syksy muutti kasvihuoneeseen

20.9.2021

 

Tomaatteja kypsytellään nyt kasvihuoneen sijaan keittiön pöydällä. Ihan hirveästi ei vihreitä jäänyt, mutta jokunen saa nyt odotella punastumistaan. Se on muuten hassua, miten innoissaan sitä kantaa kasvihuoneeseen keväällä säkki kaupalla multaa ja miten raskaalta sen kantaminen pois aina syksyisin tuntuu. Huh, ihan kuin olisi tuplannut painonsa. Tai kaipa se on painunut niin tiiviiksi, että pieni määrää tuntuu jotenkin tiiliskivikuormalta. No, mutta nyt ne poissa ja seuraavaksi virittäydytään syksyyn.

Ihan ei vielä ole ruskan sävyt vallanneet luontoa täällä, mutta kaipa ne ensimmäiset yöpakkaset ovat vain ajan kysymys. Ostin viikonloppuna vasta kaksi callunaa ja laitan pihaa syksyisempään kuntoon sitten myöhemmin, mutta nyt oli pakko saada kasvari siivottua. Loppukesästä kun se ei ole ikinä kovin viehättävässä kunnossa.

Nuo suuret puiset kynttilänjalat on ihanan veikeät. Ne on mun mummulasta. Olivat vuosi kausia verannalla ja nyt ne ovat tuossa. Hauskat, ja jotenkin just sopivat kasvariin.

 

Mutta tällä kertaa ei oikeastaan kuvia kummempaa. Nyt viikkosopan laittoon!


Uusi pää

08.7.2021

 

Eli polkkatukka! Jep, tuli sellainen olo, että pitää ehkä rebootata koko olemus. Olen myös jo pitkään haaveillut vähän lyhyemmistä hiuksista, tai ylipäätään jostain vähän näkyvämmästä muutoksesta, ja viimein löysin rohkeuden toteuttaa ajatukseni. Ihan pikkuisen kirpaisi, kun kampaajan sakset sonoivat naps, mutta toistaiseksi olen päätökseeni tosi tyytyväinen. Jotain ihan uutta, sitähän mä halusin. Ja vaikka hiukset ovatkin vain hiukset, koen ottaneeni henkisesti jonkin askeleen eteenpäin ja kohti uutta. Viimeksi päädyin yhtä radikaaliin kampaukseen, kun tulin ensi kertaa äidiksi. 😀

Täällä on ollut tänään jo vähän viileämpi päivä. Ehkä “vain” joku 24 astetta kun iltapäivällä vilkaisin mittariin. Tuntuu heti paljon viileämmältä. Kasvihuone on onneksi pysynyt läpi kesän aika mukavana. Ei ehkä tomaateille paras spotti, mutta eihän tuolla voisi olla, jos kasvari olisi aikanaan rakennettu aurinkoisemmalle tontille. Aurinko paistaa kasvihuoneeseen siis suoraan vain hetken aamupäivällä, ja muuten rakennukset ja puut suojaavat pahimmalta paahteelta. Olen itse asiassa miettinyt, että ensi kesänä ei ehkä laitettaisikaan tomaatteja, vaan mukava makuupaikka jossa kölliä. Tämähän on kuitenkin meille kuin terassi tai kesäolohuone.

Huomenna olis taas jo  perjantai. Lapset olivat juuri pari yötä äidilläni ja kotiutuivat vasta ihan just. Huominen luovitaan arkea ja töiden jälkeen mennään ostamaan sille edellisen lyhyen polkkatukan aiheuttajalle koon 43 säbäkenkiä. Viikonlopulle on taas mukavia suunnitelmia, joten mikäs tässä. Kovin nopeasti kesä vain tuntuu kuluvan. Kunpa löytyisi jokin stoppinappi.

Mutta nyt nukkumaan!


Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää…

02.7.2021

 

Heipat ja heinäkuut!
Blogi jäi vähän tuuliajolle, ja olen jopa hetkellisesti miettinyt, haluanko tänne edes palata. Mutta niin suuret päätökset ottavat aikaa, eivätkä ole ehkä yhden kesän päätöksiä. Olen pähkäilijä ja pohtija. Asioiden vatvoja ehkäpä.

