{ ajatuksia nettikiusaamisesta }

12.2.2014

Tässä ystävänpäivän alla, ajattelin kirjoittaa jokusen sanan aiheesta, joka on pyörinyt päässäni jo pitkään. Tai se niinkään pyörinyt ole, mutta aiheesta on jo pitkään tehnyt mieli kirjoittaa. Nimittäin nettikiusaaminen! Ja erityisesti tietenkin nettikiusaaminen näin bloggaajan näkökulmasta.

Jokin aika sitten nousi esiin uutinen, jossa kerrottiin bloggaaja Linsay Bottosin vastaiskusta nettikiusaajiaan kohtaan. Lindsay liitti ilkeitä kommentteja kuvasarjaan, ja nousi rohkeudellaan otsikoihin. Juttu herätti myös paljon puhetta; Jättääkö joku oikeesti tollaisia kommentteja blogeihin!

No, jätetäänhän niitä. Bloggaajat ovat kuin sitä vapaata riistaa, ihmisryhmä, joka lähestulkoon tyrkyttää itseään kiusattavaksi.  Mutta mistä kiusaaminen kumpuaa!?

Koulutyttönä ihmettelin toisten kiusaamista, en pystynyt käsittämään, miten ihmisessä voikin aina olla jotakin vikaa. Äitini selitti kateuden olevan olennainen osa kiusaajien motiivia, ja jossain kohtaa tajusin sen itsekin. En henkilökohtaisesti usko, että nykyajan aikuisten nettikiusaamisessa on sen suurempia eroja koulukiusaamiseen. Juuret juontavat samoihin luonteenpiirteisiin, kiusaaminen taitaa olla toisilla verissä. Ehkä oma heikko itsetunto kaipaa pönkitystä, kenties toisen näennäinen onni aiheuttaa päänvaivaa.

kiusaa5

Satuttaako kiusaaminen?

Valehtelisin, jos väittäisin, että esimerkiksi raskausaikana luetut kommentit ”Toivon, että lapsesi syntyy kuolleena…”, eivät olisi satuttaneet. Totta kai se satuttaa ja tuntuu pahalta! Mutta, en hetkeäkään kuvitellut että minussa, saati syntymättömässä lapsessani, olisi jotakin vikaa. Kyllä se vika on jossain muualla, ja samaan aikaan se on sekä surullista, että pelottavaa.

Itselleni helpottavaa on ollut tieto siitä, että suurin osa ikävästä sanatulvasta on peräisin vain yhdeltä ihmiseltä. Tämän on saanut varmaan Suomessakin kokea jo moni bloggaaja: Ensin luulet, että maa on täynnä ihmisiä, joiden elämäntehtävä on lähinnä haukkua juuri sinua, ja sitten saatkin selville, että kaiken takana on vain yksi ja sama ihminen. Joku, jolla on aikaa näpytellä kommentteja tekaistuilla (tai toisilta lainatuilla) meiliosoitteilla, ja vastailla itselleen keskustelupalstoilla.
On kuitenkin totta, että suurempien sivustojen alla blogatessa, myös oma turvallisuudentunne kasvaa. Ammattilaisten ”siipien suojassa”  meillä bloggaajilla on käytettävissämme tietotaito näiden stalkkereiden jäljittämiseen, ja mahdolliset uhkaavat tilanteet voidaan hoitaa niille kuuluvilla tavoilla.

kiusaa1

Me bloggaajat puhumme jonkinlaisesta kiusaamisen syklistä. Blogeissa on välillä kausia, jolloin ikäviä kommentteja tulee tiuhaan, ja sitten aikoja, jolloin ei kuulu mitään. Jo pelkästään tämä kertoo, että joukossamme on oikeasti hyvin pieni osa ihmisiä, joille kiusaaminen on harrastus ja ajanviete. Välillä joku, jolla on oletettavasti vain tylsää ja yksinäistä, päättää riehaantua muutamassa blogissa, ja sitten haukku hiljenee, kun elämään tuleekin muuta sisältöä.

kiusaa4

Kaikkihan me tiedetään, että kukaan ei seuraa blogia, jossa näkee vain pahaa ja huonoa – pelkkää moitittavaa. Näitä juttuja on mun mielestä ihan turha edes kirjoittaa mihinkään!
Otan esimerkiksi telkkarin golf-kanavat: En harrasta golfia, enkä ole kiinnostunut lajista pätkääkään. En siis katso televisiosta golf-kanavaa, enkä todellakaan istu iltaani keskustelupalstoilla kyseisiä kanavia soimaten. Johan se olisi järjenvastaista! Tämänkaltainen toiminta on musta lähinnä huvittavaa, ja herättää ainostaan kysymyksen, miten tylsää jonkun elämä voi oikeesti olla?! Tai no, jos luonteeseen kuuluu, että vastaantulijoille huutelee kadullakin, että ”ootpa ruma” tai ”sulla on rumat hampaat/hiukset/housut…”, elämä saattaa käydä ajanmittaan yksinäiseksi ja pitkävetiseksi.

Kiusaa3

Blogin lukeminen vaatii ihmiseltä tietynasteista oivaltamis- ja päättelykykyä. Jonkinlaista kypsyyttä. Pitää osata erottaa blogi todellisesta elämästä, ymmärtää, että tämä on vain se yksi raapaisu pintaa. Tuntuu, että tämä asia on parin viime vuoden aikana jo suomalaistenkin mieleen painunut. Vielä pari vuotta sitten, bloggaajia soimattiin pinnallisiksi; elämä on yhtä juhlaa jne… Parissa vuodessa suomalaisten medialukutaito on kieltämättä kehittynyt. Poikkeuksia toki on yhä, mutta suurin osa blogien suurkuluttajista on oivaltanut jutun idean.

