Haaveissa vihreä keittiö

10.3.2022

Vihreä keittiö on jo pitkään ollut haaveeni, mutta kuten jossain kohtaa kirjoittelin, seitsemän vuotta on mielestäni liian lyhyt aika keittiön käyttöiäksi. Varsinkin kun purimme tästä jo kerran muutaman vuoden vanhan keittiön. Itseasiassa myös ihan tykkään meidän keittiöstä, joten värin tuominen tilaan koko keittiötä uusimatta oli mielestäni paras ratkaisu. Koska säästimme edellisessä remontissa kylmälaitteet ja oikeastaan koko niille omistetun nurkan, sen päivittäminen tuli nyt vihdoin ajankohtaiseksi ihan kylmälaitteiden uusimisen vuoksi. Halusimme tosiaan hyödyntää vanhat laitteet mahdollisimman pitkään, mutta nyt niiden elo oli asettumassa tiensä päähän.

vihreä keittiö

Skafferista olen myös haaveillut jo pitkään. Meidän keittiö on melko tasan 50 neliötä (ja aika tarkkaan 5×10) ja tässä tilassa on siis aiemmin ollut kauppa. Meidän talo on rakennettu vuonna 1939 ja keittiö (eli kauppa) on laajennusosaa joka on kaiketi valmistunut joskus 1941-1942. Keittiön alla on myös kellarikerros, josta käsin meillä hoituu lämmitys. Puuvarastojen lisäksi kellarista löytyy työkaluvarastoa ja pyykkinurkki. Niin ja arkkupakastin!
Mutta siis se ajatus skafferista juuri tuossa keittiön nurkassa ei sinänsä ollut ihan täysin oma ideamme, sillä vanhoista piirustuksista käy ilmi, että samaisella paikalla on ennenkin ollut jonkinmoinen skafferin tyyppinen tila. Ehkä jokin kaupan komero tai muu vastaava. Ajatusta on kuitenkin ollut aikaa hauduttaa jo kohta 10 vuotta ja olen todella tyytyväinen, että pääsimme sen vihdoin toteuttamaan. Hyvää kannatti siis jälleen kerran odottaa!

Vihreä värikään ei ole ihan tuulesta temmattu idea, itse asiassa vihreistä keittiötrendeistä huolimatta sillekin löytyy selite kodistamme. Meillä on nimittäin kellarissa aivan ihanat vanhat peiliovet, ja tietenkin just tässä vihreän sävyssä. Myös yläkerrassa vinteille vievät ovet ovat samaa sarjaa. Harmi vain, että niiden eteen on aikanaan rakennettu toiset ovet eristykseksi. Nykyaisemmat. Joskus pohdimme karmien kääntämistä siten, että paksut peiliovet jäisivät näkyville, mutta homma on aika iso, eikä meillä taida enää olla voimia moiseen. Suurin remontti-into kun on mennyt kahden talon kunnostamisessa.

Kuten kaikki sävyt, myös vihreä elää valon mukaan ja tämä vanhanvihreä elää vahvasti auringon ja varjon vaihdellessa. Löysin kuitenkin koodin, joka vastaa mielestäni täydellisesti sitä vanhaa vihreää, jota meiltä löytyy ennestään. Sen kanssa suuntasin kulkuni paikalliseen rautakauppaan. Skafferi on maalattu Helmi-kalustemaalilla.

Koska tarkoitus ei ollut uusia koko keittiötä vaan enemmänkin lisätä tilaan väriä ja lämpöä, seinille valittiin tällä kertaa valkoisen sijaan lämmintä beigeä. Tikkurilan beige osoittautui neutraaliksi ja turvalliseksi.

Sama vihreä sävy päätyi vanhan klaffipöydän runkoon ja jalkoihin.

Yksi vaihtoehto kylmäkalustenurkan uusimiseen olisi ollut vastaavan lainen setti, kuin tässä jo olikin. 60+60+60, eli korkea kaappi, jääkappi ja pakastin. Pohdimme tätäkin vaihtoehtoa ja integroitavia kylmäkalusteita, mutta jotenkin tuo ei nyt sytyttänyt. Haluttiin jotakin vähän vähemmän keittiökalustetta ja tästä syystä skafferi ja vapaasti seisova kylmäkaluste tuntuivat parhaalta vaihtoehdolta. Koska skafferista tehtiin leveämpi kuin se vanha 60 senttiä leveä kaappi, halusin kutistaa kylmäkalusteet 120 sentistä tiivimmäksi paketiksi. Kylmäkalusteen koko piti kuitenkin vastata isoruokaisen perheen tarpeita ja halusin keittiöön myös pienen pakastimen. erilaisia vaihtoehtoja tutkiessamme päädyimme Smegin Colonial-jääkaappiin, joka oli oikeastaan vastaus kaikkiin tarpeisiimme: Kaunis, tilava ja sisältää myös pienen pakastimen. Pakollisesta pahasta saatiin siis keittiön katseenvangitsija. Jääkaappi rikkoo kivasti käsitystä perinteisistä kylmäkalusteista. Lämmin kerman sävy menee myös ihanasti yksiin tuon seinän sävyn kanssa.

