Vuosi vaihtui täällä melko rauhallisissa tunnelmissa ystävien kanssa. Naurettiin, kuinka keski-ikäistymisen tunnistaa siitäkin, kun uudenvuoden juhlissa tehdään neuletöitä ja lantrataan skumppa mehulla ja koristeilla. Mutta meillä oli hauskaa. Tämä oli sellainen rento päätös joulun juhlimisille ja tästä on hyvä jatkaa kohti arkea, talvea, valoa ja kaikkea uutta.
Vaikka joka puolella toitotetaan, kuinka kulunut vuosi oli ihan kamala ja toivotaan vuoden 2021 olevan paljon parempi, en pysty yhtymään huutoihin. Mulle mennyt vuosi oli hyvä, yksi parhaista koskaan elämistäni, jos ei oikeasti paras. Toki on kökköä, miten moni asia on peruuntunut, kuinka vuosi vaikutti taloudellisesti meidänkin perheeseen ja kuinka se on pidentänyt välimatkaa ystäviin ja rakkaisiin. Silti kulunut vuosi on ollut se, jonka aikana oma perhe on ollut lähempänä kuin koskaan. Vuosi myös avasi silmiä monessa kohtaa, ja sellaiset itsestäänselvyydet ja tasaiset jurnutukset oli helpompi kyseenalaistaa. Oli ilo oivaltaa ja uskaltaa, nähdä asiat uudessa valossa ja oppia paljon itsestään ja omista unelmistaan. Pitkälti joudun siis kiittämään koronaa, ilman sitä minäkin kulkisin vain jatkuvasti samaan suuntaan näkemättä sivuilleni ja ymmärtämättä kaikkea sitä ihanaa mitä mulla jo on. En yksinkertaisesti myöskään kehtaa väittää mennyttä vuotta huonoksi, koska olen läheltä nähnyt, miten kova se on ollut esimerkiksi monelle ystävälle. Ihan liian moni minun ikäpolvestani ei esimerkiksi saanut niitä ihania lahjoja sairaalasta, vaan joutui niiden sijaan jättämään jäähyväisiä.
Niinpä ehkä elämäni ensimmäistä kertaa en luvannut mitään uudenvuodenlupauksia tai listannut uusia unelmia ja tavoitteita. Just nyt on oikeastaan tosi hyvä, ja ainoa toive, jonka öiseen sumuun henkäisin oli se, kuinka toivoisin kaiken pysyvän hyvänä. Ja jos jossain kohtaa huomaan, että suuntaa pitää muuttaa, uskon olevani tarpeeksi rohkea tekemään sen ilman rakettien pauketta.
Eilen syötiin juustoja ja ystävien tekemiä hilloja. Jälkkäriksi tein marenkikakun, jonka päälle keitin vielä kinuskia. Kerma, kinuski, puolukat ja piparkakut sopivat oikein hienosti yhteen ja jälkkäristä tuli just sopivasti rennon juhlava.
Vaikka vielä viikko sitten ajattelin, etten pysty luopumaan joulusta vielä pitkään aikaan, nyt musta tuntuu, että eilisten juhlien jälkeen olen valmis menemään kohti uutta. Kun joulukukat alkavat nuokkua, mä olen valmis tulppaaneille.
Ulkona pauhasi välillä ukkonen ja vettä tuli kuin siitä kuuluisasta peräsimestä, mutta oikeastaan oli aika ihanaa viettää iltaa sisällä ja polttaa kynttilöitä. Ei se syksyn tuleminen ehkä olekaan niin paha juttu, kun muistaa välillä juhlia ja olla sosiaalinen.
Klaaran kanssa pelastettiin jo päivällä sateen kourista kolme maljakollista daalioita. Koti oli siis aika helppo laittaa juhlavampaan kuntoon, eikä varsinaisia rapukoristeita tarvita. Meidän uusi pöytä on vielä edellistä reilut kymmenen senttiä leveämpi ja nyt tuli testattua hyvin tuokin ominaisuus. Kaikista kulhoista, laseista ja lautasista huolimatta pöytään olisi enemmänkin syöjiä.