Isän kuolema käänsi keväällä elämässäni sellaisen “kunhan nyt” -vaihteen päälle. “Kunhan nyt jotenkin hoidan.” “Kunhan nyt vain tulee tehtyä.” Ensin sain toki kauhean siivouspuuskan ja järjestelin tavaroita hullun raivolla. Sitten tajusin, etten jaksa ja jäin vain jotenkin ajelehtimaan. Kunhan nyt velvollisuuteni hoidin, mutta siinä kaikki. Kiitos Kokkikartanon lohikiusauksen ja kirsikkatomaattien lapsille oli ruokaa pöydässä. Pyykit tuli toki pestyä, työt hoidettua ja kaikki pakollinen suoritettua, mutta se itse eläminen jäi kaiken sen “kunhan nyt” -ajattelun alle. Ja oikeastaan vasta kesäkuussa tajusin, että olin suorittanut asioita vähän laput silmilläni ja unohtanut asiat, joista oikeasti tykkään ja jotka tekevät mun elämästä ihan oikeasti mielekästä. Niinpä olen viimeiset pari viikkoa kuronut sitä omaa elämääni kiinni. Yrittänyt löytää taas itseni sieltä jostain kaiken muun varjosta. Tiedä sitten onko teho omassa ajattelussa vai parin viikon rautakuurissa, mutta olen taas saanut kaivettua esiin sen Emilian, joka koen oikeasti olevani. Nimittäin Emilian, joka ahmii kirjoja, herää ennen aamuviittä, nauraa, iloitsee ja tanssii. Toki yhtälailla suree, itkee ja murehtii. Niin “Kaikkea muuta, kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää!“,  siinäpä se!

 

Että eipä mulla tämän kummempaa tälläkään kertaa. Kunhan vain tulin kertomaan, että täällä ollaan. 😀 Ensi viikolle olen varannut ajan kampaajalle, ja ostin ennen juhannusta jopa uuden kynsilakan. Nämä on nyt jotenkin itselleni kauhean suuria saavutuksia. Mutta nyt sitä kynsilakkaa kynsiin, sillä huomenna mennään häihin!

Ihanaa helleviikonloppua myös sinulle!


Ohikiitäviä kesähetkiä

16.6.2021

Kesäpäivät tuntuvat juoksevan karkuun. Syreeni on vain muisto viimeviikon kuvissa, ja taas yksi viikko on ehtinyt jo puoleen väliin. Edelleen kaipaan sitä, että aika pysähtyisi hetkeksi. Tai lakkaisi ainakin kiiruhtamasta. En nimittäin pidä kesän ja kiireen yhdistelmästä, vaikka en ehkä kiireestä pidä ylipäätään. Olen niitä ihmisiä, jotka kaipaavat elämään enemmän aikaa “haistella ruusuja”. Ja kuvainnollisesti yritänkin sitä harrastaa. Jättää myös aikaa ihan vain sille olemiselle ja nauttimiselle. Kesätuulen tuntemiselle ja linnunlaulun kuuntelemiselle. Suomen kesä ja luonto ovat kuitenkin just niitä asioita, joista voimaa voi ja pitääkin ammentaa ihan koko vuoden tarpeisiin. Aikaisista aamuista ja valoisista öistä. Vaikka vuorotellen silloin tällöin. Mutta vähiten kesä on tarkoitettu ainaisen tietokoneen edessä istumiselle, sen olen vuosien mittaan oivaltanut.

Huomenna ajattelin ennakoida tulevaa helleputkea pyhittämällä torstai-illan siivoukselle. Ei tarvitse sitten haaskata kaunista kesäviikonloppua moiseen tylsyyteen. Tänään olen kuitenkin antanut itselleni luvan nauttia ulkoilman sijaan myös jalkapallosta olohuoneen sohvalla. Joskin kohta nappaan roseepullon jääkaapista, kaadan itselleni lasillisen ja siirryn kasvariin. En juhliakseni Venäjän voittoa tai surrakseni Suomen tappiota. Otan lasillisen ihan vain itselleni. Ja sille että on kesä!

