Vuosi vaihdettu!

01.1.2021

Vuosi vaihtui täällä melko rauhallisissa tunnelmissa ystävien kanssa. Naurettiin, kuinka keski-ikäistymisen tunnistaa siitäkin, kun uudenvuoden juhlissa tehdään neuletöitä ja lantrataan skumppa mehulla ja koristeilla. Mutta meillä oli hauskaa. Tämä oli sellainen rento päätös joulun juhlimisille ja tästä on hyvä jatkaa kohti arkea, talvea, valoa ja kaikkea uutta.

Vaikka joka puolella toitotetaan, kuinka kulunut vuosi oli ihan kamala ja toivotaan vuoden 2021 olevan paljon parempi, en pysty yhtymään huutoihin. Mulle mennyt vuosi oli hyvä, yksi parhaista koskaan elämistäni, jos ei oikeasti paras. Toki on kökköä, miten moni asia on peruuntunut, kuinka vuosi vaikutti taloudellisesti meidänkin perheeseen ja kuinka se on pidentänyt välimatkaa ystäviin ja rakkaisiin. Silti kulunut vuosi on ollut se, jonka aikana oma perhe on ollut lähempänä kuin koskaan. Vuosi myös avasi silmiä monessa kohtaa, ja sellaiset itsestäänselvyydet ja tasaiset jurnutukset oli helpompi kyseenalaistaa. Oli ilo oivaltaa ja uskaltaa, nähdä asiat uudessa valossa ja oppia paljon itsestään ja omista unelmistaan. Pitkälti joudun siis kiittämään koronaa, ilman sitä minäkin kulkisin vain jatkuvasti samaan suuntaan näkemättä sivuilleni ja ymmärtämättä kaikkea sitä ihanaa mitä mulla jo on. En yksinkertaisesti myöskään kehtaa väittää mennyttä vuotta huonoksi, koska olen läheltä nähnyt, miten kova se on ollut esimerkiksi monelle ystävälle. Ihan liian moni minun ikäpolvestani ei esimerkiksi saanut niitä ihania lahjoja sairaalasta, vaan joutui niiden sijaan jättämään jäähyväisiä.

Niinpä ehkä elämäni ensimmäistä kertaa en luvannut mitään uudenvuodenlupauksia tai listannut uusia unelmia ja tavoitteita. Just nyt on oikeastaan tosi hyvä, ja ainoa toive, jonka öiseen sumuun henkäisin oli se, kuinka toivoisin kaiken pysyvän hyvänä. Ja jos jossain kohtaa huomaan, että suuntaa pitää muuttaa, uskon olevani tarpeeksi rohkea tekemään sen ilman rakettien pauketta.

Eilen syötiin juustoja ja ystävien tekemiä hilloja. Jälkkäriksi tein marenkikakun, jonka päälle keitin vielä kinuskia. Kerma, kinuski, puolukat ja piparkakut sopivat oikein hienosti yhteen ja jälkkäristä tuli just sopivasti rennon juhlava.

 

Vaikka vielä viikko sitten ajattelin, etten pysty luopumaan joulusta vielä pitkään aikaan, nyt musta tuntuu, että eilisten juhlien jälkeen olen valmis menemään kohti uutta. Kun joulukukat alkavat nuokkua, mä olen valmis tulppaaneille.

Ihanaa ja superupeaa vuotta 2021!


Hei hei marraskuu, tervetuloa joulu!

30.11.2020

En voi väittää jääväni ikävöimään. Marraskuuta siis. Vuosi toisensa jälkeen se koettelee pimeydellään, mutta kuten elämä on opettanut, marraskuustakin selviää.

Huomenna siirrytään joulukuun puolelle, ja vaikka talven ihmemaa on kaukana (ja huomenna ehkä vielä kauempana) joulukuussa helpottaa jo. Mieli saa vaeltaa jouluun ja kaikkeen kivaan mitä siihen liittyy. Sen tietää, että aivan kohta, oikeastaan nopeammin kuin uskoisikaan, elämä kääntyy taas kohti kevättä. Valoa, lämpöä, puutarhajuttuja ja paljaita varpaita. Niitä kohti on aina kiva mennä.

Mutta ensin se joulu. Meillä on kalenteritontut edelleen vintillä, mutta iltapalan jälkeen ne on tarkoitus ripustaa roikkumaan keittiöön. Kävin juuri kaupassa hakemassa täytettä niiden taskuihin ja tunsin sellaisen pienen jouluisen läikähdyksen rinnassani. Se tuntui muuten tosi kivalta. Seuraavat viikot aion omistaa joululle ja siihen valmistautumiselle. Oman (ja ehkä muidenkin) joulumielen kohottamiselle ja kaikelle sille pienelle kivalle tekemiselle, joka tekee joulukuusta just niin ihanan.

Millä mielellä siellä siirrytään joulukuulle?