Energianeule

16.2.2021

Mun oli tarkoitus julkaista tämä postaus jo sunnuntaina, mutta sitten meidän tiskikone hajosi ja koko ystävänpäivä menikin sitten siinä. No, rauha maassa ja uusi tiskikone hymisee onnellista säveltään. Onneksi!

Raitaneuleesta tuli ehkä vähän liiankin oversize, mutta se on just niin iloisen piristävä, kuin mitä olin ajatellut. Superhyvä niille päiville kun tarvii vähän sparrausta ja ylimääräistä energiaa. Ja samalla keväinen. Olen nimittäin huomannut kaipaavani taas niitä vaaleita ja heleitä sävyjä. Aurinko muistuttaa ihanasti keväästä (ja likaisesta kodista) ja viherpeukaloni on sekin heräämässä horroksestaan.

Ensi viikolla on hiihtoloma. Mä tasaan itse pari päivää työaikaa ja suunnitelmissa on lähteä lasten kanssa siskon luokse. Pieni irtiotto arjesta. Muuten toivon, että hiihto ja ulkoilukelit jatkuisivat yhtä ihanina, mitä ne on nyt ollut. Jotenkin niin upeaa, kun iltaisinkaan ei tule heti pimeää ja hiihtämään ehtii valoisaankin aikaan. Kaikenlaiset retket ja nuotiomakkarat kruunaavat tämän kauan odotetun talven. Itse asiassa tulin just taas savunhajuisena kotiin. Vähän laskiaispullan kermaa suupielissä.

Mutta hei nyt täyttämään uudestaan sitä tiskikonetta. Vielä ei ole täysautomaatiota. :D

 

Ihanaa iltaa!


vähän sellaista japandi-henkeä

12.10.2020

Heippa ja uutta viikkoa!

En tiedä onko minussa nykyään jokin vähän vinksallaan, mutta ihan tykkään näistä lonkeronharmaistakin lokakuun päivistä. Ei tarvitse olla niin justiinsa. Lupa olla vähän vähemmän energinen ja ulospäinsuuntautunut. Se on välillä ihan jees sekin, vaikken tästä ehkä pysyvää olotilaa tavoittelekaan.

Mun viikonloppuun mahtui yksi koulutus, ulkoilua, perheaikaa sohvalla, yhteisiä ruokailuja, puutarhatöitä ja pitkät yöunet. Sopivasti vähän kaikkea, joskin eilen oli pakko laittaa perhe kahtia ja lähettää miesväki pelireissuun keskenään, koska korona ja kaiken maailman rajoitukset. Mutta menihän se tyttöjenpäivä niinkin. Sellainen aika täykkäri viikonloppu etten sanoisi. Ja sellaisen jälkeen on kiva aloittaa uutta viikkoa.

Olen saanut jokusen kysymyksen tuosta meidän keittiön pöydästä ja se on tosiaan rungoltaan se sama Ikean pöytä, mikä siinä on ollut jo vuosia, mutta tuo pöydän kansi on uusi. Puu on vanhaa haapalankkua, jonka ystävä höyläsi ja mies nakutteli kannen paikalleen. Pinta käsiteltiin Osmon Topoil öljyvahalla ja sävyllä valkotammi. Tähän sain ohjeet ja vinkit Katilta, joka on näissä jutuissa ihan pro. Ja lopputulos on tietenkin aivan älyttömän ihana ja tykkään pöydästä joka päivä vain pikkuisen enemmän.

Siinä vaiheessa kun pöydän kannen uusimista alettiin miettimään olin oikeastaan jo kerännyt itselleni valtavan määrän inspiskuvia ja niitä sitten mietittiin ja käytiin yhdessä läpi. Oikeastaan haapaan päädyttiin vain koska ihastuin sahalla pitkiin vanhoihin lankkuihin, joita oli projektiin tarpeeksi. Halusin pöydän pinnasta kuitenkin paksua lankkua ohuemman ja luonteeltaan lankkupöytää kevyemmän. Pahin mahdollinen skenaario oli, että meillä olisi keskellä keittiötä jotakin isoa, mikä ulkonäöltään kuuluisi paremmin jonnekin metsästysseuran majalle. Niitä versioita tulikin paljon vastaan googlettamalla vain ”lankkupöytä” ja jouduin oikeasti tekemään töitä sen eteen, että sain sen visioni selitettyä myös miehelle. Mutta nyt se on tosiaan jotakin muuta kuin metsästysseuran pirttiryhmä. Pöytä jopa huokuu vähän sellaista japandi-henkeä; rauhoittavaa, luonnollista ja vähäeleistä.

Seuraava projekti voisi olla tuon itse tehdyn sivupöydän kannen uusiminen. Tosin sen suhteen en ole yhtään varma, mitä haluaisin. Olen jopa miettinyt kivitasoa tuohon, jotta saisin samalla kivan leivontapöydän. Mutta tämänkin idean pitää antaa muhia ja hautua!

Mulla on tänään maanantain kunniaksi taas superihana hieronnan jälkeinen olo. Nyt iltapalaksi mannapuuroa voisilmällä ja ajoissa pahnoille. Voisi olla huonomminkin!