Pienen klaffipöydän paikalla oli aikaisemmin keittiöön rakennettu valkoinen taso, mutta nyt se ei enää mahtunut tuohon. Sain kuitenkin hienon lisätason kasvariin, joten hukkaan ei mennyt sekään kaluste. Pöydän kuvia jaoinkin tovi sitten instan puolella. Siellä siis kuva pöydästä vanhassa ulkoasussaan ja vanhalla paikalla.

Lattian maalaamisen lisäksi muuta ihmeellistä ei sitten tehtykään. Uutta ei siis tullut kuin skafferi ja jääkaappi, kaikki muu hoitui huonekaluvalssilla ja maalaamisella. Ero on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä – siltä ainakin nyt tuntuu. Haaveissa ollut vihreä keittiö siis syntyi melko pienillä muutoksilla ja vihreällä hipaisulla.


Pieni wc toimivaksi ja kauniiksi

28.2.2022

Pieni wc on vihdoin valmis! Tai ainakin melkein valmis, mutta täällä ei taida koskaan olla mikään ihan valmista, joten ei jumituta siihen! Tämä meidän yläkerran vessa on kooltaan vain reilun neliön ja pelkästään allaskalusteen ja wc-istuimen mahduttaminen tilaan oli saavutus. Maailma on täynnä mitä suloisempia pikkualtaita, mutta tähän tilaan halusin mahduttaa myös käytännöllisyyttä ja siksi päädyimme vähän isompaan altaaseen. Otin siis huomioon myös hammastahnaa sylkevät kanssa-asujani ja tulevaisuuden teinitytön, joka kenties pesee täällä epäonnistuneita meikkejään (jos siis tulee yhtään äitiinsä). Koska vessassa tarvitaan säilytystilaa, halusin altaan alle myös kaapin. Se kätkee sisälleen siivousliinat ja -suihkeen sekä puhtaat pyyhkeet ja saippuan täyttöpussin. Lopulta kaikki saatiin kuin saatiinkin ahdettua tilaan, ja vaikka wc-istuin jouduttiin istumisen mahdollistamiseksi asentamaan vinoon, olen silti hurjan tyytyväinen lopputulokseen. Yläkerran pieni wc on nyt yhtä aikaa toimiva ja kaunis.

Tähän on tulossa siis vielä peilikaappi, mutta se odottaa yhä kasausta ja seinälle kiinnitystä. Tai oikeastaan yhtä maalauskierrosta, sillä sähkömiehen jäljiltä meidän himmeä maalipinta on paikoitellen liki musta. Samoin vasta maalatut ovenkarmit. Mutta niille ei nyt mahda muuta kuin tarttua toimeen eli sutiin ja rättiin. Peilikaapin sijaan jokin ihana vanha peili olisi varmasti paljon kauniimpi ratkaisu, mutta koska haluan sähköhammasharjat ja muut pakolliset pahat piiloon, kaappi on paras ratkaisu.

Tätä wc-tilaa rajoitaa seinät, jotka eivät ole oikeastaan mistään suunnasta suorat. Samoin lattia oli jo valmiiksi kovin kalteva. Vessassa kulkee myös iso piippu (altaan oikea reuna) ja sen vieressä komeilee paisuntasäiliö. Tilaa olisi siis puoli neliötä enemmän ilman noita, mutta minkäs teet. Teetimme melkein kaiken työn ammattilaisella, ja kyllä tuolla juuri ja juuri aikuinen mies mahtui kaakeleita seinille laittamaan. Onneksi tila on muodoltaan pitkänomainen, muuten kalusteiden sijoittelussa olisi ollut isompia ongelmia.

Seinillä on kiiltävä 15×15 laatta ja sama keskiharmaa Kiillon saumauslaasti kuin keittiössäkin. Seinien yläosa on maalattu Tikkurilan Harmony maalilla ja sävynä on X485 Kashmir. Se on kivan neutraali ja sopii mielestäni tuohon tilaan oikein hienosti. Se antaa kivasti luonnetta valkoiselle kaakelille ja tekee tilasta lämpimän. Huonekorkeus tuolla vessassa on kolmisen metriä, joten mitään ihan kokonaan kaakeloitua bunkkeria siitä ei kannattanut tehdä. Kaakeloidun alueen korkeudeksi laitettiin 165 centtiä ja näin vältettiin sellainen perinteinen puolipaneelifiilis. Korkea kaakelointi myös mahdollisti himmeän maalin käytön. Pieni allaskokonaisuus löytyi Ikeasta.

