Nyt on meneillään jokin vahva mustavalkoinen kausi. Nimittäin minulla. Sisustuksessa lähinnä. Mustavalkoinen käsittää itse mustan ja valkoisen lisäksi harmaan sävyt, savuiset vioeletit ja metallin. Mistään kovin modernista en sisustuksen suhteen haaveile, en ole minimalisti, enkä osaisi asua liian kliinisesti sisustetussa kodissa; Kaipaan rosoisuutta ja tunnelmaa. Omaan mieleeni iskee parhaite sisustus, jossa yhdistyy lämmin tunnelma, virtaviivaiset huonekalut yhdistettynä vanhoihin talonpoikaistyylisiin, ja pisteenä iin päälle, hallittu värimaailma. Blogimaailmassa inspiroidun Stylizimo, Concept by Anna, Helt Enkelt, Kjerstislykke ja House of Philia -blogien kodeista. Kuten varmaan aika moni muukin, en väitä olevani omaperäisempi kuin muutkaan. Jokainen näistäkin kodeista on omanlaisensa, mutta kaikissa on sitä jotain.
Sisustamisen suhteen olen itse nyt todella heikoilla jäillä. Vuokrakotia ei sen enempää nyt sisustella, mitään uutta ei oikein kannata hankki, mikäli ei ole täysin varma, että sille on käyttöä myös siinä tulevassa oikeassa kodissamme (joka toivottavasti löytyy pian!).
Tämä sama värimaailma oli myös täydellinen keittiö -postauksessa, jossa ylipäätään oli sisustuksellisesti palaset juuri mieleeni. Lämmin tunnelma kera viileiden värien! Teen jatkuvasti ajatustyötä tulevan kodin saralla. Vaikka itse taloa ei ole vielä löytynyt, suunnittelen ja haaveilen. En ehkä jaksaisi muuten. Ja toisaalta, näytöillä käydessään on hyvä muistaa omat todelliset haaveensa ja unelmansa, eikä sortua ensimmäiseen myynnissä olevaan ihan OK taloon. Niinpä katselenkin kohteita jonkinlaisen harmaasuotimen läpi, yritän nähdä myynnissä olevat seinät maalattuna himmeillä kalkkimaaleilla, ja kuvitella tilaan omanlaiseni tunnelman. Ja uskon, että joku kerta tärpää!
Kokosin pienen kollaasin joistakin yksityiskohdista, jotka voisin mahduttaa niin tänne väliaikaiskotiin, kuin siihen tulevaan loppusijoituskohteeseenkin.

Kangaspussi H&M, tyyny Day Home, kynttilä H&M, taulu Therese Sennerholt, kynttilänjalka Day Home, taulu Therese Sennerholt, tyynyliina H&M, kynttilät Tine K, Tyyny Day Home, kangaspussi H&M, tyyny Day Home, pöytä Tine K.
Inspiraatiokollaasi löytyy myös muuttoahdistuksessa kirjoitetusta postauksesta. Ja sen luettuani tajusin, ettei tässä juuri nyt taideta tarvita yhtään ylimääräistä kynttilää tai kynttilänjalkaa…..

Lähestulkoon syksyisen koleat terveiset täältä. Muutaman päivän tietoinen blogibreikki ja keskittyminen ihan vain tavalliseen arkeen. Vähitellen elämä alkaa taas asettua uomiinsa, ja muutosta toipuminen on ainakin käsillä. Lapsi sopeutui noin kolmessa viikossa asunnottomuuteemme ja muiden nurkissa oleiluun, eli uskon helpotuksen tähänkin vaiheeseen saapuvan seuraavan viikon aikana. Näyttää jo lupaavalta.

Pieni irtiotto arjesta tuli torstaina Helsinkiin matkaamisen merkeissä. Tällä kertaa tuotekuvauskoulutusta Canonilla. Kouluttajana jälleen huikea Pekka Punkari ja seurana mukava joukko bloggareita. Päässä vilisee vinkit ja niksit, uusien temppujen opettelu ja uuden omaksuminen. Voi kun vain voisi osata!

Sen verran on muutenkin ollut syksyiset fiilikset, että olen palannut takaisin kynttiläkauteen. Blogin kautta saamani suuret lasiset kynttilälyhdyt nostin Ikean lipaston päälle, ja käväisin kynttiläkaupoilla. Kiitos Niittylä Home, lyhdyt on mahtavat! Ikean senkki pääsi muutettavien kalujen listalle yksinkertaisesti käytännöllisyytensä ansiosta. Nielee sisäänsä kaikki tarvittavat liinavaatteet lakanoista pyyhkeisiin. Pikkulaatikoissa säilyy sekalainen sälä, ja kuten sormenjäljet paljastavat, käsirasvakätköni on vasemman puoleisessa. Hmmm, rätti käteen asap!

