Te jotka olette roikkuneet linjoilla kauemmin, tiedätte mitä mieltä minä olen marraskuusta. Jep, ei lemppari, eikä edes top 11 sisällä. Ihan vihon viimeinen kuukausi vuodesta, joskin kalenterin mukaan vasta tokavika. Mutta en tiedä olenko se minä vai onko se sittenkin marraskuu, mutta jotenkin se ei ole tänä vuonna ollut niin paha. Ja kopkop, ensi viikon sataa varmaan kaatamalla vettä, eikä päivä valkene ollenkaan, mutta tämänkin uhalla väittäisin, että marraskuu on tänä vuonna ollut erikoisen mukava. Lämmittelen sitten tämän ajatuksen voimalla, mikäli olosuhteet kovasti päättävät huonontua, mutta onpahan jotakin positiivista, mitä miettiä. Ja vaikka pimeys ja sateet valitettavasti nykyään jatkuvat myös joulukuussa, marraskuun voittaminen on mulle jonkinlainen henkinen erävoitto. Joulukuun pelastaa joulu ja kaikki mukava siihen liittyvä. Toki myös se, että joulukuussa elämä notkahtaa taas kevään suuntaan ja kuljemme kohti valoa. Joka tapauksessa uskon voivani jo väittää, että selvisin marraskuusta tänäkin vuonna.
Osa marraskuun mukavuudesta on toki ihan tietoisesti suunniteltua, ja sen tietoisen suunnittelun mahdollisti tietenkin loma. Lomalla kuitenkin päätin, että voisin kokeilla marraskuun suhteen ihan toisenlaisia aseita kuin ennen ja olen iloinen siitä, että kuuntelin tällä kertaa enemmän itseäni kuin naistenlehtiviisauksia tai edes terveyssuosituksia. Suurin oivallus on nimittäin ollut se, että en vaadi itseltä marraskuussa oikeastaan juuri mitään. Marraskuussa ei tarvitse suorittaa ja pyrkiä yli-ihmiseksi, vaan se vuoden pimein (ja itselleni vaikein) pätkä on lupa luovia just sillä tavalla kuin parhaalta tuntuu. Kelloni ei siis ole soinut viideltä, enkä ole esimerkiksi urheillut aamuisin. Sen sijaan, että painuisin ilta kahdeksalta marttyyrin lailla lakanoiden väliin, jotta jaksan aamulla treenata syysmasista pois, olenkin valvonut illalla pari tuntia pidempään ja vaikka vain katsellut kivoja sarjoja ja rupatellut puolisoni kanssa. Olen nauttinut illalla teekuppini seuraksi voidellun sämpylän ilman vihannesvuorta ja napannut suuhuni aina silloin tällöin suklaata. Joskus vähän enemmänkin. Olen totaalisesti lakannut seuraamasta päivittäisiä askeliani tai yöllä nukuttuja tunteja. Minä kun kuulun niihin ihmisiin, jolle nuo molemmat aiheuttavat usein suorituspaineita.
Vuoden pimein pätkä vaatii siis rentoutta ja levollisuutta. Mukavia vaatteita, kynttilän valoa, glögiä, teetä ja joskus jopa punaviiniä. Se kaipaa osakseen yhdessä syötyjä aterioita, lempeää kosketusta sekä rauhallisia ja kiireettömiä hetkiä läheisten ihmisten kanssa. Tiedättekö, musta tuntuu kuin olisin vihdoin ymmärtänyt sen hyggen syvimmän olemuksen. Siis ihan oikeasti. Ja huolimatta kaikista terveysrikkeistä koen voivani oikeastaan paremmin kuin pitkään aikaan.
Mun oli tarkoitus julkaista tämä jo eilen, loppiaisena, kuten olisi ollut sopivaa, mutta enpä sitten ehtinyt tai toimertunut. Mutta ei se varmaan ole niin päivän päälle.
Nisset, possut ja sopukuusi on pakattu kaikki vintille ja pikkuhiljaa alan kuorimaan muutenkin joulua pois. Olohuoneen ikkunoihin taidan jättää kukat vielä hetkeksi, ne kun menevät vähän kuin verhona samalla. Muuten olen valmis päästämään irti joulusta. Tulkoon taas vajaan vuoden päästä ja tuokoot iloa tullessaan. Nyt on oikeastaan ihan kiva keskittää ajatukset uuteen vuoteen ja talveen.
Täällä meillä ei juuri ole lunta, mutta jaksan uskoa ja toivoa, että mekin saadaan vielä kunnon hiihtokelit. Kotikin näyttää aina tammikuun valossa jotenkin ihan erilaiselta. Vaikka lunta ei ole paljon, valoa on ihan eri tavalla, kuin kurakeleillä. Joulukoristeiden lähdettyä koti näyttää myös kivan avaralta. Just kiva, kun on taas ikään kuin puhdas pöytä.
Meillä on jo perinteisesti vietetty vähemmän makeaa tammikuuta. Marraskuun lopusta alkaen keitin useamman kattilallisen kinuskia, vatkasin kenno kaupalla valkuaisia marengiksi ja leivoin jos jotakin herkkua mutakakuista alkaen. Sitten tuli suklaa ja joulu, sohva ja herkut, uusi vuosi ja niin edelleen. Klaaran synttäreihin saakka kasvatellaan herkkunälkää, joten mistään varsin pitkästä ajasta ei ole kyse. Lähinnä katkaistaan herkkuputki välillä arjella ja mutustellaan sokerin sijaan vähän parempia vaihtoehtoja. Tai ei oikeastaan mutustella. Syödään oikeaa ruokaa ruoka-aikana ja ollaan muuten mutustelematta. Se on ehkä paremmin ilmaistu. Vanha viisaus uudenvuoden ja joulun välistä pitää mielestäni oikein hyvin kutinsa. Tipatonta tammikuuta en ole vielä koskaan viettänyt. Silti tipattomasti voi hyvin vierähtää vielä helmi- ja maaliskuukin. Hyvin harvoin raaskin avata viinipullon. 🙂
Lapsilla alkoi tänään koulu ja ainakin musta tuntui, että olivat jo molemmat ihan mielellään sinne menossakin. Huominen vielä ja sitten onkin taas viikonloppu. Aika kiva. Seuraava viikonloppukimppu taitaakin olla jo tulppaaneita!
Vaikka vastustuskyky on aiheena melko jokasyksyinen, tänä vuonna se on sattuneesta syystä puhuttanut vieläkin enemmän. Jossain määrin koen tämänkin onneksi onnettomuuden sisällä: Alamme kiinnittämään yhä enemmän huomiota asioihin, joita olemme ehkä pitäneet toisarvoisina tai vähäpätöisinä. Tänään enemmän vastustuskyvystä kaupallisessa yhteistyössä Marlin kanssa.