Neljän aikuisen ja neljän lapsen voimin tuhosimme 80 rapua ja siinä kohtaa kun pienemmille lapsille annettiin lupa poistua pöydästä, keko oli vielä lähes koskematon. Viimeisten kahdeksan kohdalla tehtiin tasajako ja jokainen uhrautui vielä kahteen. Vatsa täysinäisenä ja peukalot hellinä oli kiva ihan vain köllötellä sohvalla, divaanilla ja nojatuoleissa. Parin viinilasillisen ja tuhdin olon myötä väsy tuli arkisen aikaisin, ja untenmailla oltiin jo ennen puolta yötä. Mutta tällainen juhliminen sopii mulle just hyvin! Ja ensi vuonna on taas meidän vuoro olla vieraita. Rapunälkä on onneksi hetkeksi selätetty!
Sunnuntai-illan ohjelmassa ainakin joku Agatha Christie -pätkä ja mukava asento sohvalla. Huomenna sitten taas virkeänä arkeen.
Se taisi olla meidän perheen ensimmäinen ihan oikea yhdessä vietetty juhannus. Kiitos siitä koronalle. Ja hyvä siitä tulikin, heittämällä paras mahdollinen.
Ruokapidot jäivät kuvaamatta, mutta laitoimme ystävän kanssa pöydän koreaksi varsin perinteisillä juhannusherkuilla. Oli munasalaattia, hölskykurkkuja, sillit, silakat ja muut kalat ja tietenkin uusia perunoita. Mansikkapavlovalla juhlistettiin myös yhden pienen pojan synttäreitä. Aatonaaton pyöräily veti sen verran väsyksi, että juhannussalot jäivät näpertämättä, mutta yöllä jaksoi taas jo kieputella seppeleitä. Paistettiin juhannusyönä myös lettuja ja nautittiin kesästä tavalla, jolla tällainen aamuihminen harvoin nauttii. Mietinkin, että rytmini on kääntynyt hieman kallelleen viime aikoina, kun iltaisin ei ole millään tohtinut käydä nukkumaan. Mutta ei se haittaa, kesä on nyt ja siitä pitää nauttia – myös öistä.
Juhannuspäivän iltana lähdettiin ajamaan myös juhannuksen toista satasta yöpyöräilyhenkeen. Tai no, olimme perillä puolen yön jälkeen, mutta olihan siinä oma taikansa. Ja jos kaikki maailma näyttää just nyt täydelliseltä ihan koko ajan, niin kyllä auringonlasku ja hiljaiset niityt lehmineen, hevosineen tai lampaineen ovat jotakin ihan maagista. Mä olen pyöräillessä tuntenut niin uskomatonta onnentunnetta siitä, että saan olla osa tätä ihan mielettömän kaunista maata ja etuoikeutettu saadessani ihailla sen parhaita puolia aivan läheltä. Mulla soi usein päässä jokin tunnelmaan tai tilanteeseen sopiva biisi, ja juhannuksen pyöräilyissä se oli ehdottomasti tämä:
Katso kukkaa jonka terälehdet
aamuun aukeaa.
Katso maata joka kimmeltävän
kastepeitteen saa.
Katso puuta josta linnun laulu
helkkyvästi soi.
Katso luontoa ja huomaa,
että luojan luomaa parantaa ei voi.
Jos torstaina ajettiinkin kovan liikenteen mukana, niin yöpyöräilyllä päästiin nauttimaan luonnon hiljaisuudesta. Ainoastaan rengasäänet ja linnunlaulu leikkasivat kesäyön hiljaisuutta. Ihan mieletön tunne. Tuli sellainen fiilis, että olisi pitänyt kameralla kuvata koko lenkki, jotta tästä pääsisi nauttimaan myös talven tultua. Yöpyöräily päättyi yhden tytön synttäriskumppaan, suklaaseen ja virkistävään pulahdukseen.
Juhannuksesta jäi ihana muisto. Juuri sellainen, kuin siitä joka vuosi pitäisi jäädä. Olo on myös niin totaalisen levännyt ja rentoutunut, että en edes muista koska olisin ollut näin hyvillä fiiliksillä. Tänään pyörä on saanut levätä tallissa, mutta mieli suunnittelee jo seuraavaa ajoa. Kesäyöhön ehkäpä, ne kun ovat pian taas jo ohi.
