viikonloppuja ja pari ideaa

19.7.2019

Long time no see. Tämä viikko meni vähän eri tavalla, kuin olin suunnitellut ja kuuluu ehdottomasti niihin viikkoihin, kun tapahtuu enemmän kuin olisi tarvinnut. Mutta ei nyt jaksa negistellä ikävillä asioilla, kun ulkona paistaa aurinko ja sääkin on taas ihan kesäinen.

Meillä odotetaan viikonloppua innostunein mielin ihan jo siistäkin syystä, että huomenna saadaan siskoni lapsineen meille kyläilemään. Tähän on tuon pienemmän kanssa laskettu päiviä ja öitä ja nyt se viikonloppu vihdoin koittaa. Tilanne on kaikin puolin hyvä, sillä lasten lisäksi laatuseuraa on tietenkin tarjolla myös itselleni. Jopa vähän mietin, että olisko tämän päivän Poirot pitänyt säästää huomiselle siskon kanssa katsottavaksi, mutta luotin siihen, että malttamattomuus laatuviihteen suhteen on jotakuinkin sukurasite, josta kärsii yhtälailla niin minä kuin sisarenikin. :)

Sain tässä aikani kuluksi yhden sisustusideankin, mutta en tiedä onko sitä järkeä toteuttaa. Nimittäin olen jo pitkään ollut jokseenkin kyllästynyt meidän keittiön pöytään. Se on vaan niin valtavan suuri. Ja toisaalta juuri siksi sen pois vaihtaminen olisi kai ihan älyttömän typerä idea. Mutta siis mulla on edelleen tuo meidän vanhan kodin ruokapöytä. Ihan normaali kuuden hengen pöytä, joka on jotenkin paljon tätä nykyistä nätimpi. Mutta tosiaan myös pienempi. Ainakin tästä ja tästä linkistä näkee joitakin vanhoja kuvia, joissa pöytä vilahtaa. Sinänsä kuitenkin sen laatuinen sisustusongelma, että tätä pitää hiukan pohtia, eikä vain kokeilla. Tämän rohmun kantaminen ulos, ja sen toisen kantaminen alas piharakennuksen vintiltä kun ei ole mikään ihan parin minuutin homma. Mutta toki jos sen päättää tehdä, niin kesä olisi siihenkin kaikin puolin parasta aikaa.

Muutenkin vähän sisustuskärpäsen puremaa, ja ehdotin myös, että vaihdetaan nuo kaikki mustat sähkökalusteet valkoiseksi. Tai siis tämäkin on taas sellainen homma, jonka minun sijastani käytännössä tekisi joku muu. Ja tiedättekö, nämä on niitä kaikkein hankalampia hommia! :D

Mutta sellaista perjantaihin. Muita joita sisustusjutut on kesken kesän alkanut kiinnostamaan? Minulla on yleensä tämä vaihde kesäisin aika hyvin kytkettynä pois päältä, tai ainakaan se ei yleensä aiheuta mitään sen suurempaa tarvetta oikeasti tarttua asioihin. Ja voihan se olla, että nämäkin asiat jäävät oikeasti tarttumatta. Mutta koskaan ei voi tietää ja siksi on hyvä, että on ideoita! :)

 

Ihanaa ja leppoisaa heinäkuun viikonloppua!


sinistä ja punaista

15.7.2019

Ei taida nykyajan lapsille olla sinipunakynä enää niin iso juttu, kuin se oli aikoinaan minun lapsuudessani. Muiden (varsin vaatimattoman näköisten) koulutarvikkeiden joukossa, tuo eksoottinen koulumaailman väripilkku tuntui isolta jutulta. Niin tai näin, sinipunakynä tuli mieleeni tänään, kun kaivoin punaisen mekon kaveriksi farkkutakin. Aika kiva ja rento yhdistelmä. Ja hei, samat värit löytyivät myös välipalakulhosta. 

Voisin väittää syöväni joka päivä jonkinlaisen kohtuukokoisen marja-annoksen. Esimerkiksi maustamattoman jogurtin kanssa tykkään vuoden ympäri syödä pensasmustikkaa. Banaanin ja pähkinöiden kanssa se onkin mun perusannos. Mutta nyt mansikka-aikaan olen kyllä nauttinut ihan vain pelkistä mansikoistakin jogurttini kyytipoikana. Parasta on kuitenkin kun saa lautaselle useampaa sorttia. Ihan parasta tuoreissa marjoissa on se, että fyysisen ravitsemisen lisäksi ne ilahduttavat myös silmää.

Meillä pakastettiin tänäkin vuonna mansikoita. Ja pakastetaan jatkossakin, vaikka viime viikolla aiheesta paljon mediassa keskusteltiinkin. Jotenkin itse näen asian niin, että tuossa suht liki kasvatettu ja suoraan tilalta haettu mansikka on kaikin puolin parempi vaihtoehto kuin kaupan pakastealtaasta ostettu. Oli hinta sitten sama tai vähän edullisempi. Mansikat pakastan kokonaisina ja ilman sokeria. Jotenkin ei ole koskaan edes käynyt mielessä pakastaa sokerisia mansikoita, mutta tämä taitaakin olla sukupolvien välinen ero. Mansikasta meillä pöräytetään useamman kerran viikossa banaanin ja ananaksen kera lasten lempparismoothieta, josta tykkään kyllä itsekin. Eikä tarvita jäämurskaa, kun ne mansikat on jäisiä. Ja jos joskus tarvitaan hilloa, niin sitä voi sitten keittää itse niistä mansikoista. Tosin lempparihilloni on kyllä äidin tekemä omenahillo.

Mustikoilla en ole jaksanut enää kunnolla käydä vuosiin. No joo, vähintään yhden piirakan verran pitää toki itsekin joka kesä poimia. Mustikat yleensä ostankin kaupan pakastealtaasta. Suomalaisia toki. Samoin vadelmat. Jokunen rasiallinen vadelmia on usein tullut vanhemmiltani. Juuri löysin pakastimesta pienen vadelmarasian, jossa oli äidin käsialalla teippi Vadelmaa 2016. Ihan hyviä ne vielä oli. :D Puolukoilla tykkäisin käydä, koska metsä jotenkin kuuluu syksyyn, mutta no, olen melko kehno puolukan poimija, kun en löydä yhtäkään marjaa. Puolukoita ostetaan aika paljon kaupasta, mutta saadaan myös vanhemmiltani. Kaiken järjen mukaan suurin osa äitini poimimia. Rakastan puolukkaa ja mielestäni kaupan puolukkahillo vaatii seurakseen tuoretta puolukkaa. Kaaliruokaan esimerkiksi sopii sellainen kokonaisen puolukan ja puolukkahillon seos (50/50).

Vaikka meillä vanha piha onkin, niin omenoiden suhteen ollaan yhä edelleen muiden armoilla. Muutaman kirsikan olen saanut suuhuni napattua ja kriikunaa tulee valtavasti. Ehkä pensasmustikat on sellaisia, joihin kannataisi panostaa omenapuiden kasvua odotellessa. Tai ainakin heti kun saadaan area ”hyötypuutarha” joskus rakennettua tai raivattua.

Mitä te säilötte? Keitättekö mehut ja hillot? Tai ehkä säilötte kurkkuja? Parhaat reseptit ja vinkit saa myös jakaa: :)