Sitä luvattua lämpöaaltoa odotellessa, mukavaa ja tunnelmallista lauantai iltaa kaikille!

Päässä alkaa taas tosiaan herätä kiinnostus sisustamista kohtaan. Samalla kun haetaan taloa, haen itselleni fiiliskuvia, käytännön esimerkkejä ja inspiraatiota. Haluan löytää kodin, jonne saan rakentaa unelmaani, löytää sellaisen tilan, joka taipuu suunnitelmiini ja haaveisiini.
Pitkästä aikaa kurkkasin kaupan lehtihyllyllä sisustuslehtien sisään. Edelliset kurkkaukset taisivat olla joulunumeroihin, joten tuntui aika kivalta huomata näiden juttujen taas kiinnostavan. Uusin Maalaisunelma-lehti (3/1012) kätki sisäänsä jotakin sellaista, että lehti oli pakko napata mukaan. Unelmieni keittiö ja ruokailutila ovat oikeasti olemassa! Jutun ruotsalaisesta kodista ovat tehneet Cia Wedin ja Anna Kern. En onnistunut löytämmän kuvia mistään muualta, joten nappasin muutaman (huonolaatuisen) kuvan lehden sivuista. Miten se voikin olla niiin täydellinen!

Kivitasoa ja -lattiaa löytyy tästäkin kodista. Hyvä niin, sillä sain tälle unelmalle miehen täydellisen tuen ehkä juuri tuon elementin vuoksi. Mitä tulee muihin elementteihin, tässä kodissa kaikki on kohdallaan!

Yhdistelmä hillittyä countrya (keittiön kaapistojen rungot ja ovet vetimineen, vanhat huonekalut, ikkunat..), moderneja klassikoita (valaisimet, tuolit….) ja tuulahdus jotakin itämaista (tekstiilit, astiat, huonekasvit…).

Nopeasti katsottuna mustavalkoista, mutta kuten makuuhuoneinspiksissäkin, musta väri on puhtaan mustaa vain harvoissa yksityiskohdissa. Musta taittuu harmaaseen, violettiin, tuhkaan ja tummaan ruskeaan, eikä kokonaisuus ole liian kylmä tai kliininen.

Paremmat kuvat kannattaa tosiaan kurkata uusimmasta Maalaisunelmasta.
Ja hei, teitä lukijoita on nyt yli tuhat! Ihan mieletön määrä! Jotenkin pitää kyllä juhlistaa.
Nyt toivottelen kaikille energistä viikon alkua. Säästä en sano mitään, koska sapettaa ihan hirveästi…..

Nappasin viime viikonloppuna Ikeasta näppärät godmorgon-säilytyslaatikot mukaani. Viiden, läpinäkyvän ja kannelisen, pikkulaatikon sarja nielee sisälleen uskomattoman määrän kosmetiikkaa, ja muuta pientä rompetta. Godmorgon -sarjaa tulen ehdottomasti hankkimaan tuleivaisuuden kylppäriin, mutta jo nyt nämä viisi boksia helpottavat pitämään tavarat ojennuksessa, kun omille jutuille ei varsinaisesti ole mitään paikkaa. Laatikoissa meikit, ja kaikki muu pikkukosmetiikka, on helppo kuljettaa vierashuoneesta sinne, missä niitä kulloinkin tarvitsen.

Läpikuultavasta laatikosta löytää helposti pienenkin rajauskynän tai hiuspinnin, ja kätevä kansi pitää sälän myös paikoilaan. Lisää plussaa sarja saa muotoilusta joka mahdollistaa rasioiden pinoamisen päällekäin. Sarjan muut säilytysratkaisut eivät tällä hetkellä sovi käyttööni, koska ne on tarkoitettu kylpyhuonekalusteisiin, mutta jossain vaiheessa saan toivottavasti tavarani niiden avulla ojennukseen.

Ikean Godmorgon sarjan pääset kurkkimaan kokonaisuudessaan tästä.

Hassu juttu, että vaikka sitä oikeaa taloa ja kotia ei olekaan vielä löytynyt, tekee aivot jatkuvaa visiointityötä. Olen oikeastaan aloittanut tulevan kodin suunnittelun jo ihan kirjallisestikin; Listaamalla asioita, joita en missään nimessä halua. Vaikka tämä talo ei ollutkaan se meidän unelmien koti kaiken rempan ja työnkään jälkeen, olen oikeastaan iloinen, että tämä kaikki on koettu. Talo on ollut ikään kuin harjoituskohde. Tiedän monta siaa, jotka tekisin tulevaisuudessa toisin. Olen listannut virheitämme ja suunnittelun puutteita. Mitkä ratkaisut eivät ole toimivia, mitkä värit miellyttävät, millaiset pinnat ovat kauniita ja samanaikaisesti myös toimivia.