Kiusaa2

Kaikkia me bloggaajat emme koskaan voi miellyttää. Toiseen suuntaan kun kumartaa, toiseen väkisinkin pyllistää. Itse koen tärkeämmäksi sen, että tekee omaa juttuaan omalla tavallaan. Kun itse tietää, miten asiat ovat, seisoo jo huomattavasti mauttoman kritiikin yläpuolella. Toiset ovat kahvi-ihmisiä, toiset juovat mielummin teetä. Väkisin ei onneksi kenenkään tarvitse toisen kuppia tyhjentää!

Mutta se siitä. Toivon ystävällisiä ajatuksia ja ystävällistä mieltä. Niin netissä kuin live-elämässäkin. Eikä kirjoitukseni nyt johtunut mistään ikävästä kommentista (nyt on hiljainen kausi menossa ;)), päinvastoin, olen saanut viime aikoina niin paljon ihania yhteydenottoja teiltä, että en vieläkään ole ehtinyt jokaiselle vastaamaan. Postinne on kuitenkin luettu, ja haluan teille kaikille myös vastata. Ootte tosi supereita, ja ihania tsemppaajia! Kiitos siitä!

Penni ajatuksista, ja 3 euroa pääkallotopista. Ei lainkaan paha hinta Lindexin alerekin penkomisesta!

Ihanaa ystävänpäivän aatonaattoa!


65 Responses to “{ ajatuksia nettikiusaamisesta }”

  1. Pieni lintu sanoo:

    Lapseni koulussa on vuotta vanhempi poika joka haukkuu toisia, omaani vauvaksi jne. – lapseni ei ole luokkansa pisimpiä. Tai yhtä tyttöä, jolla oli ollut hame päällä. Mennen tullen huutelee toisille kaikkea typerää. Onneksi omalla pojallani on hyvä itsetunto ja totesi, että antaa valua toisesta korvasta ulos ja on tyytyväinen itseensä sellaisena kun on – reipas oma 8-vuotiaani. Juteltiin tuosta lällättelijästä pojan kanssa, olen nimittäin nähnyt tuon pojan ja miten sen nyt sanoisi..poika ei ole kovin hoikka. Sanoin pojalleni, että ehkä sitä masentaa se oma ulkonäkö ja sillä on heikko itsetunto ja yrittää pienempikokoisiaan haukkumalla pönkittää sitä omaa oloa. Kyseinen poika on ollut meidän taloyhtiön pihalla leikkimässä ja meidän pojat otti ”kiusaajan” mukaan leikkiin, tyytyväisenä leikki ”vauvojen” kanssa, ison porukan edessä kuitenkin pitää esittää jotain kiusaajaroolia.

    Lapset on lapsia, osa jatkaa tuota käytöstä aikuisenakin. Kiusaaminen ei ole koskaan hyvä asia, oli sitten kyse lapsesta tai aikuisesta. Lasten kohdalla sitä kuitenkin yrittää ymmärtää – joku tekijä siellä taustalla on. Ehkä kateus..

    PS. Toppi on makee.. ;)

    • Ihanaa ajatusta pieneltä pojaltasi!
      Lasten kiusaamiseen on aikuisten puututtava, aikuisten kiusaaminen kertoo enemmän jo luonteen pysyvästä ”viasta”. Kiusaaminen on keino pärjätä oman ongelman kanssa, ja lapsen on siihen helppo ryhtyä. Sitä tosiaan haluaisi jotenkin ymmärtää, ja nähdä hyvää myös lapsessa, joka kiusaa. Kenties auttaa.

      Mutta silloin, kun aikuinen valitsee ilkeyden omien ongelmiensa pehmentämiseksi, on mun mielestä asiat jo tosi huonosti. Näitä tyyppejä on kenenkään enää vaikea auttaa.

      Makee toppi tosiaan! ;)

  2. anne sanoo:

    Ihanat pökät! Tykkään tuollaisesta farkkumallista, toivottavasti löydän jotain samantapaista itsellenikin.

    Juu, ja hyvää asiaakin :) Tälläinen pinnallinen sisustusbloggaaja hokaa tietty ekana vaatteet kuvista :D

    Veikkaisin, että ikäviä kommentteja saa eniten ne bloggaajat, jotka laittavat omaa itseään paljon likoon blogissaan. Samalla tietysti blogin suosio todennäköisimmin kasvaa, kun luettavaa ja mukana elettävää riittää. Samalla se houkuttelee paikalle myös näitä ihme tyyppejä, joilla ei ole ylipäänsä mitään hyvää sanottavaa mistään.

    (Koulu)kiusaamista minäkään en ymmärrä. Tosin hyvä ystäväni valoitti kerran omaa yläasteikäänsä, ja sanoi, että hänen kiusaajataustansa piti sisällään oman epävarmuuden ja ikään kuin valmiiksi piikit pystyssä olemisen. Se ei tietysti paljon lohduta tyyppejä, jotka ovat saaneet kiusaamisesta aikoinaan kärsiä.

    • Pöksyt on Please -merkkiä, aivan ihanat, ja sopii kaikille! Suosittelen! :)

      Joo, kiusaamisella on aina syynsä, mutta jossain kohtaa ihmisen tulee kasva pisteeseen, jossa näkee tehneensä tai toimineensa väärin. Jos homma jatkuu vielä aikuisiällä, on avun saaminen (ja tarjoaminen) jo tosi vaikeeta!

