Elämässä tärkeintä

26.5.2021

Olen tässä kevään aikana kuullut yhden jos toisenkin viisauden siitä, että elää pitäisi silloin kuin siihen on mahdollisuus. Pitäisi suorittamisen sijaan nauttia, olla läsnä ja rakastaa. Niinpä, sillä mitenkäs me kukaan päiviemme määrästä voitaisiin olla varmoja. Näitä viisauksia kun on sitten alkanut pienessä mielessään oikein pyörittämään, niin johan tässä on tullut monen monta ajatusta omasta elämästä, unelmista, haaveista ja tietty siitä suorittamisesta myös. Samaan aikaan kun tuntuu, että on haalinut arkeen kaikkea mahdollista ylimääräistä ja pelkää jonkin verisuonen napsahtavan ihan just ja pään räjähtävän, sitä tietenkin alkaa miettiä myös ihan rehellistä muutosta. Että jos muuttaisikin jotain. Laittaisi asiat uudestaan arvojärjestykseen ja nostaisi ylös just ne, mitkä itselle on kaikkein tärkeimpiä. Vaan eipä se sitten olekaan niin helppoa. Sitä kun arvottaa aika monta juttua elämässään tärkeäksi, mutta aika on rajallista. Kaikkea ei voi saada, siinä se elämän raadollisuus.
Toki sellaisen oikean balanssin etsiminen kuuluu varmasti elämään ihan jatkuvasti, mutta jotenkin tämä on laittanut just nyt aivot työstämään asiaa ihan erityisesti. No, pakko myöntää, että jos näitä asioita alkaa pyörittämään mielessään keskellä yötä, niin johan ne paisuvat vähän liikaakin. Kaikesta huolimatta ajattelin, että jonkinlainen mitä minä elämältä oikeasti haluan -raportti pitäisi lähitulevaisuudessa laatia. Mutta se keittiöpsykologiasta tällä erää.

Meillä jäi keväällä myös moni homma puolitiehen ja vaikka tapetoinnit oli tarkoitus jatkaa melkein heti olkkarin perään, kaikki seisoo oikeastaan just siinä, mihin ne silloin pääsiäisen aikaan jäivät. Toki pihalla tehtiin muutama projekti ja niistä kiitos puolisolleni, joka hoiteli asioita kun olin itse poissa. Ja vaikka ajattelin vielä hetki sitten, että ihan sama, jos joku lista puuttuu ja joku johto ei ole paikallaan, olen pikkuhiljaa alkanut myös pohtia, että noita rästihommia voisi täällä sisälläkin alkaa taas jouduttamaan. Ei ehkä kuluteta kesää tapetoimalla, mutta esimerkiksi ikkunat voisi vaikka pestä, niin kesä ulottuisi paremmin myös sisälle. Ja ehkä ne johdot ja listatkin olisi kiva saada paikoilleen. Jos vaikka sitten saisi helpommin siirryttyä uuden huoneen kimppuun kun se aika tulee. Näin sadepäivän iltana on toki helppo suunnitella, että mitä kaikkea voisi tehdä. Aurinko kun paistaa, nämä sisänurkat unohtuvat taas aika nopeasti. Mutta sitä kesä on, ja kukaan ei varsinaisesti kärsi, vaikka joku paikka repsottaakin.

Tänään en kuitenkaan ajatellut edistää näistä asioista yhtään mitään. Eilisen aikainen nukkumaanmeno kärsi hieman koronarokotteesta kipeytyneen olkapään vuoksi, mutta jos vaikka ensi yönä saisi nukuttua ihan kunnon unet yhteen putkeen. Taidan myös vetaista pimennysverhon ikkunaan, vaikka rakastankin tähän vuodenaikaan just sitä, kun saa herätä auringonvaloon.

 

Tunnelmallista iltaa. Mä sytytin muuten muutaman kynttilänkin sadepäivän kunniaksi. Nyt on ainakin hygge! ✨


Puutarhaterapiaa

23.5.2021

En muista koska olisin ollut niin väsynyt kuin tämän kevään aikana. Ehkä joskus raskausaikoina tai marraskuun pimeillä. Väsymys ei kuitenkaan kuuluu minun kevääseeni ja varmaan juurikin sen vuoksi se tuntuu erityiseltä taakalta just nyt. Minunhan pitäisi pursuta energiaa ja olla täynnä intoa, kuten keväällä kuuluukin. Olen tainnut myös väsyä tuosta ajatuskierteestä entisestään. Surun ja väsymyksen harso on samaan aikaan henkäyksen kevyt, mutta painaa maahan kuin kivi.

