Haaveissa vihreä keittiö

10.3.2022

Vihreä keittiö on jo pitkään ollut haaveeni, mutta kuten jossain kohtaa kirjoittelin, seitsemän vuotta on mielestäni liian lyhyt aika keittiön käyttöiäksi. Varsinkin kun purimme tästä jo kerran muutaman vuoden vanhan keittiön. Itseasiassa myös ihan tykkään meidän keittiöstä, joten värin tuominen tilaan koko keittiötä uusimatta oli mielestäni paras ratkaisu. Koska säästimme edellisessä remontissa kylmälaitteet ja oikeastaan koko niille omistetun nurkan, sen päivittäminen tuli nyt vihdoin ajankohtaiseksi ihan kylmälaitteiden uusimisen vuoksi. Halusimme tosiaan hyödyntää vanhat laitteet mahdollisimman pitkään, mutta nyt niiden elo oli asettumassa tiensä päähän.

vihreä keittiö

Skafferista olen myös haaveillut jo pitkään. Meidän keittiö on melko tasan 50 neliötä (ja aika tarkkaan 5×10) ja tässä tilassa on siis aiemmin ollut kauppa. Meidän talo on rakennettu vuonna 1939 ja keittiö (eli kauppa) on laajennusosaa joka on kaiketi valmistunut joskus 1941-1942. Keittiön alla on myös kellarikerros, josta käsin meillä hoituu lämmitys. Puuvarastojen lisäksi kellarista löytyy työkaluvarastoa ja pyykkinurkki. Niin ja arkkupakastin!
Mutta siis se ajatus skafferista juuri tuossa keittiön nurkassa ei sinänsä ollut ihan täysin oma ideamme, sillä vanhoista piirustuksista käy ilmi, että samaisella paikalla on ennenkin ollut jonkinmoinen skafferin tyyppinen tila. Ehkä jokin kaupan komero tai muu vastaava. Ajatusta on kuitenkin ollut aikaa hauduttaa jo kohta 10 vuotta ja olen todella tyytyväinen, että pääsimme sen vihdoin toteuttamaan. Hyvää kannatti siis jälleen kerran odottaa!

Vihreä värikään ei ole ihan tuulesta temmattu idea, itse asiassa vihreistä keittiötrendeistä huolimatta sillekin löytyy selite kodistamme. Meillä on nimittäin kellarissa aivan ihanat vanhat peiliovet, ja tietenkin just tässä vihreän sävyssä. Myös yläkerrassa vinteille vievät ovet ovat samaa sarjaa. Harmi vain, että niiden eteen on aikanaan rakennettu toiset ovet eristykseksi. Nykyaisemmat. Joskus pohdimme karmien kääntämistä siten, että paksut peiliovet jäisivät näkyville, mutta homma on aika iso, eikä meillä taida enää olla voimia moiseen. Suurin remontti-into kun on mennyt kahden talon kunnostamisessa.

Kuten kaikki sävyt, myös vihreä elää valon mukaan ja tämä vanhanvihreä elää vahvasti auringon ja varjon vaihdellessa. Löysin kuitenkin koodin, joka vastaa mielestäni täydellisesti sitä vanhaa vihreää, jota meiltä löytyy ennestään. Sen kanssa suuntasin kulkuni paikalliseen rautakauppaan. Skafferi on maalattu Helmi-kalustemaalilla.

Koska tarkoitus ei ollut uusia koko keittiötä vaan enemmänkin lisätä tilaan väriä ja lämpöä, seinille valittiin tällä kertaa valkoisen sijaan lämmintä beigeä. Tikkurilan beige osoittautui neutraaliksi ja turvalliseksi.

Sama vihreä sävy päätyi vanhan klaffipöydän runkoon ja jalkoihin.

Yksi vaihtoehto kylmäkalustenurkan uusimiseen olisi ollut vastaavan lainen setti, kuin tässä jo olikin. 60+60+60, eli korkea kaappi, jääkappi ja pakastin. Pohdimme tätäkin vaihtoehtoa ja integroitavia kylmäkalusteita, mutta jotenkin tuo ei nyt sytyttänyt. Haluttiin jotakin vähän vähemmän keittiökalustetta ja tästä syystä skafferi ja vapaasti seisova kylmäkaluste tuntuivat parhaalta vaihtoehdolta. Koska skafferista tehtiin leveämpi kuin se vanha 60 senttiä leveä kaappi, halusin kutistaa kylmäkalusteet 120 sentistä tiivimmäksi paketiksi. Kylmäkalusteen koko piti kuitenkin vastata isoruokaisen perheen tarpeita ja halusin keittiöön myös pienen pakastimen. erilaisia vaihtoehtoja tutkiessamme päädyimme Smegin Colonial-jääkaappiin, joka oli oikeastaan vastaus kaikkiin tarpeisiimme: Kaunis, tilava ja sisältää myös pienen pakastimen. Pakollisesta pahasta saatiin siis keittiön katseenvangitsija. Jääkaappi rikkoo kivasti käsitystä perinteisistä kylmäkalusteista. Lämmin kerman sävy menee myös ihanasti yksiin tuon seinän sävyn kanssa.