Kerroinkin tuossa alkusyksystä, miten meillä on tänä vuonna yritetty oikein supermaksimoida vastustuskykyjutut ja välttää ne ihan pienimmätkin flunssat, jotka helposti sotkevat nyt tavallista arkea ja elämää. Jokainen taklattu pöpö ja läpi talven energisenä pysyvä olotila ovat nyt kultaakin kalliimpaa arjen luksusta. Ja vaikka äitinä ehkä eniten korostan lapsille sitä terveellistä ruokavaliota (ja tietty käsienpesua ja turvavälejä), meillä lapset ovat myös sen verran isoja, että aihetta pystytään jo lähestymään hiukan kokonaisvaltaisemminkin. Nimittäin eihän terveys ole vain sitä mitä suuhumme laitamme. Terveys ja sen osaset, kuten vastustuskykykin ovat kokonaisuuksia joihin vaikuttaa oikeastaan lähes jokainen valintamme ja tapamme.
Yksi erittäin tärkeä osa on tietenkin lepo ja uni. Nämä ovat sellainen juttu, joita lasten kanssa käsitellään melko paljonkin. Varsinkin vanhemman kohdalla pitää välillä vääntää rautalangasta, että vähäisen nukkumisen seuraus ei ole ainoastaan vaikea ylös nouseminen seuraavana päivänä, vaan unenpuutteella on yhteys ihan koko hyvinvointiimme ja jaksamiseemme. Myös siis siihen miten kehomme pystyy suojautumaan pöpöiltä ja taudeilta.
Lepo sinänsä ei tarkoita ainoastaan päivätirsoja, vaan enemmänkin palautumista. Pitäisi muistaa paitsi se palauttava liikunta, myös se palauttava tekeminen, joka nollaa stressitason. Vaikka lepo ja rentoutuminen ovatkin käsitteinä tuttuja ja asioina kovin tavallisia, tuntuvat ne silti olevan nykymaailmassa enemmänkin luksusta kuin arkipäivää. Itse nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta ja koen, että se onkin yksi hyvinvointini peruspilareista. Kun saan rentoutua ja keskittyä omaan olooni, kuulen melkein korvissa kuinka verenpaine ja stressitasot laskevat. Iltahämärässä kun kuljen viluisena saunalle ja istun pimeässä illassa löylyjen välillä, koen kuitenkin melko usein sellaista onnentunnetta, mitä muuten en pysty saavuttamaan. Rauha ja hiljaisuus ovat mulle se vastapaino, jota arjessakin tarvitsen.
Boostaa vastustuskykyä!
Huolehdi levosta ja unesta. Nuku kunnon yöunia, sillä levännyt keho jaksaa kohdata vastustajiaan paremmin. Muista myös rentoutua. Kuuntele musiikkia, lue kirjaa, soita, laula, maalaa, neulo, liiku luonnossa ja tapaa ystäviä. Mielekäs tekeminen ja sosiaalinen elämä luovat hyvää oloa ja kun me voimme hyvin, jaksamme myös pitää itsestämme parempaa huolta.
Syö terveellisesti, monipuolisesti ja tasaisin väliajoin. Mahduta lautaselle kasviksia, nappaa välipalaksi hedelmiä ja marjoja. Vastustuskykyä on varsinkin tähän aikaan vuodesta syytä boostata myös lisävitamiineilla. Marli Vital -tuoteperheen uusi tulokas on Perinteisten puolukan ja karpalon sekä trendikkään rosmariinin liitto. Makuyhdistelmä on puhdas ja raikas, miltei juhlava. Mehujuomaan on lisätty C&E-vitamiineja, jotka suojaavat soluja hapettumisstressiltä. C-vitamiini vahvistaa vastustuskykyä ja rosmariini sisältää luontaisesti antioksidantteja.
C-vitamiinia kannattaakin muistaa nauttia tasaisin väliajoin, sillä kehomme ei pysty varastoimaan sitä! Yksi lasillinen Marli Vital Puolukka-Karpalo-Rosmariini + E&C-vitamiini -mehua sisältää 60% päivän C&E-vitamiinien tarpeesta.
Meillä on muuten myös Marli Shotit kovassa käytössä. Se on jotenkin niin ihanaa, kun lapset kaivavat meidän pienet shottilasit ihan oma-aloitteisesti iltapalapöytään ja kaatavat jokaiselle oman tehojuoman. Jos siis happamat maut eivät ihan ensimmäisellä kerralla maistu lapsille, niin meillä ainakin on todistettu, että niihin tottuu todella nopeasti.
Venetsialaisviikonloppu. Elokuun loppu ja oikeastaan kesänkin loppu. Tai ainakin ensi viikolla pitäisi taas saada sana syyskuu sopimaan suuhun ja ajatuksiin. Toisaalta olen jo viimeisen viikon ajan miettinyt, miten nopeasti päivät lyhenevät. Tuntuu, että jos hiukankin valvoo pidempään, pimeys tulee ihan yllättäen ja todella nopeasti. Kesän jälkeen se tuntuu aina yhtä hassulta, että tarvitaankin oikeasti valoja.
Pimeys omalla tavallaan ottaa sisäänsä aina syksyisin. Kesällä liikkuminen ja urheileminen on huomattavasti helpompaa. Aikaa antavat kesällä myös pitkät päivät ja valoisat yöt. Syksyn tullen illat lyhenevät ja pyöräilykausi kutistuu luonnollisesti. Päätin kuitenkin heti elokuun alussa, että yritän pitää itseni aktiivisena muilla tavoin ja onneksi olen aika hyvin myös onnistunut siinä. Joskaan aamulenkki ei korvaa useamman tunnin treeniä, mutta on se tyhjää parempi ja käynnistää päivän kivasti. Sellaista liikkumista mikä pitää yllä terveyttä ja jaksamista. Ennen kaikkea hyvää oloa. Koska sitä hyvää oloa jos mitä tarvitaan syksystä ja talvesta selviämiseen. Ja vaikka tälle syksylle en taida saada sopimaan yhtään omaa jumppaa, ajattelin etten anna senkään häiritä. Liikun siten kuin pystyn ja saan arkeen mahtumaan. Siten, että se teettää hyvää mieltä mutta ei stressiä.
Parempaa ruokaa ja enemmän unta ja liikuntaa. Hyvän olon kaava on varsin yksinkertainen ja koen että omalla kohdallani se toimii. Kun peruspalikat on kunnossa, arjessa on myös parempi olla. Syksyn tullen olisi tietenkin helppo unohtaa itsensä ja antaa virran viedä. Mutta kyllä mä ainakin itse voin huomattavasti paremmin kun liikun päivittäin ja syön terveellisesti. Siitä unesta puhumattakaan. Ja vaikka joskus olenkin langennut siihen sudenkuoppaan, että syysväsy muka taittuisi löhöämällä ja suklaata syöden, en onneksi mene enää niin helppoon. Toki löhötäkin pitää ja suklaata syödä, mutta hyvä olo on enemmänkin balanssia levon ja liikkumisen välillä. Sitä että pitää itsestään huolta. Silloin jaksaa myös olla aktiivinen ihan tavallisessa arjessa.