      Suomessa tosiaan varmaan kaikki toi pahin moska tulee ihan muutaman ihmisen näppäimistöltä. Toki uhreiksi haetaan just ne, joiden blogien kautta oletetaan saavutettavan itsellekin sitä parempaa ”näkyvyyttä”. Surullista, että joidenkin elämä on niin vinksallaan…

  3. Hannele sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Luulen myös että kateus ikävissä kommenteissa tai nettikirjoittelussa on taustalla. Saattaa olla ohimenevää kateutta tai jatkuvaa tyytymättömyyttä omaan elämään. Tietty se voi joskus satuttaa. Mutta siitä pääsee yli. Ja todellakin suomessa vaikka bloggaajat bloggaisivatkin paljon ja omilla kasvoillaan niin ei täällä bloggaamisella miljonäärejä tule. Eli kateus on turhaakin. Täällä suositut blogit jakautuneet niin isolle määrälle ja monelle kategorialle on omat bloginsa. Lisäksi Ihmiset kyllästyvät samoihin juttuihin ja naamoihin ja vaihtavat uusiin blogeihin kyllästyttyään. Eli yksi blogisti ei pääse yksinään tienaamaan suuria summia. Nettikiusaaminen kuten live kiusaaminenkin on aika inhottavaa.

    • Joo, mä en usko, että sillä kateudella on ylipäätään rahan kanssa mitään tekemistä. Luulen, että kyse on enemmänkin siitä medialukutaidottomuudesta. Jos toinen hymyilee blogissaan, ajatellaan, et sillä on aina vaan kivaa jne. Ollaan kateellisia ikään kuin asiasta, jota ei ole edes olemassa.

      Totta, ei bloggaamisella kukaan miljonääriksi pääse. Ei missään. Ihan yhtä hyvin voitais kadehtia minkä tahansa ammattikunnan palkkoja. Toki joitakin harmittaa ylipäätään, jos toinen saa edes jotain. Hassu juttu, tuskin voin koskaan täysin ymmärtää…

  4. Minnu sanoo:

    Negative mind will never give you positive life.. toivotaan että nämä kiusaajatkin joskus tajuavat, että sitä saa mitä tilaa ja nimenomaan itselleen, negatiivisuus kasvaa negatiivisuutena, positiivisuus kasvaa positiivisena = vetovoiman laki ;)

    • Aamen! Mä en henkkoht jaksa ihmisiä, jotka aina negistelee. Ne imee koko ilmapiiristä energiat. En jaksa ymmärtää, miten joku voi kanavoida energiansa negatiivisuuteen. Ihan jo itsensä vuoksi kannattais kokeilla toista tietä! :)

  5. Sari sanoo:

    Melkein sydän pysähtyi tuon sun esimerkkikommentin kohdalla.. Se on selvää, ettei tuollaisia sanoja voi tulla kuin jollain tapaa epätasapainoisen ihmisen suusta. Mä olen monesti miettinyt, että hitto sä olet vahva ja rohkea! Porskutat menemään ja annat niin paljon itsestäsi, vaikka oot saanu kestää varmaan enemmän kuin moni koko elämänsä aikana. Kyllä mahtaa ottaa jotain kaaliin! Mä oon joskus mietiskelly, että missähän mun pahin kiusaaja tällä hetkellä on.. Onko onnellinen, tasapainoinen, hyvää elämää elävä ihminen? En tiedä, mutta mä olen ja sen vuoksi mä olen voittaja. Tsemppiä ja halauksia, oot huippu. :)

    • Mä luulen, että mulla on sama kuin sulla. Olen onnellinen ja tasapainoinen, sinut heikkouksieni kanssa. Mä olen myös joutunut aikanaan kasaamaan itseni ihan pohjalta ja todennut, että vielä mä seison omilla jaloillani. Eipä siihen muu auta, kuin mennä eteenpäin!

      Mutta tosiaan, toisia ottaa pahasti aivoon, että joku ei lannistu tai luhistu. Mutta se kertookin sitten enemmän niiden luonteesta. Mä olen huomannut, että elämässä paha saa lopulta palkkansa, ja siihen karmaan nojaan viimeiseen asti! :D

  6. LPP sanoo:

    Vau noi käsivarret!
    Olka- ja hartiaseutu.. Gotta love it!

    • Tää oli mennyt roskakoriin! :D Mut hei, itekin vertasin nyt noita käsiäni tohon tuolla oikeella olevaan pieneen kuvaani. On tullut naruille hiukan vahvuutta! :P

      • LPP sanoo:

        Hmm.. olisko mun työkoneella joku roskis-ip-filtteri :D

        • Taisi muuten olla jo toinen peräkkäinen kun meni sulta koriin. Mutta niitä on nyt mennyt muutenkin jostain syystä. Meilitkin google heittää ihan sekaisin. Varmaan vaan yleistä sekavuutta. :D

  7. Lotta sanoo:

    Kiusaaminen on kyllä ihan pyllystä. Suomalaisille se toisen kehuminen vaan tuntuu olevan hirveä asia, kuten myös se harvinaisen kehun vastaanottaminenkin. Itse olen vasta nyt opetellut kehumaan ystäviäni jos heillä on hienot vaatteet/hiukset/näyttävät muuten vaan kauniilta. Ja nytkin on aivan pakko sanoa, että näytät kyllä superkauniilta! Ja tuosta valkoisesta suorasta hammasrivistöstä ja kauniista hymystä olisin valmis maksamaan!! (ja nyt joku lukija huokaa että plaah, kuka perseennuoleskelija se siellä taas kirjoittelee) ;)