Pienen klaffipöydän paikalla oli aikaisemmin keittiöön rakennettu valkoinen taso, mutta nyt se ei enää mahtunut tuohon. Sain kuitenkin hienon lisätason kasvariin, joten hukkaan ei mennyt sekään kaluste. Pöydän kuvia jaoinkin tovi sitten instan puolella. Siellä siis kuva pöydästä vanhassa ulkoasussaan ja vanhalla paikalla.

Lattian maalaamisen lisäksi muuta ihmeellistä ei sitten tehtykään. Uutta ei siis tullut kuin skafferi ja jääkaappi, kaikki muu hoitui huonekaluvalssilla ja maalaamisella. Ero on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä – siltä ainakin nyt tuntuu. Haaveissa ollut vihreä keittiö siis syntyi melko pienillä muutoksilla ja vihreällä hipaisulla.


Pieni wc toimivaksi ja kauniiksi

28.2.2022

Pieni wc on vihdoin valmis! Tai ainakin melkein valmis, mutta täällä ei taida koskaan olla mikään ihan valmista, joten ei jumituta siihen! Tämä meidän yläkerran vessa on kooltaan vain reilun neliön ja pelkästään allaskalusteen ja wc-istuimen mahduttaminen tilaan oli saavutus. Maailma on täynnä mitä suloisempia pikkualtaita, mutta tähän tilaan halusin mahduttaa myös käytännöllisyyttä ja siksi päädyimme vähän isompaan altaaseen. Otin siis huomioon myös hammastahnaa sylkevät kanssa-asujani ja tulevaisuuden teinitytön, joka kenties pesee täällä epäonnistuneita meikkejään (jos siis tulee yhtään äitiinsä). Koska vessassa tarvitaan säilytystilaa, halusin altaan alle myös kaapin. Se kätkee sisälleen siivousliinat ja -suihkeen sekä puhtaat pyyhkeet ja saippuan täyttöpussin. Lopulta kaikki saatiin kuin saatiinkin ahdettua tilaan, ja vaikka wc-istuin jouduttiin istumisen mahdollistamiseksi asentamaan vinoon, olen silti hurjan tyytyväinen lopputulokseen. Yläkerran pieni wc on nyt yhtä aikaa toimiva ja kaunis.

Tähän on tulossa siis vielä peilikaappi, mutta se odottaa yhä kasausta ja seinälle kiinnitystä. Tai oikeastaan yhtä maalauskierrosta, sillä sähkömiehen jäljiltä meidän himmeä maalipinta on paikoitellen liki musta. Samoin vasta maalatut ovenkarmit. Mutta niille ei nyt mahda muuta kuin tarttua toimeen eli sutiin ja rättiin. Peilikaapin sijaan jokin ihana vanha peili olisi varmasti paljon kauniimpi ratkaisu, mutta koska haluan sähköhammasharjat ja muut pakolliset pahat piiloon, kaappi on paras ratkaisu.

Tätä wc-tilaa rajoitaa seinät, jotka eivät ole oikeastaan mistään suunnasta suorat. Samoin lattia oli jo valmiiksi kovin kalteva. Vessassa kulkee myös iso piippu (altaan oikea reuna) ja sen vieressä komeilee paisuntasäiliö. Tilaa olisi siis puoli neliötä enemmän ilman noita, mutta minkäs teet. Teetimme melkein kaiken työn ammattilaisella, ja kyllä tuolla juuri ja juuri aikuinen mies mahtui kaakeleita seinille laittamaan. Onneksi tila on muodoltaan pitkänomainen, muuten kalusteiden sijoittelussa olisi ollut isompia ongelmia.

Seinillä on kiiltävä 15×15 laatta ja sama keskiharmaa Kiillon saumauslaasti kuin keittiössäkin. Seinien yläosa on maalattu Tikkurilan Harmony maalilla ja sävynä on X485 Kashmir. Se on kivan neutraali ja sopii mielestäni tuohon tilaan oikein hienosti. Se antaa kivasti luonnetta valkoiselle kaakelille ja tekee tilasta lämpimän. Huonekorkeus tuolla vessassa on kolmisen metriä, joten mitään ihan kokonaan kaakeloitua bunkkeria siitä ei kannattanut tehdä. Kaakeloidun alueen korkeudeksi laitettiin 165 centtiä ja näin vältettiin sellainen perinteinen puolipaneelifiilis. Korkea kaakelointi myös mahdollisti himmeän maalin käytön. Pieni allaskokonaisuus löytyi Ikeasta.

Ai niin, onhan minulla puinen naulakkokin ostettuna. Jotenkin ei vain tohtisi tehdä yhtään reikää uusiin seiniin!

 

Ps. Pahoittelut, että kuvat menevät täällä edelleen mössöksi. En onnistunut saamaan apua vaivaan. 🙁


long time no see

16.1.2022

Moikka pitkästä aikaa!

