raparperipiirakka ja ensimmäiset syreenit

24.5.2019

Hei ihanat ja suloista perjantaita!

Vesisade tuli eilen, ja voi että miten se raikastikin kaiken! Kasvihuoneen katto oli ihan keltainen vielä eilen, mutta nyt on suuremmat siitepölyt tulleet alas ja haavansiemenetkin lopettaneet liitämisensä. Toisaalta vähän viileämpi sääkin on ihan ok. Ainakaan kasvien kukinta ei ole niin nopeasti ohi. :)

Rakastan syreeniä ja tänään hain maljakkoon ensimmäiset oksat. Valkoista, sillä se on meillä aurinkoisemmassa paikassa ja kukkii ennen violettia. Nuppuisiahan nämäkin vielä ovat, mutta kukinnot aukeaa kyllä kuumassa vedessä.

Tänään käytiin myös perinteisesti vanhempieni kanssa tuossa koulutilan puutarhapäivillä. Ehkä instan stooreista tämä jo kävikin selväksi. :) Kauheasti en osannut mitään ostaa, sillä väkeä oli liikkeellä ja lajikkeita vähän liikaa, jotta osaisi valita. Mutta jotakin kuitenkin tarttui mukaankin, kuten lisää daalioita (apua, minne mä joudun kaikkien daalioiden kanssa!?!). Käytiin vielä vanhempieni lähdettyä katselemassa koti- ja pieneläintilan ihmeellisyyksiä. Lampaita, kaneja, lehmiä, alpakoita, käärmeitä, rottia, kilpikonnia ym.

Perjantain kunniaksi myös raparperipiirakka. Samalla vanhalla ohjeella jälleen kerran.

Mutta nyt Klaaran kanssa viettämään tyttöjeniltaa. Ainakin poppareita ja Arvaa kuka -peliä. Ja ehkä telkkaria sängystä käsin.

Kivaa iltaa ja ihanaa viikonlopun aloitusta!


paljaita varpaita ja mustikkasuita

05.5.2019

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Arabia


Kevät keikkuen tulevi, sanotaan, ja juurikin tuota keikuntaa on kai ollut viime päivien kylmän kolea sää. En silti liene ainoa, jonka mieli matkasi jo auringon myötä kesään; Paljaisiin varpaisiin, lämpimään tuulenvireeseen poskilla, valoisiin kesäöihin ja mustikkasuihin.

Kesä on paljon enemmän kuin vuodenaika. Joskus tuntuu, että se on suomalaisen mielen toinen puoli – se valoisa ja sosiaalinen, joka vapautuu aina keväällä. Kun talvella kuljemme tuulen ja tuiskun läpi katse alas luotuna ja omaan kuoreemme kääntyneenä, nostaa kevät leukaa ja laittaa hymyn huulille. On helpompaa olla sosiaalinen, kun ei palele.
Tänään piipahdus tuohon kesäiseen mielentilaan Arabian kaupallisen yhteistyön myötä.

Ensin tulee raparperi, sitten mansikat, mustikat ja lopulta vielä omenatkin. Kesällä on lukuisia syitä leipoa, paistaa piirakoita ja vohveleita tai vatkata marenkia. Yhtä monta syytä on keittää kahvit ystäville, nostaa pöytään mehukannu ja nauttia pitkien kesäiltojen tuomasta vapaudesta. Noihin kesäisiin kahvihetkiin sopiva astiasto on Arabian HuvilaHeini Riitahuhdan suunnittelema vaaleanpunainen Huvila –muki tarttui käteeni jo Suomi 100 –mukikokoelmasta ja nyt siitä on ilokseni valmistettu kokonainen astiasto Arabian Rakastetut kuviot –sarjaan.

Vaaleanpunaisen, käsivarapiirrolla tehdyn Huvila –kuvituksen innoittaja on villiruusu ja taitelija Heini Riitahuhdan lapsuuden kesien mummolan huvimajassa vietetyt kahvihetket. Huvila –kuosi voisi yhtälailla olla omasta mummolastani ja ehkä juuri siinä on se syy, että ihastuin tähän hempeään roosaan. 1920-luvun henkeä huokuva Huvila –sarja pitää sisällään Suomi 100 –mukikokoelmasta tutun mukin, kaksi lautaskokoa, kulhot ja mehukannun, joka on kuin tehty mummun keittämälle marjamehulle. Lisäksi astiastoon kuuluu ihana nostalginen tarjoilualusta.

Omat kesäsuunnitelmani ovat varsin yksinkertaisia. Puutarhasta nauttimista, kahvihetkiä ja kesäiltoja kasvihuoneessa. Sadepäivien varalle olen suunnitellut katselevani kaikki Suomisen Olli –elokuvat. Niitä me katseltiin myös lapsena siskoni kanssa ja kaikki oli ihanan eri kivaa. Tuo Arabian Huvila -sarja on mielestä juurikin sellainen astiasto, josta myös Suomisen perhe olisi voinut kesäkahvinsa nauttia!

Varaslähtö kesänostalgiaan otettiin vaniljajäätelön, vohveleiden ja mansikoiden kera. Kannussa mummunmehua ja pöydällä kimppu valkovuokkoja. Aikamatkalla kesään aistin ulkona liehuvan lakanapyykin, vastaleikatun nurmen ja juhannusruusujen syreenin tuoksun. Voi kesä, tule pian ja anna parastasi!