistamassa sellaista. Kylä on ihan yhtä hiljainen tai ruuhkainen (riippuen näkökulmasta) kuin ennenkin. Ehkä silloin aluksi kaupassa oli vähemmän ihmisiä, mutta tilanne on tasoittunut. On turvavälit ja käsidesit ja muut, mutta muuten elämä rullaa aika entiseen tapaan. Erona lähinnä enää nuo suljetut ravintolat. Ja tietenkin seura- ja yhdistystoiminnan hiljaiselo. Mutta siihenkin kaiketi on tulossa muutosta. Arki palailee raiteilleen. Jos ei samoille vanhoille, niin uusille ja vähän herkemmille.

Erikoinen kevät ja erikoisena se tietenkin jatkuu vielä kesään  ja kenties syksyynkin. Mutta kuten olen ennenkin todennut, näillä mennään ja kultareunuksia pitää vain etsiä erilaisestakin arjesta.

 

Ps. Muistakaa osallistua tuohon edellisen postauksen arvontaan! 200 euron lahjakortti on kuitenkin aika hyvä palkinto!


Vadelma-valkosuklaakakku meni rullalle!

02.5.2020

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Finnamyl & Indieplace


Voisin lyödä vaikka vetoa, että teidän kaikkien ruokakomerosta löytyy jotakin täällä meillä paikallisesti tuotettua. Ja jos nyt ei jostain syystä löydykään, niin ihan kohta löytyy. Tuo kuiva-ainekaapin perustuote on nimittäin Kolmen Konstin perunajauhot ja tänään laitetaan suut makeaksi fiilistellen ennakkoon jo pian lähestyvää äitienpäivää! Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Finnamylin kanssa.

Lapsuudessani meillä ei äitienpäiväksi juuri kakkuja leivottu. Äitienpäivä kuljettiin perinteisesti mummulasta toiseen, mutta yksi kakku on silti jäänyt mieleen. Se oli tummaan kääretorttupohjaan tehty nakukakku, joka täytettiin ajan hengen mukaan banaanilla (ja varmaan sekahedelmillä) ja koristeltiin kiivillä. Taisi olla sitä aikaa kun isosiskoni innostui leipomaan. Mieleen on jäänyt myös se kuinka pettynyt olin, kun kakku maistuikin kahville. En tiedä oliko se kostutettu kahvilla vai onko tämä vain joku häilyvä lapsuuden muistikuva, mutta hyvää se ei ollut. Pahoittelut, siskoseni!

Siinä vaiheessa kun minusta tuli äiti, oma äitini ilmoitti, että olemme jatkossakin tervetulleita viettämään äitienpäivää, mutta on ihan ok, jos haluan viettää sitä kotona perheeni kanssa. Niinpä äitienpäivää on vietetty meillä monella eri tavalla. Joskus mummulassa käydään jo ennakkoon, joskus on kokoonnuttu isolla porukalla ja joskus ollaan ihan vain kotona. Olen yleensä saanut itse päättää ja vastaavasti mies saa päättää miten haluaa kunakin vuonna juhlistaa isänpäivää. Reilu peli ja toimi meillä oikein hyvin. Muutama juttu kuitenkin kuuluu äitienpäivään ihan joka vuosi. Perinteisiin kuuluu onnittelulauluun herääminen, lasten askartelemat kortit tai lahjat, valkovuokot sekä tietenkin kakku! Kakku on joko minun itseni leipoma, lasten leipoma ja onpa miehenikin joskus etsinyt blogistani jonkin kakkureseptin kokeiltavakseen.

Mutta sitten niihin perunajauhoihin, joita oletan teidänkin jokaisen keittiöstä löytyvän. Omasta kaapistani löytyi kolmekin pakettia Finnamyl Kolmen Konstin perunajauhoja, kun on tullut joskus ostettua ihan vain varmuuden vuoksi uusi pakkaus. Loistava kiisselin ja kastikkeen suuruste on nimittäin mitä parhain jauho myös leipurille. Ja mikä parasta, tuttu ja sataprosenttisesti kotimainen tuote on myös täysin gluteeniton. Finnamylin tehdas sijaitsee täällä Kokemäellä on ja on yksi tärkeistä paikallisista työllistäjistä. Paitsi että tehdas itsessään työllistää, välillinen vaikutus on kuitenkin vieläkin suurempi. Täällä meillä ei nimittäin voi olla törmäämättä perunapeltoon. Itse lasken syksyn alkaneeksi aina siinä kohtaa kun keskustan molemmissa liikenneympyröissä näkyy kuormasta pudonneita perunoita. Tärkkelysperunan nosto ajoittuu syyskuun lopulle, joten siinäkin mielessä havaintoni pitää kutinsa. Unohdetaan siis ulkolaiset gluteenittomat jauhoseokset ja luotetaan nyt puhtaaseen kotimaiseen raaka-aineeseen. Perunaa tutumpaa juttua kun ei oikein voi keksiä.