Satuin haalimaan itselleni tähän vuoden vaihteen molemmin puolin melkoisen määrän töitä, ja tuon suman selvittäminen on ottanut jokseenkin kaiken ajan ja kaikki voimat. Illan hiihtolenkkejä lukuunottamatta tuntuu, että olen tehnyt viimeisen kuukauden töitä arjet ja viikonloput. Jopa joulu meni jossain määrin töiden parissa. Ehkä sain ladattua syyslomalla akut sen verran täyteen, että koin olevani joku yli-ihminen tai jotain.

Samaan aikaan meillä on tehty pientä remppaa, joka itse asiassa lähti sekin liikkeelle jo välipäivinä. Yläkerran vessa (joka on kooltaan siis alle 2m²) on sähkäriä ja putkaria (sekä muutamaa pikkujuttua) vaille valmis. Keittiön pikkuremppa alkoi pitkään haaveilemani skafferin rakentamisella. Vaikka nämä projektit on olleet kovin peiniä, tuntuu, että meillä on eletty jonkinmoisen kaaoksen keskellä viimeiset kolme viikkoa. Keskiviikoksi raivasin kuitenkin kaiken rojun ja ylimääräisen veks lattioilta ja laitoin jopa joulukuusen pois. Ja tuntuikin uskomattoman ihanalta tulla siivottuun kotiin. Olosuhteisiin nähden siivousfirma oli tehnyt niin hyvää työtä, että melkein päästin itkun! Skafferi on tosin sisältään just sen näköinen, että sinne on kiireellä vain sullottu se, mikä piti saada pois jaloista, mutta tulevat viikonloput olen ajatellut pyhittää sisustamiselle ja sille kaikelle kotityölle, mikä nyt on jäänyt roikkumaan. 

Yhdet tulppaanit jo ostin tammikuun iloksi, mutta ne olikin sitten jo valmiiksi ihan kuolleita (kuivasäilytys hämäsi jälleen), mutta onneksi joulukukkia on yhä jäljellä. Tasoittavat kai myös sitä, että meillä roikkuu myös jouluvalot edelleen paikallaan. Tähdet ja snöblommat ikkunoissa ovat jotenkin tuntuneet vielä niin tunnelmallisilta, etten ole tohtinut laittaa niitä pois.

 

Mitenkäs teillä on lähtenyt vuosi käyntiin?

 

 


pääsiäisneule ja vanhoja aarteita

24.3.2021

Tuossa kun lapseni kanssa keskustelin uuden huonekalun tuoksusta, tulin miettineeksi, miten vähän meillä on tähän kotiin ostettu uusia huonekaluja. Oikeastaan lähes kaikki on vanhasta kodista ja suuri osa tietenkin myös vanhoja huonekaluja. Sänkyä, bambupöytää, työpöytää ja joitakin tuoleja lukuunottamatta ollaan menty vanhoilla. Ja niistä mä tykkäänkin. Joskus mietin, että uudenaikaiset liukuovikaapit kai nielisivät enemmän tavaraa sisuksiinsa, mutta kyllä nuo vanhat kaapit on huomattavasti kauniimpia. Ja samoin toki tykkään meidän kirjakaapeista, vaikka ne ei mitään antiikkia olekaan. Mutta ajattomat omalla tavallaan. Ja onhan ne toki aikanaan ollut meidän häälahja itsellemme, joten kiva ihan siinäkin mielessä, että kestävät aikaa. 😀

Mun pääsiäsineule, tai tipuneule, valmistui viimein. Kerran jo nakkasin sen seinään, kun onnistuin epähuomiossa neulomaan helman aika pitkäksi, mutta kierteelle. Itse asiassa kahdesti! Mutta sitten kaivoin sisuni ja neuleen esiin, ja lopulta siitä tuli tosi ihana! Mä ehdin vuosia ajatella, että neulominen ei vain yksinkertaisesti ole mun juttu. Äitini on superkäsityöihminen, joka pitää villasukissa ties millaisen määrän ihmisiä ja neuloo lähinnä vain palmikko-, pitsi- tai kirjoneulesukkia, virkaa parisängyn peitteitä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Äiti on myös pitänyt kohta puolen sukua islantilaisneuleissa ja neuloo välillä parisataa pipoa ja junasukkia sairaalaan. Ihan vain välityönä. Samoin siskoni innostui käsitöistä ja islantilaisneuleita ja kirjoneulesukkia tulee melkoisella vauhdilla. Molempien tuotoksia olette nähneet paljon täällä blogissa, joten voitte ehkä uskoa, mistä puhun. No, joka tapauksessa mä ajattelin aina, että musta ei yksinkertaisesti ole tuohon. Mutta en tiedä, onko se tämä korona-aika vai mikä, mutta loppuvuodesta sain päähäni, että neulon villapaidan. Ja neuloin. Sellaisen tasona tehdyn ainaoikein neuleen, joka oli niin tylsän värinen, että tein sen lopulta ihan kiukulla loppuun ja päätin, että panostan sen jälkeen väreihin. Ja tämä on toiminut. Onneksi mulla on tosin kaksi ihanaa opettajaa. Ja tuntuuhan se nyt aikuisenakin aika hyvälle, kun oma äiti sanoo olevansa minusta ylpeä. 😀 Tosin olen kyllä todennut, että äiti saa yhä pitää meidän perheen villasukissa.
Mutta tämä siis sinulle, joka ajattelit, ettei käsityöt ole sua varten tai että et osaisi. Jos minä pystyn, niin voisin vaikka vannoa, että kaikki joilla on kaksi toimivaa kättä pystyvät! Tärkeää on muistaa vain, ettei tarvitse olla yhtä hyvä kuin joku muu. Ei mulla ole mitään saumaa kilpailla äitini tai siskoni kanssa, mutta sen mä olen myös hyväksynyt. Olen ehkä sitten jossakin muussa jutussa parempi.

