Melkein kuin kevät

04.11.2020

Tuli sen verran pastellisävyisiä kuvia, että voisivat olla vaikka helmikuulta. Mutta joulua kohti mennään ja ensimmäinen sesonkikukka jo törröttää ruukussaan. En voinut vastustaa lidln amarylliksiä, ja ehkä ihan pikkuisen tuli sellainen joulufiiliksen tapainen, vaikka ajattelin, että tänä vuonna tuskin pääsen edes marraskuussa siihen tunnelmaan. Mutta ehkäpä se tästä. Kun lopettaa joulun ja talven sitomisen yhteen. Nythän siis edelleen osassa koivuja on yhä lehti. Mutta päätin uhmata synkkää syksyä ja kaivaa seuraavan viikon aikana kausivaloja esiin. Paperikukat ja valokranssit ikkunaan, niin eikös se vuoden pimein pätkä ala sillä taittumaan. Ja tsemppaan itseäni ihan jatkuvasti tämän pimeyden ja harmauden väliaikaisuudella. Kyllä se valo taas kohta alkaa lisääntymäänkin. Ja tänään jopa paistoi aurinko!

Helmikuuta, tai oikeastaan kevättä, vastaan puhuvat myös mustat vaatteet. Vaikka en juurikaan tunnustaudu mustan oikeaksi ystäväksi, eletään nyt just sitä vuodenaikaa, kun tuntuu, että mustat vaatteet ajavat kaiken muun eteen ja lähinnä juuri käytännöllisyytensä vuoksi. Ihan joka kurapisara ei näy niin karusti tummalla pohjalla. Tai näin ainakin olen ajatellut.

 Loppuvuoden juhlasesonkiin (pikkujoulut, synttärit ja joulu) on aina vahvasti kuulunut pöytäliinalla peitetty pöytä. Tänä vuonna en taida tohtia peittää meidän uutta ihanaa pöytää millään. Niinkin pieni asia kuin ruokapöydän kansi kuitenkin vaikutti tosi paljon keittiön fiilikseen ja nyt kruusatun joululookin sijaan taidan mennä vähän vähäeleisemmällä tai skandinaavisemmalla tyylillä. Tai katsotaan nyt. Voihan se olla, että jouluna levitän pellavat pöytään!

Tämä viikko on ollut taas niin täynnä ohjelmaa ja omat aivoni käyvät vähän ylikierroksilla, mutta nautitaan nyt siitä kun lapset voivat harrastaa ja urheilla ja elämään mahtuu muutakin kuin suljettuja ovia ja peruttuja juttuja.

Mutta nyt kahvinkeittoon, sillä kohta talo täyttyy naisenergiasta ja toivottavasti myös hyvistä ideoista. Leppoisaa keskiviikkoiltaa.


Lomat lomailtu

26.10.2020

Jahas, lomat on lomailtu ja arki saa jatkua. Syysloman jälkeen olen perinteisesti antanut itselleni luvan  ajatella talvea ja joulua, mutta kuten parina viime vuonnakin, joulufiilis ei oikein ota syttyäkseen. Yritin jopa kaupan lehtihyllyllä kääntää ajatukseni joululehtien avulla, mutta ei. Niin oli ihanat Lantilivit ja muut numerot, mutta ei ne vain vielä iskeneet. Eikä onneksi tarvitsekaan. Mutta jos jouluinspistä kaipaat, niin uusi Happy Homes – Merry Christmas -kirja olisi jo ennakkotilattavissa. Kannessa on muuten tutun näköinen kuvakin!

Lomaviikkoon mahtui paljon hyvää. Ennen kaikkea paljon sitä yhdessä-aikaa. Tehtiin niitä juttuja joita suunniteltiin ja sitten niitä, joita ei suunniteltu. Leivottiin pullaa, laitettiin hyvää ruokaa, käytiin syömässä, leffassa, treeneissä, mummulassa, pelissä ja ihan vain ulkona. Juhlittiin ystävien kanssa halloween etukäteen ja kilisteltiin kaikelle, mikä on viime aikoina jäänyt kilistelemättä. Oli silti kivaa ihan vain ollakin – tekemättä mitään ihmeellistä. Lomailun jälkeen lapset menivät taas ihan mielellään kouluun, joten ehkäpä siinä on yhdenlainen mittari loman ja levon onnistumisesta. Itselleni taasen teki kai ihan hyvää pitää hiukan taukoa blogista. Luulen, että vähempi postaaminen on enemmän se mun juttu.

Itse siivosin viikon aikana pihaa ja kasvihuonetta talvikuntoon, istutin callunat ja puhdistin lyhdyt. Sisällä kävin läpi lasten pieneksi jääneitä vaatteita, lajittelin, listasin ja täydensin. Ja kun taas siinä samalla selvitin ja puhdistin omia ajatuksiani, sain kaappeihin ja laatikoihin lisää tilaa. Toivottavasti myös arjesta ihan pikkuisen toimivampaa.

Talviaika ja pimeät illat vaativat taas hetken sulattelemista. Onneksi kyse on kuitenkin vain parista pimeästä kuukaudesta, jotka ennen pitkään herättävät myös sen joulufiiliksen tai joulunkaipuun. Kunnes pimeä taas vaihtuu piteneviin päiviin ja lisääntyvään valoon. Niin se vain menee, että aikansa kutakin.