Voisin lyödä vaikka vetoa, että teidän kaikkien ruokakomerosta löytyy jotakin täällä meillä paikallisesti tuotettua. Ja jos nyt ei jostain syystä löydykään, niin ihan kohta löytyy. Tuo kuiva-ainekaapin perustuote on nimittäin Kolmen Konstin perunajauhot ja tänään laitetaan suut makeaksi fiilistellen ennakkoon jo pian lähestyvää äitienpäivää! Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Finnamylin kanssa.
Lapsuudessani meillä ei äitienpäiväksi juuri kakkuja leivottu. Äitienpäivä kuljettiin perinteisesti mummulasta toiseen, mutta yksi kakku on silti jäänyt mieleen. Se oli tummaan kääretorttupohjaan tehty nakukakku, joka täytettiin ajan hengen mukaan banaanilla (ja varmaan sekahedelmillä) ja koristeltiin kiivillä. Taisi olla sitä aikaa kun isosiskoni innostui leipomaan. Mieleen on jäänyt myös se kuinka pettynyt olin, kun kakku maistuikin kahville. En tiedä oliko se kostutettu kahvilla vai onko tämä vain joku häilyvä lapsuuden muistikuva, mutta hyvää se ei ollut. Pahoittelut, siskoseni!
Siinä vaiheessa kun minusta tuli äiti, oma äitini ilmoitti, että olemme jatkossakin tervetulleita viettämään äitienpäivää, mutta on ihan ok, jos haluan viettää sitä kotona perheeni kanssa. Niinpä äitienpäivää on vietetty meillä monella eri tavalla. Joskus mummulassa käydään jo ennakkoon, joskus on kokoonnuttu isolla porukalla ja joskus ollaan ihan vain kotona. Olen yleensä saanut itse päättää ja vastaavasti mies saa päättää miten haluaa kunakin vuonna juhlistaa isänpäivää. Reilu peli ja toimi meillä oikein hyvin. Muutama juttu kuitenkin kuuluu äitienpäivään ihan joka vuosi. Perinteisiin kuuluu onnittelulauluun herääminen, lasten askartelemat kortit tai lahjat, valkovuokot sekä tietenkin kakku! Kakku on joko minun itseni leipoma, lasten leipoma ja onpa miehenikin joskus etsinyt blogistani jonkin kakkureseptin kokeiltavakseen.
Mutta sitten niihin perunajauhoihin, joita oletan teidänkin jokaisen keittiöstä löytyvän. Omasta kaapistani löytyi kolmekin pakettia Finnamyl Kolmen Konstin perunajauhoja, kun on tullut joskus ostettua ihan vain varmuuden vuoksi uusi pakkaus. Loistava kiisselin ja kastikkeen suuruste on nimittäin mitä parhain jauho myös leipurille. Ja mikä parasta, tuttu ja sataprosenttisesti kotimainen tuote on myös täysin gluteeniton. Finnamylin tehdas sijaitsee täällä Kokemäellä on ja on yksi tärkeistä paikallisista työllistäjistä. Paitsi että tehdas itsessään työllistää, välillinen vaikutus on kuitenkin vieläkin suurempi. Täällä meillä ei nimittäin voi olla törmäämättä perunapeltoon. Itse lasken syksyn alkaneeksi aina siinä kohtaa kun keskustan molemmissa liikenneympyröissä näkyy kuormasta pudonneita perunoita. Tärkkelysperunan nosto ajoittuu syyskuun lopulle, joten siinäkin mielessä havaintoni pitää kutinsa. Unohdetaan siis ulkolaiset gluteenittomat jauhoseokset ja luotetaan nyt puhtaaseen kotimaiseen raaka-aineeseen. Perunaa tutumpaa juttua kun ei oikein voi keksiä.