 

Mukavaa iltaa myös sulle! 🍃


Mehiläiset ystäviksi!

14.6.2021

Kaupallinen yhteistyö Plantagen


Useammat hedelmäpuut ja marjapensaat ovat jo ehtineet lämpimän alkukesän myötä kukkia ja nyt tietenkin jännitetään, ehtivätkö pölyttäjät tehdä tehtävänsä. Nopea kierros puutarhassa vahvisti epäilyni oitis, ja luvassa on kiitettävä sato oikeastaan ihan joka lajia. Kirsikkapuut taitavat tänä vuonna rikkoa jopa ennätyksensä. Tänään jatketaan kaupallista yhteistyötä Plantagenin kanssa ja pohditaan myös sitä, miten tärkeää on houkutella mehiläiset puutarhaan.

Kuten tiedämme, pölyttäjät rakastavat kukkia! Kukista pölyttäjät löytävät ravinnokseen makeaa mettä ja siitepölyä. Kun esimerkiksi mehiläinen liikkuu kukassa, sen karvaiseen ruumiiseen tarraa siitepölyä, ja lentäessään taas toiseen kukkaan, siirtyy myös siitepöly eteenpäin. Tätä kukasta kukkaan lentämistä ja siitepölyn siirtelyä kutsutaan pölytykseksi, ja pölytyksen ansiosta kukka kehittää siemeniä. Siemenistä sitten taas kasvavat taimet seuraavana vuonna.

Mehiläisiä ja muita pölyttäjiä saamme kiittää paitsi hedelmistä ja marjoista, mutta niiden ansiosta meille riittää esimerkiksi kasviperäisiä öljyjä ja lehmille apilaa popsittavaksi. Jotta ruokavaliomme olisi jatkossakin monipiolinen, pölyttäjät on syytä pitää iloisina. Tiesitkö, että arviolta kolmannes syömästämme ruoasta saa alkunsa hyönteisten suorittamasta pölytyksestä! Se on aika paljon!

Tuoksut, värit ja muodot. Jos mehiläisiltä kysytään, tässäpä tärkeimmät. Jos siis joskus mietit voisiko voikukat hävittää maapallolta (tai naapurustosta) kokonaan, siirrä ajatuksesi mehiläisiin, joille alkukesän kirkkaus on äärimmäisen tärkeää. Voikukista ei silti tarvitse tykätä ja jos näin on, niin pelastus tulee yleensä juhannukseen mennessä kun suurin voikukkakausi päättyy. Samaan aikaan mehiläisten tarpeet kuitenkin säilyvät, ja jotta ihminen ja luonto jatkaisivat kulkuaan sulassa sovussa, kannattaa kesän mittaan uhrata muutama ajatus mehiläisille ja muille pölyttäjille.

Mehiläisten kanssa vehkeily ei missään nimessä tarkoita sitä, että sinun pitäisi suosia vain keltaisia ja riemunkirjavia kukkia! Tiesitkö, että esimerkiksi viehkeä laventeli ja klassisen kaunis marketta ovat oikein hyviä mehiläisten ruokkimiseen. Samoin monet yrtit. Marketan mehiläiselle avoin kukka on oiva esimerkki siitä, että juurikin nuo yksinkertaiset kukat ovat pölyttäjäystäviemme mieleen. Esimerkiki pionien maatiaislajikkeet ja yksinkertaiset daaliat. Huolehdi siis siitä, että istuttaessasi kesäkukkia joukosta löytyy myös niitä yksilöitä, jotka kiehtovat mehiläisiä ja mahdollistavat muodoltaan pölyttämisen!

Itse yhdistin tänä vuonna Plantagenin laventelit, marketat, oliviipuun ja hortensiat. Tässä on hyvä esimerkki siitä, että mehiläisiä voi palvella myös hillitymmällä väriskaalalla!

