Vahinkoja sattuu!

05.12.2021

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Lotus Emilia


Mulla oli lapsena (ja oikeastaan vähän isompanakin) ikävä taipumus kaataa ruokapöydässä juomalasini. Lapsena kun juomalasissa oli maitoa, tilanne tietenkin aiheutti aina jonkinlaista isompaa siivoamista. Muistan vielä lapsuudenkodissamme, kun ruokapöydän keskellä oli sellainen näppärä rako, josta maito pääsi aina valumaan lattialle. Sittemmin ruokajuoma vaihtui vedeksi, mutta jotenkin kyynärääni onnistui aina sohaisemaan juomalasin kumoon. Jossain kohtaa pääsin eroon kiusalliseksi muuttuneesta tavastani, mutta äitiyden myötä olen toisaalta saanut kokeilla sitä vastakkaisessa joukkueessa pelaamista. Vaikka aina ei ehkä koe olevansa kummoinenkaan äiti, niin tämän asian suhteen voinen taputella itseäni olkapäälle. Minä en nimittäin ole polttanut päreitäni ja pinnaani, vaikka maidot, vedet, mehut ja kaakaot ovat valuneet iloisesti pitkin keittiön pöytiä ja lattioita useammankin kerran. Vahinkoja sattuu, ja se onkin jo meidän lapsienkin automaattinen toteamus, kun juomalasi yks kaks kaatuu kumoon.

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä @lotuspehmopaperit kanssa

Jotta voi oppia, pitää aina harjoitella ja harjoitteluun kuuluu myös epäonnistuminen. Keittiöhommissa harjoittelu tuottaa yleensä sotkua, mutta eihän ne hommat aina ihan putkeen mene meillä aikuisillakaan. Olisi siis suora vääryys olettaa, että lasten pitäisi voida kokeilla ja opetella ilman että mistään syntyy ikäviä jälkiä. Äidilläni on ollut aina tapana sanoa, että kun pöytäliinan levittää pöydälle, se on tavallaan jo menossa pyykkiin. Tämä sama ajatusmaailma toistuu hauskasti Lotus Emilian Muumi -aiheisessa talouspaperissa Niin ihanaa kuin mehun tehtailu onkin, paperin kuvio on jo valmiiksi nimetty Siivouspäiväksi. Muumimaisen rentoon ajattelutapaan kiteytyy loistavasti se, että kun tehdään, syntyy kyllä sotkua, mutta vakavaa se ei ole. Jos mehut jäisivät tekemättä ja pullottamatta pelkän sotkun pelossa, elämä olisi melkoisen mautonta tai tässä tapauksessa mehutonta. Samaa viisautta voi toki soveltaa moneen muuhunkin asiaan ja tekemiseen.

Lotus Emilia Design Muumi talouspaperin kuvitus rikkoo myös käsityksiämme siivouspäivästä. Voiko Siivouspäivä olla mukavia mehuhetkiä, vai pitääkö aina puurtaa hampaat irvessä. Myönnän, että itsekin joskus kompastun sinne raivosiivoamisen puolelle ja marttyyrin viittaani heilutellen komppaan sängynaluset ja vihon viimeisetkin nurkat. Elämä on kuitenkin opettanut, että parhaat tulokset syntyvät yleensä hyvässä hengessä, yhdessä tekemällä ja muita motivoiden. Toisin sanoen, siivouspäivän maineelle voisi ja olisi ehkä syytäkin tehdä jotakin. Onneksi Muumilaakson väen omalaatuinen tapa tarkastella maailmaa tarjoaa meille muillekin syvällisiä oivalluksia elämästä. 

Olen viime aikoina alkanut kiinnittämään huomiota myös siihen, miten puhun itse itselleni. Jos lasten kohdalla osaankin ottaa sattumukset ja sotkut vain pieninä vahinkoina, itseni kohdalla olen huomannut olevani melko lailla armottomampi. Ensin puhui vain ääni ajatuksissani, mutta jossain kohtaa havahduin siihen, että sätin itseäni jo ihan ääneen. “Hienoa, Emilia. Sössit sitten tämänkin!” tai No niin, pieleen meni tämäkin!” Kukapa haluaisi kuulla moista epäonnistuttuaan tai vahingon sattuessa. Ei varmasti kukaan! Siitä huolimatta tämä oli äänensävy, jolla sätin itseäni välillä useammankin kerran päivässä. Turhista asioista, kuten läikkyneestä kahvista tai yli kastellusta kukkaruukusta. Myöhemmin olen tullut ajatelleeksi, että kyseisiin tilanteisiin olisi riittänyt pelkkä “Oho!” tai “Hups!”

Muumit ovat jo vuosia olleet osa Suomalaisten koteja. Leikeissä, saduissa, astioissa ja monessa muussa. Nykyisin myös varsin arkisissa asioissa, kuten Lotus Emilian talouspaperissa. Ei kuitenkaan ole mitään sellaista paikkaa, jossa Muumien filosofiasta ei olisi hyötyä. Vähiten turhaa se on juuri silloin kun elämässä ja arjessa tapahtuu oho ja hups!

Lotus Emilia Design Muumi on Suomessa valmistettu vahva ja imukykyinen talouspaperi. Muumikuosi on tarkoitettu kaikille meille niin onnistumisen kuin epäonnistumisenkin hetkiin. Se on talouspaperi elämisen jälkiin, siivouspäiviin ja juhlahetkiin. Muistutus niin isoille kuin pienillekin, että roiskeet ja tahrat kuuluvat elämään, eikä niiden vuoksi kannata pahoittaa omaa tai muidenkaan mieltä!


Missä olit tänään?

10.8.2021

Kaupallinen yhteistyöTelia


Elokuu tarkoittaa koulujen alkamista ja samaan aikaan monissa lapsiperheissä opetellaan puhelimen käyttöä. Veikkaanpa myös, että lapsen ensimmäinen oma puhelin taitaa nykyään jo melko varmasti olla älypuhelin. Meille numeroita veivanneilla ja puhelimen kiemuraista johtoa sormissa kieputtaneille vanhemmille tilanne on täysin uusi. Netin ja digimaailman uhat ja mahdollisuudet ovat asioita, joiden opettelusta lapsena meillä ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta ja samalla kun opetamme lapsellemme turvallista digikäyttäytymistä, joudumme myös itse opettelemaan ja pohtimaan asiaa ihan uudesta näkökulmasta.
Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Telian kanssa.

Ohjeita ja vinkkejä löytyy etsimällä varmasti paljonkin, mutta mitkä asiat ovat tärkeitä, mitkä ovat lapsen oikeudet ja mitkä aikuisen vastuut. Telian digitaalinen vanhemmuuspakkaus kokoaa yhteen neuvot ja niksit niin parempaan digiarkeen kuin lasten turvalliseen digitekemiseen. Ohjeistukset on laadittu yhteistyössä Pelastakaa Lasten kanssa.