Ajattelin tänään aamulla, että koska mulla ei ole mitään varsinaista ohjelmaa koko päivälle, menen sohvalle nukkumaan. Kello taisi olla kymmenen tässä kohtaa ja olisin oikein hyvin voinut nukkua vaikka koko päivän. Puoli tuntia makasinkin kuin raato olohuoneen sohvalla, kunnes päätin, että nyt täytyy tehdä jotakin muutakin. Niinpä siirryin ulos ja tartuin kaikkiin niihin puutarhatöihin, jotka olen tänä vuonna joutunut kirjaamaan rästejen puolelle. Ajoin nurmikkoa, kärräsin multaa, konttasin, kitkin, leikkasin ja kaivoin. Ja samaan aikaan kun tein asioita, jotka ovat oikeasti itselleni äärimmäisen tärkeitä, huomasin jonkin energia-aukon sisälläni avautuvan. Raskaan päivän jälkeenkään väsymys ei ole samanlaista tahmaa, mitä se on ollut viimeiset pari kuukautta. Se on vain väsymystä, tervettä ja normaalia väsymystä, joka ehkä taittuu yön aikana.

Niinpä päätin tänään, että miten väsyneeksi sitten itseni tulevalla viikolla tunnenkaan, pakotan itseni ulos ja puutarhaan. Vain hetkeksi tai kahdeksi, mutta tekemään jotakin.

 

Kuvat on viime viikolta. Tänään keli on ollut huomattavasti aurinkoisempi – kesäisempi. Mutta nyt nukkumaan! Josko sitä olisi huomenna taas asteen verran pirteämpi.


Kesäkukat kasvuun ja kukoistukseen

09.5.2021

Kaupallinen yhteistyö Substral ja Indieplace


Kovin on kitsaasti tuo kevät edennyt ja vaikka olisikin ihanaa, että ympärillä olisi jo kukikas paratiisi, tässä on pitänyt nyt malttaa mielensä ja odotella säiden lämpenemistä. Vanha viisaus Sepon nimipäivästä on ainakin minulla vahvasti korvien välissä ja ennen kesäkuun 10. päivää en uskalla ulos kovinkaan paljon kasveja laittaa. Mutta kasvihuoneessa voi onneksi vähän varastaa, joskaan sekään ei mitään kunnon pakkasia pelasta. Mutta siis ihan ykkösenä kesäkukkien ja kaikkien niiden mahdollisesti itse kasvattamiesi taimien parhaaksi: Pidä kasvit lämpimässä! Lisää vinkkejä löydät tästä postauksesta, joka on tehty kaupallisessa yhteistyössä Substralin kanssa.

Kun pakkasen ja hallan vaarat on mietitty kasvien hoito ja se sellainen rehevöittäminen alkaa tietenkin istutuksesta. Millaiseen ruukkuun, millaiseen multaan ja mihin paikkaan. Itse pidän saviruukuista, jotka antavat kastelun suhteen enemmän varaa. Kosteutta haihtuu joka puolelta ja juuristo pysyy terveenä. Pieni salaoja ruukun pohjalle ja mullaksi käy vaikka ihan puutarhamulta kunhan muistat, että kasvit vaativat myös hiukan lisäravinteita. Liian pieneen ruukkuun ei kannata kasveja yrittää istuttaa, vaan multaan on jäätävä kasvunvaraa. Samoin ruukku ei saa tulla yläreunastaan liian täyteen, jottei kasteleminen vaikeudu. Jätä siis kasteluvara, vähän kuin maitovara kahvikuppiin.

Olen äärimmäisen laiska lannoittaja ja olenkin ihan supertyytyväinen noihin Substralin lannoitekäpyihin. Testasin niitä Mårbackoille keväällä ja keittiön ikkunalla onkin jo melko rehevä viidakko. Toimivat siis todella hienosti. Tänä kesänä lannoittaminen on superhelppoa. Ja kävystähän liukenee sitä lannoitetta tarpeen mukaan, joten sellainen ylilannoittaminen on näiden kanssa vaikeaa. Kuuden kuukauden tehoaika on myös siinä mielessä näppärä, että ei ihan oikeasti tarvitse miettiä lannoittamista koko kesänä!  Super, näitä en vaihda pois!