Täällä on muuten lumet kadonneet ja katujen harjaus on jo hyvässä vauhdissa. Jälleen kerran mulla jäi istuttamatta iso kasa kukkasipuleita syksyllä ja ajattelin, että ne olisi kiva kaivaa maahan vaikka viikonloppuna. Kevättä kohti mennään, ja se tuntuu jotenkin todella ihanalta!

 


Uusi olohuone

22.3.2021

Huh, mikä viikonloppu! Tosiaan viikko sitten lauantaina meidän siivouspäivä kääntyi siihen, että mieheni ilmoitti haluavansa uudet sohvat ja niinpä me laitettiin vanhat sohvat myyntiin ja tilattiin uudet, joita oltiin toki suunniteltu jo pidemmän aikaa. Tai no, minä olin suunnitellut Ikean Stocksund -sohvia jo useamman vuoden, ja viime aikoina lähinnä odottelin, josko vaaleat päälliset tulisivat taas myyntiin. Sohvan kokoinen asia oli kuitenkin sellainen juttu, josta väännettiin useampaan otteeseen, ja lopulta tilanne oli vähintäänkin “patissa”. Ehkä tuo huomasi väsymykseni valkoisten päällisten pesemiseen tai jotain, mutta ajankohta oli otollinen ja puolisoni sai tahtonsa läpi. Eli tilattiin Soderhamnit, jotka taitaa olla nykyään yhtä suositut kuin nuo Ektorpit olivat aikoinaan.  Tosin asetin ehdoksi taas valkoiset päälliset ja kompromissi syntyi näillä ehdoilla.

Ehkä se väsymykseni valkoisiin sohviin oli myös jossain määrin totta, sillä seuraavana päivänä päätin itse, että miehen ehdottama beige olisi sittenkin parempi. No, ei sitä tilausta voinut enää muuttaa, joten nyt meillä on kahdet sohvanpäälliset, joista toiset pitäisi palauttaa takaisin. Ja kyllä mä nyt olen ihan tyytyväinen. Noissa inan tummemmissa kun ei ihan jokainen kissankarva pistä silmään. Ja olen toki tyytyväinen koko kokonaisuuteen. Meillä kun on siinä suhteessa kasvava perhe, että lapset venyvät ja sohvalla on useimmiten enemmän kuin ahdasta. Tästä syystä päätettiin myös vaihtaa erillinen sohvapöytä kunnon rahiin, jolla saa mukavasti lisätilaa löhöilyyn. Nyt kun lapset vielä jaksavat meidän kanssa löhöillä, pitää tietenkin panostaa puitteisiin.

No, uudet sohvat tulivat keskiviikkona ja vanhat jatkoivat matkaansa torstaina. Perjantaina aloitimme heti työpäivän päätteeksi olohuoneen raivauksen ja kokosimme tapetointipöydän valmiiksi. Noutopitsan jälkjeen päätettiin ryhtyä heti hommiin, jotta päästäisiin lauantaina vähemmällä. Lopulta ihan hyvä veto, koska muuten ei olisi viikonloppu riittänyt. Tapetointi nappaa ihmeen paljon aikaa. Ja sitten on kaikki se sähköjen ja listojen irrottaminen ja uudelleen laittaminen, maalaus ym. Kello taisi olla yli kymmenen kun lauantai-iltana saatiin sohvat kasaan. Sunnuntaina jatkettiin vähän kevyemmin ja vieläkin olisi tekemistä, mutta ehkä niitä paikkoja saa kuntoon vähän kerrallaan tällä viikolla. Suurin työ oli kassakaapin siirtämisessä. Se kun siirtyy pari senttiä kerrallaan kolmen ihmisen voimin. Eikä se muuten ole edelleenkään omalla uudella paikallaan, sillä puhti loppui vähän kesken. Saimme sen kuitenkin sen verran liikkumaan, että mahduimme kasaamaan sohvat. Jos omistaisi jotakin kovin arvokasta, tuolla se olisi hyvässä jemmassa. Tai ainakin kaappi itse on hyvässä jemmassa. Sitä kun ei kukaan kanna ääneti mihinkään.

Olohuoneen uusi vihreä ilme näyttää omaan silmääni aika täydelliseltä. Ja jos kohta 13-vuotias teini sanoo, että näyttää kodikkaalta, en mene asiaa kiistämään. Sillä onhan se nyt kodikas. Ja sanonta nälkä kasvaa syödessä piti taas kutinsa. Nyt nimittäin haluan tapetteja yhä enemmän joka huoneeseen. Ja tuo toinen haluaa isomman telkkarin. Joten onpahan kinasteltavaa myös tulevaisuuteen, eikä tarvitse tylsyyteen asti sohvalla löhötä.

