Voihan kikkuratytöt ja curly girlit sentään, miten kuivaksi voi ihmisen hiukset mennä! Frisyyri muistuttaa enemmänkin jouhta, sellaista paksua kuivaa ja karheaa. Ja takkuista. Pesun (tai ruhtinaallisen hoidon) jälkeen hiukset asettuvat luonnollisille laineilleen ja ovat päivän verran jopa pehmeät. Sitten vuorossa onkin tällainen hamppupallo. Ei kiva. Joskaan nyt ei maailmanloppu, sillä noin niin kuin päälle päin katsottuna mun hiukset eivät juurikaan taida tämän ihmeellisemmälle kampaukselle taipua. Enkä mä nyt viikossa odottanutkaan ihmeellistä tulosta, mutta tämä kuivuminen tuli jonkinlaisena yllärinä. Mutta no, voiko vuosia raidoilla vaalennetun hiuksen nyt olettaakaan olevan ihan priimaa. Eipä kai. Tänään vuorossa avokadohoitoa, ainakin kuulostaa paremmalta kuin tavanomainen hiustenpesu. :)

Mä tosiaankin kävin sunnuntaina kirppiksellä ja laitoinkin instaan mun löytöjä. Se on hassu juttu, mutta olen jo aikoja sitten jotenkin luopunut toivosta hyvien astialöytöjen ja varsinkin aterinlöytöjen osalta. Tuntuu, että kaikessa on niin suolaiset hinnat, ettei tällaisen pienen budjetin kirppistelijän kannatta vaivautua. (Siitä mun kirppisfilosofiasta ja pienestä budjetista kirjoitin ennemmän Romuja ja vanhoja aarteita -postaukseen.) Koska astialöydöt ovat olleet viime aikoina kovin köykäisiä, ajattelin sunnuntaina käydä varmistamassa, ettei vaan kukaan olisi myymässä taas kivoja tuoleja, tai miksei muitakin huonekaluja, pilkkahintaan, kuten maaliskuussa. Jos tuolloinen kirppiskierros oli hyvä, niin täytynee sanoa, ettei sunnuntain saalis jäänyt huonommaksi. Tällä kertaa mukaan tarttui kasa Arabian fasaani-lautasia, yksi maisemalautanen ja yksi vati, jonka kuviointi viittaa vahvasti Royal Copenhageniin, mutta lienee silti olevan jonkinlainen kopio. Vaikkakin hieno just sellaisenaan – oli mitä oli. Lisäksi kasa alpakkaisia aterimia, puristekristallimaljakko ja keittiötarvikkeita lähinnä kuvausrekvisiitaksi.

Sunnuntain leftoversit oli siis melko juhlallista nauttia maanantain lounaaksi uudelta lautaselta ja uusilla ruokailuvälineillä. Lautasella mieheni spesiaali, eli kasviksia uunissa. Tuossa on kesäkurpitsaa, kirsikkatomaatteja, valkosipulia, paprikaa, munakoisoa ja kesältä jääkaappin jäänyttä, suojakaasuun pakattua maissia. Niin ja oliiviöljyä, yrttejä ja suolaa. :)

Leikkasin tänään ulkoa myös tuollaisen vaatimattoman tiistaipuskan. Voi olispa aina daalioita!!! Mä rakastan noita kukkia ja voisin täyttää koko kodin daaliamaljakoilla. Pienillä ja suurilla – ympäri vuoden. Tai jos edes pari oksaa joka tiistai. Silläkin pärjäisi.

Vastaleikattu nurtsi toi muuten tänään sellaisen kesäntuoksun taas takaisin. Puutarhahaahuilusta on tullut pidettyä sateiden saavuttua vähän taukoa, mutta tänään aion taas nauttia siitäkin. Toki väistämättä katse jo seuraavassa kesässä.

Kivaa iltaa! ♡

Siitä huolimatta, että blogi kesäkuussa päivittyikin, musta tuntuu, että olen ollut jossakin määrin poissa. Kuulumiset ovat enemmänkin olleet puutarhan kuulumisia, ei niinkään omiani. Tajusin tämän tänä aamuna lenkillä, ja hetken soimasinkin itseäni, että miten tässä joka kesä käykin näin. Mutta sitten totesin, että ehkä eräänlainen someloma on bloggaajallekin tarpeen, itse olen selvästi sellaisen tarpeessa aina kesän tultua. Sen lisäksi, etten ole itse jaksanut jakaa arkea tai oikein muutakaan omaa ajatuksenvirtaa, en ole oikein jaksanut seurata muidenkaan tekemisiä sosiaalisen median kautta. Mutta ähky on kai jossain määrin selätetty, ja siitä kiitos kesäkuulla.