Kun puhutaan syötävistä kasveista, lannoittamisen kanssa täytyy tietenkin ottaa huomioon myös se, mitä lannoitteesta päätyy suuhun. Eli oli kyseessä sitten tomaatit, kurkut, yritit, amppelimansikat tai syötäväksi tarkoitetut kukat, luonnonmukaiset lannoitteet ovat hyvä valinta. Substralin lannoitepuikoista löytyy kätevä biopuikko, joka vastaakin juuri tähän tarkoitukseen. 100% luonnonmukainen, kasviperäinen, vegaaninen ja pitkävaikutteinen (teho riittää 3 kuukautta!) lannoitepuikko sujahtaa helposti ruukkuun ja hoitaa kesän lannoitukset liki yhdellä kertaa. Olen itse testannut tätä niin ikään keittiön ikkunalla majaileville tomaateille, ja puikko tuntuu olevan helppo ratkaisu tuon ylilannoittamisen ongelman kanssa. Ei vaaraa lannoiteövereistä, vaan jälleen kerran lannoite liukenee juuriston käytettäväksi tasaisesti. Biopuikon erotat muuten viherkasveille tarkoitetuista puikoista värin avulla. Viherkasvilannoite on vihreissä puikoissa, tämä puikko on ruskea. Ihan vain siltä varalta, että sinäkin saattaisit sekoittaa pakkauksesta poistetut tuotteet keskenään.

Muista myös Substralin uutuus, eli käyttövalmis kasviravinneneste kaikille ruukkukasveille. Humifirst-biostimulantteja sisältävä lannoiteneste sopii kaikille ruukkukasveille ja tuote itse asiassa parantaa myös kaikkien kasvien kykyä vastaanottaa ravinteita. Kaada lannoitetta suoraan kasvin juurelle korkkimitan avulla. Jos kasvi on kovin kuiva, kannattaa se tietenkin kastella ennen lannoittamista.

Eli vaikka ne vasta ostamasi kesäkukat ehkä vielä näyttävätkin kovin pieniltä, malta mielesi ja anna kasvien päästä kunnon kasvuun ja kukoistukseen. Riittävä lämpötila, oikea kasvupaikka, riittävän suuri multa- ja kastelutila sekä oikeat ravinteet. Kyllä se kukikas paratiisi sieltä aika nopeasti ponnistaa!


Mitäpä jos kasvattaisitkin itse!

14.4.2021

Kaupallinen yhteistyöPlantagen & Indieplace


Maailmassa on harvoja asioita, jotka tuottavat minulle niin paljon puhdasta iloa kuin puutarha. Kyse ei ole päämäärästä, sadosta tai kukkien määrästä, vaan enemmänkin matkasta. Sellainen tietynlainen yhteys luonnon kanssa (vaikka jotenkin höperöltä kuulostaakin) pitää myös omat jalat maassa ja ajatukset kasvussa ja jatkuvuudessa. Mutta väitän myös, että puhdasta onnea on katkoa kokatessa yrtit omasta sadosta ja sujauttaa suuhun kasvihuoneessa punastunut tomaatti. Mikään tomaatti ei nimittäin maistu yhtä hyvältä kuin se itse kasvatettu. Eikä kyse ole vain mausta, vaan myös tuoksusta. Siitä, että saa jotakin ihan kaikilla aisteilla. Einstein ei sentään tarvitse olla päästäkseen osaksi tästä ilosta. Itse asiassa syötävien kasvien kasvattaminen on helpompaa kuin ehkä osasit edes ajatella. Tänään kasvattamisen iloa kaupallisessa yhteistyössä Plantagenin kanssa.

Tahdon sanoa heti tässä alussa, että valittavana on ainakin kaksi erilaista linjaa. Omasta innostasi riippuen voit kasvattaa taimet itse, tai hankkia valmiita taimia. Vaikka paprikat ja chilit on pitänyt kylvää jo alkuvuodesta, ei edelleenkään ole liian myöhäistä ryhtyä chilitarhuriksi, sillä voit ostaa myös valmiin taimen ja kasvattaa sitä. Samoin on yrttien ja tomaattien kanssa. Jos siemenestä saakka eteneminen ahdistaa jo ajatuksenakin, kokeile valmiita taimia ja ehkä ensi keväänä tai seuraavana uskallat jo kokeilla taimikasvatusta. Plantagenin valikoimista löydät välineet ja tarpeet molempiin tapoihin ja tässä postauksessa esittelen joitakin omia suosikkejani ja hyväksi havaittuja tapoja.