Ai niin, onhan minulla puinen naulakkokin ostettuna. Jotenkin ei vain tohtisi tehdä yhtään reikää uusiin seiniin!

 

Ps. Pahoittelut, että kuvat menevät täällä edelleen mössöksi. En onnistunut saamaan apua vaivaan. 🙁


Laskiaispullat ja itse tehty mantelimassa

14.2.2022

Ihanaa ystävänpäivää myös sinne ruudun toiselle puolelle!

Olen tässä viime aikoina miettinyt paljon sitä, miksi aikoinaan perustin blogin. Eihän kukaan silloin voinut aavistaa, että tästä olisi työksi asti, tai tällä voisi itsensä elättää. Minä en ainakaan osannut kuvitella. Mulle tämä oli ennen kaikkea kanava pois yksinäisyydestä, sekä paikka, jossa pystyin kuvien muodossa antamaan (välillä aika **skallekin) arjelle kultareunukset. Mun ajatus oli, että jokaisessa päivässä on jotakin kaunista ja se auttoi myös tosi paljon, kun pinnistelin syvän masennuksen kourissa. Samoin auttoi ystävällisyys ja kauniit sanat. Sain tätä kautta ystäviä ja ennen kaikkea sitä ystävällisyyttä, jota me jokainen tarvitaan ihan joka päivä. Ja vaikka vuodet ovat osoittaneet, että somen kautta voi myös loukata ja vihata, se ystävällisyys on edelleen suurempi arvo ja ehkä juuri siksi teen tätä edelleen. Eli kiitos teille kaikille, jotka olette vuosien saatossa välittäneet ystävälliset tervehdyksenne tätä tai jotain muuta somekanavaa käyttäen. Ne on olleet tosi tärkeitä ja haluankin muistuttaa meitä kaikkia siitä, mikä ihmeellinen voima hymyllä ja kauniilla sanoilla voi olla. Levitetään niitä ja ollaan ystävällisiä. Tänään, mutta myös huomenna!

Laskiaispullat on meillä perinteisesti myös ystävänpäivän herkku ja tästä syystä kermakuorrutukselle laitetaan aina sydämenmuotoinen lakki. Sydänpullaa sopii tietenkin syödä myös laskiaisena, mutta usein pullakiintiö tulee kyllä kerrasta täyteen. Tykkään valtavasti leipomisesta ja leivon mielestäni myös hyvää pullaa. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että laskiaispullat syntyvät meillä yleensä kaupan esipaistetuista vehnäpullista. Leivon nimittäin mielelläni korvapuusteja, mutta tavallisten pullien vuoksi en jaksa vaivautua taikinan tekoon. Hyvillä täytteillä valmispullastakin saa oikein fiinin laskiaispullan!

Olen hillojen suhteen vähän kranttu ja useimmiten syönkin laskiaispullani hillotta ja mantelimassatta. Kaupan mantelimassapötköt kun ovat jotenkin niin luotaantyöntävän oloisia. Itse tehty mantelimassa on kuitenkin ihan eri asia, ja sen sekoittaa pikapikaa. Mikä parasta, siihen ei ole pakko tiputtaa karvasmantelin makua, ja toisaalta, aromin voi vaikka korvata liköörillä. Itse tehty mantelimassa on myös nesteen määrää muuttamalla helppo muokata. Jos tykkäät sipaista mantelimassaa kuin levitettä pullan puolikkaan päälle, lisää massaan vähän enemmän nestettä. Tai sitten voit pyörittää massasta perinteisen tangon ja leikata kunnon kiekon mantelia pullan väliin.

 

Mantelimassa (4-6 pullaa)

1 dl tomusokeria

1 dl mantelijauhetta

1,5 rkl vettä

2-6 tippaa karvasmanteliaromia tai tilkka mantelilikööriä

 

Sekoita aineet keskenään. Säilytä jääkaapissa.

 

Meillä on täällä jonkinlainen vedenpaisumus meneillään. Kahluuhousut ja kumivene voivat olla kohta kelpo välineitä kauppareissun tekemiseen. Lidlin parkkiksella astuin tänään lenkkarit jalassa järveen. Käänsin tilanteen voitoksi ja ostin itselleni kaupasta narsissin. Se on kuulkaas kevät tulossa! 💛

 

Lisää reseptejä


long time no see

16.1.2022

Moikka pitkästä aikaa!

