talvi tuli, talvi meni

22.11.2020

Lumesta ei ole enää tietoakaan, ja vaikka varastossa odottelee muutama pari erittäin vähän käytettyjä suksia, voisin tyytyä edes pieneen kuuraan ja hentoon lumivilttiin. En vaadi hankia korkeita nietoksia, mutta kevyt valkoinen puuterikerros tekisi tosiaan ihmeitä. Se antaisi valoa ja raikkautta. Puhtautta ehkä ennen kaikkea. Mutta ei auta kuin odottaa lumen uutta tulemista.

Meillä oli eilen siivouspäivä ja samalla nosteltiin hiukan joulua esiin. Tyttöjenpäivä, koska miesväki oli reissussa ja saatiinkin aikaan vaikka mitä. Nyt melkein joka ikkunassa on pieni pala joulua ja valoa, ja koti vaihtoi heti tunnelmaa. Tänään käytiin ystävillä juomassa päiväkahvit ja samalla nautittiin vuoden ekat joulutortut. Nekin on muuten sellaisia, joita olen vasta viime vuosina oppinut syömään. Joskus en voinut sietää ylipäätään mitään voi- ta lehtitaikinaan viittaavaa.

Tänään viikonloppu jatkuu perinteisellä pyykinpesulla, mutta ohjelmassa on myös ensimmäiset piparitalkoot. Kaiken harmauden keskellä joulufiilis syntyy melkein väkisin. Kukapa nyt ei haluaisi piristää pimeää vuodenaikaa.

Vaikka piparintuoksu on aivan mahtava, niin pakko huikata myös tuo meripihkan ja tonkapavun yhdistelmä. Ai että, mutta rakastan tuota mun pari viikkoa vanhaa Klintan huonetuoksua. Voisin uida siinä, niin mielettömän ihana tuoksu se on. Ja vaikka tykkään myös tuoksukynttilöistä, tuo liekitön versio on niin kiva, kun se tervehtii eteisessä heti kotiin tullessa. Ja taklaa muuten tosi kivasti eteisen ”muita tuoksuja”. Nimimerkillä teinipojan äiti. :D


ihan tavallinen

15.11.2020

Kamelinselkä on katkaistu ja vuoden harmain päivä on takana. Näin ainakin toivon. Perjantai-ilta meni juhliessa japanilaisittain ystäväporukalla ja eilinen täyttyi harmauden sijaan vaaleanpunaisesta kun juhlittiin 2-vuotiasta kummityttöä. Tänäänkään en ajatellut antaa harmaille ajatuksille kovinkaan suurta jalansijaa, päinvastoin, harmaus saa ihan luvan kanssa luoda hyggefiilistä sunnuntain ylle.

Olen jo tovin kiemurrellut sen kanssa, että mulla ei oikein ole teille mitään ihmeellistä kerrottavaa. Elämä, arki ja viikot jurnuttavat tasaista tahtia. Päivät täyttyvät työstä, lasten harrastuksista, pyykinpesusta ja kaikesta muusta ihan tosi tavallisesta. Joskaan elämäni nyt ei ole koskaan mitään kovinkaan erikoista ollut, mutta kun ei ole tarkoitus muuttaa, remontoida, rakentaa, erota tai lisääntyä, ne sellaiset kuumat perunat jäävät väkisinkin elämättä ja jakamatta. Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikein mielissäni siitä, että mitään noista edellämainituista ei ole tällä haavaa tiedossa. Elämä on hyvää just näin. Sellaista, mistä olen haaveillut. Mutta se on tasaista ja ihan tavallista. Ei niinkään otsikoiksi taipuvaa.

Vein perjantaina illan emännälle amarylliksiä ja eukalyptuksia ja pakkohan niitä oli saada myös omaan maljakkoon. Vaikka edelleenkään ei varsinaisesti jouluta, rakastan joulunajan kukkia. Erityisesti näitä lohenpunaisia sävyjä. Ajattelin, että näiden myötä myös se joulufiiliskin voisi löytyä sieltä jostain mielen perukoilta. Ja hei, olen sentään hankkinut jo kaksi joululahjaa ja yhden pikkujoululahjan! Että onhan tässä jo oikea suunta!

Lapset ovat olleet tänään aktiivisina pelireissulla ja tanssiesityksissä. Ajattelin helliä koko porukkaa pannari-iltapalalla. Se on sitä sellaista sunnuntai-illan luksusta tällaisessa ihan tavallisessa elämässä.

Suloista iltaa ja ihanaa uutta viikkoa 💕