Kotiamme ympäröi todellinen mehiläisten keidas, ja luonnonkukkien ja yrttien lisäksi löytyy villivadelmaa, metsämansikkaa ja montaa muuta mehiläisten lempparia. Halusimme kuitenkin tänä vuonna lisätä myös omaan pihaamme pienen, vähän enemmän ympäröivää luontoa muistuttavan alueen ja kylvimmekin oman kukkaniityn meidän ja pölyttäjien iloksi. Plantagenilta löytyy myös laaja valikoima erilaisia siemeniä ja Mehiläiskukkaseos lupasi jo nimellään tarkoitukseen sopivia siemeniä. Tämän projektin etenemistä saatte aivan varmasti seurata kesän mittaan!

Hedelmä- ja marjasadon lisäksi, tällä hetkellä mietitään tietenkin myös kasvihuoneen kasvatteja. Muistatteko pienen pienet chilinalut, jotka pääsivät ruukkuihin Mitäpä jos kasvattaisitkin itse -postauksessa huhtikuun puolivälissä? No tuollahan ne nyt kasvavat pörheän hyvinvoivana kasvihuoneessa ja kurottavat koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Plantagenin valmiit tomaatintaimet ovat jopa raakileilla asti, ja odottavat auringon tuomaa punaa poskilleen.

Näin kesäkuun alkupuoliskolla kaikki on vielä kovin pientä ja söpöä, mutta kuukauden kuluttua kasvihuone alkaa taas muuttua kesäiseksi viidakoksi. Välillä tuntuu, ettei jaksaisi millään odottaa!

Myös Plantagenin perunaruukku on osoittautunut toimivaksi ja satoa odotellaan siitäkin kovasti. Nuppujakin on jo!

Muistathan, että halusit sitten lukea vinkit hyönteishotellin pyörittämiseen tai kesäkukkien hoitoon, löydät kattavan tietopaketin puutarhan eri aiheista Plantagenin sivuilta!

Ihanaa uutta kesäviikkoa! 🐝

 


Sekaisin puutarhasta

31.5.2021

 

Varsin onnellinen puutarhuri täällä hei!

Olen kaatunut iltaisin sänkyyn väsyneenä ja paikkoja särkien. Kaiken kantamisen, kaivamisen ja raahaamisen jälkeen tuntuu kuin olisin jäänyt jyrän alle. Veto on poissa, mutta mieli sitäkin virkeämpi. Millään ei malttaisi lopettaa ja toisaalta koskaan ei onneksi tule valmistakaan. Väittäisin, että puutarhatyöt ovat resepti hyvään oloon ja menevät kyllä ihan urheilustakin, jos oikein innostuu.

Tein viikonloppuna uuden daaliapenkin, jaoin juurakot ja upotin mullan alle. Kitkin, kuokin, karsin ja istutin. Ja olisin voinut jatkaa vaikka miten pitkään. Harmi, että viikonloput ovat vain niin kovin lyhyitä. Ja minä tarvitsen paljon unta. Mutta on se vain joka kerta yhtä ihanaa kulkea ulkona illalla se viimeinen kierros ja ihailla työnsä jälkeä. Ja toisaalta heti aamulla käydä kurkistamassa, miltä ulkona näyttää. Tämä on se vuodenaika, jonka soisin kestävän miltei ikuisesti. Tavallaan kesä on kuitenkin vasta alussa.

Kuolanpionin nuput pullistelevat jo punaisina ja onpa tuo tehnyt kolme uutta taimeakin, joten kenties siirrän tätä ihanuutta vielä jonnekin muuallekin. Keltaiset kiurunkannukset saavat meillä peittää perennapenkkejä kunnes väsyvät ja antavat tilaa muille kasveille. Ne on oikein hyviä peittämään paljasta maata ja ehkäisevät näin myös rikkaruohojen kasvamista. Kohta niiden lomasta puskee esiin mooseksenpalavapensas, ritarinkannukset ja monet muut ihanuudet. Sävyt muuttuvat ja syvenevät, ja puutarha muuttaa taas ilmettään.

Ja hei, kun illan päätteeksi voi vielä poimia maljakkoon pienen annoksen oman pihan kesää, on yhtälö aika täydellinen. Siitäkin huolimatta, että ne varsinaiset kotityöt jää kyllä sisällä tekemättä.