Turvebriketit, taimiruukut ja etiketit:

Olen kokeillut monenlaista kylvämistä ja koulimista, mutta ehdottomasti parhaaksi (ja varmaankin myös helpoimmaksi) tavaksi olen todennut turvebriketit. Tiukkaan puristetut napit turpoavat vedessä ja siemenellekin on ikään kuin valmis kolo paakun keskellä. Turvepaakku on helppo kastella (ja vaikea ylikastella, koska voit aina valuttaa alustalta ylimääräisen veden) ja siisti istuttaa isompaan astiaan kun se aika koittaa.
Se isompi ruukku on minulla yleensä muoviruukku, sillä olen todennut ne turveruukkuja paremmiksi. Turveruukku haihduttaa, joten sen lämpimänä ja kosteana pitäminen on vaivalloisempaa kuin muoviruukussa olevan mullan. Tämä on tietenkin ihan makuasia, mutta kannattaa muistaa myös, että muoviruukku ei ole kertakäyttöinen, vaan sen voi harjata kesällä puhtaaksi ja pinota taas odottamaan seuraava kesää.
Suosin myös Plantagenin valkoisia muovisia taimimerkkejä. Ne eivät ala maatumaan samoin kuin vaikka puiset jäätelötikut, ja tämä vähentää aina erilaisten vaivojenkin määrää pienillä taimilla. Valkoiset tikut ovat myös hurjan kestäviä, ja ne ovat edelleen kiinni myös daalioitteni juurakoissa. Käytä merkitsemiseen esimerkiksi samaa vedenpitävää tussia, jolla merkkaat lasten vaatteet. Mikäli haluat ensi keväänä tikkuun uuden nimen, poista vanha kynsilakanpoistoaineella.

Plantagenista löydät valtavan valikoiman erilaisia siemeniä oman brändin pusseissa, sekä
Weibulls ja Nelson Garden -merkiltä. Tutki siis rauhassa lajikkeiden eroja ja päätä itse, mikä sopii parhaiten omaan makuusi. Aina voit toki kysyä vinkkejä myös henkilökunnalta.

Kun innostut kasvattamaan syötäviä kasveja, nappaa mukaan myös ainakin yhtä lajia syötäviä kukkia! Kun kasvatat kukat itse, tiedät varmasti, että niiden lannoitukseen tai torjuntaan ei ole käytetty terveydelle haitallisia kemikaaleja! Itse tykkään krasseista ja orvokeista, joilla kesäiset salaatit ja kakut saa kaunistettua!

Oletko hieronut käsiisi tomaatinlehtien tuoksua? Entä tuoreiden yrttien? Vaikka siemenestä kasvattaminen ei innostakaan, kokeile parvekkeella tai terassilla omaa yrttiviljelmää ja omaa kirsikkatomaattia ja samalla teet palveluksen luonnolle! Tiesithän nimittäin, että yrteistäkin esimerkiksi timjami, rosmariini ja salvia ovat myös mehiläisten mieleen. Samoin moni yrtti toimii luontaisena hyttyskarkotteena. Plantagenista löytyy myös erilaisia pieniä kasvihuoneita, jotka sopivat vaikka parvekkeelle. Yhtälailla yrttejä voi kasvattaa myös kasvimaalla salaatin ja ruohosipulin kaverina.

Kevään tuleminen on tuntunut tänä vuonna kovin kankealta, mutta eipä siihen enää kauaa mene, kun ulos pääsee kuokkimaan ja lapioimaan ihan kunnolla. Olemme pitkään suunnitelleet hyötypuutarhan perustamista tuonne meidän piharakennuksen taakse, alueelle joka tällä hetkellä on pelkkää joutomaata. Nyt tuon pihan osan raivaus on tehty ja vaikka mitään kummoistakaan hyötypuutarhaa sinne ei tähän hätään pystytäkään perustamaan, on tiedossa ainakin uudet kasvimaat kesäkurpitsoille ja sipulille. Kenties sitten tulevina vuosina vielä jollekin muullekin. Sitä odotellessa aion kokeilla pienimuotoista perunoiden kasvatusta kasvihuoneessa. Tuo Plantagenin perunaruukku on mielestäni myös loistava lahjaidea. Laita siemenperunat valmiiksi multaan ja ilahduta vaikka äitiä toukokuussa. Parhaassa tapauksessa saat kutsun uusille perunoille!