Meillä ei ole viikonlopulle suuria suunnitelmia töiden vuoksi, mutta odotan pääseväni liikkumaan ja hikoilemaan. Toisaalta odotan yhtä paljon että saan poltella kynttilöitä ja hipsiä rauhassa kotona. Neuloa, lukea ja syödä hyvin. Nukkua sunnuntaiaamuna pitkään ja herätä kiireettä. Nauttia kukkakimpuista ja lämpimästä elokuun lopusta. Vetää keuhkot täyteen energiaa ja kesän viimeisiä päiviä. Olla ikään kuin henkisesti valmis kohtaamaan syyskuun. 🍂
Olin ehtinyt kesän aikana unohtamaan kuinka suuri merkitys uutisoinnilla oli omaan hyvinvointiini. Tai pikemminkin sillä, kun päätin keväällä tietoisesti vähentää koronauutisten lukemista. En mennyt kuplaan enkä tynnyriin, ihan vain säännöstelin silmilleni pääsevää uutismassaa ja luin valikoiden. Nyt arjen alettua ja otsikoiden suurentuessa olin kupsahtaa vanhaan kuoppaan. Skenaarioihin, erilaisiin arvailuihin ja jatkuviin, toisistaan poikkeaviin yhteenvetoihin. Ja olihan se helppoa, kun joka tuutista alkoi taas satamaan samaa räntää.
Huomaan, että ihmisten mielissä epätietoisuudella on nyt iso osa. Myös jossittelu on raivannut paikkansa ja tuonut mukanaan skeptisyyden. Kannattaako, jos ei kuitenkaan. Viitsiikö, kun ei kuitenkaan toteudu. Onko mitään järkeä, jos kuitenkin… Näitä mahtuu nyt arkeen monessakin mielessä ja ikävä kyllä, ne ovat yleensä kaikki kovin negatiivisia ajatuksia elämästä ja tulevaisuudesta. Vievät voimia ja valitettavasti myös melko helposti ilon tekemisestä. Pelko ja epävarmuus ovat toki molemmat inhimillisiä tunteita. Niille ei vain saisi antaa liian isoa sijaa elämästä. Sillä epävarmimmassa ja pelottavimmassakin elämäntilanteessa on aina jotakin varmaa ja turvallista. Jotakin mihin luottaa ja minkä avulla luottaa tulevaisuuteen.
Se, mikä kenellekin luo turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta on hyvin objektiivinen juttu. Joillekin se on usko, toisille rakkaus ja joillekin vain ihan tavalliset rutiinit. Kun olo on epävarma tai tulevaisuus pelottava, lääkettä ei kannata lähteä merta edemmäs noutamaan, sillä melko usein se on siinä ihan lähellä. Niin tavallisena ja arkisena, että meinaa jäädä miltei huomaamatta.
Vaikka kuulun arjen ylistäjiin ihan normaalitilassakin, koen, että uutistulvan keskellä arjelle kannattaa antaa vielä isompi rooli. Vaali, hoivaa ja kasvata – pätevät kaikki tähän oikein hyvin. Tieto siitä, että arki pysyy, olosuhteista huolimatta, kannustaa myös panostamaan itse arjen sisältöön. Mielekkyyteen ja innostavuuteen. Millaisesta arjesta minä pidän. Mitä arkeni kaipaa ja mistä sen soisi luopuvan. Kaikkeen emme pysty vaikuttamaan, mutta äärimmäiseen moneen asiaan kyllä. Avaimet on omassa taskussa, pitää vain uskaltaa käyttää niitä.
Tällä hetkellä omaa arkeani kultaa aikaiset aamut ja kaunis luonto. Yhteiset ateriat, päivän kiireettömät kahvi- ja teehetket, puutarhassa oleilu, kasvihuone, daaliat, hiljaisuus ja illan joutilas tunti vaikkapa neuloen tai kirjan parissa. Huomaan tarvitsevani enemmän liikuntaa ja enemmän järjestystä ympärilleni, joten yritän mahduttaa myös niitä arkeeni jatkuvasti enemmän. Ylipäätään asioita jotka tekevat elämästä mielekästä. Asioita, jotka ovat just mulle itselleni niitä hyvän elämän kannalta tärkeitä juttuja ja jotka auttavat luottamaan myös tulevaisuuteen. Ja koska kaikkea ei kuitenkaan pysty on jostain myös luovuttava. Tällä hetkellä se pois karsittava on liika uutisten lukeminen, jossittelu ja negatiivinen ajattelu tulevaisuudesta.
Kirjoittelin aamulla Instagramiin meidän tilanteesta ja siitä, että koulut sulkeutuvat täällä meillä asteittain siten, että esikoisen etäopetus alkaa vasta huomenna. Pohdin kirjoituksessani myös sitä, että meillä lapsi menee kuitenkin vielä tänään kouluun, kuten ohjeistus oli. No, nyt jos koskaan tilanteet muuttuvat nopeasti, ja miltei heti kun olin saanut kuvan ja tekstin julkaistua astui vilustunut nuorimies keittiöön aivastellen ja niistäen. Ohjeistusta jälleen noudattaen ilmoitin opettajalle, että 5-luokkalainen opiskelee jo maanantaina kotona.
Sitä, miten ihan meidän tavallisten ihmisten arki tässä muuttuu yhdenkin päivän sisällä on vaikea välillä ymmärtää. Tämä tilanne on uusi ihan meille kaikille ja vaatii todellista solidaarisuutta. Sanoisin, että vanha hyvä “talvisodan henki” on nyt kaivettava esiin ja yhteen hiileen on puhallettava enemmän kuin koskaan. Ja siihen yhteiseen hiileen on puhallettava vielä pitkään, jotta Suomi jälleen saadaan jaloilleen. Mä ihan sain silmäni vuotamaan kun luin jostain jutun nuoresta naisesta, joka tiputti lapun iäkkään naapurinsa postilaatikkoon. Juurikin tätä tarvitaan nyt oikeasti tosi paljon. Sitä että otetaan huomioon naapurit ja kaikki ne joilla ei ole tukiverkostoa ympärillään. Nyt jos koskaan on lupa soittaa sinne omien iäkkäiden vanhempien tai muiden läheisten naapuriin ja kysyä, jos joku pystyy auttamaan. Mä uskon, että meillä on täällä Suomessa ihan mieletön määrä ihmisiä, jotka on valmiita tekemään pieniä palveluksia ja tarjoamaan apuaan.
Se että me jaksetaan puhaltaa yhteen hiileen, olla avuliaita ja ystävällisiä vaatii tietenkin myös sitä, että pidetään hyvää huolta itsestämme. Paitsi että yritetään parhaamme mukaan välttyä pöpöiltä ja viruksilta, terveyttä pitää hoitaa myös muilla tavoin ja elämän mielekkyydestä on pidettävä kiinni. Itse aion ottaa niin sanotun “vapautuneen ajan” hyötykäyttöön ja keskittyä kirjoihin ja ulkoiluun. Siivotakin ehtii ja puutarhatöitäkin voi jo aloitella. Kenties pesen vaikka ikkunat ja leivon pullaa. Kaltaiselleni kotihiirelle tilanne ei ole missään nimessä mahdoton ja tilanteen kokonaiskurjuudesta huolimatta pidän mielen positiivisena ja keskityn kaikkeen siihen hyvään, mitä arkipäivästä voi ammentaa.