Ihanaa uutta viikkoa sullekin! 💛

 


Puutarhaterapiaa

23.5.2021

En muista koska olisin ollut niin väsynyt kuin tämän kevään aikana. Ehkä joskus raskausaikoina tai marraskuun pimeillä. Väsymys ei kuitenkaan kuuluu minun kevääseeni ja varmaan juurikin sen vuoksi se tuntuu erityiseltä taakalta just nyt. Minunhan pitäisi pursuta energiaa ja olla täynnä intoa, kuten keväällä kuuluukin. Olen tainnut myös väsyä tuosta ajatuskierteestä entisestään. Surun ja väsymyksen harso on samaan aikaan henkäyksen kevyt, mutta painaa maahan kuin kivi.

Ajattelin tänään aamulla, että koska mulla ei ole mitään varsinaista ohjelmaa koko päivälle, menen sohvalle nukkumaan. Kello taisi olla kymmenen tässä kohtaa ja olisin oikein hyvin voinut nukkua vaikka koko päivän. Puoli tuntia makasinkin kuin raato olohuoneen sohvalla, kunnes päätin, että nyt täytyy tehdä jotakin muutakin. Niinpä siirryin ulos ja tartuin kaikkiin niihin puutarhatöihin, jotka olen tänä vuonna joutunut kirjaamaan rästejen puolelle. Ajoin nurmikkoa, kärräsin multaa, konttasin, kitkin, leikkasin ja kaivoin. Ja samaan aikaan kun tein asioita, jotka ovat oikeasti itselleni äärimmäisen tärkeitä, huomasin jonkin energia-aukon sisälläni avautuvan. Raskaan päivän jälkeenkään väsymys ei ole samanlaista tahmaa, mitä se on ollut viimeiset pari kuukautta. Se on vain väsymystä, tervettä ja normaalia väsymystä, joka ehkä taittuu yön aikana.

Niinpä päätin tänään, että miten väsyneeksi sitten itseni tulevalla viikolla tunnenkaan, pakotan itseni ulos ja puutarhaan. Vain hetkeksi tai kahdeksi, mutta tekemään jotakin.

 

Kuvat on viime viikolta. Tänään keli on ollut huomattavasti aurinkoisempi – kesäisempi. Mutta nyt nukkumaan! Josko sitä olisi huomenna taas asteen verran pirteämpi.


Kesäkukat kasvuun ja kukoistukseen

09.5.2021

Kaupallinen yhteistyö Substral ja Indieplace


Kovin on kitsaasti tuo kevät edennyt ja vaikka olisikin ihanaa, että ympärillä olisi jo kukikas paratiisi, tässä on pitänyt nyt malttaa mielensä ja odotella säiden lämpenemistä. Vanha viisaus Sepon nimipäivästä on ainakin minulla vahvasti korvien välissä ja ennen kesäkuun 10. päivää en uskalla ulos kovinkaan paljon kasveja laittaa. Mutta kasvihuoneessa voi onneksi vähän varastaa, joskaan sekään ei mitään kunnon pakkasia pelasta. Mutta siis ihan ykkösenä kesäkukkien ja kaikkien niiden mahdollisesti itse kasvattamiesi taimien parhaaksi: Pidä kasvit lämpimässä! Lisää vinkkejä löydät tästä postauksesta, joka on tehty kaupallisessa yhteistyössä Substralin kanssa.

Kun pakkasen ja hallan vaarat on mietitty kasvien hoito ja se sellainen rehevöittäminen alkaa tietenkin istutuksesta. Millaiseen ruukkuun, millaiseen multaan ja mihin paikkaan. Itse pidän saviruukuista, jotka antavat kastelun suhteen enemmän varaa. Kosteutta haihtuu joka puolelta ja juuristo pysyy terveenä. Pieni salaoja ruukun pohjalle ja mullaksi käy vaikka ihan puutarhamulta kunhan muistat, että kasvit vaativat myös hiukan lisäravinteita. Liian pieneen ruukkuun ei kannata kasveja yrittää istuttaa, vaan multaan on jäätävä kasvunvaraa. Samoin ruukku ei saa tulla yläreunastaan liian täyteen, jottei kasteleminen vaikeudu. Jätä siis kasteluvara, vähän kuin maitovara kahvikuppiin.