Ennen kaikkea muista, että puutarhanhoito ja kasvien kasvatus on hauskaa! Kukaan ei kuole nälkään, vaikka hyvästä yrityksestä huolimatta jokin menisikin vikaan. Itselläni on tapana ajatella niin, että näistä ympärilläni olevista ihmisistä ja eläimistä mun täytyy pitää huolta. Kasveista huolehtiminen on sitten sitä ylimääräisä extraa, ja ehkä juuri siitä syystä se onkin niin hauskaa ja rentouttavaa. 😀


Elämä jatkuu

11.4.2021

Uskomattoman viisas isosiskoni muistutti minua tuossa viikolla siitä, että niin hassua kuin se onkin, kaiken tämän keskellä elämä jatkuu. Otin viisaudesta itselleni pienen mantran ja nämä pari päivää olen pienin ottein yrittänyt tarrata kiinni siitä tavallisen elämän syrjästä. Yritin toki jo aiemmin sitä konemaista suorittamista, mutta pakko myöntää, että kovin pitkään tuo itselleni varsin luontainen tapa ei jaksa toimia.

140 silmukan luominen on tuntunut viime viikkoina täysin ylitsepääsemättömän suurelta ponnistukselta, enkä oikeasti uskonut pääni pysyvän kasassa edes laskiessa sataan asti. Mutta niin vain sain pinkin langan puikoille, joskin laskuvirheen mahdollisuus on edelleen olemassa. Ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn jalkauduin myös katselemaan puutarhaa ja sain todistaa omin silmin sen, mitä niin moni hehkuttaa: Kevät on tullut ja sipulikukat kurottavat kohti valoa ja lämpöä. Hetken harmittelin, miten haravointi taitaa nyt jäädä tekemättä, mutta neuvoteltuani esikoiseni kanssa, pääsimme sopuun urakkapalkasta. Jossain kohtaa nappaan itselleni aikaa ihan vain olla ja kykkiä tuolla ulkona. Se kun on sitä parasta terapiaa liki jokaiseen murheeseen.

Se on hassu juttu, miten sitä jotenkin ajattelee itsensä tosi vahvaksi ja kestäväksi. Luulee, että suorittamalla selviää – kunhan tekee ja pysyy vauhdissa niin kyllä se siitä. Mutta eihän se ihan niin yksinkertaista ole. Kukaan ei ole kone, eikä ihmistä kai sellaiseksi tarkoitettukaan. Eilen yritin kuroa kiinni rästiin jääneitä töitä. Illalla noudatin taas siskoni jakamaa viisautta: “Keep calm and watch Poirot”. Kukaan ei nurissut vaikka levittäydyin sohvalle pocornikulhoni kanssa ja pyöritin Yle Areenaa kolme tuntia. Itse asiassa sain katsoa viimeisen tunnin pari tuhisijaa vierelläni.

Ostin kukkakaupasta itselleni värikkäimmät mahdolliset neilikat, ja mies istutti tänään maahan syksyllä kuistille jääneet tulppaanin ja narsissin sipulit. Kyllä se tästä. Tänään ainakin tuntui taas hetkellisesti siltä.

 

Aurinkoista uutta viikkoa myös sinulle!


Kesä ja puutarha – ikävä on kova!

25.2.2021

Meidän talvi on huuhtoutunut vesisateen mukana. Se kaunis kimmeltävä talvi, josta tykkäsin iha valtavasti on vaihtunut likaiseen lumeen ilkeään liukkauteen. Ja niin paljon kuin tuo sää tökkiikin, niin onhan se myös yksi merkki lähestyvästä keväästä. Joskin olisin venyttänyt talvea vielä maaliskuun puolelle. No, minulta ei kyselty!

Tein tänään vähän multahommia (postausta aiheesta tulossa), ja siinä kun sitten pesin multaa kynsien alta, tuli sellainen aika keväinen fiilis. Muistin miten paljon tykkään siitä, kun saa puutarhassa huhkitun päivän jälkeen kuurata itsensä puhtaaksi suihkussa. Se tunne, kun varpaanvälitkin on täynnä maata ja kaikki puskee uutta ja vihreää. Voi kevät, miten kaipaankaan puutarhahommia ja kasvihuoneessa istuskelua.

Niin, että ajattelin josko te tuntisitte vähän samoin. Jonkinlaista kesänkaipuuta tai ihan vain sitä tulevasta keväästä fiilistelyä. Ohessa kuvia kesästä, puutarhasta, kasvihuoneesta ja tietty daalioista.

Ihanaa torstaita!


