mitä jäi käteen?

02.1.2020

Uusi vuosi ja uusi vuosikymmen. Jos harrastankin jonkinlaisen tilinpäätöksen tekemistä aina vuoden vaihtuessa, niin täytyy sanoa, että tämä joulun jälkeinen sairastelu antoi asialle mitä parhaimmat puitteet. Mieli on ahkeroinut ja työstänyt ja jonkinlainen tilinpäätös on syntynytkin.

Edelliset kaksi vuosikymmentä on ollut astumista aikuisuuteen. Molempiin osui lapsen syntymä ja mittava remontti. Tämä päättynyt vuosikymmen oli ennen kaikkea sellainen perheeksi kasvamisen vuosikymmen. Kaksi pientä lasta ja elämä, joka mukautui myös sen mukana. Me saatiin uudenvuodenaattona vihdoin meidän uusi sänky ja mietinkin, että seuraava vuosikymmen on sitten parempia unia. Joskaan lapset eivät ole meitä juuri viime vuosina valvottaneet ja uusi vähän erilaisen valvomisen vuosikymmen on edessä, mutta tiedätte ehkä mitä tarkoitan. Samaan aikaan kun lapset kasvavat on aikaa ja voimia kasvattaa taas omaa keskeneräistä itseään. Miettiä, mitä kaikkea vuosiin on mahtunut, ja mikä minusta on tullut. Ja ehkä ennen kaikkea miettiä sitä, mitä haluan olla ja millaiseksi kasvaa.

Noin äkkiseltään olisin vuoden viimeisinä päivinä voinut todeta, että olipa paska vuosi. Mutta kuten tilinpäätökseeni kuuluu, jaoin vuoden kvartaaleiksi ja kävin läpi jokaisen neljänneksen omana erillisenä kokonaisuuteenaan. Ja tiedättekö, tulin siihen lopputulokseen, että vain tuo viimeinen pätkä vuotta 2019 oikeasti oli se mikä tökki. Ja vaikka se tökkikin henkkoht elämässä tosi pahasti, sekin piti sisällään myös tosi paljon hyvää. Joten viivan alle ja käteen jäi paljon positiivista, paljon keskeneräistä ja paljon korjattavaa. Ja mitä tulee niihin latteuksiin ”se, mikä ei tapa, vahvistaa”, ”kaikella on tarkoituksensa” ja ”lopulta kaikki kyllä järjestyy”, allekirjoitan ihan jokaisen kliseen. Näin se vain tuppaa elämässä menemään. Joskin minäkin tarvitsen välillä lähelleni jonkun, joka muistuttaa, että kaikesta selvitään, kun on tähänkin asti selvitty, ja jonkun, joka kääntää tappiomielialan sisuksi ja epäonnistumisen haluksi onnistua. Silti haluan uskoa, että se jokin, mikä tuohon kykenee on minussa itsessäni. Sisäänrakennettuna, joskin joskus herättelyä kaipaavana.

Niin että jos tilinpäätökseni jälkeen mietin, mitä minusta on tullut ja mitä minä olen, nousee sisukas kärkipaikalle. Ja tuon ominaisuuden kanssa on oikeastaan ihan kiva käydä uuden vuoden ja uuden vuosikymmenen kimppuun. Antaa itselleen jonkinlainen positiivinen leima ja identiteetti.

Tässä lomaillessa olen toki miettinyt montaa muutakin asiaa, mutta jätetään osa näistä ajatuksista myöhempään käsittelyyn. Nyt ajattelin tarjoilla blogivuoden pikaisella kuvakelauksella. Taidanpa muuten käydä pikaisesti moikkaamassa daalioiden mukuloita kellarissa! :D

 


Lucia-pullat ja kuusenkarahka kasvihuoneessa

12.12.2019

Ainoa asia, joka tässä vuoden pimeimmässä etapissa auttaa, on ajatus taitekohdan lähestymisestä. Niin ja tietenkin ajatukset joulusta ja kaikesta siihen liittyvästä mukavasta. Niinpä ei auta kuin fiilistellä! Kannoin kuusenkarahkan (eli siis tuon mun Mr Plantin lehtikuusen) kasvihuoneeseen, ja sinnehän se sopiikin oikein ihanasti. Jostakin syystä ne oikeat joulukuuset eivät nyt vain istu tähän vedenpaisumukseen samoin kuin keskelle talven ihmemaata. Viime vuonna näytti muuten näinkin kauniilta. Ja koska joulufiilistä ei nyt oikein saa irrotettua tuolta ulkoa, päädyin tekemään sitä sisätiloissa Lucia-pullien muodossa. Kuuntelin Sankta Luciaa Spotifystä ja unohdin ainaisen vesisateen ainakin hetkeksi. Huomenna ajattelin mennä hakemaan Lucian päivän tunnelmaa koululaisten Lucia-kirkosta.

Jos mietit Lucia-pullien leipomista, niin tuossa alla on ihan hyvä perusohje. Nämähän on tosi kivoja leipoa ja taikina on sellaista äärimmäisen siistiä ja helposti leivottavaa. Varsin nopeaa vaikkapa kanelipulliin verrattuna!

Lucia-pullat

50g hiivaa (tai kaksi pussia kuivahiivaa)
100g voita
5dl maitoa
250g rahkaa
1g sahramia
1,5dl sokeria
0,5tl suolaa
reilu 1,5l vehnäjauhoja

Murusta/laita hiiva taikinakulhoon. Sulata voi ja  lisää se lämmitetyn maidon (lämmitys riippuen hiivasta) kanssa hiivan päälle. Lisää loput ainekset, jauhoja vähitellen.
Vaivaa taikina tasaiseksi ja helposti työstettäväksi. Anna taikinan kohota vähintään 30 minuuttia.
Kuumenna uuni 225 asteeseen. Nosta taikina jauhotetulle alustalle ja jaa se n. 30-35 osaan. Leivo osista noin 20 cm pitkiä pätkiä ja muotoile ne kiehkuraisen S:n muotoisiksi leivinpaperilla päällystetyn pellin päälle.
Koristele pullat rusinoilla (voit liottaa rusinoita vedessä, jos pelkäät niiden palavan uunissa).
Anna kohota noin 20 minuuttia. Voitele pullat kananmunalla.
Paista uunin keskiosassa 5-8 minuuttia. 

Leppoisaa iltaa! ♡