Yksi tämän viikon isoimmista iloista oli aika kampaajalle. Ja ennen kuin kukaan tuohtuu, kävimme kyllä tilanteen läpi jo ennakkoon, ja olin ihan toivottu asiakas pienyrittäjän putiikissa. Koska edellisestä kampaajakäynnistäni oli kulunut jo yli puoli vuotta, uusilla raidoilla oli ihan välitön piristävä vaikutus. Aionkin nauttia tästä pienestä arkisesta ilosta kaiken muun arkisen elämän ohessa. Ja ei, en ole tyhmä, ajat ovat kovat ja tulevat olemaan sitä vielä pitkään näytti tukka hyvältä tai ei. Moni ihminen, perhe, yritys ja yhteisö ovat täysin ennustamattoman ja uuden tilanteen edessä. Me joudutaan nyt ihan jokainen miettimään asioita uudelleen ja luopumaan jostakin mikä on meille tärkeää. Mutta kun nyt ei kertakaikkisesti saa vain jäädä tuleen makaamaan, vaan meidän ihan jokaisen on omalta osaltamme paitsi edistettävä hyvinvointia, mutta myös luotava myönteistä ilmapiiriä ympärillemme. Ajatellaan hyvää, tehdään hyvää ja levitetään hyvää. Se kun on lopulta paljon väkevämpää ja tehokkaampaa kuin yksikään virus! ❤️
Ps. Miten mahtava rivi upeita naisia meillä on Suomea luotsaamassa! Tykkään! ❤️
Tarkoitus oli kai tehdä blogia myös viikonloppuna, mutta ei se jotenkin mahtunut kuvioihin. Sen sijaan nautin ulkoilusta, ajasta perheen kanssa ja mikä parasta, nukkumisesta! Ja nehän ne oli ne viikonlopun suurimmat suunnitelmatkin, joten melko onnistuneet pari päivää takana.
Tässä kun vuoden vaihtuessa mietin, että mitäs sitä taas itselleen lupaisi, käytin aika pitkälti vanhaa ja hyväksi todettua listaa. Otan omaa aikaa liikunnalle, ystäville, kirjoille ja nukkumiselle. Mikään näistä ei ole sellainen, jota välttelisin, tai johon joutuisin itseäni sparraamaan, vaan kyse on ennen kaikkea ajan ottamisesta ja päivittäisestä itsensä priorisoinnista “ruuhkavuosiarjessa” (synonyymi sanalle ruuhkavuosi?!?!). Kovin mielelläni lisäisin tuohon listaan muitakin asioita, mutta realistista sellainen lupailu ei missään nimessä olisi. Ehkä lasten kasvaessa, aikaa vapautuu taas uusille harrastuksille, mutta juuri nyt tämä riittää oikein hyvin. Olen nimittäin huomannut, että tuo pyhä nelikko on jotakuinkin saavutettavissa, kun arjen rakentamiseen näkee vaivaa. Silti ihan ykkösenä olen edelleen päättänyt pitää nukkumisen. Vain hyvin harvoin sosiaalinen elämäni vaatii valvomista saati aiheuttaa univelkaa. Lukeminen taasen on tie uneen ja tapa rentoutua, ja mitä tulee liikuntaan, lupaukseni tarkoittaa juurikin sitä, että aikaa omalle liikkumiselle otetaan jostakin muusta kuin omista yöunista.
Kun lapset olivat pienempiä, heräsin joka aamu rättiväsyneenä ja olisin voinut käydä vaikka kauppaa raajoistani, jos olisin voinut vaihtaa ne edes tuntia pidempiin uniin. Samoihin vuosiin liittyi vahvasti sekin, että illalla oli “ihan pakko” ottaa omaa aikaa sohvalla ja katsoa jotakin jännää tai muuten mukaansa tempaavaa sarjaa. Nauttien siitä, että kukaan ei pyydä tai vaadi. Vielä yksi jakso, muka parisuhdetta vaalien. Näitä asioita mietin tänään aamukahvini ääressä. Kun kello oli pirissyt kuudelta ja takana oli reilut yhdeksän ja puolen tunnin unet.
Ihan joka ilta ei onnistu tuo kahdeksalta nukkumaan meneminen, harvemmin ollaan edes kotona vielä siihen aikaan. Mutta sunnuntai on onneksi useimmiten niitä iltoja, joina se on mahdollista. Ja kun tulee mahdollisuus, niin johan se on käytettävä!
Meidän uusi sänky on kivikova, ja niin korkeakin, että iltaisin tuntuu, kun kipuaisi jonnekin laverille katonrajaan. Toisaalta, enpä ole herännyt yhtenäkään aamuna tänä vuonna selkä kipeänä. Tuon nukkumiselle omistetun pyhätön lattia vaatisi pikaisesti maalausta ja kattoon pitäisi löytää jokin kiva valaisin. Muuten se on ihan kiva just näin!
Heipsan! Tänään olisi taas vuorossa treeniaihe ja vihdoin se lupaamani ohjelma! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Liikku -kuntokeskuksen kanssa.
Muistatte ehkä, kun kerroin aiemmassa postauksessa vähän siitä, miten itselleni on iso kynnys mennä salille ja ylipäätään liikkua “muiden nähden”. Vaikka olenkin nämä pelot oppinut joten kuten voittamaan, on uusi sali aina tietenkin jonkinlainen jännityksen paikka. Liikku osoittautui rennoksi saliksi ja fiilis hyväksi. Treffit personal trainerin kanssa kuitenkin jännittivät. Taisin siitä vähän kotonakin puhista, että miksi mä olen tähänkin lupautunut. Pelkäsin mittanauhoja, vaakaa ja ihmistä, joka katsoo minua päästä varpaisiin ja miettii, että no, onhan tässä työn sarkaa. Mutta mitä vielä! Vastassa oli ihana Emma, jonka iloinen rupattelu sulatti heti. Emma kysyi ensin vähän taustoistani ja siinä sitten vähän silmät kosteinakin selitin, että olen matkalla oppimassa sellaista hyvää oloa tuottavaa liikkumista ja samalla myös itseni hyväksymistä. Käytiin läpi kehoni rajoitteita ja olkapäävammaa. Selitin, etten halua ajatella itsestäni mitään niin sanottua ongelmakohtaa, enkä treenata erityisesti peppua tai vatsaa. Sitä vastoin haluaisin apua istumisen kangistuttamalle kropalle, parantaa ryhtiäni ja tietenkin myös huoltaa sitä olkapäätäni, joka yleensä äityy särkemään ahkeran salilla käymisen seurauksena tai ryhmäliikuntatuntien vähän hosumalla tehtyjen liikkeiden jälkeen. Vaikka tykkäänkin käydä jumpassa, noilla tunneilla usein tehdään liikkeitä kovaan tahtiin koska ajatuksena on samalla pitää sykkeet korkealla. Se ei aina toimi, jos kropassa on jotain kremppaa. Sitävastoin kuntosali, kahvakuulatunnit ja vaikka pilates on enemmän mun heiniä, koska niissä tehdään asioita harkitummin ja liikkeisiin keskittyen. Niinpä päätettiin laatia ohjelma, jossa keskitytään ennen kaikkea laatuun ja tehoon, ei aikaan ja siinä ehdittäviin toistomääriin.