Sen verran oltiin kuitenkin sunnuntaina jo voiton puolella, että pastan kanssa korkattiin oikein viinipullo. No, ehkä oltiin se myös ansaittu!


Tuli kevät ja sisustuskärpänen

16.3.2021

Huhhuh! En se ole ainoastaan minä, joka maaliskuun lapsena herään eloon talvihorroksesta, vaan meillä asuu onneksi toinen kaltaiseni. Lauantain siivouspäivä sai uuden käänteen, kun mies totesi, että haluaa uudet sohvat. No ideasta toteutukseen ja nyt odotellaan uusia sohvia saapuviksi. Samalla kun sitten rymsteerataan, pohdimme, että se iänikuinen tapettipuhekin voisi muuttua teoiksi. Ja niin on ensimmäinen erä tapettia sekin olohuoneessa odottamassa jatkotoimenpiteitä. Listojakin on pitänyt uusia, ja kuulemma laitetaan nyt sitten kerralla nekin kaikki kun aloitetaan. Eikä väljä, kunhan sitten laitetaan. Eilen listakasa nimittäin muutti olohuoneen lattialle. Ja jännitän tässä myös tätä kahdeksan vuoden taukoani tapetoinnissa. Toivottavasti homma yhä sujuu. 🙂

Täällä talvi katosi kolmessa päivässä, joten sukset saa kai pakata odottamaan seuraavaa talvea. Lunta on nimittäin enää pahimmissa varjopaikoissa ja auratuissa kinoksissa. Ehkä on aika nostaa narsissit rappusille ja toivottaa kevät tervetulleeksi. 💛


Mun lempparinäkymä

05.9.2020

Olkoonkin että talo näytti aika erilaiselta kun muutettiin tänne, tämä näkymä on viehättänyt ihan ensi hetkestä lähtien. Ja siitäkin huolimatta, että aina välillä mietin olohuoneen ja pianohuoneen välisten seinänpätkien purkamista, tykkään noista kaiken roinan alta löytyneistä lautaseinistäkin ihan älyttömästi. Ja niiden sisään kätkeytyvistä liukuovista, vaikei niitä oikeastaan koskaan käytetäkään. Ja vaikka mulla ei ollut pienintä hajuakaan, että tämä tila tulisi joskus näyttämään tältä, musta tuntuu, että just tältä sen pitikin näyttää. Vähän vinoja seiniä, ei niin kovin suoria kattoja  ja asioita jotka kertovat meistä jotka täällä asumme.

Jos jotain kuitenkin muuttaisin, niin vaihtaisin nyt nuo mustat renovat valkoisiin ja ehkä satsaisin uusiin sohviin, vaikka jälkimmäiset nyt ei tässä kuvassa näykään. Voisin myös kuvitella revitteleväni värikkäämmällä matolla, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen näihinkin. Niin ja jos tuota kirjakaappia vielä valmistettaisiin, ostaisin varmaankin vielä yhden osan seinän toisella puolella olevan yksinäisen kaapin päälle.

Ai niin, niitä ennen kuvia löytyy esimerkiksi Kotini on linnani postauksesta.

Ihanaa viikonloppua!


punainen matto ja lohikeitto

12.5.2020

Hellurei! Muistatteko kun sanoin taannoin, että mulla olis yksi matonvaihto, jota en ole vain saanut aikaiseksi suorittaa. No nyt sain. Ja heräsikin heti kysymys, että pitäisikö myös tuo a.k.a. iso eteinen värittää samanmoisella! Ne jotka ovat roikkuneet mukana jo pidempään saattavat muistaa mistä punainen matto on peräisin. Kyllä, sama matto oli myös vanhan kodin aulatilassa ja sen kaveri makuuhuoneessa. Useampi vuosi rullalla ei kuitenkaan ollut koitunut mattojen kohtaloksi ja sain loistavan piristyksen tylsän eteisen iloksi.

Meillä tosiaan on kaksi eteistä, ja niistä puhutaan pikkueteisenä ja isona eteisenä. Tai nyttemmin ehkä eteisenä ja isona eteisenä. Tämä suurempi on lähinnä läpikulkutila, koska sisäänkäyntiä ei käytetä kuin siivoamisessa. Jopa postinkantajat tietävät, että ovi tullaan avaamaan talon toiselta puolelta. Mutta näin ei ole ollut aina, ja siitä muistutti taas nokipoika, joka jyskytti ison eteisen ikkunaan maanantaiaamuna klo 8.  Se mitä joskus kadehdin uusista taloista on ehdottomasti arkisisäänkäynnit ja pääovet. Vaikka meilläkin ehkä olisi ollut mahdollisuus rajata nuo alueet omiksi tiloikseen ollaan päädytty kuitenkin siihen, että meillä kuljetaan huoneiden läpi ja alakerran pääsee ympäri kulkemalla juurikin molempien eteisten läpi. Pieni eteinen kuljettaa joko olohuoneeseen ja sitä kautta keittiöön tai vastaavasti työhuoneen kautta isoon eteiseen ja siitä keittiöön. Kenkä- ja takkihelvetti on siis aina nökösällä. Kesälle kiitos siitä, että eteisen neliöt tuntuvat aina tuplaantuvan tässä kohtaa vuotta.