Vaikka digivanhemmuus onkin asia, johon emme ole saaneet oppia tai roolimallia omilta vanhemmiltamme, voi joitakin vanhoja neuvoja muuttaa myös digiaikaan sopivaksi. Missä olit tänään? –kääntyy yhtä lailla nykyaikaan ja digitekemiseen. Yhteiset ateriat ja illan rauhalliset hetket ovat sitä varten, että lapselta kysellään päivän kuulumisia. Siinä, missä kysellään mitä koulussa oli ruuaksi ja miten harrastukset sujuivat, on ihan yhtä tärkeää kysellä myös, missä lapsi on viettänyt aikaansa digitaalisesti. Kun vuoropuhelu ja aito välittäminen ovat osa arkea, avoimuutta ja luottamusta on helpompaa ylläpitää myös digiarjessa. Ole aidosti kiinnostunut siitä, missä lapsesi viettää aikaa ja kenen kanssa. Myös digitaalisesti.
Missä olit tänään? -muistutuksen voit myös ladata helposti Telian sivuilta.  Tee pienestä kysymyksestä tärkeä tapa.

Tottahan se on, että puhelimet helpottavat arkea. Oma napanuorani venyy ja paukkuu tänä syksynä, kun Klaara alkaa kulkemaan pyörällä koulussa. Vaikka saimmekin hyvän matkaa kevyenliikenteenväylää koulutielle, huoli on kova. Kuten esikoisenkin kanssa aikoinaan, myös nyt käyttöön otetaan kuittaus koulun pihasta. Näin voin huokaista helpotuksesta, kun tiedän, että pieni pyöräilijä on päässyt turvallisesti perille.

Puhelimen avulla on myös helppo muistutella iltapäivän ja illan aikatauluista. Mitä välipalaa löytyy ja mistä, koska pitää olla valmiina lähtemään harrastuksiin? Puhelimen avulla voi toisaalta myös huikata tiskikoneen tyhjentämisestä, puhtaiden pyykkien viikkaamisesta tai oman huoneen siivouksesta. Iltapäivän videopuhelu mummulle, kaverin kanssa askartelu videopuhelun välityksellä ja äänikirjan kuuntelu ovat kaikki tosi kivoja ja positiivisia juttua, mutta vaikka hyödyt ovatkin suuret, samaan aikaan pitää tanssia nuoralla myös vaarojen ja haittatekijöiden kanssa.

Me vanhemmat toimimme esimerkkinä.
Kuinka helppoa onkin unohtaa, että se oma toiminta heijastuu myös lapsille. Jos puhelimen jatkuva selailu on osa omaa vapaa-aikaasi, voi olla melko vaikeaa perustella lapselle sitä, ettei puhelinta saa käyttää jatkuvasti. Toisaalta monelle aikuiselle puhelin on osa työtä ja työasioita tulee hoidettua joskus hoidettua pitkin iltaakin. Yhteiset pelisäännöt ovat kuitenkin mahdollista luoda, mikäli asioista keskustellaan avoimesti. Jos toisaalta huijaat kaiken surffailun olevan ”työjuttua” voi olla aika kohtuutonta vaatia lapselta rehellisyyttä. Niinpä. Tunnen itsekin piston sydämessäni!

Lapsella on oikeutensa ja meillä vanhemmilla vastuumme. Veikkaanpa että suurin osa meistä vanhemmista pohtii turvallisuutta ja netin vaaroja ehkä kaikkein eniten, kun kyseessä on yhdistelmä lapset ja puhelin. On asioita, jotka tuntuvat miltei liian kamalilta pelätä, mutta vanhempana ei kai voi työntää päätään pensaaseen. Niinpä olen katsonut tärkeäksi puhua lasten kanssa paitsi vaaranpaikoista myös yksityisyydestä. Mikä tärkeintä, digiasioissa on luotava lapsen kanssa toimiva keskusteluyhteys! Jos lapsi kohtaa netissä jotakin pahaa ja inhottavaa, on tärkeää, että siitä uskaltaa ja voi puhu aikuiselle. Yhdenkään lapsen ei pitäisi jäädä yksin sellaisten asioiden kanssa. Kun päivittäisiin rutiineihin kuuluu Missä olit tänään -kysymys, on netissä mahdollisesti koetut vääryydet tai lapsen mieltä askarruttamaan jääneet asiat helpompi tuoda mukaan keskusteluun.

Koen myös erityisen tärkeäksi muistuttaa lapsia siitä, että ilkeydet ja kiusaamiset ovat ilkeyksiä ja kiusaamista tapahtuivat ne sitten kasvotusten tai puhelimen välityksellä. Monesti olen itsekin huomannut, että meillä aikuisilla on suuri kiusaus hyödyntää netin kasvottomuutta vihapuheessa, mutta jotta maailma muuttuisi edes askel kerrallaan paremmaksi, velvollisuutemme on opettaa lapsille, paitsi itsensä kunnioittamista, myös toisten kunnioittamista.
Digitaalisesta vanhemmuuspakkauksesta löydät vinkit ja niksit myös näihin asioihin.

Arjen ja kouluyön alkaessa lepo, uni ja palautuminen nousevat myös tärkeään rooliin. On meidän vanhempien vastuulla, että lapsi herää virkeänä ja riittävät yöunet nukkuneena uuteen päivään. Vain näin voimme varmistaa, että lapsi oppii ja kehittyy normaalisti. Rajoitettu puhelinaika ja puhelinparkki illalla eivät siis ole lainkaan huonoja ideoita yöunien turvaamiseen.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Digitaaliseen vanhemmuuspakkaukseen, vaikka teillä olisi jo vähän isompia lapsia. En voi millään nostaa tekstiini kaikkea sitä tärkeää, mitä sivuilta löytyy, mutta kehotan lukemaan vinkit ja tietoiskut ajatuksella. Lue myös lasten ja nuorten vetoomus paremman nettikulttuurin puolesta. Meidän aikuisten tehtävä on pitää lapset turvassa myös verkossa ja siinä onnistumme ainoastaan #yhdessä

Käykäähän osallistumassa One Plus Nord N100 puhelimen arvontaan Instagramin puolella!


Merkityksellisiä sanoja

07.9.2020

Kaupallinen yhteistyöPosti & Indieplace


Sanojen merkitystä verrataan usein tekojen tai kuvien merkityksellisyyteen ja näissä kamppailuissa sanat jäävät monesti toiselle sijalle. Nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa kuvatulva on kuitenkin kaikkien käsillä ja pääsemme seuraamaan paitsi lähellämme olevien ihmisten tekoja ja tekemisiä, myös koko maailman tekemistä. Voisiko jopa ajatella, että sanojen merkitys on jatkuvasti vahvistumassa ja niiden asema kasvamassa myös arkisissa hetkissä. Varsinkin niide henkilökohtaisesti sanottujen, kirjoitettujen ja kerrottujen. Vastaanottajalleen henkilökohtaisesti osoitettujen. Sanat eivät ole pelkkää helinää, vaan tuottavat parhaassa tapauksessa paljon hyvää monella eri tavalla. Tunteella ja ajatuksella kirjoitettu postikortti on yksi loistava tapa välittää tervehdys, positiivinen viesti tai ihan vain se ajatus, että etäisyydestä huolimatta olemme toistemme lähellä ja läsnä, sekä kiinnostuneita siitä mitä läheisillemme kuuluu.
Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa.