Satuin haalimaan itselleni tähän vuoden vaihteen molemmin puolin melkoisen määrän töitä, ja tuon suman selvittäminen on ottanut jokseenkin kaiken ajan ja kaikki voimat. Illan hiihtolenkkejä lukuunottamatta tuntuu, että olen tehnyt viimeisen kuukauden töitä arjet ja viikonloput. Jopa joulu meni jossain määrin töiden parissa. Ehkä sain ladattua syyslomalla akut sen verran täyteen, että koin olevani joku yli-ihminen tai jotain.

Samaan aikaan meillä on tehty pientä remppaa, joka itse asiassa lähti sekin liikkeelle jo välipäivinä. Yläkerran vessa (joka on kooltaan siis alle 2m²) on sähkäriä ja putkaria (sekä muutamaa pikkujuttua) vaille valmis. Keittiön pikkuremppa alkoi pitkään haaveilemani skafferin rakentamisella. Vaikka nämä projektit on olleet kovin peiniä, tuntuu, että meillä on eletty jonkinmoisen kaaoksen keskellä viimeiset kolme viikkoa. Keskiviikoksi raivasin kuitenkin kaiken rojun ja ylimääräisen veks lattioilta ja laitoin jopa joulukuusen pois. Ja tuntuikin uskomattoman ihanalta tulla siivottuun kotiin. Olosuhteisiin nähden siivousfirma oli tehnyt niin hyvää työtä, että melkein päästin itkun! Skafferi on tosin sisältään just sen näköinen, että sinne on kiireellä vain sullottu se, mikä piti saada pois jaloista, mutta tulevat viikonloput olen ajatellut pyhittää sisustamiselle ja sille kaikelle kotityölle, mikä nyt on jäänyt roikkumaan. 

Yhdet tulppaanit jo ostin tammikuun iloksi, mutta ne olikin sitten jo valmiiksi ihan kuolleita (kuivasäilytys hämäsi jälleen), mutta onneksi joulukukkia on yhä jäljellä. Tasoittavat kai myös sitä, että meillä roikkuu myös jouluvalot edelleen paikallaan. Tähdet ja snöblommat ikkunoissa ovat jotenkin tuntuneet vielä niin tunnelmallisilta, etten ole tohtinut laittaa niitä pois.

 

Mitenkäs teillä on lähtenyt vuosi käyntiin?

 

 


Päivä täynnä arvoituksia

29.12.2021

Kaupallinen yhteistyö Telia


Meillä, kuten varmasti monessa muussakin perheessä joulu ja sen yhteyteen osuvat vapaat tarkoittavat usein sohvalla loikoilua ja joulusuklaiden tuhoamista televisiota tuijotellen. Loppuvuoden kiireiden ja kaiken jouluhössötyksen jälkeen se tulee mielestäni myös tarpeeseen. Pelkkää ruudun tuijottamista elämä ei toki saa olla, ja siksi ruudun toiselta puolelta on ihan kiva myös ottaa ideoita ja laittaa myös oma mielikuvitus ja luovuus töihin. Niin tehtiin myös meillä, kun Telia haastoi viettämään teemapäivää C More TV:n leffojen ja sarjojen hengessä. Postaus on julkaistu kaupallisessa yhteistyössä Telian kanssa.

Sano se arvoituksin!

Kaikki rakastavat teemajuhlia, mutta kokonainen teemapäivä on jo melkoista juhlaa. Kenen vuoro on tyhjentää tiskikone, entä viikata pyykit? Kuka söi suklaarasian tyhjäksi ja mistä löytyy aamutossun toinen pari. Tavallisestakin päivästä voi keksiä aika monta arvoitusta ja jos oikein heittäytyy teemaan, on mahdollista rakentaa todella arvoituksellinen päivä. Meidän teema on napattu yhdestä C More TV:n lastensarjasta ja saatattekin arvata mistä.

Olen itse rikos ja poliisisarjojen ikifani, ja myönnän rakastavani kaikenlaista salapoliisipelaamista, mysteerejä ja rikospähkinöitä. Jopa siinä määrin, että osa lähipiiristä kokee viehtymykseni lähinnä huvittavaksi. Jos pääsen kirjaamaan unelma-ammattini, se on nykyään ehdottomasti salapoliisi! 😀 Dekkareita fanittavan siskoni kanssa olemmekin tuumineet, että rikos päivässä pitää mielen virkeänä.