Olen äärimmäisen laiska lannoittaja ja olenkin ihan supertyytyväinen noihin Substralin lannoitekäpyihin. Testasin niitä Mårbackoille keväällä ja keittiön ikkunalla onkin jo melko rehevä viidakko. Toimivat siis todella hienosti. Tänä kesänä lannoittaminen on superhelppoa. Ja kävystähän liukenee sitä lannoitetta tarpeen mukaan, joten sellainen ylilannoittaminen on näiden kanssa vaikeaa. Kuuden kuukauden tehoaika on myös siinä mielessä näppärä, että ei ihan oikeasti tarvitse miettiä lannoittamista koko kesänä!  Super, näitä en vaihda pois!

Kun puhutaan syötävistä kasveista, lannoittamisen kanssa täytyy tietenkin ottaa huomioon myös se, mitä lannoitteesta päätyy suuhun. Eli oli kyseessä sitten tomaatit, kurkut, yritit, amppelimansikat tai syötäväksi tarkoitetut kukat, luonnonmukaiset lannoitteet ovat hyvä valinta. Substralin lannoitepuikoista löytyy kätevä biopuikko, joka vastaakin juuri tähän tarkoitukseen. 100% luonnonmukainen, kasviperäinen, vegaaninen ja pitkävaikutteinen (teho riittää 3 kuukautta!) lannoitepuikko sujahtaa helposti ruukkuun ja hoitaa kesän lannoitukset liki yhdellä kertaa. Olen itse testannut tätä niin ikään keittiön ikkunalla majaileville tomaateille, ja puikko tuntuu olevan helppo ratkaisu tuon ylilannoittamisen ongelman kanssa. Ei vaaraa lannoiteövereistä, vaan jälleen kerran lannoite liukenee juuriston käytettäväksi tasaisesti. Biopuikon erotat muuten viherkasveille tarkoitetuista puikoista värin avulla. Viherkasvilannoite on vihreissä puikoissa, tämä puikko on ruskea. Ihan vain siltä varalta, että sinäkin saattaisit sekoittaa pakkauksesta poistetut tuotteet keskenään.

Muista myös Substralin uutuus, eli käyttövalmis kasviravinneneste kaikille ruukkukasveille. Humifirst-biostimulantteja sisältävä lannoiteneste sopii kaikille ruukkukasveille ja tuote itse asiassa parantaa myös kaikkien kasvien kykyä vastaanottaa ravinteita. Kaada lannoitetta suoraan kasvin juurelle korkkimitan avulla. Jos kasvi on kovin kuiva, kannattaa se tietenkin kastella ennen lannoittamista.

Eli vaikka ne vasta ostamasi kesäkukat ehkä vielä näyttävätkin kovin pieniltä, malta mielesi ja anna kasvien päästä kunnon kasvuun ja kukoistukseen. Riittävä lämpötila, oikea kasvupaikka, riittävän suuri multa- ja kastelutila sekä oikeat ravinteet. Kyllä se kukikas paratiisi sieltä aika nopeasti ponnistaa!


Kevättä rinnassa ja multaa kynsien alla

03.3.2021

Kaupallinen yhteistyö Substral & Indieplace


Moikka! Joko multasormet kaipaavat tekemistä? Omani ovat vaatineet sitä jo tovin, ja into lisääntyy sitä myöden kun lumet sulavat ja talvi taittuu. Helmi-maaliskuun tärkeimpiä hommia on tietenkin uuden kylväminen, mutta yhtä lailla vanhoista kasveista huolehtiminen. Nyt on nimittäin se aika vuodesta kun kannattaa viimeistään alkaa elvyttämään niin niitä talvehtineita pelargoneja kuin pikkuisen nuupahtaneita viherkasvejakin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Substralin kanssa.