    • Hih, vai sellanen nuolija! :D

      Mut hei, ei se mun hammasrivistö ole niin kauheen suora. Meillä suomalaisilla on myös se luonteenpiirre, että aidan toisella puolella ruoho on aina vihreempää! :) Kun on suorat hiukset haluaa kiharat ja toisinpäin! :)
      Mutta mä olen, kiitos vain kehuista, tyytyväinen legoihini, ja näillä aion pärjätä. Ja jos mä näen ihmisillä valloittavan hymyn ja kauniit hampaat, tuun jatkossakin mielummin huomauttaan siitä kehuen. Ei mun hampaat suoristu enää milliäkään vaikka kuinka haukuisin toisten legoja! :)

      Meille suomalaisille pitäis tosiaan varata selleinen kehumise kuukausi. Opeteltais kehumaan kaveria, ja opeteltais kehumaan itseämme. Meissä kaikissa kun on paljon hyvää, ja se oman hyvän näkeminen helpottais varmasti myös monen kiusaajan oloa! :)

  8. Todella hyvä kirjoitus, kiitos!

  9. kuunkeiju sanoo:

    Hei! Tämä ei nyt tähän postaukseen kuuluisi, mutta luin vanhempia kirjoituksiasi ja haluaisin tietää teidän kahvikuppien merkin. :) Ovat niin ihanan näköiset! Esim. ristiäis kuvissa.
    Olen tässä jo neljän kuukauden aikana säännöllisesti lukenut blogiasi ja se on mielletön! :) Tykkään kun jaksat panostaa kirjoituksiisi ja otat laadukkaita kuvia elämästäsi. Lisäksi olet positiivinen ihminen! :) Blogisi on ihan ykkönen! ;)

    • Kiitos kaunis! Mukava kuulla, että viihdyt täällä! :)

      Hmm. mitäköhän kuppeja tarkoitit. Ristiäisiin ostin läjän ihan ikean halvimpia kuppeja, sitten oli niitä kruusatumpia, nekin jotain halppiskuppeja, mutta ikivanhoja. Nyt meillä on lähinnä käytössä arabian koko -kupit. Pahoittelut, että en nyt tämän paremmin osaa auttaa! :)

  10. Minna sanoo:

    Asiaa kirjoitit!
    Bloggaajat ovat aloittaneet kommentti jättää jälkensä kampanjan. Kannattaa käydä tutustumassa täältä: http://www.jatajalki.fi/ ja fb: https://www.facebook.com/jatajalki

    • Kiitos, Minna! Yritin itse asiassa etsiä tätä juttua postaukseeni, mutta en muistanut kampanjan nimeä. Kiitos linkistä!!!! :)

  11. Hanna sanoo:

    Hyvä kirjoitus, kiitos. Paljon hyviä näkökulmia. Itse en ole kiusaamista kokenut, mutta aihetta on tullut mietittyä oman kouluikäisen poikani kohdalta. Todella usein kuulen kommentteja tyyliin ”et kai sä ostanut sille sellaista ja tälläistä, entä jos sitä kiusataan siitä?”. Millaista elämä on tuollaisen ajatuksen kanssa? Ettei voi tehdä jotain mistä tykkää tai ei voi käyttää jonkunlaisia vaatteita ”ettei vain kiusattaisi”? Yritän kasvattaa pojastani sellaisen, joka seisoo omien mielipiteidensä ja mieltymystensä takana, eikä vaihda paitaansa vain sen takia, mitä muut ovat siitä mieltä. Ja vastaavasti pitää oman suunsa kiinni, jos ei ole toisesta mitään kaunista sanottavaa.

    • Niin totta! Ja mahtaako maailmassa oikeasti edes olla kiusausvapaata paitaa? Luulenpa, että kiusaaminen ei lopulta ole kiinni paidasta tai muustakaan. Yleensä kiusaamisen kohteessa ei lopulta ole mitään ”vikaa”, vaan se vika on siinä toisessa osapuolessa!

  12. Bambi sanoo:

    Ei herran jestas mitä ihmiset voivatkaan kirjottaa??! Kyynel tuli silmään kun luin tuon raskausaikana jätetyn kommentin, miten joku voi… Itselleni jäi koulukiusattuna olemisesta todella paksu nahka, ei hirveästi jaksa kiinnostaa muiden ilkeät mielipiteet tai haukut. Ja se on hyvä sillä ei tarvitse omia voimavaroja tuhlata ihmisiin, jotka ovat päättäneet inhota sinua. Mutta tuollainen menee jo niin hirveäksi etten voi edes käsittää kenenkään kehtaavan kirjoittaa tuollaista..

    • Paksuksi se on aikoinaan minunkin nahkani kasvanut, ja varmaan siitä syystä asiat ymmärtää jättää myös omaan arvoonsa. Kun on joskus päättänyt kiivetä ilkelyn yläpuolelle, ei kannata paljon taakseen katsella.
      Tässä maailmassa totisesti riittää sairaita tyyppejä. Ei siinä taida olla kehtaamisella mitään sijaa…

  13. RiinaSusanne sanoo:

    Oot kaunis ja tuo toppi on ihana!!!

  14. Katri sanoo:

    Kiitos ajatuksistasi! :) On muuten varmaan totta, että ylipäätään ihmisten medialukutaito on kasvanut. Nyt itsekin blogia kirjoittaessani olen huomannut vielä selvemmin, miten blogin kuvat ja tekstit ovat vain yksi osa todellisuutta. > Otat kuvan jostain ihanasta tilanteesta, mutta viiden minuutin päästä on täysi kaaos (ainakin lapsiperheessä)! :D

    Mutta voi apua, miten joku ihan oikeasti voi jättää tuollaisen kommentin.. Ei varmaan auta muu, kuin pitää pää kylmänä ja todella muistaa se, että ongelma on aivan jossain muualla kuin sinussa tai elämässäsi.