Moni käyttää kääretorttutaikinassa vehnäjauhon lisäksi perunajauhoja taikinan rullattavuutta parantamaan. Perunajauhosta tehty kakku onkin paitsi ihanan kuohkeaa ja ilmavaa, myös erittäin pehmeää, eikä se murene käsiin kuten vehnäkakku. Itse teen torttutaikinan aina pelkästään perunajauhoista. Samalla taikinareseptillä syntyy myös mansikkakakku ja isommat synttärikakut. Gluteenittomuutta ei sitten tarvitsekaan erikseen miettiä. Tähän postaukseen rullasin kakun tummasta pohjasta, mutta yhtä hyvin perunajauho toimii myös vaalealle taikinalle, kun kaakaojauheen osuuden käyttää myös perunajauhoja. Unelmatortun tutun voikreemin korvasin tällä kertaa kuitenkin astetta raikkaammalla vadelmalla, sillä pakastimen kätköistä löytyi kuin löytyikin vielä yksi rasia viime kesän marjoja. Ja vaikka klassinen kääretorttu ei missään nimessä ole sellaisenaan arkinen tarjottava, päätin kuitenkin koristella tämän rullan kakkumaiseen tapaan. Säästä siis osa valkosuklaarouheesta ja parhaat vadelmat koristeluun!
Äitienpäivän rullattava vadelma-valkosuklaakakku:
Kakku-/torttupohja:
4 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1 dl perunajauhoja
(jos teet vaalean pohjan käytä 1 ½ dl perunajauhoja ja jätä kaakaojauhe pois)
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri paksuksi ja kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne siivilän läpi vaahtoon varovasti sekoittaen. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle.
Paista 200 asteessa n. 10 min (tai kunnes torttupohja kypsä)
Kumoa pohja sokerilla siroitetulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi. Anna pohjan jäähtyä ja tee täyte.
Täyte:
2 dl kuohu- tai vispikermaa
250 g maustettua rahkaa, esim. vanilja (tai maitorahkaa ja sokeria)
100 g valkosuklaata rouhittunan
4-5 dl vadelmia (jos käytät jäisiä vadelmia, voit hieman pienentää niitä)
Vatkaa kerma kulhossa vaahdoksi ja lisää valmiiseen vaahtoon rahka. Kaada mukaan valkosuklaarouhe ja vadelmat. Sekoita vielä huolella.
Levitä täyteseos jäähtyneelle kääretorttupohjalle ja kääri kakku rullalle. Anna kääretortun vetäytyä jääkaapissa leivinpaperiin käärittynä mieluiten pari tuntia ennen tarjoilua.
Koristelu:
2 dl kuohu- tai vispikermaa
valkosuklaarouhetta
vadelmia
marenkia
syötäviä kukkia
Voit halutessasi leikata tortun molemmista päistä pienen siivun, jotta reunat tulevat tasaisiksi. Päällystä kääretorttu kermavaahdolla. Voit levittää vaahdon tai pursottaa mielesi mukaiseksi. Lisää päälle marenkia. Jos käytät kaupan valmiita marenkeja, niitä kannattaa hieman rikkoa pienemmäksi muruksi, jotta kakku on helpompi leikata. Asettele päälle vielä vadelmat ja esimerkiksi orvokin kukat. Viimeistele kakku valkosuklaarouheella.
Yhtälailla voit kasata kakusta nakukakkumaisen kokonaiseen leikkaamalla kakkupohjan kahtia ja täyttämällä kerrosten välin täytteellä. Itse olen huomannut, että varsinkin lasten kanssa leipoessa juuri se rullaaminen on se hauskin juttu. Kääretorttu itsessään taipuu kuitenkin myös leivospaloiksi ja jokaisen siivun voi koristella erikseen. Blogin resepteistä löytyy myös mustikkainen Charlotte Russe. Rullalle kierretty kakku, nakukakku ja leivospalat ovat kuitenkin kaikki ihan sellaisenaan varsin yksinkertaisia valmistaa, joten mikäli koululaisissa on herännyt hillitön leipomisvimma tässä kotona vietetyn kevään aikana, kakkuhommat voi nakittaa myös jälkikasvulle.
No kippis, se olis viimein toukokuu! Kuukausista ihanin. Kesä on saapumassa, mutta kaikki paras on vielä edessä. Kesän perjantai, niin mulla on tapana toukokuusta ajatella.