Mutta mitä sitten ihan oikeasti kuuluu. No hyväähän tässä. Tänään vietiin esikoinen linja-autoon ja vannotettiin kuskia, että ennen Kamppia ei sitten päästä poikaa ulos. Siellä vastassa oli serkkutyttö ja siskoni puoliso. Tänään mennään ihailemaan ystävien uutukaista keittiötä, huomenna olisi edessä fillarireissu ja viikonloppukin on ahdettu täyteen kaikkea ohjelmaa. Puutarhatöiden lisäksi kesään on kuulunut tietenkin kirjat, ja olen jopa kehittänyt pienen stressin, että miten kaikki uutuudet saa mitenkään imaistua kesän aikana. Toisaalta ihana tunne, sillä vihaan sitä fiilistä, kun kirja on lopuillaan, eikä tiedä, mihin seuraavaksi tarttuisi. Jalkapallo jäi tämän kesän osalta, mutta pyöräily, juoksu ja kuntosali on kivoja. Nautin kun saan liikkua aamulla ennen lasten heräämistä. Ja sitten suihkun raikkaana ja toisen kahvikupillisen jälkeen on henkisesti ja fyysisesti valmis uuteen päivään. Ja vaikka heräänkin aikaisin ja kello soittaa miltei joka aamu kuuden jälkeen, olen kuitenkin kuunnellut omaa jaksamista ja jäänyt myös sänkyyn jos siltä on tuntunut.

Olen myös tänä kesänä ollut sellainen somen suvustaseuraaja. Olen kuunnellut sivukorvalla ja välillä vähän tarkemminkin nuorten tubettajamiesten juttuja, ja enpä voi muuta sanoa, kuin että ihan mielettömän hienoja roolimalleja tuolla tubessa. Siis oikeasti! Järkevää ja vastuullista jutustelua, tosin myös ihan hauskaa ja turhanpäiväistäkin pölinää, kuten kuuluukin. Jokseenkin olen osannut luottaa siihen, että lapseni seuraa hyviä tyyppejä (onhan nuo Ronit ja kaverit esillä muutenkin), mutta olen saanut kesän aikana vielä vahvistuksen ajatukselleni. Toisin sanoen olen ehkä ajan kanssa sukeltanut oman lapseni ajatusmaailmaan ja yrittänyt oivaltaa tämän hetken nuorison mieltymyksiä. Vaikka lapset hankkiikin nuorena, niin kyllä sitä silti onnistuu vain tipahtamaan kehityksen kelkasta ja radiohititkin kuulostaa ihan oudolta. Kyllä, mä olen 35-vuotiaana niin keski-ikäinen kuin vain voi olla! :D

Tuon pienemmän kanssa olen koittanut opetella lukemista. Alun konsonantit tuottavat edelleen vaikeutta, mutta edistystäkin on tullut. Ja eipä tuo lukemisen oppiminen nyt mikään tämän kesän juttu ole. Mutta kun se on alkanut kiinnostamaan, niin mikäs siinä.

Mulla on myös tapana lykätä kesään kaikkea, mikä muuten ei nappaa. Ja tähän listaan kuuluu kaappien siivous ja monta muuta ärsyttävää asiaa, jotka kuitenkin helpottavat arkea. Vaatehuone on nyt selätetty, enää olisi keittiön kaapit, lasten vaate-, romu- ja lelukaapit. Mutta hei, olen hankkinut kesän aikana neljät rintsikat. Liivien ostaminen on jotain erityisen vastenmielistä,  mutta nyt on yksi hyvä malli mustana, puuterisena ja valkoisena. Ja uudet juoksuliivit. Äärimmäisen loistava suoritus!

Sisustuspuolella ei ole kauheasti tapahtunut, mutta olen innostunut taas Pinterestin käytöstä ja luonut itselleni tarpeen jonkinlaisesta taulu- tai valokuvakollaasista pianohuoneen seinään. Niin ja toteutin (lue: toteututin miehellä) esikoisen huoneeseen yhden kattoon kiinnitetyn DIY vaaterekin. Voinen laittaa siitäkin jossain kohtaa kuvan.

Mitäs vielä? No olen käynyt kampaajalla. Ja eilen kävin jalkahoidossa ja lupasin itselleni, että lopun kesää rasvaan jalkojani päivittäin. Kampaamoreissun lopputulos oli ehkä vähän turhan harmaa, mutta sekoitin kotona hoitoaineeseen kurkumaa ja harmaat saivat kyytiä. Näppärää! Olen myös tullut siihen tulokseen, että vaatehuoneestani puuttuu yhdet kunnon culottes-housut. Sellaiset Suomen kesään sopivat, vähän pidemmät pöksyt.

Mutta sen lisäksi, että kesään on kuulunut paljon muutakin kuin vain puutarhaa ja kukkia, tykkään niistäkin edelleen kesässä ehkä eniten. Mutta rehellisesti sanottuna on minun kesääni jo mahtunut niitäkin päiviä kun ei ole jaksanut puutarhajutuista innostua tai kerätä kukkia maljakkoon. Ei elämä aina yhtä auringonpaistetta ole, ei edes kesällä. Mutta niinhän sen kuuluukin olla. Että joskus vaan ei nappaa yhtään mikään, ja olen onneksi siinä onnellisessa asemassa, että noina päivinä olen saanut hautautua ihan vain sohvan nurkkaan tekemättä mitään.

Että sellaista tänne. Talviturkkikin on yhä heittämättä, mutta niin kauan kuin tuo kylmä tuuli riepottelee, ei ole aikomuskaan kastautua. Helteitä odotellessa. :D

Mutta mitäs teille?