Onneksi lapsillekin on tarjolla pähkinöitä mysteerien muodossa. Turha ehkä edes sanoa, että tämän kategorian lastenohjelmat ovat juurikin niitä, joiden parissa viihdyn myös itse parhaiten. Silti tv-sarjasta varastettu teema vaikutti ensin vähän hankalalta ja työläältäkin, kunnes lukko aukesi. Tässä kohtaa pitääkin siis myöntää, että lapsen mielikuvitus toimii huomattavasti aikuisen mielikuvitusta paremmin. Ruudun äärellä voi siis todistetusti kehittää myös omaa mielikuvitusta ja tarinankertojan taitoa.

Telian sivuilta löytyy pieni lista meidän perheen sarjasuosikeista  ja oikeastaan jokainen niistä soveltuu myös teemapäivään – yhtä hyvin kuin arjen keskellä rentoutumiseenkin. Meillä on onneksi puolisoni kanssa varsin yhtenäinen maku sarjojen suhteen, ja kun edellinen sarja on saatu päätökseen, mieheni yleensä laatii listan, jossa on ehdotuksia seuraavaksi. Myös siskoni kanssa jaamme usein vinkit ja vihjeet makuumme sopiviin sarjoihin. C More TV:ssä parasta onkin, että sarjoja voi ahmia useamman jakson verran yhdeltä istumalta.

Osuuko teidän perheessä sarja- tai leffamaut yhteen, vai onko jokaisella omat suosikkinsa? Entä löytyykö listaltani myös teidän suosikkeja? Vinkkejäkin saa antaa, sillä hyvät sarjat tulee ahmaistua vähän turhankin nopeasti!

 


Kolmas adventti

12.12.2021

Heipsan!

Jos marraskuussa olisi pitänyt veikata, olisin ehdottomasti olut sitä mieltä, että tässä kohtaa joulukuuta meillä vallitsee täysi joulu. Kera pienen pettymyksen voin nyt kuitenkin todeta, että en ole jaksanut tehdä joulujuttuja ihan samaan tahtiin kuin olisin ehkä halunnut. Toisaalta, lupasin itselleni marraskuussa, että otan rennosti ja teen siten kuin hyvältä tuntuu, ja nyt olen kuunnellut itseäni. Jos jokin juttu jää leipomatta tai koristeet askartelematta, maailma (tai edes joulu) ei kaadu siihen. Silti vähän harmittaa, kun sille kiireettömälle joulun tekemiselle ei oikein tunnu löytyvän aikaa. Tosin mukavia asioitahan tähän vuoden viimeiseen pätkään on mahtunut. Erilaisia pikkujouluja on tullut vietettyä ja esikoisen synttärit ja nimpparitkin ehdittiin juhlia.

Tänään on tarkoitus taas hiukan edistää joulua. Jos nyt ei ehditä leipomaan, niin kaivetaan ainakin esille muutama koriste lisää ja poltetaan kynttilöitä. Meille asti talvi saapui lähinnä pakkasen ja kuuran muodossa, mutta eilen illalla satoi vähän luntakin. Eihän sitä kauheasti ehtinyt kertyä, mutta kun ajeltiin Klaaran kanssa mummun luota kotiin Jouluradiota kuunnellen, tuli aika jouluinen fiilis. Nyt vain sormet ristiin, että kaikki valkoinen ei sulaisi tänään pois. On ollut jotenkin tosi ihanaa, kun loppuvuosi ei ole ollut musta ja pimeä. Ja vaikka lumi jäisi tulematta, sen jäisen kuuran toivoisin palaavan puiden oksille valoa antamaan.

Seuraavaksi ajattelin listata lahjat ja muistamiset, jotka on hankkimatta. Ehkä tässä vielä ehditään kaikki hommat hoitaa, vaikka perinteiseen tapaan pieni joulustressi tahtookin hiipiä mieleen.

Ihanaa kolmatta adventtia myös teille!

 

 


Kinuskinen juustokakku jouluun

07.12.2021

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Crème Bonjour


Vaikka suklaa kuuluukin jouluun, joulunaikaan on monta syytä myös muille makeille herkuille. Meillä kun esikoisen syntymäpäivä osuu joulun alle, on monesti tullut myös synttäritarjoiluissa mentyä vähän jouluisemmalle puolelle. Tänään kuitenkin yhteistyössä Crème Bonjourin kanssa jaan teille meidän luottokakun, josta leivotaan näin joulun alla pikkuisen piparisempi versio. Tämä uunissa meheväksi paistettu juustokakku kinuskikuorrutteella on takuuvarma tarjottava sillä se maistuu niin lapsille kuin aikusillekin. Piparkakkupohja tuo tuulahduksen joulua ja sen ansiosta tämä kakku sopii niin pikkujoulupöytään kuin joulun jälkiruokiinkin.