Ostettiin jo Klaaran kanssa vähän kesäkukkiakin, ja piti niitä kasvarissa istutella, mutta hitto, mutta ulkona on kylmä. Kukat saavat vielä hetken odotella kuistin penkillä, jotta toukokuu ehtii tehdä taikojaan.
Vappu on ollut täällä ylenpalttista syömistä, just niin kuin kuuluukin. Ja sitten ihan vain ollaan ja huilataan. Nautitaan siitä kun ollaan kerrankin koko vappu ihan kokonaisena perheenä. Perintökristallit piti laittaa tuolle ihanalle perintötarjottimelle. Voisko juhlavampaa paria olla. Kuohari oli paikallisen alkon suositus, kun kysyin kuivaa juomaa. Ihan jees. Kuiva rosé cava. Minna Prikan suunnittelema pullo vaikutti myös ostopäätökseen. Mies tosin luuli, että se on joku alkoholiton lastenpulloa. Erityisen vapun kunniaksi Klaara sai valita astetta fiinimmät serpentiinit ja isomummu tarjosi vappupallot. Munkkeja on pari kerrosvadillista ja ihan kaikkia ei olla vielä saatu tuhottua. Mutta onhan tässä aikaa.
Tänään piti lähteä pyöräilemään, mutta kylmän kyydin sijaan taidan ihan vain nauttia kotona. Nauttikaa tekin. Hauskaa vappua!
Huhhuh. Joulukuun alussa alkanut juhlaputki on taas vihdoin saatettu suurimmalta osin päätöksiin. Talo oli eilen täynnä lapsia ja aikuisia, ja vaikka ystävät tulivat vielä illalla rääppiäisiin, ei tarjoiluista siltikään päästy eroon. Pitää siis pari päivää herkutella vielä. Salted caramel cheesecaken lisäksi pöytään pääsi mutakakku vaniljajäätelön kanssa ja minipavlovat, joista jälkimmäiset totaalisesti unohdin nostaa pöytään, ja niinpä juhlaväki oli pakotettava vielä jälkiruokakierrokselle. Lisäksi tein tuollaisen lohivoileipäkakun Pinterest-kuvasta inspiroituneena ja chorizo-sarvia. Lasten makuun pieniä pitsoja, riisi- ja perunapiirakoita kera munavoin, ja vihannestikkuja viinirypäleiden ja vesimelonilohkojen kanssa. Keksitarjotin, karkkia, sipsiä…
Leinikit, vahakukat, eukalyptus ja puuterinsävyiset neilikat yllättivät paikallisen kukkakaupan valikoimassa. Ja koska eilinen oli taas harmaa kuin mikä ja vettäkin satoi ihan mukavaan tahtiin, keittiön pesemättömät ikkunatkaan eivät häirinneet. Heitin vielä illalla pöytäliinan koneeseen ja levitin sen aamulla takaisin pöytään. Tänään onkin ollut mukava nauttia juhlien jälkeisestä tunnelmasta ja ottaa vähän rennommin. Areenassa oli taas yksi Isä Brown uusinta ja taidan seuraavaksi heittäytyä sohvalle sen pariin. Ehkä yksi pavlova seuranani. 🙂
Noin ylipäätään mä en ole koskaan pitänyt nimppareita suuressa arvossa, ja koska esikoisella synttärit ja nimpparit osuu peräkkäisille päiville, niitä on tullut myös harvemmin juhlittua. Mutta koska molemmat lapset on syntyneet talvella, mulla on jonkinlainen tarve aina jollakin tavalla juhlia Klaaran nimipäivää. Tuntuu ihanalle, että kesäänkin mahtuu ainakin yksi pieni juhlan aihe lasten myötä. Niinpä me juhlistettiin eilen illalla tosi pienellä porukalla Klaaraa ja leivottiin mustikkapiirakka ja päivänsankarin toiveesta tiikerikakku. Raidat väärinpäin – kuinkas muutenkaan. Jotenkin tuollainen arki päivän päälle kahvittelu on ihanaa kun illat on vielä valoisia ja omalla tavallaan pitkiä.