Tässä kohtaa vuotta kun koulut ja arki on saatu kunnolla käyntiin, lukutaito on ajankohtainen juttu monessakin perheessä. Mutta tiesitkö, että huomenna 8.9. vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää. Lukutaitoa pidetään meillä Suomessa melko arkisena taitona ja siitä syystä lukutaitoa ei huomatakaan aina nostaa ansaitsemaansa asemaan, mikäli perhepiirissä ei juhlisteta lukemaan oppimista tai riemuita juuri opitusta kirjoitustaidosta. Lukutaito on kuitenkin edellytys tasa-arvolle, yksilön ja yhteiskunna kehitykselle, oppimiselle, rauhalle ja demokratialle. Lukutaidolla on myös osansa terveyden ja hyvinvoinnin toteutumiseen. Postin syyskuun uutuusikimerkeissä on tyylikäs neljän merkin sarja, jota kuvittaa Ilkka Kärkkäisen graafiset hahmot. Postimerkit juhlistavat lukutaitoa ja ovat varsin ajankohtainen aihe näin syyskuussa. Muistathan kuitenkin, että kotimaan ikimerkki on voimassa aina hintamuutoksista huolimatta, ja nyt hankitun postimerkin avuin voit yhtä hyvin ilahduttaa läheistäsi tulevaisuudessakin!

Mikäli lähipiiristäsi löytyy Tatua ja Patua fanittavia lapsia tai lapsenmielisiä, syyskuun uutusmerkeistä löytyy myös veikeä kokonaisuus postimerkkejä, jotka eivät ihan pysyneet sovitussa muodossaan. Hauskat merkit ovat päätyneet kuuden ikimerkin vihkoon vähän sikin sokin, eli kovin Tatu-Patumaisella tavalla. Näitä tarramerkkejä liimailee mielellään myös pikkuväki, mutta energisen iloiset merkit piristäisivät loistavasti myös vähän virallisempaa kirjettä.

Kosketa kortilla, ilahduta tunteella.

Syksyn ottaessa vauhtia näin syyskuussa ja arjen painaessa niskaan, kaikenlainen ilo ja yllätys on enemmän kuin tervetullutta arkisen harmaaseen elämään. Lähettämällä postikortin voit parhaassa tapauksessa pelastaa päivän ja tuottaa iloa vaikka koko viikolle. Rustaa siis muutama henkilökohtainen sana ystävälle, sukulaiselle tai kummitädille ja sujauta postimerkillä varustettu kortti postin kuljetettavaksi. Välittämällä henkilökohtaisen tervehdyksen olet osana tuottamassa arjen miellekyyttä ja hyvän mielen kierrettä. Ja mikäli lähipiiristä löytyy niitä lukutaitoa opettelevia, postikortti on mitä loistavin tapa innostaa lukemaan. Vastaavasti se itse kirjoitettu ja lähetetty kortti on melkoinen juttu lapselle.

Mikä on ikimerkki?

Kotimaan ikimerkistä voit bongata aina Suomi-neidon kuva. Suomi-neito on maksumerkintä, joka kertoo, että merkki on voimassa ikuisesti kotimaan kirje- ja korttilähetyksissä. Mikäli kirjeesi on painavampi kuin 50 grammaa, mutta kuitenkin enintään 250 grammaa, liimaa kuoreen kaksi merkkiä. Korkeintaan kilon kirje kulkee neljän merkin voimin ja siitä kahteen kiloon asti postisi kulkee kuudella ikimerkillä.

Ikimerkillä kulkevat myös ulkomaille lähetetyt tervehdykset. Ulkomaan ikimerkin tunnistat postimerkistä löytyvästä maapallon kuvasta.

Joulutervehdyksen ikimerkin taasen tunnistat lumihiutaleen kuvasta. Jouluikimerkille on vuosittain voimassa oleva aika, mutta merkki käy taas seuraavana vuonna joulutervehdysten lähettämiseen. Jotta joulukorttisi kulkevat varmasti edullisella joulumerkillä, merkitse kalenteriin päivä 14.12. Se on vuonna 2020 (jouluikimerkillä varustettujen) joulutervehdysten viimeinen postituspäivä.

 

Lisätietoa ja ohjeita löydät Postin sivuilta.

Kosketa kortilla, sillä vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia!


Back to school (Voita Lindex -lahjakortti!)

14.8.2020

Kaupallinen yhteistyö Lindex & Indieplace


Ekaluokka  aloitettu ja kaksi ensimmäistä koulupäivää takana. Fiilis on korkealla, opettaja tosi kiva ja oma aapinen tietenkin tämän hetken tärkein aarre. Hassultahan se tuntuu, että oma vauvakin on jo koululainen, mutta minkäs teet. Vuodet vierivät, eikä auta kuin vieriä mukana!

Vaatekaappien läpikäyminen kuuluu meillä kesäloman loppupuolelle kuin kaneli joulupuuroon. Liian pienet ja rikkinäiset vaatteet kierrätykseen ja sitten tarvelistaa kirjoittamaan. Esikoisen kohdalla vaatejutut on jo hieman erilaista, mutta tämän ekaluokkalaisen kohdalla vaatteita hankitaan pääasiassa kahdesti vuodessa ja yleensä se uuden tarve on suurin juuri näin syyskesällä kun vanhat puntit ovat jääneet auttamattomasti liian lyhyiksi.
Tänäkin vuonna löysimme Lindexiltä nättejä ja käytännöllisiä arkivaatteita, joilla koulu on kiva pyöräyttää käyntiin. Pikkutyttöjen mallistossa värit ja kuosit ovat vielä selkeästi lapsekkaita ja materiaalit taipuvat leikkiin. Yhdessä kun valitaan ne mieleiset vältytään myös hutiostoksita.
Julkaisu on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lindexin kanssa ja postauksen lopusta löydät arvonnan!

Hankimme pieneksi jääneiden vaatteiden tilalle uutta aina harkiten ja tarpeeseen. Se kuinka monet sukat, pikkuhousut ja teepaidat pieni koululainen tarvitsee, riippuu tietenkin paljolti myös siitä kuinka usein pyykkiä pestään. Hankittavien vaatteiden pitää kuitenkin täyttää myös muutama kriteeri ja niitä ovat mukavuus, käytännöllisyys, tarkoituksenmukaisuus, ulkonäkö sekä hinta ja ekologisuus. Ihan yhtälailla kuin ruokakauppaan mentäessä, vaatekaupoillekin kannattaa ottaa mukaan ostoslista johon todellinen tarve on määritetty.

Lindexiltä syysvaatteet kannattaa hankkia juuri nyt, sillä Back to school -tarjouksella saat 20 % alennusta kaikista lastenvaatteista! Tarjous koskee lasten- ja vauvanvaatteita, ja se on voimassa 23. elokuuta asti (verkkokaupassa ja myymälöissä). Tarjous koskee myös aletuotteita, mutta sitä ei voi yhdistää muihin tarjouksiin.

Totuin aikoinaan ostamaan esikoiselle niin monia collegehousuja, että en tahtonut lainkaan ymmärtää, miksi niitä ei voisi tyttökin käyttää. Kunnes sitten joskus siirsin eteenpäin käyttömättömiä housupareja tajusin, että tilalle on keksittävä jotakin muuta. Pehmeää, joustavaa ja lämmintäkin alaosaa kun tarvitaan Suomen olosuhteissa liki koko lukuvuoden ajan. Yksi ehdottomasti parhaista lastentuotteista Lindexillä onkin nuo paksut, polvista vahvistetut legginsit! Housut ovat helpot pukea ja riisua ja säädettävä vyötärö on loistavaa plussaa.

