Erikoisen mukava marraskuu

24.11.2021

Te jotka olette roikkuneet linjoilla kauemmin, tiedätte mitä mieltä minä olen marraskuusta. Jep, ei lemppari, eikä edes top 11 sisällä. Ihan vihon viimeinen kuukausi vuodesta, joskin kalenterin mukaan vasta tokavika. Mutta en tiedä olenko se minä vai onko se sittenkin marraskuu, mutta jotenkin se ei ole tänä vuonna ollut niin paha. Ja kopkop, ensi viikon sataa varmaan kaatamalla vettä, eikä päivä valkene ollenkaan, mutta tämänkin uhalla väittäisin, että marraskuu on tänä vuonna ollut erikoisen mukava. Lämmittelen sitten tämän ajatuksen voimalla, mikäli olosuhteet kovasti päättävät huonontua, mutta onpahan jotakin positiivista, mitä miettiä. Ja vaikka pimeys ja sateet valitettavasti nykyään jatkuvat myös joulukuussa, marraskuun voittaminen on mulle jonkinlainen henkinen erävoitto. Joulukuun pelastaa joulu ja kaikki mukava siihen liittyvä. Toki myös se, että joulukuussa elämä notkahtaa taas kevään suuntaan ja kuljemme kohti valoa. Joka tapauksessa uskon voivani jo väittää, että selvisin marraskuusta tänäkin vuonna.

Osa marraskuun mukavuudesta on toki ihan tietoisesti suunniteltua, ja sen tietoisen suunnittelun mahdollisti tietenkin loma. Lomalla kuitenkin päätin, että voisin kokeilla marraskuun suhteen ihan toisenlaisia aseita kuin ennen ja olen iloinen siitä, että kuuntelin tällä kertaa enemmän itseäni kuin naistenlehtiviisauksia tai edes terveyssuosituksia. Suurin oivallus on nimittäin ollut se, että en vaadi itseltä marraskuussa oikeastaan juuri mitään. Marraskuussa ei tarvitse suorittaa ja pyrkiä yli-ihmiseksi, vaan se vuoden pimein (ja itselleni vaikein) pätkä on lupa luovia just sillä tavalla kuin parhaalta tuntuu. Kelloni ei siis ole soinut viideltä, enkä ole esimerkiksi urheillut aamuisin. Sen sijaan, että painuisin ilta kahdeksalta marttyyrin lailla lakanoiden väliin, jotta jaksan aamulla treenata syysmasista pois, olenkin valvonut illalla pari tuntia pidempään ja vaikka vain katsellut kivoja sarjoja ja rupatellut puolisoni kanssa. Olen nauttinut illalla teekuppini seuraksi voidellun sämpylän ilman vihannesvuorta ja napannut suuhuni aina silloin tällöin suklaata. Joskus vähän enemmänkin. Olen totaalisesti lakannut seuraamasta päivittäisiä askeliani tai yöllä nukuttuja tunteja. Minä kun kuulun niihin ihmisiin, jolle nuo molemmat aiheuttavat usein suorituspaineita.

Vuoden pimein pätkä vaatii siis rentoutta ja levollisuutta. Mukavia vaatteita, kynttilän valoa, glögiä, teetä ja joskus jopa punaviiniä. Se kaipaa osakseen yhdessä syötyjä aterioita, lempeää kosketusta sekä rauhallisia ja kiireettömiä hetkiä läheisten ihmisten kanssa. Tiedättekö, musta tuntuu kuin olisin vihdoin ymmärtänyt sen hyggen syvimmän olemuksen. Siis ihan oikeasti. Ja huolimatta kaikista terveysrikkeistä koen voivani oikeastaan paremmin kuin pitkään aikaan.


Joulu paketoitu ja herkkuputki katkaistu

07.1.2021

Mun oli tarkoitus julkaista tämä jo eilen, loppiaisena, kuten olisi ollut sopivaa, mutta enpä sitten ehtinyt tai toimertunut. Mutta ei se varmaan ole niin päivän päälle.

Nisset, possut ja sopukuusi on pakattu kaikki vintille ja pikkuhiljaa alan kuorimaan muutenkin joulua pois. Olohuoneen ikkunoihin taidan jättää kukat vielä hetkeksi, ne kun menevät vähän kuin verhona samalla. Muuten olen valmis päästämään irti joulusta. Tulkoon taas vajaan vuoden päästä ja tuokoot iloa tullessaan. Nyt on oikeastaan ihan kiva keskittää ajatukset uuteen vuoteen ja talveen.

Täällä meillä ei juuri ole lunta, mutta jaksan uskoa ja toivoa, että mekin saadaan vielä kunnon hiihtokelit. Kotikin näyttää aina tammikuun valossa jotenkin ihan erilaiselta. Vaikka lunta ei ole paljon, valoa on ihan eri tavalla, kuin kurakeleillä. Joulukoristeiden lähdettyä koti näyttää myös kivan avaralta. Just kiva, kun on taas ikään kuin puhdas pöytä.

Meillä on jo perinteisesti vietetty vähemmän makeaa tammikuuta. Marraskuun lopusta alkaen keitin useamman kattilallisen kinuskia, vatkasin kenno kaupalla valkuaisia marengiksi ja leivoin jos jotakin herkkua mutakakuista alkaen. Sitten tuli suklaa ja joulu, sohva ja herkut, uusi vuosi ja niin edelleen. Klaaran synttäreihin saakka kasvatellaan herkkunälkää, joten mistään varsin pitkästä ajasta ei ole kyse. Lähinnä katkaistaan herkkuputki välillä arjella ja mutustellaan sokerin sijaan vähän parempia vaihtoehtoja. Tai ei oikeastaan mutustella. Syödään oikeaa ruokaa ruoka-aikana ja ollaan muuten mutustelematta. Se on ehkä paremmin ilmaistu. Vanha viisaus uudenvuoden ja joulun välistä pitää mielestäni oikein hyvin kutinsa. Tipatonta tammikuuta en ole vielä koskaan viettänyt. Silti tipattomasti voi hyvin vierähtää vielä helmi- ja maaliskuukin. Hyvin harvoin raaskin avata viinipullon. :)

Lapsilla alkoi tänään koulu ja ainakin musta tuntui, että olivat jo molemmat ihan mielellään sinne menossakin. Huominen vielä ja sitten onkin taas viikonloppu. Aika kiva. Seuraava viikonloppukimppu taitaakin olla jo tulppaaneita!