Olen itse ollut todella laiska mullanvaihtaja ja osa yli 10 vuotta vanhoista Mårbackoista onkin selvästi kärsinyt mullan ja juuriston maatumisesta. Kova turvepaakku kun ei anna kasville oikein minkäänlaisia edellytyksiä jatkaa elämäänsä, joten nyt oli korkea aika pelastaa kasvit. Valitsin näihin kuviin nyt ne vähemmän lepotilassa olevat kasvit, mutta rehellisyyden nimissä, osa pelargoneista on enemmän ruskeita kuin vihreitä. Mutta tätä ei suinkaan kannata liiaksi pelästyä. Omat kasvini joudun talvettamaan keittiön ikkunalla ja siinä ne myös joka kevät virkoavat ja lähtevät uuteen kasvuun. Tänä vuonna taas entistä ehompana, kun juuret saivat ympärilleen uuden mullan.

Nyt kun viherkasvit ovat taas supersuosittuja, muistutankin että yhtäläisesti myös sisäkasvit kaipaavat juurilleen uutta ja kuohkeaa multaa, joten aihe ei kosketa vain kotipuutarhureita. Kannattaa myös huomioida, että mikäli huonekasvien juuret ovat vallanneet ruukun, se kannattaa samalla vaihtaa suurempaan. Samalla myös esimerkiksi peikonlehden ilmajuuria saa upotettua multaan.

Kaupasta löytyy jos jonkinlaista multapussia, mutta on hyvä huomioida, ettei multa sellaisenaan riitä ravitsemaan kasveja kovinkaan pitkään. Itse asiassa kyse on ihan parista kolmesta viikosta! Lisäksi tarvitaankin siis ravinteita, eli lannoitusta. Niin puutarhassa kuin ruukkukasveillakin tärkeimmät ravinteet ovat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K). Näiden lisäksi kasvit tarvitsevat myös erilaisia hivenravinteita aivan kuten me ihmisetkin.  On siis syytä huomioida myös  kasvin kalsiumin, magnesiumin, rikin, boorin, kuparin, raudan, molybdeenin ja sinkin saanti. Kuulostaa kemialta, mutta onneksi kasvien lannoittaminen on tehty niin helpoksi, että jokainen onnistuu varmasti!

Substralin kasviravinteet muistan ihan lapsuudestani asti. Äidilläni oli nimittäin tapana aina viitata mainokseen “rakkautta ja substraalia” ja sama metodihan toimii edelleen. Substralin kasviravinteita löytyi myös ensimmäisestä omasta kodistani ja löytyy edelleen. Tuotteisiin on toki tullut muutoksia vuosien varrella, mutta tänään esittelyssä niistä kolme ajankohtaisinta.

Lannoitekävyt:

Osmocote käpy ravitsee huone ja parvekekasveja jopa 6 kk:den ajan. Lannoitekävyt on helppo painaa multaan tai sitten ne voidaan lisätä multaan esimerkiksi mullanvaihdon yhteydessä. Hartsikuorinen käpy säännöstelee ravinteiden luovutusta kasville niiden tarpeiden mukaan. Kastelun ja lämmön vaikutuksesta ravinteita vapautuu kävystä kasvin käyttöön tasaisesti, ilman että juuret vaurioituvat liiallisesta lannoittamisesta. Nämä ovat todella hyvä lannoite esimerkiksi juuri noille pelargoneille. Äärimmäisen helppoa, jos koet lannoittamisen hankalana, etkä millään jaksa muistella, koska ja miten lannoitit kasveja viimeksi! Lannoitekäpy on myös äärimmäisen näppärä tuote kesäkukille kunhan pääsemme siihen asti vuotta. Tänä vuonna helpotan omaa kesääni käpyjen avulla!

Ravinnepuikko viherkasveille:

Näitä olen käyttänyt aina! Helppokäyttöiset puikot ravitsevat viherkasveja kahden kuukauden ajan ja olen käyttänyt niitä jotakuinkin kevättalvesta aina syksyyn asti. Puikon voi työntää multaan kokonaan (se maatuu) tai sitten tuikata purkkiin siten, että puikot muistuttavat olemassaolostaan hieman näkyvissä. (Näkyville jätetty puikko muistuttaa lannoitustarpeesta kastelun lomassa!)