Mukavien ja monikäyttöisten housujen lisäksi meillä koululaisen perusvaatetukseen kuuluu t-paidat ja mukavat pitkähihaiset, mekot tai tunikat. Talvella t-paidat saavat olla aika tavallisia aluspaitoja, mutta lämpimillä ilmoilla on kiva käyttää jotakin pientä extraa. Vinkeät kääntöpaljetit ovat edelleen pikkutyttöjen mieleen ja meillekin päätyi pupukuviollinen paljettipusero. Klaaran mielestä se on maailman ihanin ja siksi myös luonnollinen valinta ensimmäiselle koulupäivälle.

Älyttömän käytännöllinen ja mukava vaate on myös huputon collegetakki. Huput tuottavat aina takin alla ongelmia ja lasten on vaikea saada ne sopimaan kerrospukeutumiseen. Jakkumainen takki on helppo ja lämpöisinä päivinä se toimittaa vielä takin virkaa.

Tarvelistalta löytyy joka syksy myös ne tavalliset sukat ja pikkarit ja näiden lisäksi sitten hankitaan mahdollisesti jotakin extraa, kuten hiuspampuloita.  Kun vaatekaapissa vallitsee jonkinlainen omanlaisensa tyyli, vaatteet on helposti yhdisteltävissä ja muutamasta vaatteestakin saa kasaan jo monta erilaista asukokonaisuutta.

Lindexin pesunkestävä merkkaustussi meillä löytyy niin keittiöstä kuin eteisestäkin, jotta vaatteiden nimikointi onnistuu kiireisenäkin aamuna.

Voita 50 euron Lindex -lahjakortti!

Mitä teidän tarve- tai ostoslistalla on näin koulujen ja eskarien alkaessa? Mitkä ovat teidän perheen lasten must have-tuotteet? Jätä vastauksesi kommenttiboxiin perjantaihin 21.8. mennessä ja olet mukana lahjakortin arvonnasta. Arvonnan säännöt löydät täältä.

Ihanaa alkavaa viikonloppua jokaiseen perheeseen! 💜


melkein kuin balleriina

12.7.2020

Kaupallinen yhteistyöLaurou


Korkealla pyöriviä helmoja, tylliunelmaa ja hempeitä sävyjä. Veikkaisin, että mikäli perheeseemme ei olisi koskaan saatu tätä pientä satuprinsessaa myös minä kulkisin enemmän kaksilahkeisissa vaatteissa, eikä vaaleanpunaista löytyisi kovinkaan paljon vaatekaapistani, saati olohuoneen sohvatyynyistä. Vaikka useamman vuoden lapsenkaipuussa ei sinänsä kaivattukaan lasta sukupuolen mukaan, koen, että ripaus tyttömäisyyttä teki meille kaikille oikein hyvää. Ja niin ne löysivät lopulta tylli ja vaaleanpunainenkin tiensä meille ja sydämeeni. Tänään pikkuisen pienten tyttöjen juttuja kaupallisessa yhteistyössä Lauroun kanssa.

Voin aivan rehellisesti sanoa, että minulla on mennyt lastenvaatteiden saralla moni trikoovillitys täysin ohi. Lapseni ei ole sitä sorttia joka syttyy räiskyvistä unisexprinteistä, eikä meillä niitä ole näkynytkään. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos lapsi haluaa pyöriä tyllimekoissa ja korostaa tyttömäisyyttään niin mikäs minä olen siinä tyylipoliisina vastaan laittamaan tai muuta ehdottamaankaan. Tytöstellään kun on sen aika. Vielä ehkä tulee sekin hetki tyllit ja unelmat eivät enää kiinnosta. Nyt on just hyvä näin.
Vaatteiden pitää kuitenkin olla mukavia, (lukuisien) pesujen kestäviä, helposti yhdisteltäviä ja helppohoitoisia. Kotimaisen Lauroun vaatteissa yhdistyy mielestäni nämä kaikki. Lisäksi vaatteet huokuvat sellaista pienen tytön balleriinaunelmaa. Käytännöllistä suomalaista muotoilua ripauksella ranskalaista eleganssia.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvatttiin Klaaran kanssa teille kolme erilaista asukokonaisuutta, mutta käykää ihmeessä katsomassa tuolta Lauroun sivuilta aivan ihanat kuvat! Sivut on muutenkin ihan mielettömän kauniit. Liisa ihmemaassa ja ihanat teekutsut! Laitoin kuvasarjan alle aina tiedon, mitkä vaatteet asussa on. Lisäksi koodilla UUSIKUU20 saat -20% alennuksen Lauroun nettikaupasta.

Klaaran päällä on koko 122/128 ja mielestäni vaatteet ovat mieluummin reilua mitoitusta, kuin kovin naftia. Puseroista ja hameista olisi voinut jopa riittää kokoa pienemmät. Kellohameessa on kuitenkin kiristettävä vyötärö ja Bella-hameen olkaimia voi säätää, joten tämä koko menee meillä varmasti pitkään.

BELLA Hame, BALLET Pusero ja BEBE Tulle Hiuspanta

ELSIE Mekko, 4 O`Clock, BEBE Tulle Hiuspanta & ROSE Tulle Hiuspanta

BEATRICE Paita ja ISABEL Hame, 4 o’Clock

 

Täällä on juuri palailtu kotiin viikonlopun riennoista ja sateinen sunnuntai-ilta meneekin pyykinpeussa ja kotoilussa. Tai sitten lähdemme ystävien luokse kahville. Elämä on onneksi täynnä valintoja. 😀 Mukavaa iltaa joka tapauksessa teillekin.


Postikortteja kesälomalta – ilahduta tunteella, kosketa kortilla

30.6.2020

Kaupallinen yhteistyöPosti & Indieplace


Koska viimeksi lähetit kortin? Siis ihan sellaisen fyysisen, kauniilla kuvalla varustetun kartonkipalan, jonka takapuolelle voi kirjoittaa vastaanottajan osoitetietojen lisäksi esimerkiksi kesäiset terveiset. Veikkaan, että aika moni vastaa lähettäneensä kortin viimeksi joulun alla. Minäkin vastaisin, jos olisin lähettänyt joulukortteja tai sisko ei olisi täyttänyt pyöreitä maaliskuussa. Joka tapauksessa myönnän lähettäväni paperisen tervehdyksen luvattoman harvoin.  Tänään enemmän siitä, voiko kortilla koskettaa tai tunteella ilahduttaa. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa.

Onhan se aika upeaa, että sosiaalinen media mahdollistaa esimerkiksi arkisten kuvien ja sattumusten jakamisen. Isovanhemmatkin on helppo pitää läsnä lastenlasten elämässä, kun kuvia voi ladata yksinkertaisesti ja nopeasti. Some on ehdottomasti tuonut ihmiset lähelle toisiaan ja toistensa arkea. Joskin tietenkin jaamme elämäämme valikoiden, seuraajinamme somessa kun voi olla niitä ei niin läheisiäkin ihmisiä. Mutta onko maailma todelllakin sormenjäljistä peittyneen puhelimen näytön takana? Siellä jossakin bittiavaruudessa, jossa minun ja miljoonien muiden kuvat seilaavat kohti sosiaalisen median palveluja? Jaksan epäillä.

