Fields of Gold

08.9.2019

Sunnuntaita!

Ja heti alkuun, että kuvat ei nyt ole ihan tältä päivältä, kuten varmaan moni hoksaa. :) Mulla on aina jonkinverran kuvia omassa kuvapankissani ja osa päätyy blogiin, ja suurin osa ei. Nyt kuitenkin näitä jemmakuvia, sillä kamera on saanut olla lepoasennossa koko viikonlopun ja täytynee sanoa, että se on tehnyt ihan hyvää. Siis ylipäätään se, että on nauttinut viikonlopusta ja keskittänyt ajatuksensa ihan tähän läsnä olevaan hetkeen.

Olen todella todella harvoin yksin viikonloppuisin tai iltaisin, mutta eilen sain nautiskella melkein koko päivän ihan omasta seurastani ja omasta ajasta. Ja kylläpä tekikin hyvää. Hipsuttelin iltapäivän kotona villasukissani ja lämmitin saunaa. Ei musiikkia tai telkkaria, vaan oikeasti niin hiljaista, että seinäkellonkin saattoi kuulla kun sade hetkeksi taukosi. Makoilin keittiön sohvalla kirjani kanssa, keitin välillä kahvit ja laitoin syötävää ja sitten taas jatkoin. Makasin saunan lauteilla, kun ei ollut kiire minnekään, tein kasvoille kuorinnan ja naamion ja polttelin kynttilöitä. Tänään aloitin päiväni ulkoilemalla aurinkoisesta aamusta nauttien. Noin palautumisen ja latautumisen määrään suhteutettuna tuntuu, kuin olisi ollut viikon lomalla. Asiaan saattaa toki vaikuttaa kahdet kymmenen tunnin yöunetkin. Ja nekin työasiat, jotka vielä eilen stressasivat tuntuva nyt asioilta, jotka kaikki on ihan ok, ja jäsennelty mielessä jonkinlaiseen toteutusjärjestykseen. Aika ihana olo, eipä tähän oikein muuta voi sanoa.

En mä itseäni erakoksi kutsuisi, eiliseenkin mahtui kuitenkin ensin ihan sosiaalistakin puhaa, mutta nautin silti äärettömästi joutilaisuudesta ihan vain itseni kanssa. Tykkään hiljaisuudesta ja rauhasta, enkä kaipaa ”elämää” jatkuvasti ympärilleni. Enkä edes usko, että tämä olisi mikään ikäkysymys, ehkä enemmänkin vain luonnekysymys. Eikä se tarkoita sitäkään, etten nauttisi perheeni seurasta, tai lasten läsnäolosta. Joskus vain tekee hyvää ottaa vähän pidempikin tauko myös itselleen.

Ja onhan se aika ihana tunne hakea lapset mummulasta. Kyseessä kun on sellainen win-win-tilanne, jossa kaikilla on ollut mukava viikonloppu. Tänään hemmottelen lapset vähän paremmalla iltapalalla (leivotaan yhdessä)  ja sitten kömmitäänkin koko porukka aikaisin nukkumaan. Uusi viikko on huomattavasti mukavampi aloittaa, kun olo on levännyt ja virkistynyt.

Suloista iltaa sullekin!


flare-lahkeet ja menneen talven lumia

29.11.2018

Tip tap, tip tap… Olisikin joululaulu, mutta kyllä se on kuulkaas sulavan lumen ääni mikä tuolta ulkoa kantautuu. Voi peppu, sanon minä! Vaikka olisi se kai ollut vähän liiankin hyvin, jos se pysyvä lumi ja pakkanen olisivat tulleet jo tässä kohtaa vuotta. Olen siis kiitollinen tästä pienestäkin talvesta. Ja onneksi otin eilen kuvia siitä lumesta. Menneen talven lumesta, kuten kai voisi jo tässä kohtaa sanoa. Mutta hyvä muistutus siitä, että oikea talvi on kaunis. Vai oletteko toista mieltä?

Mutta luonnon kauneudesta vähän pinnallisempiin juttuihin. Kaikkien pillifarkkuvuosien jälkeen olen nimittäin jo pitkään haaveillut kunnon flare-farkuista. Joo, mä tiedän, että nämä jakaa mielipiteitä, ja tiedän, että nämä on monelle myös ehdoton nounou. Mutta itse tykkään, ja riittäköön se nyt tällä kertaa.
No, ongelmana on lähinnä ollut, että olen halunnut täyspitkät farkut ja markkinoilla taasen on kovasti sitä vajaamittaista mallia. Parit farkut olen löytänyt sovitettavaksi asti, mutta lahkeet on aina jääneet lyhyiksi. Olin jo luopua toivosta, ja just siinä kohtaa löysin nämä ihanuudet. Korkea vyötärö, tarpeeksi pitkät liehulahkeet ja istuvat vielä muutenkin kuin hansikas. Ja onneahan on juurikin ne täydellisesti istuvat farkut! Nämä veti nyt ihan kärkeen luottovaatelistallani!

Aika ihania nämä mun lenkkimaisemat ainakin näin valoisaan aikaan, vai mitä olette mieltä? Viimeisen viikon tosin jopa illalla on nähnyt eteensä, kun lumi ja kuu on valaisseet maisemaa. Nyt täytyy pitää sormet ja varpaat ristissä, ettei taas mene ihan mustaksi.

Jos yrität pitää suklaasyönnin ruodussa ja olet kuten minä, eli rakastat fazerina-suklaata, suosittelen maistamaan noita Pulsin appelsiini-suklaa-kaurapatukoita (saatu / Life). Sellainen vähän parempi väipalapatukka, joka vie sen pahimman suklaanhimon hienosti mennessään. Ei sillä, etteikö se fazerinakin maistuisi, mutta kun ei niitäkään kai ihan joka päivä pitäisi syödä. Ainakaan ennen joulua. :D

Kivaa torstai-iltaa. Mä lähden tästä kohta heiluttamaan kahvakuulaa. :)

 

Pulsin patukat saatu / Life