Talviaikaan kinuskin kanssa sopii hyvin puolukat ja karpalot. Kun pyörittelet jäiset marjat tomusokerissa, saat niihin myös pienen pakkashuurteen.

Meillä rakastetaan kinuskia ja siitä syystä sitä myös keitetään aina tupla-annos. Kinuskin valmistumista kun voi sitten huoletta seurata muutamalla maistiaislusikallisella.

 

SALTED CARAMEL CHEESECAKE (christmas edition)

Pohja:

180 g piparkakkuja

80 g voita

Täyte:

400 g maustamatonta Crème Bonjour tuorejuustoa

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

2 kananmunaa

1 rkl maissitärkkelystä

Kinuski:

2dl dl fariinisokeria

2 dl Flora Täyteläinen Kuohua

(tai tuplana!)

 

  •  Lämmitä uuni 160 asteeseen. Voitele n. 24-senttinen irtopohjavuoka. (Voit myös laittaa palan leivinpaperia vuoan pohjalle.)  Murskaa piparit ja sulata voi. Sekoita ne keskenään ja painele vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa noin 10 minuuttia. Ota uunista ja anna jäähtyä hetki.
  •  Vatkaa tuorejuusto notkeaksi, noin 30 sekuntia, sähkövatkaimella. Lisää sokeri ja vatkaa kuohkeaksi ja tasaiseksi, noin 2 min sähkövatkaimella. Lisää vaniljasokeri ja suolaripaus. Sekoita tasaiseksi.
  •  Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita jokaisen jälkeen. Lisää lopuksi maissitärkkelys ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
  •  Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 30-35 minuuttia uunin keskitasolla. Kun pinta ei enää kiillä ja täyte on jähmettynyt, kakku on kypsä. Anna jäähtyä. Olen joskus jatkanut kinuskiin vasta seuraavana päivänä ja hyvää on tullut niinkin.
  •  Seuraavaksi kinuski. Keitä kermaa ja fariinisokeria kattilassa välillä sekoittaen noin 35 min. Kokeile onko kinuski valmista tiputtamalla pisara kinuskia kylmän veden joukkoon. Jos pisara ei sula matkalla pohjaan, kinuski on valmista.  Anna kinuskin jäähtyä noin minuutti ja kaada se sitten juustokakun päälle.
  •  Anna kakun olla jääkaapissa yön yli tai ainakin pari tuntia. Maku paranee mitä kauemmin jaksat odottaa. 

 

Vaikka tässä kakussa työvaiheita on useampikin, kokonaisuudessa resepti on tosi helppo. En ole mikään pikkuleipien leipoja, mutta tällainen simppeli kakku aika pomminvarma.

Itse tykkään laittaa kakkuvuokaan paperin pohjalle, sillä sillon kakkua on myös helpompi siirrellä.

Kunskikakun koristelun suhteen voit olla luova. Kokeile piparkakkumuruja, marjoja, tomusokeria tai vaikka tonttuja. Kunhan et lisää kakun päälle mitään myrkyllistä voit asustaa sen miltei miten vain. Havut voit korvata rosmariinin oksilla.

Onko teillä jokin joulun luottojälkkäri tai muu makea leivonnainen, joka kuuluu ehdottomasti jouluun?


Vahinkoja sattuu!

05.12.2021

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Lotus Emilia


Mulla oli lapsena (ja oikeastaan vähän isompanakin) ikävä taipumus kaataa ruokapöydässä juomalasini. Lapsena kun juomalasissa oli maitoa, tilanne tietenkin aiheutti aina jonkinlaista isompaa siivoamista. Muistan vielä lapsuudenkodissamme, kun ruokapöydän keskellä oli sellainen näppärä rako, josta maito pääsi aina valumaan lattialle. Sittemmin ruokajuoma vaihtui vedeksi, mutta jotenkin kyynärääni onnistui aina sohaisemaan juomalasin kumoon. Jossain kohtaa pääsin eroon kiusalliseksi muuttuneesta tavastani, mutta äitiyden myötä olen toisaalta saanut kokeilla sitä vastakkaisessa joukkueessa pelaamista. Vaikka aina ei ehkä koe olevansa kummoinenkaan äiti, niin tämän asian suhteen voinen taputella itseäni olkapäälle. Minä en nimittäin ole polttanut päreitäni ja pinnaani, vaikka maidot, vedet, mehut ja kaakaot ovat valuneet iloisesti pitkin keittiön pöytiä ja lattioita useammankin kerran. Vahinkoja sattuu, ja se onkin jo meidän lapsienkin automaattinen toteamus, kun juomalasi yks kaks kaatuu kumoon.