    • Totta! Valokuvan saa otettua sekunnin murto-osassa, ja hetket on ohikiitäviä. Yhteen blogiin on siis mahdoton kuvata koko elämää. Onkohan vika siinä, että sana blogi käännettiin aluksi ”nettipäiväkirjaksi”. Sitten ihmisten mieleen jäi ajatus, että tää on jotain oikeeta päiväkirjaa…

      No, anyway, tosiaan tähän maailmaan mahtuu jos jonkinlaista sekopäätä. Sen kanssa pitää vain elää, ja muistaa itse oikean ja väärän ero! :)

  15. Martta sanoo:

    Hyviä pointteja! Vaikka kaikki kiusaaminen on tosiaan syvältä eikä millään muotoa hyväksyttävää, niin jotenkin noiden lasten ja nuorten kohdalla sitä on helpompi ymmärtää, koska taustalla on aika usein kiusaajan kykenemättömyys käsitellä omia tunteitaan. Meillä aikuisilla sen sijaan pitäisi olla siihen muitakin työkaluja kuin toisten dissaaminen. Aika moni bloggaaja taitaa jättää selvät ilkeilykommentit julkaisematta, ja minusta se on hyvä systeemi. Kivoista kommenteista tulee lukijallekin hyvä mieli :)

    • Niin totta! Aikuisen ihmise tulisi osata kanavoida paha olonsa jonnekin muualle, ja pyrkiä itsensä ehevöittämiseen toisten parjailun sijaan.

      Minusta on typerää, että jossain blogeissa ilkeilykommentit julkaistaan. Sitten alkaa kauhea turpakäräjöinti, blogin ”fanikunta” puolustaa bloggaajaa jne. Ja, se on just se, mitä nää kiusaajat haluavat. Päästä hetkeksi esiin jossakin mediassa, nousta hetkeksi parrasvaloihin. Paljon parempi tapa, on jättää nää tyypit ihan omaan arvoonsa ja olla antamatta sitä näkyvyyttä tuolle pahuudelle! :)

  16. Tanja sanoo:

    Itkemättä en tätä voinut lukea.. Ei kait kukaan voi toivoa toiselle kuollutta lasta!? Ei voi. Ei tämä maailma niin sairas voi olla. :´(

    Ihana Emilia! <3

    • No, raskaushormonit sai ton tosiaan tuntumaan aika pahalta!

      Mutta mä luulen,e ttä tän maailman pahuus ja ihmisten sairas mieli taitaa olla jo sellaisissa sfääreissä, että tälläistä tekstiä voi täysin odotaakin joltakin hiukan tasapoainottomalta tyypiltä. Tärkein on kuitenkin just pitää oma mieli kirkkaana, ja nähdä oikean ja väärän ero!

      • Tanja sanoo:

        Hormonit ja se tosi asia, että on sen kuolleen pienen syliinsä saanut. Se on vaan jotain niin kamalaa, että oisin sinisilmäisesti voinut kuvitella sen aiheen olevan näiden juttujen ulkopuolella, jollain tavalla pyhää. Mutta eihän kaikki näköjään tajua, voi hyvänen aika! :(

        • Kun ihminen on tarpeeksi sairas (ajattelen siis tän tyypin olevan ihan oikeesti pahasti sairas), ei mikään taida olla pyhää. Ei mikään! :(

  17. Elisa sanoo:

    Hyi, miten kamalia kommentteja te suositut bloggarit joudutte kestämään. Aivan älytöntä! Kyllä on siellä toisessa päässä joku todella elämäänsä kyllästynyt henkilö.

    Onneksi sä olet kuitenkin ihana ja järkevä ja osaat jättää tollaset kommentit omaan arvoonsa. Ja toi sun hymy!!! Mä niin ostan sitä valkaisuainetta. :D

    • Kiitti, Elisa! Oot ihana! :)

      Meitä on niin moneen junaan, mutta se pitää vain ymmärtää. Ja, kuten sanoit, jättää nää jutut omaan arvoonsa! :)

  18. Minna sanoo:

    Olipa osuva teksti,tässä oon tullut kiusatuksi kahden ihmisen toimesta muutaman vuoden ajan..Mukava huomata 34 vuotiaana että pari kaveria on tainneet jäädä sinne yläaste ajalle,kiusaaminen on muuttunut jonkin verran,mutta samantyylistä edelleenkin on.Miehellä meni jonkin aikaa tajuta,että minun kiusaaminen jatkui hänen kautta(toinen niistä miehen serkku ja minun lapsuuden kaveri).Kateus mikä lie niille tuota tekee vai se ärsyttää että en välitä niiden kiusaamisesta.No tyypit eliminoitu minun elämästä:)

    • Se on kyllä ihmeellistä, että jotkut aikuiset eivät vain kasva sen lapsuusajan kiusaamiskäyttäytymisen yli. Pahinta on vielä se, että jotkut tyypit kasvavat niin kieroon, etteivät edes nää omaa käyttäytymistään vääränä.

      Paras tapa on tosiaan karsia nää tyypit rajusti elämästään. Harmi, ettei se vaan aina ole niin helppoa!

      Tsemppiä sinne!

  19. Anna sanoo:

    Monesti olen myös ihmetellyt, miten ihan blogin ulkopuolisilla keskustelupalstoilla jaksetaan vatvoa bloggaajien henkilökohtaista elämää, raha-asioita jne. Kai toisten ihmisten oma elämä vain on niin pientä, että täytyy kadehtia toisia ja toivoa muille pahaa.