Vaikka meillä on tällä hetkellä kaksiotehanat, posliinialtaat ja paljon muuta monen mielestä epäkäytännöllistä ratkaisua, tyytymättömyyteni ei kohdistu niihin. Todennäköisesti niitä ei löydy tulevasta kodistamme, mutta olen ollut kuitenkin tyytyväinen niiden suhteen. Sekä kaksiotehanat, että posliinialtaat ovat olleet käytännöllisiä kaikista epäilyistä huolimatta.

“Mitä tekisin toisin”-listani on valtavan pitkä, mutta yhtenä hyvänä esimerkkinä pidän erilaisten pintojen toimimattomuutta taloudessamme. Laminaattilattia on itsestäänselvyys, ja kylpyhuoneen suuret mattapintaiset seinälaatat ovat hyvä esimerkki. Ainainen puhdistaminen, epäsiisti ulkonäkö, huono puhdistettavuus… Tuskin enää valitsen mattapintaa kylpyhuoneeseen.
Toinen ääripää on ollut kiiltäväksi hiottu kivi. Peilaava keittiön työtaso, varsinkin täysin mustana, on aiheuttanut jokusen päänsäryn. Pelkäsin aikoinaan pölyn näkyvyyttä, mutta ongelmaksi onkin osoittautunut puhdas vesi ja kaikki muu pöydälle laskettu. Kiiltävässä pinnassa näkyy joka ikinen vesilasin jättämä ranttu, ja kaiken lisäksi peilaava pinta heijastaa sen kahtena. Pyyhi ensin kostealla, kuivaa ja kiillota sen jälkeen kuivalla. Työlästä!

Kiiltävä kivilaatta ei ole myöskään paras mahdollinen materiaali vessan lattiassa. Toki lattia toistaa kauniisti katon kristallivalaisimen kuvion, mutta näkyypä siinä kahtena myös vesipisarat. Ja vesipisarat vessan lattiassa ovat epäsiistin näköisiä. Mistä sitä tietää, onko ne vettä vai jotain muuta? Varsinkin kun taloudessa asuu itsekseen pissaileva pieni poika. Pesen siis lattian päivittäin käsipelillä konttausasennossa. Työlästä!

Vaan kun pidän tuosta mustasta pinnasta. Pidän siitä, että keittiön tasolle voi laskea kuuman kattilan ja uunipellin käyttämättä mitään pannunalusia. Pidän mustan ryhdikkyydestä, samoin kuin pidän mattapintaisista seinälaatoista. Voi siis olla, että lankean samoihin virheisiin kahdesti. Ainoa ero on, että ensi kerralla en voi valittaa. Tiedän mitä valitsen, puutteineen ja epäkäytännöllisyyksineen. Taidan repiä koko listan. Aika näyttäköön. Ehkä ihan hyvä, että se oikea taloa ei ole vieläkään kävellyt vastaan, koska en selvästikkään osaisi tehdä niitä oikeita ratkaisuja. Yhden harjoituskohteen jälkeenkään.
Aurinkoista perjantaita!

Muutto, ja ennen kaikkea tämä pakkaaminen, alkavat kyllä ahdistamaan. Vaikka mikään ei ihan puskista tullutkaan, mulla on jotenkin ihan älyttömän stressaantunut olo. Olen sellainen järjestyksen rakastaja, pidän siitä, että asiat on hyvin suunniteltu ja sunnitelmaa noudatetaan orjallisesti. Yritän nyt kaiken tämän kaaoksen keskellä myös opppia jotain. Jos ei muuta, niin sellainen hetkessä elämisen taito voisi ainakin vahvistua.

Muutto on tosiaan ollut tiedossa jo pitkään, vaikkei sen tarkkaa ajankohtaa tietysti voinut ennustaa. Olen ennakoinut asiaa syksystä asti, enkä oikeastaan ole hankkinut kotiin mitään uutta. Okei, yksi vanha puusohva ja hiukan tekstiilejä, mutta jotakuinkin lähteneen tavaran määrä on hurjasti moninkertainen. Olen karsinut rikkinäisiä astioita, vuodevaatteita ja muita vähemmälle käytölle jääneitä juttuja. Yksinkertaisesti en ole viitsinyt ostaa Ikeasta edes uutta juomalasia rikkoutuneen tilalle, koska jokainen juomalasi vaatii pakkaamisensa, ja minä vihaan pakkaamista. Olen elämässäni muuttanut tarpeeksi tietääkseni muuttamisen rasittavuudesta ainakin jotain. Mitään aikaisempaa muuttoa kuitenkaan ei voi tähän verrata, sillä tilannehan on vajaassa kolmessa vuodessa räjähtänyt käsiin. Yksinkertaisesti tavaranpaljous tekee asian huomattavasti monimutkaisemmaksi.