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä @lotuspehmopaperit kanssa

Jotta voi oppia, pitää aina harjoitella ja harjoitteluun kuuluu myös epäonnistuminen. Keittiöhommissa harjoittelu tuottaa yleensä sotkua, mutta eihän ne hommat aina ihan putkeen mene meillä aikuisillakaan. Olisi siis suora vääryys olettaa, että lasten pitäisi voida kokeilla ja opetella ilman että mistään syntyy ikäviä jälkiä. Äidilläni on ollut aina tapana sanoa, että kun pöytäliinan levittää pöydälle, se on tavallaan jo menossa pyykkiin. Tämä sama ajatusmaailma toistuu hauskasti Lotus Emilian Muumi -aiheisessa talouspaperissa Niin ihanaa kuin mehun tehtailu onkin, paperin kuvio on jo valmiiksi nimetty Siivouspäiväksi. Muumimaisen rentoon ajattelutapaan kiteytyy loistavasti se, että kun tehdään, syntyy kyllä sotkua, mutta vakavaa se ei ole. Jos mehut jäisivät tekemättä ja pullottamatta pelkän sotkun pelossa, elämä olisi melkoisen mautonta tai tässä tapauksessa mehutonta. Samaa viisautta voi toki soveltaa moneen muuhunkin asiaan ja tekemiseen.

Lotus Emilia Design Muumi talouspaperin kuvitus rikkoo myös käsityksiämme siivouspäivästä. Voiko Siivouspäivä olla mukavia mehuhetkiä, vai pitääkö aina puurtaa hampaat irvessä. Myönnän, että itsekin joskus kompastun sinne raivosiivoamisen puolelle ja marttyyrin viittaani heilutellen komppaan sängynaluset ja vihon viimeisetkin nurkat. Elämä on kuitenkin opettanut, että parhaat tulokset syntyvät yleensä hyvässä hengessä, yhdessä tekemällä ja muita motivoiden. Toisin sanoen, siivouspäivän maineelle voisi ja olisi ehkä syytäkin tehdä jotakin. Onneksi Muumilaakson väen omalaatuinen tapa tarkastella maailmaa tarjoaa meille muillekin syvällisiä oivalluksia elämästä. 

Olen viime aikoina alkanut kiinnittämään huomiota myös siihen, miten puhun itse itselleni. Jos lasten kohdalla osaankin ottaa sattumukset ja sotkut vain pieninä vahinkoina, itseni kohdalla olen huomannut olevani melko lailla armottomampi. Ensin puhui vain ääni ajatuksissani, mutta jossain kohtaa havahduin siihen, että sätin itseäni jo ihan ääneen. “Hienoa, Emilia. Sössit sitten tämänkin!” tai No niin, pieleen meni tämäkin!” Kukapa haluaisi kuulla moista epäonnistuttuaan tai vahingon sattuessa. Ei varmasti kukaan! Siitä huolimatta tämä oli äänensävy, jolla sätin itseäni välillä useammankin kerran päivässä. Turhista asioista, kuten läikkyneestä kahvista tai yli kastellusta kukkaruukusta. Myöhemmin olen tullut ajatelleeksi, että kyseisiin tilanteisiin olisi riittänyt pelkkä “Oho!” tai “Hups!”

Muumit ovat jo vuosia olleet osa Suomalaisten koteja. Leikeissä, saduissa, astioissa ja monessa muussa. Nykyisin myös varsin arkisissa asioissa, kuten Lotus Emilian talouspaperissa. Ei kuitenkaan ole mitään sellaista paikkaa, jossa Muumien filosofiasta ei olisi hyötyä. Vähiten turhaa se on juuri silloin kun elämässä ja arjessa tapahtuu oho ja hups!

Lotus Emilia Design Muumi on Suomessa valmistettu vahva ja imukykyinen talouspaperi. Muumikuosi on tarkoitettu kaikille meille niin onnistumisen kuin epäonnistumisenkin hetkiin. Se on talouspaperi elämisen jälkiin, siivouspäiviin ja juhlahetkiin. Muistutus niin isoille kuin pienillekin, että roiskeet ja tahrat kuuluvat elämään, eikä niiden vuoksi kannata pahoittaa omaa tai muidenkaan mieltä!


Avec-piparit ja ensimmäinen adventti

28.11.2021

Avec-piparit, eli piparkakut joihin leivotaan jo valmiiksi ranskanpastillit ennen paistamista, ovat superhelppoja ja superhyviä. Mikä ihaninta näiden kanssa ei tarvitse kaulia taikinaa monen kertaan tai muistuttaa, että otetaan se kuvio sieltä taikinalevyn reunasta. Ah, kunpa vain joku olisi kertonut näistä mulle jo silloin kun lapset oli pienempiä. Viime vuonna kokeiltiin näiden leipomista ekaa kertaa ja pieni serkkupoikakin pääsi silloin mukaan talkoisiin. Tänä vuonna mun ei tarvitse kuin olla uunin käyttäjänä ja tuo pienempi hoitaa leipomisen (no joo, siivoilut jää kyllä edelleen mulle).