Ai niin. Pesin sunnuntaina ennen saunaa hiukseni, lampsin lauteille hoitava naamio, sekä pyyhe hiuksillani. Kieltäydyin myös kiusauksesta harjata ja föönata kuontaloni saunan jälkeen. Katsotaan kuinka käy. Nyt olo on melkolailla ysärimoppi, mutta se kai kuuluu asiaan. Jossain määrin kai näyttää hyvältäkin, kun äiti luuli eilen, että olen käynyt kampaajalla ja ottanut uusia raitoja. Se reissu on toki ollut tarkoitus tehdä, mutta nytpä pääsin tosi halvalla. Ei sillä, olen oikeasti superlaiska hiustenlaittaja, jopa vähän huithapeli. En oikeastaan käytä lainkaan muotoilutuotteita (lähinnä joskus ja joulua), ja fööni on ollut ystäväni lähinnä mukavuussyistä, koska pesen hiukseni iltaisin. Ikuisen ponnarin vaihdoin hainhampaaseen tai krotiiliklipsuun tai millä nimellä häntä nyt sitten kutsutaankin.
Voi olla, että musta ei tule koskaan kiharapäätä, mutta elokuun faniksi huomaan tulevani vuosi vuodelta vain enemmän. Hitsin pimpulat, mutta kunpa vaan voisi ajan pysäyttää just tähän. Kullankeltaisiin iltoihin ja kypsän viljan sävyihin. Oikeastaan vaikka nyt just tähän päivään. Tai no, mennään vielä viikko eteenpäin, niin ehtii daalioiden nuput aueta.
Ja hei, välihuomautuksena, että se kerran syöty pastakastike on poissa vaaleasta karvalankamatosta! Vanish, hävinnyt kadonnut häipynyt – you name it! Että ei tarvitse sitten ostaa uutta mattoakaan. 😀
Eilisen fiiliksistä huolimatta, kivaa tätä päivää! Mä taidan suunnata taas illalla lauteille hoitoaineet päässä.
Eilen oli taas hyvä syy kaivaa kaikki kivat tarjoiluastiat esiin ja levittää pöytään kunnon liina. Meidän keittiössä juhlittiin nimittäin kesää jo perinteeksi muodostuneella tavalla ja 15 naisen voimin. Jokainen tuo jotakin periaatteella saatiin taas pöytä koreaksi ja jokaisen juhlijan maha ääriään myöden täyteen. Porukalla kun katetaan ruoka tarjolle ja huolehditaan vielä tiskeistäkin yhteisvoimin, niin kemut eivät rasita ketään liiaksi. Ja kaikin puolin tämä on juurikin sellaista juhlimista, josta nautin. Tykkään nimitttäin laittaa ja valmistella oikein kovasti, mutta tiettyyn pisteeseen asti vain. Kun tavallaan jokainen osallistuja on myös juhlien järjestäjä, jää jokaiselle myös aikaa olla ja nauttia hyvästä seurasta.
Nyt tuntuu vallan hassulta, että on oikeasti vasta lauantai, kun voisi ihan hyvin olla vaikka sunnuntai. Mutta kiva näin, sillä tänään saa vielä nautiskella kodista vähän juhlavammassa asussa (pöytäliinakin liki puhdas tämän naisväen jäljiltä!!!) ja antaa tuon naurulatauksen vaikuttaa ihan kunnolla joka solussa. Vähän haikein mielin tosin nyt vain täytyy sulloa taas astiat kaappeihin, mutta onneksi juhlia voi useamminkin! Ei se “aina on syytä juhlaan” ole mikään turha klisee!
Meidän keittiön lattia vaatisi kipeästi uutta maalia, ja olin kunnianhimoisesti ajatellut maalata sen ennen näitä juhlia, mutta niin vain sekin idea kuoli omaan mahdottomuuteensa. Viimeisen viikon aikana olen tuntenut olevani oikein äärimmäisen huono bloggaaja, kun blogi on saanut uutta sisältöä niin kovin verkkaisaan tahtiin. Lomailevat lapset asettavat kuitenkin omanlaisensa haasteen tietokoneella istumiseen, mutta ehkä tämä tästä. Ensi viikolla ollaan taas jo paremmin uudessa rytmissä. Mutta hei, uudet matot sentään saatiin lattiaan ennen juhlia. Nuo Ikean Lohalseja edeltävät matot (Ikean aikaisemmat juuttimatot) kun kuluivat meillä jo paikoitellen ihan puhki saakka, tuo ehjät matot jo osaltaan kivasti ryhtiä keittiöön.