Kyllähän sitä itsekin välillä havahtuu miettimään, miten persoonatonta nykyajan viestiminen on. Ja hassua kyllä, aika usein juuri lapset herättävät minut ajattelemaan tätä seikkaa. Kyllä, juuri he digiaikaan syntyneet, joiden elämässä salamannopea viestiminen on ollut läsnä alusta asti. Nimittäin lähes jokaiseen eskaripäivään startattiin meillä pakkaamalla reppuun kirjeitä ja piirustuksia ystäville, ja melko usein niitä kulki repun mukana myös kotiinpäin. Yhtälailla piirustuksia on lähetty postin mukana ja kuittausta viestin saapumisesta, tai kirjeitse saapuva vastausta odotettu jännityksellä. Miksen siis minäkin jos lapsikin sen osaa!

Joskus ja jouluna, pätee varmasti monen kohdalla fyysisten tervehdysten lähettämiseen. Kortteja lähetellään paljon myös lomamatkoilta, mutta aika harvoin ihan tavallisen arjen keskeltä. Luvattoman harvoin edes merkkipäivinä tai muiden juhlapäivien alla. Itse en ole vuosiin kunnostautunut edes joulukorttien muodossa, koska on muka ollut kiirettä ja kaikkea muutakin. Ja siitä huolimatta mietin, kuinka kivalta se joka kerta tuntuu, kun postin mukana kulkeutuu tervehdys. Se ihan oikea kynällä kirjoitettu kirje tai postikortti. Osa saattaa killua jääkaapinovessa jopa vuosia. Miksen siis voisi voisi laittaa hyvää kiertämään ja ilahduttaa tunteella myös jotakuta toista.

Me laitoimme eilen Klaaran kanssa korttipajan pystyyn. Napattiin kaupasta nippu niitä kauniita kortteja, joita tulee aina silloin tällöin ihailtua, mutta hyvin harvoin ostettua. Rustattiin kortteihin kesäkuulumiset ja tärkeimmät terveiset, sujautettiin kirjekuoreen piirustukset, liimattiin postimerkkejä ja kipaistiin oranssilla laatikolla. Ja kyllähän siitä aika ihana tunne tuli. Vähän kuin olisi pieniä lahjoja lähettänyt.

Lompakostani löytyy oikeastaan aina postimerkkejä. Mutta koska niiden tervehdysten lähettäminen on jäänyt hyvin satunnaiseksi, olen kerran jos toisenkin lampsinut Postin palvelupisteelle nolostuneena ja kysynyt, vielä postimerkkini kelpaa vähän nuhruisena ja vähintään pari vuotta vanhana. Ja joka kerta vastaus on ollut kyllä. Ikimerkki kelpaa nimensä mukaisesti ikuisesti, eikä se vanhene lompakon tai käsilaukun pohjalla. 50 grammaan asti ikimerkki kiikuttaa kortit ja kirjeet perille ja paksummankin kuoren saa postitettua useamman ikimerkin avulla. Teisitkö muuten, että kirjeen enimmäispaino on kaksi kiloa? Se on aika paljon!

Mistä tunnistat ikimerkin:

Kotimaan ikimerkin kulmasta löytyy aina Suomi-neidon kuva. Se on maksumerkintä, joka kertoo, että merkki on voimassa ikuisesti kotimaan kirje- ja korttilähetyksissä. Mikäli kirjeesi painaa enemmän kuin 50 grammaa, mutta kuitenkin enintään 250 grammaa, liimaa kuoreen kaksi merkkiä. Korkeintaan kilon kirje taas vaatii neljä merkkiä ja siitä kahteen kiloon asti postisi kulkee kuudella ikimerkillä.

Ikimerkit kuljettavat myös ulkomaille lähetetyt tervehdykset. Ulkomaan ikimerkin tunnistat postimerkin kulmasta löytyvästä maapallon kuvasta.

Joulutervehdyksen ikimerkin tunnistat lumihiutaleen kuvasta. Tälle merkille on vuosittain voimassaoleva aika, joskin merkki käy taas seuraavana vuonna joulutervehdysten lähettämiseen. Jotta olisin kerrankin ajoissa, merkitsin kalenteriini päivän 14.12. Se on vuonna 2020 (joulu-ikimerkillä varustettujen) joulutervehdysten viimeinen postituspäivä.

Pitääkö tervehdyksen olla itse askarreltu? Mielestäni ei. Postikortti on postikortti ja joka ainoa kerta se on arvokkaampi kuin sähköinen tervehdys. Monesti jopa mietin korttihyllyllä, että onpas ihana kortti, mitäs sillä voisi tehdä. No mitäpä postikortilla voisi paremmin tehdä, kuin ilahduttaa jotakuta. Eikä siihen tarvita välttämättä joulua, pääsiäistä, ystävänpäivää tai synttäreitä. Kauniin kortin taakse kun voi vaikka rustata vain ajatuksen siitä, että kortti toi mieleen sen vastaanottajan. Kun mukana kulkee muutama postimerkki, tervehdyksen voi helposti lähettää vaikka ihan tavallisen kauppareissun yhteydessä, ja postimerkkejä myydään myös lähes jokaisen kaupan kassalla. Ja voisin jopa vannoa, että se ihan tavallisen arjen keskeltä lähetty tervehdys ilahduttaa vähintään yhtä paljon kuin juhlapäiviin liittyvät terveiset ja onnittelut. Toki arvostan suuresti itse tehtyjä kortteja. Joka joulu sellaiset kulkevat meillekin ja joka ainoa vuosi tunnen pienen piston sydämessäni. Mutta silti ajattelen, että ajatus on tärkein. Oli kortti sitten itse askarreltu tai valmiina kaupasta ostettu, sen lähettämiseen on käytetty enemmän aikaa ja vaivaa, kuin sähköisen viestin lähettämiseen.

Itse olen luopunut Facebookin käytöstä lähes kokonaan. Instagramissakin kuvia tulee jaettua yhä vähemmän tai ainakin pienemmälle joukolle. Enkä usko, että olen lainkaan ainoa, joka on pohtinut someajan persoonattomuutta. Sitä, että vaikka ajatuksensa jakaisi kaikille, se ei oikeastaan ole osoitettu kenellekään. Digiajan keskellä teinkin päätöksen, että meiltä lähtee tästä lähtien silloin tällöin tervehdys jollekulle. Olkoon se sitten kortti tai kirje, sisällöltään sanallinen tai kuvallinen. Jonkinlainen henkilökohtainen viesti ja merkki siitä, että vastaanottaja on mielessä silloinkin, kun arjessa ei tapahdu mitään sen kummallisempaa raportoitavaa. Sävyltään tervehdys voi olla hauska, tsemppaava tai syvemmän ajatuksen sisältävä. Tärkeää on vain se, että postin mukana kulkee ajatus siitä, että halusin juuri nyt lähettää tämän viestin juuri sinulle.

Yhtälailla ilahdun tervehdyksistä itsekin. Itse asiassa pidän kalenterini välissä niitä tärkeimpiä viestejä. Korttia ystävältä ja lasten kirjoittamia “äiti on paras” viestejä. Ja onhan ne aika ihania muistutuksia arjen keskellä ja kalenterin sivuja selatessa.

Tajusin eilen kuitenkin yhden aika tärkeän seikan. Nimittäin sen, että puhelimeni ei automaattisesti näytä kaikkien yhteystietojen ohessa osoitteita. Puhelinnumero ja sähköpostiosoite kyllä näkyvät, mutta postiosoitetta ei ihan kaikille. Eikä minulla, nykyajan someihmisellä tietenkään ole mitään osoitekirjaa. Niinpä fyysisten viestien lähettäminen pitääkin aloittaa yhteystietojen tarkistamisella. Aika monen osoitteen tietenkin muistan ja tiedän, mutta jokunen piti kaivaa esiin aikaisemmista whatsapp-viesteistä. Jokunen jäi silti edelleen selvittämättä. Hyvät vinkit osoitetietojen keräämiseen ja kasaamiseen otetaankin siis ilolla vastaan!