Täällä on tänään kuunneltu joululauluja, ja laitettu joulua oikein kunnolla. Jotenkin joulufiilikseenkin on helpompi päästä kun ulkona on pakkasta ja kaikki kauniissa kuurassa. Vaikka lunta ei tulisi yhtään, toivon, että saadaan ainakin nauttia pakkasista myös täällä Länsi-Suomessa. Sa on vain niin paljon parempi kuin kurakelit ja niiden tuoma pimeys.

Ihanaa ensimmäistä adventtia myös teille. ✨


Erikoisen mukava marraskuu

24.11.2021

Te jotka olette roikkuneet linjoilla kauemmin, tiedätte mitä mieltä minä olen marraskuusta. Jep, ei lemppari, eikä edes top 11 sisällä. Ihan vihon viimeinen kuukausi vuodesta, joskin kalenterin mukaan vasta tokavika. Mutta en tiedä olenko se minä vai onko se sittenkin marraskuu, mutta jotenkin se ei ole tänä vuonna ollut niin paha. Ja kopkop, ensi viikon sataa varmaan kaatamalla vettä, eikä päivä valkene ollenkaan, mutta tämänkin uhalla väittäisin, että marraskuu on tänä vuonna ollut erikoisen mukava. Lämmittelen sitten tämän ajatuksen voimalla, mikäli olosuhteet kovasti päättävät huonontua, mutta onpahan jotakin positiivista, mitä miettiä. Ja vaikka pimeys ja sateet valitettavasti nykyään jatkuvat myös joulukuussa, marraskuun voittaminen on mulle jonkinlainen henkinen erävoitto. Joulukuun pelastaa joulu ja kaikki mukava siihen liittyvä. Toki myös se, että joulukuussa elämä notkahtaa taas kevään suuntaan ja kuljemme kohti valoa. Joka tapauksessa uskon voivani jo väittää, että selvisin marraskuusta tänäkin vuonna.

Osa marraskuun mukavuudesta on toki ihan tietoisesti suunniteltua, ja sen tietoisen suunnittelun mahdollisti tietenkin loma. Lomalla kuitenkin päätin, että voisin kokeilla marraskuun suhteen ihan toisenlaisia aseita kuin ennen ja olen iloinen siitä, että kuuntelin tällä kertaa enemmän itseäni kuin naistenlehtiviisauksia tai edes terveyssuosituksia. Suurin oivallus on nimittäin ollut se, että en vaadi itseltä marraskuussa oikeastaan juuri mitään. Marraskuussa ei tarvitse suorittaa ja pyrkiä yli-ihmiseksi, vaan se vuoden pimein (ja itselleni vaikein) pätkä on lupa luovia just sillä tavalla kuin parhaalta tuntuu. Kelloni ei siis ole soinut viideltä, enkä ole esimerkiksi urheillut aamuisin. Sen sijaan, että painuisin ilta kahdeksalta marttyyrin lailla lakanoiden väliin, jotta jaksan aamulla treenata syysmasista pois, olenkin valvonut illalla pari tuntia pidempään ja vaikka vain katsellut kivoja sarjoja ja rupatellut puolisoni kanssa. Olen nauttinut illalla teekuppini seuraksi voidellun sämpylän ilman vihannesvuorta ja napannut suuhuni aina silloin tällöin suklaata. Joskus vähän enemmänkin. Olen totaalisesti lakannut seuraamasta päivittäisiä askeliani tai yöllä nukuttuja tunteja. Minä kun kuulun niihin ihmisiin, jolle nuo molemmat aiheuttavat usein suorituspaineita.

Vuoden pimein pätkä vaatii siis rentoutta ja levollisuutta. Mukavia vaatteita, kynttilän valoa, glögiä, teetä ja joskus jopa punaviiniä. Se kaipaa osakseen yhdessä syötyjä aterioita, lempeää kosketusta sekä rauhallisia ja kiireettömiä hetkiä läheisten ihmisten kanssa. Tiedättekö, musta tuntuu kuin olisin vihdoin ymmärtänyt sen hyggen syvimmän olemuksen. Siis ihan oikeasti. Ja huolimatta kaikista terveysrikkeistä koen voivani oikeastaan paremmin kuin pitkään aikaan.