Hauska juttu on myös se, että punaisen maton yläpuolella roikkuu sama eteisen valaisin, kuin vanhassakin kodissa. Tuohon se silloin kohta kahdeksan vuotta sitten iskettiin väliaikaisesti, enkä vielä ole saanut aikaiseksi päivittää. Sulaketaulullekin taisi olla jokin piilosuunnitelma, mutta sekin on jäänyt toteuttamatta. Kadehdin siis myös aikaansaavia ihmisiä! Se, minkä tämä mattojuttu nyt aiheutti on kipinä maalata lattioita. Eteisen vanha matto on nimittäin hionut maalipinnan ihan rikki.

Lohikeitto tähän yhteyteen siksi, että se sopii loistavasti kylmään keliin. Lauantain lenkillä tuli puhe lohikeitosta, ja pakkohan sitä oli tehdä. Kunnon kermalla ja voilla maustettua, kuinkas muutenkaan.

Ai niin, näissä kuvissa näkyy myös tuo mun perintötelefooni. Sitä lapsena veivattiin ahkerasti mummulassa. Meidän lapset ei oikein edes jaksa ymmärtää, että kyseessä on puhelin.


No kyllä nyt on siivottu!

28.4.2020

Tekin taidatte jo tietää, että suhtaudun siivoamiseen aika intohimoisesti ja lähipiirissä aiheesta kuittaillaan vähän väliä. Mutta voi mikä potentiaali on nukkunut puolisossani kaikki nämä vuodet. Koronalle kiitos, tämäkään kynttilä ei jäänyt ainiaaksi savuamaan vakan alle! Ja voidaan jopa unohtaa se kerta, kun hän yritti imuroida kuulokkeet päässä imurilla, jonka johto ei ollut edes seinässä. 😀
No, kaikki alkoi oikeastaan siitä, että piti vähän järjestellä ulkorakennusta. Ihan vaan, jotta fillarit ja ruohonleikkuri on taas paremmin saatavilla. Sitten homma kasvoi ja kasvoi, ja nyt piharakennus on melkolailla eri näköinen, kun sieltä on siivottu meidän, edellisten asukkaiden (ja varmaan parin edeltävänkin) remonttijätteet ja kaikenlainen sekalainen kuona. Jopa hukkalaudanpätkät on pätkitty saunan puulaatikkoon. On kuljetettu elektroniikkajätettä ja metalliromuakin kuorma kaupalla ja tietty lakaistu varmasti kilotolkulla hiirenkakkaa. Into tarttui minuun siinä määrin, että viikonloppuna raivasin jopa vintit.

Eilen piti sitten siivota välillä myös sisällä, mutta lopulta meillä oli jo ennen aamu kymmentä kamiinakin nostettu pois paikaltaan ja illalla meillä oli vastamaalattu seinä ja jalkalistat pianohuoneessa. Siinä välissä puhdistui koko talo sekä pihasauna, ja muutama metalliromukuormakin saatiin taas eteenpäin. Koskaan ennen ei ole tullut pyyhittyä tauluista pölyjä näin totaalisesti, mutta nyt sekin on tehty. Enää pitäisi ripustaa ne takaisin seinään, mitata ja sommitella.

En ole viime viikkoina jaksanut kauheasti panostaa ulkonäkööni ja kuljen meikittä päivät pitkät. Eilen lähdin miehen kanssa vielä illalla kylille viemään paperinkeräyskuormaa ja muovijätteitä. Mulla oli sellaiset joskus aikanaan mustana ostetut puuvillalegginsit. Tiedättekö sellaiset, jotka ei oikein enää jaksa palautua pepun kohdalta ja näyttää kuin niihin olisi ihan kaavoitettukin joku kakkavara. Ja jalassa villasukat ja niiden päällä Tokmannin pinkit muovisläbärit. Ja vähän eri pinkki (ja vähän liian pieni) collegehuppari, jossa oli yhtä paljon valkoista maalia kuin mustaa nokeakin. Tukka sojotti jonnekin suuntaan ja pyöräillessä palaneet poskipäät ja nenä loimusivat tulipunaisina. Ja sitten mä vaan nousin autosta laittamaan ne muovit sinne säiliöön ja mies vetikin auton oven kiinni ja lähti ajamaan. Arvatkaapa vaan, mietinkö siinä kaupan parkiksella sekunnin, että voi helvetti. No, hauska pila. Olin vissiin niin nätin näköinen, ettei ukkokulta voinut olla tarttumatta tilaisuuteen. Sai kyllä kuulla kunniansa kun peruutti noutamaan mut kyytiin.

Tänään vedin taas vaihteeksi ihan farkut jalkaan, koska piti käydä kaupassa. Lapsille totesin, että jos haluavat äidin olevan paremmalla tuulella, niin ei nyt sitten ihan heti sotkettaisi taas paikkoja. Ikkunat on edelleen pesemättä, mutta siirryn niihin vasta kun nuo lähipellot on kylvetty. Seuraavaksi on puutarhajuttujen vuoro.