    • Joskus olen miettinyt, että onko niillä tyypeillä vaan outo huumorintaju, vai onko ne ihan oikeesti täysin jossain fiktiivisessä maailmassa.
      Sit siellä keskustelupalstoilla joku aina sanoo jotain tyyliin, ”tää on varma tieto”. Minäkin kuulemma asun Ähtärissä ja työskentelen Prismassa. :D Voi äly, mitä jengiä! :D

  20. Sally sanoo:

    Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! Ja ihanat kuvat!

    Itse olin koulukiusattu yläasteella ja myöhemmin kaksi vuotta eräässä työpaikassa. Kateus. Vaatteet, ulkonäkö, osaaminen. Milloin sateli ehdotuksia, milloin loukkauksia. Pahinta oli, kun käytiin isommalla porukalla kimppuun. Jotenkin jaksoin vaan uskoa itseeni ja siihen, etten ansaitse sellaista kohtelua, ettei mun tartte alentua kiusaajieni tasolle. Noista ajoista on jo kauan ja olen pystynyt antamaan anteeksi kiusantekijöilleni, mutta yhä olen hyvin allerginen kaikenlaiselle negatiivisuudelle. Kiusanteko on aina tuomittavaa.

    Aurinkoa päivääsi, Emilia!

    • Aika monella meillä taitaa olla kokemusta kiusaamisesta, ainakin jonkinlaisesta.
      Luulen, että tämä aikuisten kiusaaminen on sellainen naisten juttu enemmänkin. Ja se kateus on varmaan just se suurin tekijä.

      Luulisi olevan kenen tahansa elämä kevyempää, jos kateuden ja ilkeilyn sijaan keskittyisi tekemään omasta elämästään mielekkäämpää. Paljon parempiakin tapoja kohentaa omaa mieltään, kuin parjata muita!

      Voimia sinne, ja tsemppiä tämän allergian suhteen! Itselleen kannattaa vaatia nollatoleranssia! :)

  21. Päivi Lemström sanoo:

    Hei, olen ihan järkyttynyt tuosta esimerkistä kommentin suhteen, jonka olit saanut raskausaikanasi. Olen kuullut ja lukenut, millaisia kommentteja ihmiset voivat kirjoittaa ja se tuntuu uskomattomalta…kaikkihan me tietysti tiedämme, että tällaiset ihmiset ovat henkisesti epätasapainossa ja tyytymättömiä omaan elämäänsä, mutta eihän se mikää puolustus ole. Mukavaa kun tartuit tähän tärkeään asiaan…hyvää loppuviikkoa sinne!
    XX Päivi

    • Kiitos, Päivi!

      Ihmisen pahuudelle ei taida olla mitään rajaa. Maailmaan mahtuu kyllä niin monenlaista!

      Pääasia on kuitenkin muistaa, että suurin osa ihmisistä on tavallisia, ystävällisiä ja hyvää tarkoittavia! Sen ajatuksen voimalla jaksaa!

  22. Voi mikä kauhea kommentti! Ihmettelen kyllä kuka tuollaisia (tai muita samanlaisia) ikäviä kommentteja oikeen päästelee, ei taida olla ihan kaikki muumit laaksossa.

    Ystävällistä ystävänpäivää nyt sinne kuitenkin :)

    • Kiitos, ihanaa lähestyvää ystävänpäivää myös sinne!

      Juu, ei ne muumit tosiaan taida ihan laaksossa olla jokaisella, mutta onneksi se ryhmä edustaa vähemmistöä! :)

  23. Taija sanoo:

    Kirjoitat niin tärkeästä aiheesta, että haluan itsekin jättää merkkini vierailustani blogissasi. En vain saa ajatuksiani kasaan, sen verran tuo saamasi kommentti järkyttää. Katson omaa yksivuotiastani ja mietin, että joku on saattanut toivoa minullekin kuollutta lasta. Järkyttävää! Hyvä, että pystyt jättämään ko kommentit omaan arvoonsa. Meidänlaisemme ei koskaan voi ymmärtää ihmisiä, jotka toivovat tuollaisia asioita toisilleen. Siksi heitä ja heidän sanomisiaan onkin turha sen enempää miettiä. Kivaa ystävänpäivää sinulle ja perheellesi! :)

    • Kiitos, Taija!

      On tosiaan parasta, että muiden sanomisia miettii joskus lähinnä heidän kauttaan, eikä ota juttua ihan itseensä. Osa ihmisistä on sairaita, ja sen pahan olon purkautuminen näin on järkyttävää. Mutta pitää muistaa, että ongelma on heissä, ei meissä muissa – eikä varsinkaan viattomissa lapsissa!

      Kaikkea hyvää sinne uuteen viikkoon!

  24. jonna sanoo:

    Kylläpä kirjoitit täyttä asiaa tästä ikävästä aiheesta! Kiitos tästä <3 Ihan hirveää kuinka joku on voinut kirjoittaa noin järkyttävän kommentin sinulle, hyi hitto kuinka sairasta. Onneksi tosiaan on mahdollista saada nämä kommenttien jättäjät kiinni!! Oikein hyvää ystävänpäivää <3

    • Kiitos, Jonna!

      Tosiaan, sairasta!
      Onneksi kuitenkin suurin osa blogien lukijoista on ihania ihmisiä, joiden kanssa voidaan olla vuorovaikutuksessa, ja joilta voin saada jopa hiukan vertaistukea! :)

  25. Ainosofia sanoo:

    Kiitos superhyvästä kirjoituksestasi.
    Olet taitava kirjoittaja ja hieno nuori nainen.

    Sanoisin, että blogien takana seisoo voimakkaita, upeita ihmisiä ja sekus kismittää sitten joitain.