Mutta jotain hyvääkin. Haistan nimittäin tilaisuuden muuttaa hiukan tätäkin asiaa. Julma käteni on heittänyt tavaraa menemään hurjalla vauhdilla. Ja jokainen säkki UFFelle, tai jätteeksi, tekee sielulleni hyvää. Anteeksi maapallo, olen ollut itsekäs maallisen omaisuuden haalija ja tuhlannut luonnonvaroja. Vaikka niin kai me kaikki. Askeettiseen elämiseen ekoyhteisössä minusta ei ole koskaan. Turha kuvitellakaan, aamuinen sähkökatkokin jo repi sieluani. Mutta ajatus siitä, että tuleva kotimme on järjestyksen ja selkeyden tyyssija antaa voimaa. Toiset puhuvat hyvien energioiden vapaasta virtaamisesta, minä puhun turvallisesta komeronoven avaamisesta.

Mutta mihinkäs seepra raidoistaan pääsisi. Aina tekee mieli myös jotain uutta. Mutta jospa antaa itselleen ehdot. Uutta sisään vasta, kun on oikeasti tilaa. Sitten kun mikään ei ole ylimääräistä ja kaikelle on jonkinlainen funktio. Ainakin melkein. Niin, ja sitten vasta kun se koti on löytynyt! Jees, näin sen täytyy olla. Julma käteni tulkoon yhä julmemmaksi. Kaikella ei voi oikeasti olla niin hirvittävää tunnearvoa. Eihän?

Taas meni muutama kolhiintunut murokulho ja sekalainen säkki askarteluroinaa. Ai että tekee hyvää! Ihan varmaan joku energiavirta…

Mekkopostauksen kuvat oli otettu makuuhuoneessa, ja sainkin heti pari sähköpostia, joissa kyseltiin lisäkuvia makkarista. Muistutettiin jopa, että olen niitä joskus lupaillutkin. Hih, kivaa kun olette niin hyvämuistisia. 🙂
Makuuhuonetta ei tullut rempan jälkeen paljoa kuvattua, yhtenä syynä varmaankin se, että tapetti ei oikein miellyttänyt silmääni. Suoraan sanottuna hetken ehkä jopa vihasin sitä.

Nukkuminen, vaatesäilytys ja pukeutuminen ovat makuuhuoneen funktioita, eli kalustus määräytyy lähinnä näiden ehdoilla.
Pieni hattuhyllynaulakko kannattelee asusteet, korut ja tuoksut. Luku- ja tunnelmavaloa on tietysti yleisvalon lisäksi. Ja kukkia! Tuoreita kukkia ei sovi tietenkään unohtaa.
Tapetti on Borås tapetin Falsterbo-mallistosta.

Siinäpä se “kaikkein pyhin”. Onpas muuten imelän romanttista 🙂

Vastaisuudessakin saa muistutella ja toivoa!

Kauniita unia

Siinä missä työ saattaa haitata harrastuksia, nappaa tuo oikeakin elämä välillä palan blogiajasta. No, tätähän se elämä vaan oikeasti on, ja blogia päivitetään kun muulta elämiseltä jää siihen aikaa.

Joulun suhteen olen muutaman päivän sisällä tullut jonkinlaiseen umpikujaan. Ei jouluta, ei sitten ollenkaan. Ja, kun huomaat epäröiväsi Sylvian joululaulun sanoissa, ymmärrät, että joulufiilis on ihan oikeasti jossain tosi kaukana. Mitään jouluvastaisuutta ei ole ilmassa, mutta juuri nyt kammoksun kaikkea sitä hössötystä ja odotuksia, aikataulutusta sekä kiirettä. Hetken jo ajattelin varaavani jouluksi lentoliput jonnekin lämpimään, mutta tajusin, että niin villi en taida sentään olla. Tämä vuosi mennään tällä fiiliksellä – ilman sen suurempaa nissepolkkaa. Joka tapauksessa, kun se joulu ei kuitenkaan ole siinä hössötyksessä ja stressissä, vaan ihan kaikessa muussa.