Vappu on täällä päin kotijuhla joka vuosi, joten sitä juhlitaan ihan perinteisin menoin. Lasin kuohuvaa taidan nostaa viimeaikaisten suoritusten kunniaksi. Mutta nyt tiistai-illan viettoon. Omalla kohdallani se on leivontaa! Ihanaa iltaa sullekin! ❤️


puts ja plank – joulukoti puhtaaksi

11.12.2019

Yhteistyössä Candle Light Storyn kanssa.

Vaikka joulu onkin kiva ottaa vastaan siistissä kodissa, en jaksa ottaa asian suhteen ihan hirvestressiä. Ei se joulu oikeastaan vaadi tavallista viikkosiivousta kummempia toimenpiteitä. Imuroidaan, pestään lattiat, pyyhitään pinnat ja laitetaan tavarat omille paikoilleen. Niin ja puhtaat lakanat kuuluvat tietenkin jouluunkin. Uskon, että joulu voi tulla jokaiseen kotiin ja varsinainen joulusiivous on käsitteenä jonkinlainen muinaisjäänne. Se tulee ajalta, jolloin lattiat pestiin suovalla jouluksi ja hiottiin hiekalla juhannukseksi (noin niin kuin kuvainnollisesti) ja joulupyykki saattoi olla talvikauden ainoa isompi pyykinpesu. Kenenkään ei siis pidä kantaa stressiä tai huonoa omaatuntoa joulusiivouksen suhteen. Nykyisin kun pyykkiä pestään vähintäänkin viikoittain ja siivoustakin harrastetaan liki samaa tahtia, joulusiivouksen ei tarvitse olla kokonaisvaltainen kertarykäisy. Itse tykkään siivota jopa enemmän  tammikuussa, kun päivät ovat valoisampia ja siivoamisella on jonkinlainen mieltäkin puhdistava vaikutus. Vähän kuin siivoaisi mennyttä pois ja antaisi tilaa uudelle. On kiva käydä läpi laatikoita ja kaappeja ja laittaa ikään kuin elämä taas järjestykseen.

Jokainen tietenkin siivoaa kotiaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Meillä imuria käytetään joka päivä, mutta se ei välttämättä ole puolen minuutin imurointia kummempi toimenpide. Imuroidaan jotain jostain. Kissanhiekkaa lattialta, tai kuivunutta muovailuvahaa keittiön matosta. Ja sitten kerran viikossa paremmin ja ehkä kerran kuussa vielä vähän paremmin. Tykkään siivota ja tykkään siististä kodista, mutta ison kodin pitäminen jatkuvasti täysin villakoirattomana on sula mahdottomuus. Marisin viime viikolla instan puolella, että ei nappaa yhtään siivota itsenäisyyspäiväksi (oli siis tulossa vieraita), mutta kun mulle olikin tullut ärrälle ihana pr-paketti maailman kauniimpia siivoustuotteita, pyyhin illalla innolla ovenpieliä ja keittiön avohyllyjä ja jatkoin perjantaiaamuna sirottelemalla imurointipuuteria sohville ja matoille.

Kyseessä oli siis kotimaisen Candle Light Storyn ekologiset siivousaineet, jotka ilahduttivat paitsi ulkonäöllään ja luonnollisilla tuoksuillaan, myös tehollaan. Olen jo aika päiviä sitten siirtynyt kylppäriä lukuun ottamatta mietoihin ja luonnollisiin tuotteisiin ja nämä toivat ihanasti vaihtelua sille mäntysuovalle ja etikalle. Ja syy miksi halusin tuotteista kirjoittaa on paitsi sellainen ihana siivoushurmos jonka sain, mutta myöskin se, että kyseessä on pienyrittäjän käsityönä valmistamat tuotteet. Suomessa ja suomalaista työtä. Luontoystävällistä ja samaan aikaan kaunista.

Myös tarina tuotemerkin takana on aika ihana. Kun siivousalan ammattilainen alkaa pohtia joka päivä käyttämiensä kemikaalien terveysvaikutuksia ja päättää kehittää yhtä toimivat aineet puhtaista raaka-aineista ja siten, että siivoaminen ei ole enää terveysriski, tuloksena voi olla vain ja ainoastaan oikeasti toimivat tuotteet. Pelkkien pesuaineiden lisäksi Candle Light Story valmistaa myös pyykkietikkaa ja tietenkin soijavahakynttilöitä.