    • Niin totta!
      Uskon, että meitä bloggaajia yhdistää juurikin se vahvuus! Meidät on elämä koulinut siihen, että jonkun kommentti rumasta tyylistä koetaan lähinnä säälittävänä. Eihän tätä jaksaisi, mikäli nahka ei olisi hiukan elämän paksuunnuttama! :)

      Mutta kiusaajat etsivät heikkoa kohtaa johon iskeä. Ja kun sitä ei löydykään, koetellaan jo sairauden rajoja, vedetään esiin juttuja, jotka ovat ihan mielipuolisia. Tässä kohtaa ei voi kuin toivoa, että noi tyypit löytää apua jostain! Saavat itsensä kuntoon!

  26. Elle-Marie sanoo:

    Aivan loistava kirjoitus, todella kypsää tekstiä! Meinasi kylmät väreet mennä tuon esimerkkikommentin kohdalla! Aivan järkyttävää.

    Hyvä, että otit tämän bloggaajien kiusaamisen esille!

    Mukavaa viikonloppua!:)

    • Kiitos, ja ihanaa uutta viikkoa sinne!

      Välillä on hyvä nostaa kissa pöydälle, ja puhua ääneen näistä varjopuolista. Jokainen voi myös näin pohti aomaa nettikäyttäytymistään.
      Musta paras sääntö netissä toimimiseen on se, että käyttäytyy kuten käyttäytyisi muutenkin. On väärin ajatella, että netti olisi jokin verho tai valeasu, jonka suojassa voi toimia väärin ja loukata muita!

  27. Marjukka sanoo:

    Kiitos tästä loistavasta kirjoituksesta. Nettikiusaajat perustelevat tekojaan sillä, että itsepä se on sinne nettiin naamansa laittanut, joten kyllä sen pitää kritiikki kestää. Jaa, minne unohtuivat hyvät tavat? Tuo esimerkkikommentti on sairaan ihmisen laittama, sehän on selvä. Todella karmaiseva sellainen.

    • Juuri näin! Ajatellaan, että siellä se nyt blogissaan oikein kerjää turpaansa!
      Tuohon ylle juuri raapustin, että nettiä ei saa pitää suojana, jonka avulla voi toimia ihan perus moraalin vastaisesti. Monelle se valitettavasti vai on sitä; Kun muuten ei saada, syystä tai soisesta, suuta auki, ja elämä potkii, ajatellaan, että anonyyminä voidaan sitten käyttäytyä miten vain ja unohtaa normaalit sosiaalisen kanssakäymisen puitteet.

  28. mirka sanoo:

    Hei,

    Todella ikäviä kommentteja olet joutunut lukemaan:/
    Kirjoituksesi oli hyvä, paljon miettimisen aihetta.
    Olen niin iloinen että mainitsit tuon turpakäräjöinti ilmiön,ja ettet pidä siitä. Siinähän kiusaaminen jatkuu bloggarin ansiosta, hänen antamallaan kirjoitusalustalla. Sinulla oli asiallisia kommentteja ja hyvät tekstit.
    Olen yhdessä kohdassa eri mieltä kanssasi ja monen muun kanssa, nimittäin tuosta kateudesta. Ei ne jotka oikeasti sylkevät myrkkyä ole kateellisia (harvoin on näin).
    Heillä on itsellään todella paha olla, senhän jokainen ymmärtää.
    Itse postasin juuri aiheesta, hesarin tekstin innoittamana: http://www.mirkajohansson.fi/aboutmirka/oppia-ja-opettaa/

    Niin harvoin on missään otettu huomioon se tosiasia kuinka kiusaaja saadaan lopettamaan. Ajatuksia ja kirjoituksia on pilvin pimein.
    Se pitää opettaa siinä missä lukemisen, kirjoittamisen taito tai niinkin yksinkertainen asia että peset kätesi kun olet käynyt vessassa. Lapsella tai nuorella voi olla vaikka kuinka kurjat olot kotona (vaikkei se päällepäin näy) ei se ole kateutta kun lapsi purkaa ja reagoi sitä toisiin. Pääsääntöisesti on aikuisen syytä tai ansiota että lapsi voi huonosti kotona ja koulussa.
    Se on hätähuuto muille että Auttakaa minua! Heihin vain suhtaudutaan kovin ynseästi toisten vanhempien puolesta ja moni koulukaan ei voi auttaa, ei ole resursseja. Koulukuraattoreiden määrän tarve on kaksinkertaistunut viime vuosina. Se mitä jokainen voi tehdä on että hetkeksi unohtaa sen itsensä ja loukatuksi tulemisen tunteen ja yrittää miettiä mitä voi tehdä jotta kiusaaja saa apua. Konkreettisesti. Se miksi aikuiset kiusaavat, niin taustalla on yleinsä monen vuoden traumat ja vaikea elämäntilanne ja kun ei ole ketään kenelle purkautua niin tämä on yksi keino saada ihan vain purkaa itteensä. Toki se on muille kamalan ikävää ja turhaa.

    Työkseni teen ja näen yhtä sun toista, sitä oppii think outside of the box ajattelun aika pian.

    Hyvää päivän jatkoa.

    • Tässä meni nyt muna ja kana ristiin. En minäkään ajattele, että kateus ajaa ihmisiä kiusaamaan, kuten tässä on moneen otteeseen kirjoitettu, paha olo, yksinäisyys, stressi ja turhautuminen ovat syitä moiseen käytökseen. Yhteiskunna huonovointisuus peilaantuu käytöksellä. Monesti myös koulukiusajat ovat lapsia, joilla huono olo kumpuaa jostakin syvältä. Kenties kotioloista, kenties jostain ihan muusta.

      Mutta nettikiusaamisessa, (ja juurikin tästä bloggaajan näkökulmasta katsottuna) uhrin valinta tapahtuu valitettavasti sen kateuden myötä. Ei kukaan heittele pahaa oloa ja pahaa sanaa sokeasti, kohde valitaan kulloisenkin mielentilan mukaan.