Kiitos toukokuu

31.5.2020

Toukokuu ei pettänyt tänäkään vuonna. Kesä tuli ja kaikki muuttui muutamassa viikossa niin totaalisen kauniiksi. Ehdottomasti paras osa vuodesta! Eilen kun vietiin lapset aamulla koululle (päätöstilaisuus järjestettiin luokissa) ihasteltiin kevätkirmaukselle päässeitä lehmiä. Pyörälenkillä kesätuuli ja aurinko hyväilivät poskia ja tuntui, että koko elämä hymyilee. Kaikesta poikkeuksellisesta ja kurjasta huolimatta.

Koulut on tältä keväältä taputeltu, itkut tihrustettu ja äitinä on taas saanut elää niin niitä ylpeyden hetkiä, kuin tietty sitä vuosien pakenemisesta johtuvaa tunnemylläkkää. Erikoinen kevät, jonka kesäkuun saapuminen myös monin tavoin päättää. Tai ainakin palataan lähemmäs sitä vanhaa normaalia.

Eilen illalla juotiin pullo kuohuvaa kasvarissa ja nautittiin ihan ensimmäisestä kesäillasta ulkosalla. Harmi vain, että oltiin niin väsyneitä, ettei valoisasta illasta jaksanut kovin myöhään nauttia. Ehkä joku toinen kerta. Puutarhassa ja kasvihuoneessa jokainen päivä on vähän vihreämpi ja vähän värikkäämpi.  Vertailukohtana alla toukokuun 31. päivä vuonna 2019. Jos kevät onkin vähän jäljessä, niin muussa ollaan mukavasti jo edellä! 🙂


Päivän puutarhat ja lempparikampaus

28.5.2020

 

Pahoittelut taas tuhannesta kuvasta, mutta hei, ei voi mitään!

Kevät on tänä vuonna vähän jäljessä, ja kuolanpionin kukinnasta toukokuussa ei ehkä ole enää toivoa. Myös syreeni ja marjaomena antavat odottaa, mutta onneksi on kaikkea muuta. Ja seuraavan viikon sisällä luonto ja puutarha todennäköisesti räjähtävät loistoonsa!

Tuntuu ihan hassulta, että tuo uusi kukkapenkki tehtiin oikeasti vuosi sitten. Miten ihanaa, että tänä vuonna saa oikeastaan vain kruopsuttaa valmista. Tai saisi, jos olisi sen tyylinen ihminen. Tuntuu, että minä haalin itselleni jatkuvasti vain lisää tekemistä. Mutta toisaalta, jos tuosta tekemisestä nauttii, niin mikäs siinä.

Kasvihuone on täynnä esikasvatettuja daalioita, joten tänään iskin kylmästi kasan mukuloita suoraan maahan. Siitäkin huolimatta, että pidän oikeasti sitä kesäkuun kymmenettä varminpana ajankohtana. Lycka till! Ja vedettiin kyllä juuri harso niiden päälle. Lavakaulukset kaivoin eilen ympäri ja putsasin ruohosipulit ja muut talvehtineet. Oreganoa, timjamia, persiljaa ja laventelia. Tilaa olisi paljon muullekin, mutta kasvarista on tosin tulossa vielä lisää timjamia ja tilliä.

Tämänhetkinen lempparikampaukseni on tuo etuhiusten kiinnittäminen. Puoliponnarille tai sitten kivalla rusetilla. Tilasin tämän ison rusetin Gipsy Parrotilta, koska ajattelin, että se mätsää ihanasti mun punaruskeaan kesämekkoon. Mutta piristää se aika ihanasti myös farkkulookkia.

Mutta nyt on taas multaa hiuksissa ja kynsien alla sen verran, että suihkuun mars! Ihanaa iltaa ja kauniita unia! 💚


Sadepäivä

24.5.2020

Ei puutarhatöitä, eikä pyöräilyä, vaan enemmänkin lepoa ja rentoutumista.