Kuinka usein lähetät fyysiset terveiset läheisille tai kuinka usein edes ajattelet, että tekisit niin? Entä miltä tuntuu löytää käsin rustattu tervehdys postilaatikosta tai eteisen lattialta? Ainakaan omalla kohdallani nuo kaksi asiaa, eivät kulje rinnakkain. Postikortti on pieni juttu, mutta sillä on sitäkin suurempi merkitys.

Tärkeintä on kuitenkin mielestäni muistaa se, ettei fyysinen tervehdys tai sähköinen viesti sulje toisiaan pois. Maailmaan mahtuu tapoja ja tervehdyksiä. Välillä pitäisi kuitenkin miettiä sitä henkilökohtaista viestiä, joka ei ole kaikkien nähtävillä, vaan ilahduttaa juurikin sitä tiettyä ihmistä elämässäsi. Läheisyyttä voi ylläpitää etäältäkin, mutta läheisistään ei pitäisi etääntyä.  ♡


Kierrätyskamut – hauskaa tekemistä pienille koululaisille (+kilpailu)

12.5.2020

Kaupallinen yhteistyö Arla & UPM


No, enpä olisi koskaan uskonut liputtavani jonkin mobiilipelin puolesta, mutta tänäänpä liputan. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Arlan ja UPM:n kanssa, jotka ovat kehittäneet ihan loistavan, ja kaiken lisäksi ilmaisen AR-pelin pikkuväelle! Mikä on Kierrätyskamut, miten sitä pelataan ja paljon muuta löydät tästä postauksesta. Lopussa myös ohjeet, kuinka voi osallistua Papun verkkokaupan 200 euron arvoisen lahjakortin arvontaan!

Kierrätyskamut AR-peli on lyhykäisyydessään opettavainen peli, joka innostaa kierrättämään ja kunnioittamaan luontoa. Arla ja UPM haluavatkin olla mukana tukemassa lasten tietoa ja taitoa ympäristöasioista ja kiertotaloudesta. Kuten kaikki tiedämme, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Niinpä kierrätysasiat on hyvä opetella jo lapsena!

Kun puhutaan kännykän ja tabletin peleistä, mulla on aina vähän sellainen olo, että eikös näitä jo ole ihan tarpeeksi. Tällä kertaa yllätyin positiivisesti, sillä itse pelin idea ei todellakaan ole istuttaa lasta ruudun ääressä, vaan päinvastoin. Mutta minäpä kerron vähän tarkemmin, mikä Kierrätyskamut on, ja miten sitä pelataan!

Jotta pääset alkuun tarvitset joko puhelimelle tai tabletille Arilyn sovelluksen. Sovellus löytyy ilmaiseksi sovelluskaupasta tuolla nimellä, ja itse sovellus sinänsä ei viittaa Arlaan tai UPM:n, joten älä häkelly. Itse menin tässä kohtaa vähän sekaisin, mutta siis sovelluksen kuvake on sellainen Helinä Keijun näköinen olento ja sovellus muuttuu kyllä Kierrätyskamut -peliksi. Sovelluksen lataaminen ei vaadi luottokorttitietoja, eikä mitään muutakaan, joten voit ladata sen helposti myös lapsen omalle laitteelle. Lisäksi tarvitset Arlan Luonto+ jogurtin tai Arlan maitopurkin. Näiden harjakattoisten purkkien yhdestä kyljestä löydät Kierrätyskamut -logon ja Arlan Aamukissan kuvan. Peli lähtee käyntiin kun osoitat tätä kuvaa Arilyn sovelluksella. Hups vain, ja Roni Back pomppaa ylös jogurttipurkista!

Kuten sanoin, pelissä ei ole kyse vain siitä, että lapsi tuijottaa ruutua. Itselleni oli positiivinen yllätys, että tuttu tubettaja antoi heti ensimmäiseksi tehtävän pyytäen laittamaan älylaitteen sivuun. Tehtävä on siis jotakin, minkä vuoksi jalkaudutaan joko ulos tai puuhailemaan muuten jotakin aiheeseen liittyvää. Piirretään esimerkiksi kuva. Tehtävät ovat helppoja, eivätkä ne välttämättä vaadi aikuiselta osallistumista. Tämä on mielestäni hyvä, sillä nyt jos koskaan tarvitaan lapsille myös sitä omatoimista puuhailua. Jos jokin tehtävä on mahdotonta toteuttaa juuri sillä hetkellä tai lapsi tarvitsee aikuisen apua tekemiseen tai materiaalin löytämiseen, sen voi sopia toteutettavaksi myöhemmin. Kun lapsi on tehnyt tehtävänsä (tai sen tekemisestä on sovittu) hän palaa laitteen ääreen ja saa palkinnon. Palkinto on aarrearkku, jonka sisällöllä kasvatetaan omaa maatilaa.

Kierrätyskamut AR-pelin idea on opetella kierrättämistä, mutta se tehdään lapsen tahtiin ja tehtävät ovat aluksi todella yksinkertaisia. Kun tehtävä on suoritettu lapsi pääsee Aamu-kissan ja lintujen lisätyn todellisuuden maatilalle. Pelin edetessä maatilalle kerätään asioita ja eläimiä, ja lapsi pääsee joka päivä leikkimään omalle tilalleen tehtävien jälkeen. Mikä mielestäni on ihan äärettömän hienosti oivallettu on se, että pelissä voi edetä vain tietyn määrän päivässä. Tehtäviä saa yhden per päivä, ja aarrearkku maatilan kasvattamiseen täytetään sekin vain kerran päivässä. Tämän ominaisuuden kun saisi kaikkiin peleihin! Vaikka itse en ole koskaan pelannut mitään kortti- tai lautapeliä modernimpaa, olen käsittänyt, että koukuttuminen johtuu juurikin siitä etenemisen tarpeesta. Vielä vähän, vielä yksi taso ylemmäksi.

Arla Suomen ja UPM:n teettämästä tuoreesta kyselystä selvisi, että lapsilla on iso merkitys siinä, miten paljon perhe kierrättää. Ja onhan se totta, että kun lapsi osaa itse lajitella jätteet, ei meidän vanhempien tarvitse käydä roskapussia jatkuvasti läpi. Motivaatio kierrättämiseen pysyy yllä, kun perheessä jokainen kantaa kortensa kekoon. Lasten innostus kierrättämiseen ja jätteiden lajitteluun pitää yllä myös aikuisen intoa. Sanoisin jopa, että meillä tämä nuorempi on huomattavasti tarkempi ja ohjeistaa mielellään myös muita. Mutta siinä missä me aikuiset voimme googlettaa kierrätysohjeet nopeasti vaikka kotikaupungin nettisivuilta, lapsen on hyvä myös hahmottaa esimerkiksi se, että puusta tehdään paperia ja se, ettei iso puu kasvanut mittaansa vuodessa tai kahdessakaan. Sekä pelin tehtävät, että itse maatila auttavat ymmärtämään ja hahmottamaan juuri tällaisia asioita.