Käyttövalmis kasviravinne:

Se minkälaisen tuotteen kukin valitsee, riippuu pitkälti totutuista tavoista. Mikäli suosit mieluummin nestemäistä ravinnetta, hyvä vaihtoehto on Substralin uusi käyttövalmis kasviravinne. Tätä ei tarvitse annostella valmiiksi kastelukannuun, vaan voit kaataa ravinnetta suoraan ruukkuun. Ravinne imeytyy parhaiten kosteaan multaan, joten jos multa on kuivaa, kannattaa ensin kastella kasvi. Nestemäinen seos imeytyy tasaisesti kosteuden mukana ja antaa kasveille kaikki tarvittavat rakennusaineet. Nestemäinen kasviravinne sopii myös syötäville kasveille!

Tee viimeistään nyt maaliskuussa:

Vaihda kasveille uusi multa: Vanha kovettunut multa surkastuttaa kasvien juuriston, eikä kasvilla ole mahdollisuuksia kasvaa. Vaihda mullat viimeistään nyt maaliskuussa, jotta kasvi ehtii toipua toimenpiteestä!
Huomioi istuttaessa ruukun salaojitus, ja mahdollisesti suuremman ruukun tarve, jotta kaikki juuret mahtuvat ruukkuun.
Aloita kasvien lannoittaminen: Talvella kasvit ovat lepotilassa, mutta heti keväällä ne hyötyvät ravinteista ja lannoittamisesta.
Lisää kastelua kevään edetessä: Varmin tapa tappaa huonekasvit tai talvehtivat ruukkukasvit on ylikastella niitä lepokaudella. Lepotilassa harva kasvi haihduttaa kovinkaan paljoa, mutta kevään, valon ja lämmön lisääntyessä kasveille tulee myös jano. Huomioi kuitenkin kastelussa myös lehdistön määrä. Jos pelargonit ovat vielä enimmäkseen runkoa ilman lehtiä, ei kasvi myöskään haihduta samaan tapaan kuin tuuheimmillaan. Maltti on kastelussa paras valtti!
Älä luovuta: Suurin osa minunkin pelargonioistani näyttää vielä tässä kohtaa vuottaa siltä, että niiden paras paikka olisi biojäteastia. Ei kannata kuitenkaan lannistua, vaan muistaa, että luonto ja kasvit toimivat omalla tavallaan ja nyt ollaan vasta kasvukauden starttiviivalla!
Lisää kasveja: Mullanvaihdon yhteydessä on hyvä napsia kasveja myös juurtumaan. Leikkaamalla pelargoneista pistokkaita, voit helposti lisätä kasvien määrää.
Malta lukea ohjeet: Mielin määrin ei kasvejakaan kannata lannoittaa! Lue siis aina ensin annosteluohjeet. Substralin pakkauksissa ohjeet ovat helposti ymmärrettävissä ja niitä noudattamalla vältät ylilannoittamisen!

Vaikka mårbackat ei just nyt näytäkkään tältä, tätä kohti ollaan kuitenkin menossa!

Eikö vain olekin ihanaa! Kevät on jo tulossa!


Kesä ja puutarha – ikävä on kova!

25.2.2021

Meidän talvi on huuhtoutunut vesisateen mukana. Se kaunis kimmeltävä talvi, josta tykkäsin iha valtavasti on vaihtunut likaiseen lumeen ilkeään liukkauteen. Ja niin paljon kuin tuo sää tökkiikin, niin onhan se myös yksi merkki lähestyvästä keväästä. Joskin olisin venyttänyt talvea vielä maaliskuun puolelle. No, minulta ei kyselty!

Tein tänään vähän multahommia (postausta aiheesta tulossa), ja siinä kun sitten pesin multaa kynsien alta, tuli sellainen aika keväinen fiilis. Muistin miten paljon tykkään siitä, kun saa puutarhassa huhkitun päivän jälkeen kuurata itsensä puhtaaksi suihkussa. Se tunne, kun varpaanvälitkin on täynnä maata ja kaikki puskee uutta ja vihreää. Voi kevät, miten kaipaankaan puutarhahommia ja kasvihuoneessa istuskelua.

Niin, että ajattelin josko te tuntisitte vähän samoin. Jonkinlaista kesänkaipuuta tai ihan vain sitä tulevasta keväästä fiilistelyä. Ohessa kuvia kesästä, puutarhasta, kasvihuoneesta ja tietty daalioista.

Ihanaa torstaita!