Olen nauttinut lämpimästä ja aurinkoisesta loppuviikosta niin täysin, että blogikin on jäänyt vallan päivittämättä. Pyöräilyn lisäksi löysin itseni lapion varresta, vaikka mitään projekteja ei tälle keväälle pitänytkään ottaa. Mutta kun luonne on sellainen, että pitää saada aikaiseksi. Ja toisaalta, tuo toinen tontti on vienyt kaiken huomion kasvihuoneen vuoksi jo pari kesää, joten ehkä on ihan aikakin taas jatkaa tällä toisella puolella. Paljon on vielä tekemättä ja monet neliöt pelastamatta, mutta nyt päästään taas jo hieman pidemmälle. Monta kesää murhetta tuottanut kivikkoinen alue (jossa joskus on kai ollut perennapenkki) on nyt vihdoin raivattu ja tasoitettu. Läjä kiviä kaivettu ylös ja viimeisetkin perennat siirretty pois. Tarkoitus oli istuttaa paikalle pensasmustikkaa, mutta lopulta päädyimme siirtämään myös osan raparperista tähän aurinkoisempaan paikkaan. Kirsikan ja kriikunoiden kaveriksi istutettiin myös pari päärynäpuuta ja kun vielä edettiin yksi kymmenen metriä lähemmäs tontin rajoja, löydettiin myös loistava paikka muutamalle puutarhavadelman taimelle. Ja vaikka olo on ollut iltaisin aika totaalisen väsynyt, niin kyllähän se vain kivalta tuntuu, kun näkee kättensä jäljen. Metri metriltä päästään aina pidemmälle.

Kasvihuone on jo tovin ollut täynnä harsoa ja kieltämättä eläisin jo oikein mielelläni sitä vaihetta, kun daaliat on maassa ja kasvari kepeässä huvimajatunnelmassaan, mutta vielä pari viikkoa pitää jaksaa näin. Ja onhan se aika kiva joka päivä käydä kurkkaamassa tuonne harson alle. Puolet puutarhajutuista onkin aina sitä ihailua ja ihmettelyä. Edistymisen ja kasvun seuraamista ja luonnon ihmeellisyyden ihmettelyä. Sadepäivänäkin voi siis ihan vain käydä kasvarissa ja ihailla.

Perjantaina tuntui kuin kesä olisi vihdoin saapunut. Pihatöitä tehtiin teepaidoissa ja illalla istuttiin ystävän kanssa kasvihuoneessa ja suunniteltiin heidän kasvihuoneprojektia. Miehet grillasivat iltapalaa ja lapset puuhasivat ulkona. Eilen tehtiin pyörälenkki ja ai että, mutta harmitti, etten laittanut aamulla lyhythihaista paitaa ja luottanut shortseihin. Ehdin jo toukokuun puolivälissä pelätä, että koko kesä menee satulassa palelemiseen, mutta kyllä se kesä sieltä sitten kuitenkin saapuu. Ja mikäli säätiedotuksia on uskominen, shortseissa pääsee ajelemaan ensi viikolla useampana päivänä.

Mutta tiedättekö, mikä on ollut ihan parasta näissä viime päivissä? No se, että en ole kuunnellut tai lukenut uutisia sitäkään vähää mitä muuten olen suodattimeni läpi päästänyt. Tämän kevään suurin oivallus on ollut ehdottomasti se, että itseään ei pidä liikaa stressata maailman menolla. Pitää muistaa elää ja nauttia, vaikka ympärillä tapahtuisi kuinka.

Tänään virittäydytään vielä viimeiseen kouluviikkoon. Toisella on edessä alakoulun ensimmäisen kevään päätös ja toisella viimeisen. Erilaisuudessaan jää varmasti mieleen.


yksi kala ja kasa maailman parhaita sämpylöitä

14.5.2020

Jaoin eilen instan stooreissa kuvan sämpylöistä, joita tein lohisopan jatkoksi. Kerroin myös, että paras sämpylä on rapea kuoreltaan ja sisältä täynnä isoja kuplia. Moni muukin oli samaa mieltä, ja sämpyläohjetta kysyttiin paljon. Joten sämpyläresepti tulee täältä!

Olen vähän sellainen näppituntumaleipuri, mutta näiden kanssa suosittelen, että ihan oikeasti mittaat ainekset huolella. Ei ole iso homma kuitenkaan, eikä ole silti gramman päälle. Tuossa ohjeessa käsken peittämään taikinan kannella ja tosiaan suosittelen myös kohottamaan taikinan kannen, lautasen tai vaikka tarjottimen alla perinteisen liinan sijaan. Tällöin taikinaan ei muodostu ikävää kuorta kohotessa. Nämä onkin muuten ihan älyttömän helppoja tehdä kun ei tarvitse varsinaisesti leipoa ja pyörittää. Meillä lapset on aina halunneet pyöritellä sämpylät, mutta tykkäävät näistä niin paljon, että saan ihan rauhassa tehdä. Kivaa välillä sekin. Tätä reseptiä vähän muuttamalla saa tehtyä muuten ihan kivat ciabattat!