Omasta ohjelmastani otettiin muutama täsmäliike ja niistä Emma koosti nyt treenin teille kaikille. Ei nimittäin haittaa, vaikka olisit vasta-alkaja, sillä tällä ohjelmalla pääset liikkeelle. Toisaalta haluttiin myös ajatella asia siten, että vaikka treenaisit jo kovaa, tämä ohjelma toimii myös hyvänä vaihteluna ja keskittää treenin oleellisiin juttuihin. Voit siis vallan mainiosti laittaa treenin talteen siltä varalta, että mielit välillä vaihtelua viikko-ohjelmaasi tai lihaskuntoharjoitteita juoksukauden tueksi. Tärkeintä tämän treenin toteuttamisessa on hyvä ryhti, vahva keskivartalon pito ja keskittyminen liikkeeseen! Mutta älä säästä sitä ensi vuoteen tai tammikuulle. Kokeile edes kerran, voit jopa yllättyä!
Ja ennen varsinaista treeniä pari hatunnostoa. Ensimmäiseksi Emmalle, jonka “mä voin kuvata” tuli vähän puskista, koska kukaan ei koskaan halua kuvata. Ja toiseksi kaikille jumppaohjemalleille. Siis miten vaikeaa on oikeesti näyttää ihmiseltä samalla kun tekee jotain liikettä! Kuvauspäivän jälkeen muistikortilla oli kyllä mitä mainioin kattaus erikoisia ilmeitäni ja harottavia silmiä! 😀
KUMINAUHATREENI
à la Emma Koskenniemi
Treenissä tarvitset perinteisen, pidemmän kuminauhan sekä minikuminauhan. (Voit myös solmia yhden perinteisen kuminauhan ”minikuminauhaksi”)
Toista jokaista liikettä 10-12 kertaa, toispuoleisissa liikkeissä toistomäärä on 10-12 kertaa/puoli.
Tee 2-3 sarjaa ja pidä niiden välillä n. 30 sekunnin tauko, siirry sitten seuraavaan likkeeseen ja toista.
Keskity jokaiseen liikkeeseen ja toistoon huolella! Liikkeiden tulee olla hallittuja.
Muista hengittää!
Kapea soutu istuen
Asetu istumaan lattialle, jalat suorana. Aseta vastuskuminauha jalkapohjiesi taakse. Ota kuminauhan päistä kiinni. Anna yläselän venyä hieman, mutta pidä alaselkä suorana.
Lähde nyt vetämään käsiä kyynärpääjohtoisesti, kylkiä pitkin mahdollisimman taakse samalla lapoja yhteen vetäen.
Palauta liike hallitusti ja toista.
Hengitä ulos vedon aikana
Selän ojennus
Laita vastuskumi jalkojesi alle. Ota sen päistä kiinni. Pidä rinta auki, selässä pieni notko ja katse suunnattuna eteenpäin. Jännitä keskivartalo.
Veto lähtee polvien kohdalta. Tee suoraksi ojennus siten, että kaikki nivelet ojentuvat samanaikaisesti. Tällöin lantio lähtee työntymään eteenpäin samaan aikaan, kun selkä ojentuu suoraksi taaksepäin.
Purista pakarat liikkeen lopussa
Palauta liike rauhallisesti alkuasentoon ja toista.
Lähde nostamaan lantiota kohti kattoa siten, että yläasennossa puristat pakarat yhteen. Työnnä liikkeen aikana polvia hieman ulospäin, jolloin saat liikkeeseen lisää tehoa.
Palauta nyt lantio hallitusti takaisin alkuasentoon ja toista.
Hengitä ulos ojennuksen aikana.
Hauiskääntö
Asetu seisomaan toinen tai molemmat jalat vastuskuminauhan päällä. Ota vastuskuminauhan päistä kiinni. Pidä olkavarsi lähellä kylkeä koko liikkeen ajan.
Lähde koukistamaan kyynärniveliä niin, että kämmenpohjat osoittaa kohti kattoa. Vie kädet ylös asti.
Palauta liike hallitusti takaisin ja toista.
Hengitä ulos koukistuksen aikana.
Ojentajat
Kiinnitä kuminauha ylös etuviistoon.
Ota vastuskuminauhan päistä kiinni ja vie olkavarret kiinni kylkiin.
Lähde painamaan käsiä alaspäin lantion sivuille asti. Olkavarret pysyvät kiinni kyljissä koko liikkeen ajan.
Palauta liike hallitusti ja toista.
Hengitä ulos ojennuksen aikana.
Simpukka:
Käy kylkimakuulle. Molemmat jalat koukussa ja päällekkäin. Alempi käsi tukee päätä ja päällimmäinen on koukussa vartalon edessä tai lantiolla.
Lantio pysyy hallitusti keskiasennossa.
Nosta ylempi polvi ylös ja kierrä sitä taaksepäin, jalkaterät pysyvät tiukasti yhdessä.
Palaa alkuasentoon ja toista.
Hengitä ulos loitonnuksen aikana
Huomioi, että lantio pysyy hallitusti keskiasennossa, eikä lähde kippaamaan eteen tai taakse
Kosketus takaviistoon
Aseta vastuskuminauha polvien yläpuolelle.
Pienestä kyykkyasennosta kosketa toisella jalalla takaviistoon.
Palauta hallitusti alkuasentoon ja toista sama toisella jalalla.
Voit rytmittää käsillä liikettä
Sellainen! Ja tiedän, että joku ihan varmasti miettii, että onkohan tuollainen treeni edes kovin tehokas, mutta voin vakuuttaa, että on! Toki kuminauhoja on erilaisella vastuksella, mutta myös liikkeet ovat sellaisia, että ne aivan varmasti aktivoivat lihaksia ja samaan aikaan myös useampaa lihasryhmää. Jos et usko, kokeile. Voit mennä sarjan läpi vaikka joka päivä tai säästää sen kovan treenin jälkkäriksi. Lämmittele kuitenkin hyvin ennen treeniä. Esimerkiksi soutulaite on äärimmäisen hyvä, sillä sen vastus kohdistuu koko kroppaan.