Moni käyttää kääretorttutaikinassa vehnäjauhon lisäksi perunajauhoja taikinan rullattavuutta parantamaan. Perunajauhosta tehty kakku onkin paitsi ihanan kuohkeaa ja ilmavaa, myös erittäin pehmeää, eikä se murene käsiin kuten vehnäkakku. Itse teen torttutaikinan aina pelkästään perunajauhoista. Samalla taikinareseptillä syntyy myös mansikkakakku ja isommat synttärikakut. Gluteenittomuutta ei sitten tarvitsekaan erikseen miettiä. Tähän postaukseen rullasin kakun tummasta pohjasta, mutta yhtä hyvin perunajauho toimii myös vaalealle taikinalle, kun kaakaojauheen osuuden käyttää myös perunajauhoja. Unelmatortun tutun voikreemin korvasin tällä kertaa kuitenkin astetta raikkaammalla  vadelmalla, sillä pakastimen kätköistä löytyi kuin löytyikin vielä yksi rasia viime kesän marjoja. Ja vaikka klassinen kääretorttu ei missään nimessä ole sellaisenaan arkinen tarjottava, päätin kuitenkin koristella tämän rullan kakkumaiseen tapaan. Säästä siis osa valkosuklaarouheesta ja parhaat vadelmat koristeluun!

Äitienpäivän rullattava vadelma-valkosuklaakakku:

Kakku-/torttupohja:

4 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1 dl perunajauhoja
(jos teet vaalean pohjan käytä 1 ½ dl perunajauhoja ja jätä kaakaojauhe pois)
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri paksuksi ja kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne siivilän läpi vaahtoon varovasti sekoittaen. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle.

Paista 200 asteessa n. 10 min (tai kunnes torttupohja kypsä)

Kumoa pohja sokerilla siroitetulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi. Anna pohjan jäähtyä ja tee täyte.

Täyte:

2 dl kuohu- tai vispikermaa
250 g maustettua rahkaa, esim. vanilja (tai maitorahkaa ja sokeria)
100 g valkosuklaata rouhittunan
4-5 dl vadelmia (jos käytät jäisiä vadelmia, voit hieman pienentää niitä)

Vatkaa kerma kulhossa vaahdoksi ja lisää valmiiseen vaahtoon rahka. Kaada mukaan valkosuklaarouhe ja vadelmat. Sekoita vielä huolella.

Levitä täyteseos jäähtyneelle kääretorttupohjalle ja kääri kakku rullalle. Anna kääretortun vetäytyä jääkaapissa leivinpaperiin käärittynä mieluiten pari tuntia ennen tarjoilua.

Koristelu:

2 dl kuohu- tai vispikermaa
valkosuklaarouhetta
vadelmia
marenkia
syötäviä kukkia

Voit halutessasi leikata tortun molemmista päistä pienen siivun, jotta reunat tulevat tasaisiksi. Päällystä kääretorttu kermavaahdolla. Voit levittää vaahdon tai pursottaa mielesi mukaiseksi. Lisää päälle marenkia. Jos käytät kaupan valmiita marenkeja, niitä kannattaa hieman rikkoa pienemmäksi muruksi, jotta kakku on helpompi leikata. Asettele päälle vielä vadelmat ja esimerkiksi orvokin kukat. Viimeistele kakku valkosuklaarouheella.

Yhtälailla voit kasata kakusta nakukakkumaisen kokonaiseen leikkaamalla kakkupohjan kahtia ja täyttämällä kerrosten välin täytteellä. Itse olen huomannut, että varsinkin lasten kanssa leipoessa juuri se rullaaminen on se hauskin juttu. Kääretorttu itsessään taipuu kuitenkin myös leivospaloiksi ja jokaisen siivun voi koristella erikseen. Blogin resepteistä löytyy myös mustikkainen Charlotte Russe. Rullalle kierretty kakku, nakukakku ja leivospalat ovat kuitenkin kaikki ihan sellaisenaan varsin yksinkertaisia valmistaa, joten mikäli koululaisissa on herännyt hillitön leipomisvimma tässä kotona vietetyn kevään aikana, kakkuhommat voi nakittaa myös jälkikasvulle.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!