      Kateus ei tässä tapauksessa käsitä välttämättä konkreettisia kateuden aiheita. Kyllä kansa tietää, että bloggaajilla on ihan tavallinen elämä, ihan tavalliset ongelmat.
      Joskus se paha olo pitää kuitenkin singota sinne, missä elämä juuri silloin näyttää sellaiselta, mitä itse haluaisi. Harmittaa, kun joku hymyilee, vaikka itsellä menee päin pyllyä. Harmittaa, jos joku laihtuu, ja itse löytää itsensä suklaalevy kourassa. Harmittaa, jos oma lapsenkaipuu syö mieltä, ja joku toinen nauttii vauvaonnesta jne… Oma paha olo heijastetaan sinne, mihin heitetään myös kateus.
      Kuten kirjoitin, joskus toisen näennäinen onni on vain liikaa, kun oma mieli on paha ja musta.

      Koulukiusaamisesa on se ”hyvä puoli”, että asia voidaan nähdä juuri avunhuutona, ja siihen ammattilaisten aj aikuisten pitää puuttua. Aikuisten nettikiusaamisessa tilanne on huonompi, apua on vaikea antaa ihmiselle joka toimii ilman henkilöllisyyttä, ja jota yhteiskunta ei velvoita ottamaan apua.

      Siksi onkin tärkeää puuttua tähän käyttäytymismalliin jo siinä kouluvaiheessa. Ihminen voi kai oppia muitakin keinoja pahan olonsa purkamiseen, ja sen käsittelyyn.

      Olen myös sitä mieltä, että yhdenkään bloggaajan velvollisuus ei ole ottaa vastaan tämänkaltaista ilkeyttä. Eikä yhdenkään bloggaajan velvollisuus ole ajatella, että käännämpä vai toisenkin poskeni, annan tämän ihmisen nyt julkaista ilkeyksiään blogissani, koska se voi jollakin tapaa auttaa häntä.
      Ei, raja pitää vetää! Kenenkään velvollisuus ei ole ottaa toisen pahaa niskaansa. Ammattiapu on se, mitä tämänkaltaiset kiusaajat tarvitsevat, ja sen antamine on yhteiskunnan velvollisuus!

      • mirka sanoo:

        No tajusin julkaistuani että ”ristiin” meni. Olen aivan täysin samaa mieltä kanssasi ja tuo vastauksesi on todella hyvä. Kateutta käytetään niin monesti selityksenä tälle ikävälle ilmiölle. Mutta se miten sinä selitit kateuden onkin jo ”eri” juttu. (oon niin huono selittämään :) Siitä ilmenee juuri se mitä ajan takaa. Se mille nostan hattua on että osaat kirjoittaa asiallisesti näistä kipeistä asioista. Kenenkään ei pidä ottaa toisen tuntemattoman paska taakkaa kannettavaksi. Raja tulee vetää ja pitää kiinni. Jatka samaan malliin ja pidä lippu korkealla. Hiljaa hyvä tulee ja hyvää illanjatkoa.

  29. On my way sanoo:

    Hei, lukaisin tekstisi läpi ja ihan pakko kommentoida. Siis ensinnäkin, huhhuh miten joku voi oikeasti toivoa sinulle lapsesi kuolemaa. Järkyttävää! Itse saan blogiini aika paljonkin negatiivista palautetta, vaikkakin usein se on sellaista pienestä asiasta negiksen vääntämistä niin kyllä sitä välillä pysähtyy miettimään, että miksi oikeasti jotkut jaksaa ”kiusata” tuolla tavoin. Pitäisikin joskus selvitellä ip- osoitteita, sieltähän sitä pystyisi selvittämään onko siellä tosiaan yksi ja sama kaiken roskan takana.

    Mahtava kirjoitus anyways! Hienoa, että ihmiset alkavat tosiaan puhumaan tästä. Mielestäni blogit eivät kuitenkaan ole mitään roskiksia joihin on oikeus tulla purkamaan omaa pahaa oloaan. Mukavaa viikonlopun jatkoa! :

    • Juuri näin: Ei blogit ole roskiksia, johon kataa pahaa oloa! Ihan vaikka jo siksikin, että ne ovat toisille se päivän pelastus, jokin piristys arkeen ja yksinäisyyteen.
      Toivotaan, että kiusaajat löytävät apunsa muualta, ja pystyvät kenties käsittelemään ongelmansa!

      Ihanaa uutta viikkoa!

  30. Reetta sanoo:

    Todella hyvä kirjoitus. Tuo kommentti, mikä sinulle oli sanottu…kuvottavaa, sairaan ihmisen kommentti. En tiedä, ehkä se vähän helpottaa, että tuollaisten kommenttien lähettäjät ovat henkisesti sairaita ihmisiä, ja jotenkin siksi helpompi ehkä itselle käsitellä. En tiedä, tottakai satuttaa tuollainen kommentti, oli sitten tolkun ihmiseltä tai holhousta tarvitsevalta…
    Ps. ihanat farkut, pakko saada ;)

    • Joo, ei se kommentti loukannut sillä tavoin, kuin sen ehkä oli tarkoitettu loukkaavan. Lähinnä se sai surulliseksi juuri siitä syystä, että tajusin, miten epävakaa ihminen tuolla jossain on. Joku, joka kaipaa apua, ja joku, jolla on todella pahoja ongelmia.

      Sydämestäni toivon, että tämä ihminen saa apua ongelmiinsa, ja löytää avun. Kenties vielä onnenkin, ja tasapainoisen elämän!