Arlan ja UPM:n tavoitteena onkin kasvattaa sukupolvi, jolle kierrättäminen on luonnollista ja jokapäiväistä tekemistä. Mikäli aihe tuntuu tärkeältä, pelin tehtävistä saa myös kivasti vinkkejä muuhunkin tekemiseen lasten kanssa. Itse kierrättämisen lisäksi peli tuo luontoaiheet esimerkiksi lapsen piirtämiseen. Me ollaan myös käyty läpi erilaiset puulajit, joita tässä lähistöllä kasvaa ja todettu että niitä on ihan hurjan paljon. Mietitty miksi joku puu tuntuu saunassa kuumemmalta kuin toinen tai miksi piirustuspaperi kannattaa käyttää kokonaan. Ollaan myös päätetty perustaa kasvimaa ihan vain poimittaville niittykukille. Vaikka Klaaralle onkin tärkeää saada pelistä tehtäviä, joita voi suorittaa itse, luontoaihe palaa päivän mittaan myös yhteiseen tekemiseen. Puuhastelun lisäksi pelissä on toki saanut haastaa myös lukutaitoa. Vaikka päivätehtävän palkinto onkin omalla farmilla leikkiminen, olen todennut, että ne itse tehtävät ovat kuitenkin lapselle se tärkein osuus. Pakko myöntää myös, että itseltäni ei ole enää viime aikoina irronnut ihan kauheasti uusia ideoita lapsen viihdyttämiseen, joten siinäkin mielessä peli on ollut päivien pelastus.

Omalla maatilalla lapsi pääsee siirtelemään esineitä ja asioita pitämällä sormea pitkään niiden päällä ja vetämällä asiat uudelle paikalle. Koskettamalla nopeasti eläimiä, tai vaikka linnunpönttöä, tapahtuu hassuja juttuja. Kierrätyskoneen avulla lapsi oppii tekemään vanhasta uutta. Mitä pidempään peliä on pelattu (ja nyt siis puhutaan siitä, että miten monena päivänä tehtävät on suoritettu), sitä upeampi maatila syntyy. Hauskinta on kuitenkin mielestäni se, että tämä kaikki pelaaminen tehdään vasta sen jälkeen, kun on halattu puuta, askarreltu käpylehmä tai vaikka kylvetty jokin siemen. Jos siis kaipaatte lapsille mukavaa puuhaa kevät- ja kesäpäiville, kannattaa ehdottomasti tutustua Kierrätyskamuihin! Pelissä ohjeet tulevat sekä kirjoitettuna, että puhuttuna. Ei siis haittaa, jos lapsi ei vielä ihan osaa lukea. Aikuisen tai isomman sisaruksen pienellä avustuksella pelissä pärjää kyllä, kun äänet pitää päällä! Ja ei haittaa, vaikka on ihan totaalisen tumpelo näiden pelien kanssa, kuten minä. Lapset ovat yleensä aika taitavia! 🙂

Arlan Luonto+ tuotesarja on kehitetty yhdessä lapsiperheiden kanssa. Tuotteissa ei ole käytetty valkoista sokeria, vaan makeus tulee marjojen ja hedelmien omasta sokerista. Tuotteiden mieto maku ja koostumus ovat molemmat lasten suuhun sopivia. Lempeä makumaailma ilman sattumia sopii myös omaan suuhuni. Vaniljajogurtti on muuten kiva tervellisempi vaihtoehto sokeroiduille vaniljakastikkeille! Siihen on kiva myös lisätä marjoja ja hedelmiä oman maun mukaan. Jogurteista löytyy tietenkin myös tärkeät ab-maitohappobakteerit!

Kaikki Arla Luonto+ harjakattoiset purkit ovat 100 % puuperäisiä sisäpintaa myöden. Jotta neste pysyy purkissa, kartonki on pinnoitettu mäntyöljypohjaisella pinnoitteella. Mäntyöljy on suomalainen innovaatio UPM:ltä ja sitä saadaan selluntuotannon sivutuotteena. Luonto+ annosjogurtit ovat Suomen ensimmäisissä kartonkipurkeissa. Jogurttipikari ja sen kansi voidaan molemmat kierrättää kartonkikeräykseen. Nopea huuhtaisu ja taittelu vaikkapa maitopurkin sisään helpottaa lajittelua.

Miltä kuulostaa? Voisiko Kierrätyskamut olla tykätty peli myös teidän perheessä? Itse sanoisin, että peli soveltuu sellaisenaan eskari-ikäisestä eteenpäin. Pienempikin lapsi innostuu varmasti, mikäli pääsee pelailemaan isomman sisaruksen kanssa.

Jos innostutte pelaamaan ja tekemään tehtäviä, nappaa ihmeessä kuva farmistanne. Voi lisätä sen Instagramiin häshtägillä #kierrätyskamut, ja jotta kuva ei mene minulta ohi, voit vinkata siitä minulle kommentissa tai kuvatekstissä. Voit myös lähettää kuvan suoraan minulle Instagram Directin kautta. Farmikuvan jakaneiden kesken arvontaan yksi 200 euron lahjakortti Papun nettikauppaan. Osallistumisaikaa on 19. toukokuuta asti ja kilpailun säännöt voit käydä lukemassa täältä.

Käy vielä lukemassa pelin ohjeet Kierrätyskamut -sivulta. Sitten vain pelailemaan, tekemään tehtäviä, kasvattamaan omaan farmia ja ennen kaikkea oppimaan kierrättämisestä ja luonnosta!

Peli on hauska lisä etäeskaritehtäville, joita on kuulemma tullut aivan liian vähän. Pientä puuhaa on siis onneksi myös kesälomapäiville. Ja tuo käpylehmä on muuten aika ihana!


Lounashetki kasvihuoneessa

05.5.2020

Kaupallinen yhteistyöHetki & Indieplace


Voi jukra, miten näitä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä on taas odotettu! Sormet ovat syhynneet multapussille ja kesäkukkien kimppuun. Eilen lähdettiinkin Klaaran kanssa heti aamupäivällä puutarhahommiin. Vaihdettiin mullat vanhoille mårbackoille ja istutettiin kesää ruukkuihin. Pojille jätettiin nuo karskimmat puutarhatyöt, ja me tytöt nautiskeltiin kasvihuoneen hellelukemista. Lämpöä riitti lasiseinien sisällä, vaikka aurinko välillä pilvien taakse piiloutuikin! Ihan parasta keväässä on kuitenkin se, että lasten ulkoilun suhteen ei ole tarvinnut stressata. Ulkona ollaan paljon, myös huonommalla säällä. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Hetki -brändin kanssa.