Aloitin tuolla French Rosemary –siivoussuihkepullolla ja pyyhin pintoja sieltä täältä. Puhdistin mikrokuituliinan kanssa myös peilit ja kuononjäljet ikkunasta. Kävin läpi ovenkahvat ja jääkaapin hyllyt.
Päätin kuitenkin testata myös siivoussaippuan, koska tämä oli mulle ihan täysin uusi tuttavuus. Olen pessyt saippuapalan kanssa vain mattoja, mutta tätä hierotaan siis vaikka monitoimimoppiin tai rättiin ja sitten vain pestään lattioita tai pintoja. Tuotetiedot lupasivat, että siivoussaippua käy yhtälailla keittiöön kuin kylppäriinkin ja niinpä testasin sen molempiin. Saippuapalaa voi myös raastaa pienen määrän ja liuottaa veteen. Siten siitäkin saa valmistettua siivoussuihkeen. Pieni saippuapala ei tosin kulunut juuri ollenkaan isonkaan talon siivouksessa, joten kyseessä on mitä riittoisin tuote. Ja toimii muuten myös tahranpoistajana pyykille sappisaippuan tavoin, tai sitä voi käyttää pyykinpesuaineena (raastettuna). Siivoussaippuaa voi käyttää myös tiskatessa tai sillä voi pestä vaikka meikkisiveltimet. Koska tämän saippuan on määrä puhdistaa eikä hoitaa ihoa, sitä ei kannata käyttää suihkussa itsensä pesemiseen, mutta mitään myrkkyä tämäkään ei ole iholle eikä hengitysteille, vain ja ainoastaan saippua erilaisella käyttötarkoituksella, mutta kuitenkin tuote joka korvaa siivouskomerosta melkoisen määrän pulloja ja purnukoita. Tämä vaahtoaa ihanasti ja keitiön kaapistosta ja lattiasta lähti hienosti tomaatti- ja rasvaroiskeet, samoin seinäkaakeleista. Pesin myös tiskikoneenluukun reunoja, jätevaunun ja keittiön avohyllyjä. Vaahdotin paksuun tiskirättiin, pesin ja kuivasin pyyheliinalla. Puhdasta tuli. Eilen pesin myös keittiön liesituulettimen, eikä tullut raitoja rosteripintaan.

Pyykkietikka on varmaan jo monelle tuttu tuote, koska siitä on puhuttu viimevuosina paljon – myös tässä blogissa. Se on siis tarkoitettu korvaamaan perinteiset huuhteluaineet ja onkin huomattavasti luonnollisempi vaihtoehto, eli täysin biohajoava tuote. Normaalia huuhteluainetta ei suositella yleensä kuin puuvillalle, mutta pyykkietikka käy treenivaatteille (poistaa hienhajua miedossakin lämpötilassa) ja sopii villalle ja silkillekin. Pyykkietikka myös kirkastaa vaatteiden värejä ja tekee pyykistä helpommin siliävää. Pyykin lisäksi pyykkietikka hoitaa ja puhdistaa myös pesukonetta, joten siitäkin syystä kannattaa harkita huuhteluaineen vaihtamista ekologisempaan vaihtoehtoon. Candle Light Storylla pyykkietikkatuoksuja on kuusi erilaista ja sain itse niistä testiin kolmea. Nyt käytössä on ollut Nordic Air.

Imurointipuuteri oli jo nimenä sen verran ihana, että pakko oli kokeilla sitäkin. Koska jauheen luvattiin raikastavan matot ja tekstiilit, ripottelin sitä tietenkin ensimmäisenä noille meidän nukkamatoille. Kun luin asiasta tarkemmin, imurointipuuterin luvattiin myös helpottavan eläintenkarvojen irtoamista tekstiileistä, ja niinpä ripottelin tuota Andalusian Lemon with Lemongrass -imurointipuuteria mustien kissankarvojen päälle sohville. Ja hei, 40 minuutin vaikutusajan jälkeen mustat karvat sai imuroitua tosi hienosti vaihtamatta imuriin edes tekstiilisuulaketta. Yleensä olen hangannut niitä ensin imurin kanssa ja sitten vielä käyttänyt lopuksi teippiharjaa. Imurointipuuterin voi antaa vaikuttaa myös vaikka yön yli ja imuroitaessa se raikastaa toki koko imurin.

Mikä parasta, kun katselin tuotteiden tarkempia INCI-tietoja, niin eipä ollut kovinkaan pitkiä listoja tai erikoisia ainesosia. Ei niitä mustia rukseja eikä kuolleiden kalojen kuvia!

Candle Light Storylla on tietenkin myös kynttilöitä, ja nekin tietysti ekologisia soijavahakynttilöitä. Tuoksut ovat mietoja ja luonnollisia, eivätkä käy nenän päälle. Sydänlangan sijaan kynttilöissä on puusydän. Originals -kynttilät on pakattu suloiseen peltirasiaan ja Essentials -kynttilät lasipurkkeihin ja ne kauniisiin pahvirasioihin. Näillä saa kivasti viimeisteltyä puhtaan kodin fiilistä.

Kun nämä siivousasiat nyt ovat niin lähellä sydäntäni (niin hassulta kuin se kuulostaakin) ja innsotuin aiheesta ihan valtavasti, sain puhuttua myös kivan arvonnan ja alennuksen teille. Koska Candle Light Storylla ei ole omaa nettikauppaa, “alekoodin” voi hyödyntää Tuomaan markkinoilla tulevana viikonloppuna (pe-su 13.-15.12.2019). Siellä saat -15% alennuksen kun kerrot, että olet lukenut vinkin blogistani. Ja arvontaan pääset osallistumaan Instagramissa!

Listan jälleenmyyjistä löydät täältä.