Mutta nyt kesäillasta nauttimaan. Keli on taas vähän lämpimämpi, ja pionipenkki huuttaa armottomasti vettä. Ihanaa viikonloppua myös teille! ♡
Me mennään illaksi ystäville grillailemaan ja juhlistamaan vappu. Sitä ennen pitäisi vielä käydä kaupassa, ja tehdä valkosipulimajoneesi bataattiranskisten kaveriksi. Laskin, että mikäli miehet hoitavat grillauksen, ja me naisväki saadaan pysyä sisällä, vappua voi juhlistaa hameessa. En nimittäin tahdo tulla kipeäksi, kun tuo viheliäs flunssa on kiertänyt meillä itseäni lukuunottamatta jo kaikki. Klaara kaivoi jo aamulla tyllihameen ja yksisarvisnaamionsa esiin, joten vappuasu on siltäkin osin päätetty.
Täällä koululaisilla oli ihan tavallinen koulupäivä, tai ei tavallinen, mutta koulua kuitenkin. Klaaran kanssa pidettiin kuitenkin vapaapäivä, mikä oli oikeastaan ihan hyvä idea. Lauantaipäivästä tuli melkoisen pitkä, kun kävimme onnittelemassa 10-vuotiasta siskontyttöä, ja eilinen päivä vierähti jumppaesityksissa ja niiden harjoituksissa. Tänään on sitten tehty vähän kotitöitä ja yritetty ladata akkuja, jotta jaksettaisiin illalla valvoa perus kahdeksaa tai yhdeksää pidempään. Ja tietysti lapsi joka nukkuu tavallisesti päikkäreitä, ei tahdo nyt millään ummistaa silmiään. 🙂
Kuvissa myös eilen Lidlistä matkaan napattu jättimarketta, jollaisen ostin myös vuosi sitten. Vaikka silloinkin pidin kukkaa ruukussa kuistilla hyvän tovin ennen ulos istuttamista, tuo oli ehdottomasti meidän pihan komein kesäkukka ja jaksoi kukkia ihan pakkasiin asti. Ja siitäkin huolimatta, että se oli koko kesän ihan taivasalla. Toki joitakin nuppuja välillä kuivui, mutta poistin ne ja kaikki kuoleet kukat ahkerasti, ja se maksoi vaivan. Nyt tietenkin kun tässä kehun, saan varmaan tapettua tuon kukan ennen ulos siirtämistä! 😀 Tästä postauksesta näette, miten suuri tuo marketta oli syksyllä. Se oli oikeasti tosi jätti!
Mutta nyt sinne kauppaan! Iloista ja hauskaa vappua. ♡♡♡
Pääsiäinen kolkuttelee jo ovelle, ja kuten tiedätte, olen joulun ohessa myös pääsiäisihminen. Oikeastaan vuosi vuodelta tykkään pääsiäisestä yhä enemmän, ja siihen ei vähinten vaikuta se, että pääsiäinen on usein paljon rennompi juhla kuin joulu. Ei lahjastressiä ja kiveen hakattuja perinteitä (joista jälkimmäisistä kyllä joulussa juurikin tykkään), vaan enemmänkin sellainen hengähdystauko arjen keskellä. Tässä kohtaa vuotta alan myöskin yleensä jo toipumaan joulukuun alussa alkaneesta juhlaputkesta, joka käsittää itse joulun lisäksi myös molempien lasten syntymäpäivät. On siis taas ihan kiva miettiä ruokia, koristeita ja kattauksia!