Ja hei, jos olet Satakunnasta, niin ihanan Emman löydät Porista Liikku Eteläväylästä. Emman erityisosaamista on toiminnallinen- ja saliharjoittelu, mentaalivalmennus, kestävyysharjoittelu ja lihashuolto. Emma on myös sinua vastassa, jos haluat päästä kokeilemaan Liiku -kuntokeskusta ilmaiseksi aina maanantaista keskiviikkoon klo 16-19 välisenä aikana, ja suuntaat Eteläväylän salille. Ilmainen tutustumisaika koskee kuitenkin kaikkia Liikku-kuntokeskuksia, ja jokaisella salilla on vastuuvalmentaja ottamassa sinut vastaan ja opastamassa alkuun!
Jokaisesta Liikku-kuntokeskuksesta on ostettavissa myös personal trainer palvelut. Valmentajia on useita ja voit itse valita just sen tyypin, jonka kanssa koet kemioiden kohtaavan. Ei ole väliä haluatko pt:n palvelut esimerkiksi kuukaudeksi, jotta pääset alkuun vai ehkä kulkemaan rinnalla pidemmänkin aikaa. Lisäksi Liikku saleilla on valittavana AlkuLiikku -palvelu, jossa pääset treenaamaan ja oppimaan oman Liikku-ohjelmasi tekniikat valmentajan kanssa ja vaikkapa tutustumaan laitteiden käyttöön. Näistä kaikista löydät lisätietoa Liikkun sivuilta!
Ystäväpiiriini on jo parikymmentä vuotta kuulunut aina joku, joka käyttää piilolinssejä. Vaikka olen lukuisat kerrat nähnyt vierestä, kuinka piilolinssit asetetaan silmiin, aihe on ollut itselleni täydellisen vieras. Lähinnä tietämykseni on perustunut siihen, että piilolinssi on jokin nestettä tarvitseva ohut ja silmiin laitettava kalvo ja niitä on sekä eri väreissä, että kertakäyttöisiä ja pidempään kestäviä. KunSpecsaversin kaupallisen yhteistyön myötä pääsin tutustumaan aiheeseen ja kokeilemaan piilolinssejä, lähdettiin liikkeelle siis täysin nollasta.
Käytän silmälaseja kotioloissa ja varsinkin tietokoneella istuessani ihan päivittäin, ja monesti tauotta aamusta iltaan. Vaikka laseissani ei ole kauheasti vahvuuksia, hajataiton korjaus skarppaa näkemistä sen verran, että pidempään ilman laseja oleminen aiheuttaa yleensä ainakin jonkinlaisen päänsäryn. Mutta myönnän, että välillä turhamaisuus ottaa vallan ja lasien käyttöä tulee skipattua, koska olen siinä onnellisessa asemassa, että kuitenkin näen elää ilman laseja. Vaikka silmälasit ovat nykyään monelle yhtä paljon välttämättömyys ja tyylikäs asuste, tulee varmasti kaikille hetkiä, kun mieluummin olisi ilman silmälaseja. Hassu juttu, mutta ennen piilolinssiperehdytystäni kuvittelin, että nuo hetket ovat lähinnä niitä, kun trendiasuste silmälasit eivät sovi asuun tai meikkiin. Nyt tuo käsitys tuli korjattua ja jouduin itsekin pohtimaan, että mitkä ovat niitä tilanteita, kun itse jätän käyttämättä laseja.
Sen verran usein on tullut hikiliikuntaa harrastaessa heiluteltua huurtuneita silmälaseja ilmassa, että harvoin lähden nykyään lasit päässä jumpalle. Myöskään saunaan tai uimaan en koskaan lähde silmälasit päässä. Kun mietin näitä kertoja ja vertaan omaa tilannettani ihmisiin, joille lasit ovat välttämättömyys näkemisen kannalta, päästään jo pitkälle piilolinssien tarpeellisuuden kanssa. Lista piilolinssien hyödyistä on kuitenkin valtavan pitkä, eikä missään nimessä rajoitu pelkästään iltapukukoodiin tai hikijumppaan ja saunomiseen.
Kun varasin aikaa Specsavers -liikkeeseen jouduin täysin ummikkona kyselemään mistä oikeasti on kyse ja mihin minun kuuluisi varautua. Ensimmäinen yllätys oli, että piilolinssisovitukselle varattiin 1,5 tuntia aikaa. Sovituksesta lähdinkin kotiin sitten huomattavasti viisaampana.
Kun kyseessä on ensimmäiset piilolinssit lähdetään tietenkin liikkeelle optikon näöntarkastuksesta. Koska omastani on aikaa vain vähän, näöntarkastus voitiin jättää väliin, mutta vähintään kahden vuoden väleinhän tuo kokonaisvaltainen näöntutkimus tulisi tehdä. Paitsi oikeiden vahvuuksien ja näön korjauksen vuoksi, tietenkin myös varmistaakseen, että silmät ovat terveet, sillä useat silmäsairaudet ovat pitkään oireettomia. Optikko ohjaa aina tarvittaessa sitten lääkärille. Specsaversilla kokonaisvaltainen näöntutkimus pitää sisällään tärkeän silmänpohjankuvauksen, jolla kartoitetaan silmien terveyttä. No, minun kohdallani tämä osuus oli hoidettu jo etukäteen, mutta piilolinssien sovitus aloitettiin kuitenkin silmien tutkimisella. Tässä kohtaa optikko tutkii silmiä valolla, jonka avulla nähdään mahdolliset esteet piilolinssien käytölle. Vaikka piilarit sopivat 99 prosentille ihmisistä, joskus silmän pinnassa voi olla jotakin, mikä estää linssien käytön. Minulla tällaista estettä ei ole, mutta optikko totesi heti, että kuivien silmieni vuoksi lähdetään liikkeelle niistä kaikkein parhaimman laatuisista kosteuttavista piilolinsseistä. Ja valinnanvaraahan todella on! Piilolinssejä on niin monenlaisia, että jokaiselle silmälle löytyy oma linssinsä, oli kyse sitten silmän erilaisista muodoista, silmien kuivuudesta tai näkemisen korjauksen tarpeesta.
Sovitus, tai piilolinssiopetus, kuten itse asian koen, aloitettiin sillä, että optikko itse näytti, miten homma toimii. Huolellinen käsienpesu, rauhallinen paikka istua ja pöydällä tilaa sekä suuri peili. Sain katsoa aivan läheltä, kuinka optikko ensin tarkisti, että linssi on oikein päin, ja tämän jälkeen asetti piilolinssit silmälleen. Helppoa ja yksinkertaista, totesin. Vaan, kun tuli oma vuoroni ehdin jo ajatella, että olen varmasti liikkeen vaikein asiakas. Aika harvoin sitä tulee silmiään kosketeltua, ja ensin tuntuikin, että linssin asettamisesta ei tule mitään. Silmäni räpsyivät kiinni refleksinomaisesti ja nenäni vuosi siihen malliin, että välillä oli pakko niistää. Tämä kaikki oli kuulemma kuitenkin ihan normaalia, ja sama haaste on ihan jokaisella ensimmäisessä sovituksessa. Mutta useamman yrityksen jälkeen sain kuin sainkin linssin oikeaan silmääni ja vasen menikin sitten jo huomattavasti nopeammin. Optikko lupasi, että ensimmäinen kerta on aina se vaikein, ja kun linssit kerran on osannut laittaa oikein, jatko on paljon helpompaa. Ja niin se on ollutkin! Kotona piilolinssien asennus on sujunut jo rutiinilla, ja vähän jopa naurattaa tuo alun vaikeus.