 

Rapeakuoriset sämpylät:

5 dl kädenlämpöistä vettä
1dl maitoa
1/2 pakettia hiivaa (eli 25g)
1rkl juoksevaa hunajaa (tai sokeria)
2-3 tl suolaa
12 – 12 1/2 dl vehnäjauhoja

Mittaa lämmin vesi ja maito. Murenna hiiva taikinakulhoon ja lisää joukkoon hunaja ja suola. Kaada hiivan päälle hieman vesi-maitoseosta ja sekoita puuhaarukalla.  Lisää joukkoon loputkin nesteestä ja sekoita joukkoon jauhot pienissä erissä

Vaivaa taikina löysäksi, juuri ja juuri kulhon reunoista irtoavaksi. Ripottele valmiin taikinan päälle vehnäjauhoja. Peitä taikinakulho kannella, lautasella tai muulla vastaavalla ja anna taikinan kohota 1-1 1/2 tuntia.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja levitä leivinpaperi kahdelle uunipellille.

Laita leivinlaudalle tai leivontapöydälle kunnon kerros vehnäjauhoja ja kumoa taikina varovasti jauhojen päälle. Älä missään nimessä vaivaa tai painele taikinaa, jotta ilmakuplat eivät katoa!

Ripottele vielä jauhoja taikinan päälle ja leikkaa taikina metallilastalla tai muulla terävällä työkalulla viideksi pötköksi. Leikkaa osat vielä pienemmiksi paloiksi (itse jaan kuuteen osaan, josta syntyy 30 pientä sämpylää). Taikinapalat saavat olla ihan eri muotoisia, mutta koeta mahduttaa samalle pelille keskenään saman kokoisia paloja.

Paista sämpylöitä yksi pelti kerrallaan noin 10-15 minuuttia (jos teet isoja sämpylöitä n. 20min) tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Älä peitä valmiita sämpylöitä liinalla, jotta kuoren rapeus ei katoa.

Täällä oli aamulla ihan samanlainen säpinä kuin elokuun ensimmäisenä kouluaamuna. Jännitystä, odotusta, iloa ja riemua. Odotettu päivä kaikin puolin. Ja ilo oli huomata, että molemmat myös palasivat koulusta pirteinä ja reippaina. Ystävät tekevät ihmeitä, niin se vain menee lapsillakin. Tuntuu muutenkin, että palaset loksahtavat paikalleen kun saadaan edes pari viikkoa elää kohtalaisen tavallista arkea.
Pyörin aamulla kaupassa ja mietin, että mitä ihmettä sitä sitten syötäisiin lohisopan jälkeen. Löi tyhjää ja nappasin varmuuden vuoksi pakasteista pinaattikeittoja mukaani. En ehtinyt olla kovin pitkään kotona, kun mieheni veli soitti ja kysyi, josko hän voisi tuoda kirjolohen. Eilen kalastettu, valmiiksi perattu. No mikä jottei, ei mun oikein pinaattikeittoa tehnytkään mieli.

Juttelin aamulla kaupassa yhden äidin kanssa ja puhuttiin siitä, että täällä meillä koko koronaa ei edes huomaa. Olen kuullut isojen markettien tyhjistä parkkialueista, mutta en ole kertaakaan ollut todistamassa sellaista. Kylä on ihan yhtä hiljainen tai ruuhkainen (riippuen näkökulmasta) kuin ennenkin. Ehkä silloin aluksi kaupassa oli vähemmän ihmisiä, mutta tilanne on tasoittunut. On turvavälit ja käsidesit ja muut, mutta muuten elämä rullaa aika entiseen tapaan. Erona lähinnä enää nuo suljetut ravintolat. Ja tietenkin seura- ja yhdistystoiminnan hiljaiselo. Mutta siihenkin kaiketi on tulossa muutosta. Arki palailee raiteilleen. Jos ei samoille vanhoille, niin uusille ja vähän herkemmille.

Erikoinen kevät ja erikoisena se tietenkin jatkuu vielä kesään  ja kenties syksyynkin. Mutta kuten olen ennenkin todennut, näillä mennään ja kultareunuksia pitää vain etsiä erilaisestakin arjesta.

 

Ps. Muistakaa osallistua tuohon edellisen postauksen arvontaan! 200 euron lahjakortti on kuitenkin aika hyvä palkinto!