marraskuinen maanantai

13.11.2017

Maanantaita muruset,  ja aurinkoa päiväänne!

Me pidellään täällä esikoisen kanssa jonkinlaista toipilastupaa. Poika sai loppuviikosta kunnon flunssan ja lähetettiin perjantaina kotiin kesken viulutunnin. Tässä olikin juuri ehditty mässäilemään sillä ajatuksella, että probiootit ja vitamiinit ovat säästäneet meidät syysflunssilta. Taisi jäädä koputtamatta puuta, kun elämä heti napautti takaisin. :) Nyt sormet ja varpaat ristissä, että tauti ei jäisi pidempiaikaiseksi vieraaksi. Tuntuu, että tämä marraskuu on jo muutenkin mennyt vähän harakoille.

Muutama kuva makuuhuoneesta maanantain iloksi. Kovin jo jouluttaa, ja mies lupasikin illalla auttaa joulukoristelaatikoiden kanssa, kun oma kykkimiseni vintillä on vähän heikon puoleista. Ainakin risutähdet pääsevät taas makuuhuonetta piristämään, sen jouluisempaan lopputulokseen tuskin päädyn tänäkään vuonna. Kynttilät ja kukat ovat joulukoristeissakin ne parhaimmat! Hyasintteja jo tekisi kovasti mieli, mutta vielä ei ole noita ihanuuksia tullut vastaan. Amarylliksiä onneksi kuitenkin, ja niitä olenkin istutellut sammalpedeille. Vanhat lasipurkit ovat kuin pienoiskasvihuoneita ja niissä vähäeleiset sipulikasvit pääsevät ansaitsemaansa osaan.

Vielä kun saataisiin valkoinen kuorrute tuonne ulos, niin johan kelpaisi. Mutta nyt täytyy vain iloita näistä auringonpilkahduksista, ja miettiä, että mikä tahansa on parempi kuin marraskuinen sade! :)

 

Iloa viikkoonne! ♡

Tallenna


Viimeisiä viedään!

12.10.2017

Torstaita!

Paljon ei ole enää puutarhassa valinnanvaraa maljakkokukista, ja luulenpa, että nyt viedään ihan niitä viimeisiä maksaruohojen muodossa. Pallohortensian kukinnot tosin näyttävät vielä jokseenkin hyväkuntoisilta ulkona, mutta sisälle tuodessa ne nuupahtavat jo kohtalaisen äkkiä.
Tuo komeamaksaruoho on siitä hauska, että se on kesän ajan enimmäkseen sellainen vihreä puska, ja kasvi punastuu kunnolla vasta syksyn tullen. Punainen väri on kuitenkin näin vuosin todella kaunis, joten ajattelin napata maljakkoonkin muutaman oksan. Kesällä kasvi on kuitenkin vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta ihan näppärä, sillä sen jämäkät varret tukevat heiveröisempiä perennoja.  Meillä kasvia on esimerkiksi pitkän pionipenkin edustalla, sekä ajoradan reunustalla.

Syysistutukseni ovat ulkona vielä vähän vaiheessa, sillä suuri valtava markettani jaksaa porskuttaa edelleen ja sateesta huolimatta se yrittää myös kukkia. Sinänsä harmi, koska tarkoitus on istuttaa siihen samaiseen koriin pieni havu taas talviajaksi, mutta toisaalta kiva, koska en ole myöskään tohtinut niitä pikkukakkaroita poiskaan heittää. Niinpä rappusilla on edelleen sulassa sovussa pensaspäivänkakkara ja callunat.

Itse otan tänään jo pienen varaslähdön viikonloppufiilikseen, sillä tiedossa on tyttöjeniltaa shoppailun ja hyvän ruuan parissa. Tekee muuten tuollainen vapaailta tavallisesta torstaistakin lähestulkoon juhlaa. :)