Kertakäyttöiset piilolinssit myydään yleensä 30 kappaleen paketeissa. Yhdessä pakkauksessa on linssejä yhdellä vahvuudella, ja yleensä piilolinssejä hankitaankin siis kaksi pakkausta, toinen toiselle ja toinen toiselle silmälle. Yksittäin pakattu linssi on hygieeninen ja helppo ratkaisu, ja toimii erityisesti meille, jotka emme aio käyttää linssejä joka päivä vaan lähinnä tietyissä tilanteissa. Taloudellisestikin tämä on ihan kannattavaa, mikäli linssejä aikoo käyttää neljä tai alle neljä kertaa viikossa. Kertakäyttöpiilolinssien säilyvyys on parikin vuotta, joten vaikka piilareita tarvitsisi vain joskus ja jouluna, säilyvyys ei ole este. Kertakäyttölinssi on kuitenkin myös se, jota suositellaan mukaan esimerkiksi vaikkapa matkoille. Helppous ja ennen kaikkea hygieenisyys tekevät niistä varman valinnan myös vaihtelevissa olosuhteissa.
Itse yllätyin, miten vähän piilolinssit silmissä tuntuvat. Alkuun kevyt tunne alaluomen kohdalla, mutta sekin menee päivän mittaan ohi. Piilolinssit kehittyvät jatkuvasti hurjaa vauhtia ja muuttuvat yhä laadukkaammiksi, elastisemmiksi ja ohuemmiksi. Optikko sanoikin, että mikäli joku on muutama vuosi sitten kokeillut tai käyttänyt piilolinssejä, harppaus eteenpäin on todella suuri. Siinä missä esimerkiksi viisi vuotta sitten asiakas totesi, että linssit eivät tunnu tarpeeksi mukavilta, tilanne on nyt täysin eri. Lisäksi teknologia kehittyy myös siinä määrin, että piilolinssien “istuvuus” erilaisille silmille on parantunut valtavasti. Itselleni oli yllätys, että piilareita saa myös monitehoina. Oikeastaan melkein kaikki näkemisen ongelmat voidaan korjata piilolinssien avulla. Nykyisin vahvat voimakkuudet tai suurempikaan hajataitto ei enää ole ongelma. Toisin kuin silmälasien kanssa, piilolinssi ei suurenna tai pienennä maailmaa, vaikka vahvuudet olisivat paljonkin plussalla tai miinuksella. Myymälästä löytyy kattava valikoima linssejä valmiina, mutta jokaiselle voidaan myös tilata linssit omien tarpeiden mukaan.
Koska kyse on silmistä ja näkemisestä, piilolinssien kanssa ollaan hyvin tarkkana. Pelkkä piilolinssien sovitus ei riitä, vaan silmien tottuminen ja linssien varma sopiminen tulee myös varmistaa. Niinpä optikko tarkastaa piilolinssien täydellisen sopivuuden vielä kotikäytön jälkeen. Silmän pintaa tarkastelemalla nähdään, että linssi ei missään tapauksessa ole ärsyttänyt silmää ja kaikki on muutenkin kuten pitää. Piilolinssien sovituksessa lähdetään liikkeelle siitä, että asiakkaalle kokeillaan aina parasta ja uusinta piilolinssilaatua. Silti on äärimmäisen tärkeää vielä varmistua, että linssi todella sopii juuri näihin silmiin ja juuri tähän tarpeeseen, sillä niitä uusia ja parhaitakin on moneen erilaiseen silmään.
Jäin välittömästi koukkuun piilolinsseihin ja mietin vain, miksen ole aikaisemmin tajunnut miten näppäriä ne ovat. Tai ehkä olen vain ajatellut, että kun kuitenkin näen, niin olisi turhaa hankkia piilolinssit niihin hetkiin kun laseja ei voi syystä tai toisesta käyttää. Puppua! Vaikka näenkin ilman laseja, miksi tyytyä huonompaan näkemiseen, kun piilareilla voi saada paitsi kehyksettömän ilmeen ja olon, mutta myös skarpin katseen. On oikeasti ihan huippua, kun koko päivän näkee terävästi ja jumpastakin pääsee vielä nauttimaan ilman hikoilevia silmälaseja. Myös ulkoilu on huomattavasti mukavampaa, kun syksyn sade ei heti sotke silmälaseja.
Tiedän, että teidän lukijoiden joukossa on paljon niitä, joille piilolinssit on vanha tuttu juttu. Mutta ehkä siellä on myös joku kaltaiseni, joka on joskus ehkä miettinyt piilolinssejä, mutta jostain syystä sysännyt idean tai joku sellainen, joka on tuominnut piilolinssit kelvottomiksi vuosia sitten. Kannustan ehdottomasti kokeilemaan, oli kyseessä sitten ensimmäinen kerta tai kenties se huono kokemus vuosien takaa. Specsaversin piilarisovituksessa kaikki näytetään kädestä pitäen ja saat varmasti aikaa ja opetusta niin paljon, kuin tarvitset. Piilolinssien mukana tulee aina pieni opasesite, mutta ketään ei lähetetä kotiin pelkän brosyyrin kanssa. Jokainen kohta käydään läpi optikon kanssa ja mietitään just sulle paras tapa toimia ja käyttää piilareita.
Enemmän Specsaversin piilolinssivalikoimasta ja piilolinsseistä ylipäätään voit lukea täältä.
Vaikka en mikään varsinainen syksyn fani olekaan, tykkään kuitenkin ihan älyttömän paljon rutiineista ja niitä, jos mitä syksy ja arki ovat pullollaan. Meillä on keittiön komeron oven sisäpuolella sellainen iso lukujärjestys, johon on laitettu kaikki harrastukset, kellonajat ja harrastuspaikat. Ollaan todettu, että se on ainoa toimiva keino pitää langat käsissä, ja siitä jokainen voi koska tahansa tarkastaa illan ohjelman. Lukkarista voi ottaa itselleen myös puhelimeen kuvan, jos vaikka pitää voida luntata päivän mittaan. Tuo lukkari kuvataan myös äidilleni, koska näin mummu ja pappakin ovat kartalla siitä missä me milloinkin mennään. Lokakuuhun mennessä tuo harrastuskuvio alkaa tosin olla jo aika hyvin hallussa!