Keväällä nuo puutarhatyöt on jotenkin niin täysin erilaisia kuin syksyllä. Enkä rehellisesti sanottuna oikein edes tykkää tehdä puutarhatöitä syksyisin. Näin keväällä taasen päivä menee ulkona ihan hetkessä. Ilta tuntuu tulevan aina salakavalan nopeasti ja huomaa, että olisi vielä vaikka mitä kivaa hoidettavana. Tämän poikkeuksellisen kevään aikana meillä on tehty arkena paljon sellaista, mikä yleensä tehdään viikonloppuisin tai sunnuntaisin. Toki lasten koulu ja arjen rytmittäminen tuovat omat haasteensa, mutta iltapäivät ja illat ovat vapaa-aikaa. Alkuun, silloin maaliskuussa, olin melko fanaattinen aikataulujen ja ruokailujen suhteen. Mutta koen, että siinä missä tämä kevät on opettanut lapsille arjen taitoja, on se opettanut minulle rentoutta. Se, että mikään ei juuri nyt tunnu varmalta ja turvalliselta on ehkä jossain määrin opettanut elämään siinä kuuluisassa hetkessä. Toki meillä edelleen eletään sitä hyväksi havaittua korona-arkea. Arki on arki ja viikonloppu viikonloppu. Arkipäivisin kello soi aikaisin, tehdään aamutoimet ja odotetaan päivän tehtävänantoa. Mutta siinä kohtaa kun pinna venyy liian tiukalle kahden lämpimän aterian kanssa, olen opetellut hölläämään. Rehellisesti sanottuna uskon, että lasta palvelee huomattavasti paremmin yhteinen hyväntuulinen lounashetki kuin hampaita kiristelevät vanhemmat ja lämmin ruoka. Oivalluksessani auttoi toki sekin, että muistutin itseäni kuinka kivoja meidän perjantait oli ennen tätä koronakevättä. Tukka putkella ajettiin suoraan koulusta bassotunnille. Esikoisen soittaessa me noudettiin Klaaran kanssa murkinaa kaupasta. Äidille salaattia ja lapsille Hetki-rieskaleipää. Soittotunnin aikana ehti oikein hyvin syödä lounassalaatin ja soittaja ruokaili kotimatkan aikana, koska useimmiten oli kiire jo seuraavaan harrastukseen. Ei ollut aikaa keittää perunoita ja se oli lapsista oikeastaan ihan hauskaa! Niinpä olen höllännyt. Autossa syömisen sijaan ollaan kuitenkin aterioitu rennosti ulkosalla.

Toinen asia, jossa huomaan oppineeni rentoutta on arkiset puuhat. Kun elämä oli vielä talvella yhtä aikataulua, sitä halusi hoitaa useimmat kotityöt itse. Ajatuksella, että tulee varmasti nopeasti valmista. Viimeisten parin kuukauden aikana meillä on kuitenkin tehty paljon asioita yhdessä ja enemmän lasten tahtiin. Lapset ovat ottaneet enemmän vastuuta siivouksesta ja yleisistä kotitöistä. Saunakin lämpenee jo lapsityövoimalla! Toisaalta on ollut aikaa tehdä ruokaa yhdessä ja lapset ovat saaneet leipoa ja tehdä puutarhatöitä. Jääkaapin ovessa on myös jonkinlainen “autoin äitiä -lista” ja palkanmaksun valuuttana toimii jäätelö. Peliaikaa voi tienata puuhommilla. Vaikka elämässä on nyt omat murheensa, on uudenlainen arki tuonut mukanaan myös paljon hyvää. Niin haluan ajatella.

Meidän puutarhapäivän lounaspöydästä löytyi eilen kotimaisia Hetki -välipalatuotteita monessa muodossa. Lasten suosikkeja ovat tietysti nuo voileipämäiset rieskat ja niistä meillä katettiin pöytään Hetki Rieska Mozzarella ja Hetki Rieska Kana-ceasar. Makuvertailun voiton vei kuitenkin yksimielisesti  täytetty Hetki Tonnikalapatonki. Yksi oma Hetki-lempparini on Kana-tacosalaatti. Sopivan ruokaisa ja kivan rouskuva. Tuotteet toimivat loistavasti välipala kiireisessä arjessa, mutta pelastavat myös ne lounashetket, kun olisi kiva vaan istua valmiiseen pöytään ja rupatella päivän kuulumiset.

Ja onhan se totta, että ulkona kaikki maistuu aina paremmalle. On se sitten talviulkoilun lomassa tai auringosta nauttien ja piknikeväitä mutustellen. Eikä oma pihakaan ole huono paikka. Päinvastoin, tähän vuoden aikaan se on minusta paras!


vappu!

01.5.2020

No kippis, se olis viimein toukokuu! Kuukausista ihanin. Kesä on saapumassa, mutta kaikki paras on vielä edessä. Kesän perjantai, niin mulla on tapana toukokuusta ajatella.

Ostettiin jo Klaaran kanssa vähän kesäkukkiakin, ja piti niitä kasvarissa istutella, mutta hitto, mutta ulkona on kylmä. Kukat saavat vielä hetken odotella kuistin penkillä, jotta toukokuu ehtii tehdä taikojaan.

Vappu on ollut täällä ylenpalttista syömistä, just niin kuin kuuluukin. Ja sitten ihan vain ollaan ja huilataan. Nautitaan siitä kun ollaan kerrankin koko vappu ihan kokonaisena perheenä. Perintökristallit piti laittaa tuolle ihanalle perintötarjottimelle. Voisko juhlavampaa paria olla. Kuohari oli paikallisen alkon suositus, kun kysyin kuivaa juomaa. Ihan jees. Kuiva rosé cava. Minna Prikan suunnittelema pullo vaikutti myös ostopäätökseen. Mies tosin luuli, että se on joku alkoholiton lastenpulloa. Erityisen vapun kunniaksi Klaara sai valita astetta fiinimmät serpentiinit ja isomummu tarjosi vappupallot. Munkkeja on pari kerrosvadillista ja ihan kaikkia ei olla vielä saatu tuhottua. Mutta onhan tässä aikaa.

Tänään piti lähteä pyöräilemään, mutta kylmän kyydin sijaan taidan ihan vain nauttia kotona. Nauttikaa tekin. Hauskaa vappua!


meidän pääsiäinen so far

11.4.2020

Vaikka pääsiäinen ei nyt mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, niin sää on onneksi ainakin hellinyt. Olen nauttinut puutarhahommista ja ulkona olemisesta. Klaaran kanssa on istutettu orvokkeja ja ihan vaan nautittu kasvarin lämmöstä. Mummun vanha vihreä kakkujalka ansaitsi jonkin pääsiäisleivonnaisen, ja päädyin monen vuoden tauon jälkeen leipomaan britakakun. Tai puolikkaan britakakun, koska ollaan ihan vaan nelistään. Ollaan myös syöty hulluna suklaata ja nukuttu kymmenen tunnin yöunia. Katseltu Isä Brownia ja levätty oikein kunnolla.

Hurahdin muuten ihan täysin taas siihen sauvakävelyyn, ja kilometrejä on kertynyt jo ihan mukavasti. Maastossa sivakointi on ollut yksi tapa purkaa tilanteen aiheuttamaa pahaa mieltä. Sain onneksi myös miekkosen innostumaan, joten ei tarvitse sivakoida ihan yksin. Lonkatkin kiittävät, kun juoksun vaihtaa välillä vähän armollisempaan tyyliin.

Pääsiäiselle ei nyt ole mitään ihmeellisempiä suunnitelmia tästä eteenpäinkään. Jos sää sallii, tehdään pihatöitä ja lenkkeillään. Käydään ehkä suunnistamassa. Syödään parsaa ja paahdettuja punajuuria (voisin ehkä elää niillä) ja pelataan korttia. Nukutaan, luetaan, levätään, ollaan ja rakastetaan. Eipä se sen kummenpaa kai tarvitse ollakaan.

Seuraavaksi taidan kaatua sohvalle katsomaan eilisen Porotin. Muutaman suklaamunan kanssa tietenkin. Onhan sentään pääsiäinen.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa! 💛 Voikaa hyvin.

 

Mun ja Klaaran takit saatu / Didrikson