Ah arkea!

18.5.2017

Kuten otsikostakin voi jo päätellä, täällä on vihdoin päästy elämään taas tavallista arkea, ja voihan pieksut, mutta tuntuu muuten hyvältä! Luulin jo, etten koskaan pelastuisi mökkihöperyydeltä! Nautin arkeen paluusta suuresti, vaikkakin erinäiset rästihommat hiukan takaraivossa kummittelevatkin. Huomiseksi on kuitenkin luvattu kesää, ja edessä on viikonloppu, joten en uhraa aikaani negatiivisille ajatuksille, vaan nautin!

Kuistilla alkaa jo olla jonkinlaista arsenaalia ruukkuistutuksiin, ja huomenna on tarkoitus vielä vierailla vanhempieni kanssa tuossa viereisellä maatalousoppilaitoksella, josta tarttuu joka kevät matkaan niin kukkia, kuin hyötykasvienkin taimia. Sormet syhyävät päästä istutuspuuhiin, ja siinäpä viikonlopulle onkin suunnitelmaa. Tehdään kesää, ja otetaan kaikki irti vihdoin lämpenevistä keleistä.

Muutama hopeavitja odotteli myös kuistilla istuttamistaan, mutta nappasin ne nyt vielä pariksi päiväksi sisälle keittiötä piristämään. Sopivat jotenkin sävyiltään niin passelisti sisustukseen. Ehkä tuo lämpenevä sää sitten saa sisustuksenkin muuttumaan kesäisempään suuntaan, nyt vielä mennään näin.

Tämän torstain ohjelmassa on myös jonkinlainen kauneuskylpeminen, sillä nyt jos koskaan on hyvä paikka laittaa sääret säihkymään ja kantapäät silkinsiloisiksi. Josko vaikka huomenna jo tarkenisi ilman villasukkia!

Toivottelen oikein mukavaa torstaita teille kaikille! Nyt voisi varmaan sanoa, että torstai on toivoa täynnä!

Save

Kukkia poimin, kukkia kannan…

06.5.2017

Miten jokin niin pieni ja hento voikin olla niin kaunis, ja samalla niin suuri lupaus kaikesta tulevasta. Valkovuokko on kevään, ja saapuvan kesän, symboli.

Nämä pienet kaunokaiset kävin nappaamassa aamulla omasta pihasta, kun halusin piristää vastasiivottua kotia. Nyt on pyykkikorit melkeinpä tyhjillään, ja villakoiratkin sain imuroitua pölypussin uumeniin. Josko tänne tänään jo kehtaisi päästää siskonkin käymään. :)

Lapset jäivät jo eilen mummulaan yökyläilemään serkkujensa kanssa, ja minä palasin yksin kotiin marenkia vatkaamaan. Kymmenestä valkuaisesta tuli kaksi komeaa marenkilevyä, joista taiotaan tänään kakku kahdelle tytölle, aivan kuten tehtiin viime vuonnakin.

Minä ja marenkipohjat matkaamme kohta vanhempieni luo nauttimaan rakkaiden seurasta. Palaan siis kommentteihinne hiukan myöhemmin!

Ihanaa viikonloppua! ♡