Meillä isoveli pelaa jalkapalloa ja salibändyä. Jossain kohtaa yritettiin saada mahtumaan mukaan myös yleisurheilua, mutta koska näissä lajeissa harjoituksia on useamman kerran viikossa plus pelit ja turnaukset, yleisurheilu todettiin lähes mahdottomaksi toteuttaa. Klaara taasen harrastaa telinevoimistelua ja balettia, ja aivan kuten veljensäkin, hänkin on saanut itse valita harrastuksensa. Molemilla lapsilla on toki lisäksi musiikkijutut, joten aikatauluja riittää. Niin kauan, kun kuitenkin itse haluavat ja jaksavat näillä mennä, me aikuisetkin teemme kaikkemme, jotta homma toimii.
Mulle on todella tärkeää antaa lapsilleni liikunnallisen elämän malli, ja siksi tuossa meidän lukkarissa lukee myös meidän vanhempien harrastukset. Meillä lapset tietävät kyllä koska äidillä on jumppa, mutta ovat oppineet ymmärtämään senkin, että aikuiset lähtevät liikkumaan myös nopealla varoitusajalla ja meillä homma toimii. Kun pakkaan illalla reppuani, Klaara toteaa, että äiti menee varmaan aamulla salille. Ja se on ihan ok. Toki tuoreessa muistissa on nekin ajat, kun en olisi saanut lähteä minnekään. Olen äärimmäisen kiitollinen miehelleni, joka tuolloin piti huutavaa lasta sylissään ja sanoi, että lähde äkkiä. Eikä lapseni siitä rikki mennyt, että äiti oli tunnin verran poissa. Päinvastoin, sillä aikaa saattoi olla ihan hauskaakin ja kotiin tuli huomattavasti iloisempi äiti.
Koko sydämestäni toivon, että jos jotakin, niin voisin istuttaa lapsiini liikkumisen iloa ihan koko elämän ajaksi. Se ei tarkoita, että lapsistani pitäisi tulla huippu-urheilijoita, vaan enemmänkin sitä, että liikkuminen on yksi elämän peruspilareita kuten nukkuminen tai syöminen. Olen käynyt molempien lasten kanssa äiti-lapsijumpassa, mutta molemmat ovat myös aika varhaisessa vaiheessa ilmaisseet halunsa päästä liikkumaan yhdessä muiden lasten kanssa ilman meitä vanhempia. Olkoonkin, että se on alkuun tarkoittanut sitä, että seisomme jossakin turvallisen välimatkan päässä.
Puhuttiin tässä jokin aika sitten mieheni kanssa tästä nykyisestä harrastusrumbasta ja siitä, että jossain kohtaa lapsille tulee ehkä se vaihe, kun liikkumaan ei enää huvittaisikaan lähteä. Vaikea tosin kuvitella kun ovat melko meneväisiä molemmat, mutta mietittiin, että näinkin voisi kenties joskus tapahtua. Ja kun sitten mietittiin, että miten me nyt vanhempina voitais kuitenkin lujittaa sitä lasten intoa liikkua ja harrastaa, päädyttiin siihen, että meidän tärkein rooli on mahdollistaa ja kannustaa. Silloinkin kun ehkä itsestä tuntuu uuvuttavan turhauttavalta selviytyä arjen aikatauluviidakosta, sitä turhautumista ei saa kaataa lasten harteille. On se sitten viikonloppujen pyhittämistä pelimatkoille tai seuratalkoita, teemme voitavamme ja olemme mukana. Ollaan todettu, että se on vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin, kun panostaa lasten harrastamiseen ja liikunnalliseen elämäntapaan. Terveiden elämäntapojen lisäksi kun nuo treenit ovat oiva tapa oppia myös esimerkiksi sosiaalisia taitoja.
Me pääsimme Klaaran kanssa esittelemään teille Prisman sporttimuotia ja ollaankin siis näissä kuvissa ihan päästä varpaisiin Prisman valikoiman vaatteissa. Danskin tanssivaatteet Prismassa olivat mieletön helpotus, kun Klaara aloitti balettitunnit. Puku on ostettu jo aikaisemmin, mutta nyt vihdoin löytyi mustien tossujen tilalle tarpeeksi pienet vaaleanpunaiset harjoitustossut. Niiden lisäksi syksyyn varauduttiin uusilla säärystimillä, jotka lämmittävät mukavasti matkankin ajan. Nämä mun pöksyt ovat samaa merkkiä, ja vaikka tämä Danskin onkin tuttu Klaaran tanssivaatteista, itselleni housut ovat ensimmäiset kyseiseltä merkiltä. Mutta, jos metsästät napakoita housuja korkealla vyötäröllä, ja vielä sellaisia, jotka pysyvät ylhäällä koko jumpan ajan, suosittelen testaamaan nämä. Muista vain ottaa tarpeeksi pieni koko! Puman collarihuppari on myös Prisman sporttimuodin syysuutuuksia ja toimii itselläni kivasti lämmikkeenä jumppatopin päällä. Molemmissa vaatteissa on kerrankin sellainen pitkäraajaisellekin sopiva mitoitus! Tykkään myös näistä väreistä, utuisesta sinisestä ja hempeästä roosasta ja onhan se totta, että kun treenivatteet tuntuvat ja näyttävät kivoilta, niitä on myös ilo pukea päälleen ja käyttää.
Meille Prisma on helppo ja luonteva ostospaikka kun tarvitaan harrastusvälineitä lapsille tai aikuisille. Urheiluliikettä meillä ei ole ollut enää vuosiin, mutta koska kaupunkiin ajaa vajaassa tunnissa ja sinne kuljetaan viikoittain lasten harrastusten vuoksi, Prismassa käynti on helppo ja vaivaton tapa hoitaa myös tarvittavia ostoksia. Ja toki pitkät aukioloajat ovat pelastaneet niiltä arki-illan paniikkihetkiltä, kun onkin todettu, että esimerkiksi uimahousut ovat mystisesti kadonneet, tai hiihtomonot eivät todellakaan mahdu seuraavana aamuna jalkaan. Prismasta on tullut hankittua kaikkea luistimista ja uimalaseista jumppamattoon ja kahvakuulasta pyöräilykypärään. Viime talvena sieltä ostettiin kolmet sukset, ja olin äärimmäisen kiitollinen hyvästä ja asiantuntevasta palvelusta.
Vaikka lapsilla onkin omat harrastuksensa ja liikunta on meille aikuisille sitä omaa aikaa, tietyssä määrin myös yhdessä liikkuminen on tärkeää. Se voi olla ulkoilua tai Klaaran tahtiin hiihtämistä. Toisaalta jalkapallolla kikkaillu tai tanssiesitysten seuraaminen olohuoneen sohvalta kuuluvat mielestäni siihen yhdessä olemiseen. Ennen kaikkea mielestäni on kuitenkin tärkeintä, että sen mahdollistamisen lisäksi on aidosti kiinnostunut siitä, miten treenit tai pelit ovat sujuneet. Niin onnistumisten kuin pettymystenkin jakaminen on tärkeää ja lapsen on hyvä oppia jo varhain, että aina ei voi onnistua, mutta siitä ei pidä myöskään lannistua.