Tänään pääsin fiilistelemään pääsiäisen kattauksia yhteistyössä Hempean kanssa. Muistatte ehkä, kun kirjoitin teille kuukausi sitten Hempean hamppuvuodevaatteista, ja kyse on siis jälleen kotimaisesta käsityöstä ja ekologisesta hampusta. Tuon helmikuun jälkeen olen oppinut, että hamppukangas todellakin vain paranee pesussa, ja tällä kertaa aloitin kattauksen tekemisen pesemällä kaikki tekstiilit. Hempean Hamppu ei juuri silitysrautaa kaipaa, vaan se hampun luonnollinen, vähän raffi pinta, saa jäädä ihan reilusti esille. Koska kankaissa ei ole käytetty mitän kemiallisia tärkkäysaineita ja se on paksua, mutta kuitenkin älyttömän pehmeää, ei kankaat myöskään juuri rypisty pesussa. Itse asiassa lakanat ovat pesun jäljiltä huomattavasti sileämmät kuin useimmat pellavalakanat uuvuttavan silityssession jälkeen.
Pääsiäisen kattaus (kuten tietysti joulunkin) on helppo koristella juhlavaksi erilaisin kausikoristein. Itse tykkään tehdä tätä jo ihan siitäkin syystä, että meillä ei ole mitään erillisiä pyhäastoita, vaan käytämme samoja keittiötarvikkeita aina. En kaipaa kaappeihin mitään turhaa, ja olen todennut, että kun astiat ovat arkenakin kauniita, ruokailuun tulee aina kiva fiilis. Juhlaa on sitten kiva korostaa kaikella sillä, mitä arkena ei viitsi tai ehdi toteuttaa. Nyt testailin kattaukseen eri värisiä sulkakoristeita, munankuoriin piilotettuja helmililjan sipuleita ja perinteistä (useimmiten käyttämäni koriste) rosmariinin oksaa. Tykkäsin ihan jokaisesta, joskin suloiset munankuoret nousivat suosikikseni!
Olen ennenkin kirjoittanut, että meidän keittiön pöytään on ollut mahdotonta löytää sopivaa pöytäliina. Paitsi että pöytä on normaalia leveämpi, pöytäliinalla tulisi olla pituutta yli 3,5 metriä. Pöytäliina isoon pöytään on siis ollut ongelma, johon luulin jääväni ilman ratkaisua. Tähän asti meillä onkin peitetty pöytä kolmella erillisellä liinalla, jotka olen asettanut pöydälle poikittain, mutta nyt, ensimmäistä kertaa koskaan, meidän pöydällä on täyspitkä pöytäliina!!! Sain valita Hempean väreistä mieluisimman, ja omaan silmääni tämä värjäämätön hamppu on ehdottomasti kaunein. Koska värjäämätön kangas on nimensä mukaan värjäämätöntä, hammpukankaan sävyerot vaihtelevat erittäin. Tämä Maares pöytäliina onkin pikkuisen vaaleampi kuin makuuhuoneen Nangu pussilakanat.
Lautasliinoina kattauksessa toimivat pienet Aivi pyyhkeet.
Kaikki Hempean tuotteet ovat 100 % hamppua. Hempean hamppu on ekologinen materiaali, jonka kasvatuksessa ei käytetä keinokastelua, lannotteita tai torjunta-aineita. Kuidun valmistus kankaaksi tapahtuu mekaanisesti ilman haitallisia kemikaaleja, myös kankaan värjäyksessä käytetään vain turvallisia, GOTS-sertifioituja värejä. Beige hamppukangas tosin on värjäämätöntä hamppua ja sen sävy, kuten jo tuolla yllä kirjoitinkin, voi hieman vaihdella kasvuolosuhteiden mukaan.
Meillä mies oli sitä mieltä, että missään muissa lakanoissa ei enää kannata hamppulakanoiden jälkeen nukkua. Itse innostun helppohoitoisuuden vuoksi myös näistä keittiötekstiileistä, sillä kuten varmasti kaikissa lapsiperheissä, pöydälle levitetty liina on jo tuomittu pestäväksi. 😀
Yrttejä, sulkia vai munankuoria? Miten teillä koristellaan pääsiäsipöytää? Jakakaa ihmeessä omat ideanne pääsiäispöydän kattaukseen!
Meillä harjoitellaan tänään pääsiäisen vastaanottamista. Sääli kai se olisi jättää kaunis kattaus käyttämättä!