Laskiaispullat ja itse tehty mantelimassa

14.2.2022

Ihanaa ystävänpäivää myös sinne ruudun toiselle puolelle!

Olen tässä viime aikoina miettinyt paljon sitä, miksi aikoinaan perustin blogin. Eihän kukaan silloin voinut aavistaa, että tästä olisi työksi asti, tai tällä voisi itsensä elättää. Minä en ainakaan osannut kuvitella. Mulle tämä oli ennen kaikkea kanava pois yksinäisyydestä, sekä paikka, jossa pystyin kuvien muodossa antamaan (välillä aika **skallekin) arjelle kultareunukset. Mun ajatus oli, että jokaisessa päivässä on jotakin kaunista ja se auttoi myös tosi paljon, kun pinnistelin syvän masennuksen kourissa. Samoin auttoi ystävällisyys ja kauniit sanat. Sain tätä kautta ystäviä ja ennen kaikkea sitä ystävällisyyttä, jota me jokainen tarvitaan ihan joka päivä. Ja vaikka vuodet ovat osoittaneet, että somen kautta voi myös loukata ja vihata, se ystävällisyys on edelleen suurempi arvo ja ehkä juuri siksi teen tätä edelleen. Eli kiitos teille kaikille, jotka olette vuosien saatossa välittäneet ystävälliset tervehdyksenne tätä tai jotain muuta somekanavaa käyttäen. Ne on olleet tosi tärkeitä ja haluankin muistuttaa meitä kaikkia siitä, mikä ihmeellinen voima hymyllä ja kauniilla sanoilla voi olla. Levitetään niitä ja ollaan ystävällisiä. Tänään, mutta myös huomenna!

Laskiaispullat on meillä perinteisesti myös ystävänpäivän herkku ja tästä syystä kermakuorrutukselle laitetaan aina sydämenmuotoinen lakki. Sydänpullaa sopii tietenkin syödä myös laskiaisena, mutta usein pullakiintiö tulee kyllä kerrasta täyteen. Tykkään valtavasti leipomisesta ja leivon mielestäni myös hyvää pullaa. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että laskiaispullat syntyvät meillä yleensä kaupan esipaistetuista vehnäpullista. Leivon nimittäin mielelläni korvapuusteja, mutta tavallisten pullien vuoksi en jaksa vaivautua taikinan tekoon. Hyvillä täytteillä valmispullastakin saa oikein fiinin laskiaispullan!

Olen hillojen suhteen vähän kranttu ja useimmiten syönkin laskiaispullani hillotta ja mantelimassatta. Kaupan mantelimassapötköt kun ovat jotenkin niin luotaantyöntävän oloisia. Itse tehty mantelimassa on kuitenkin ihan eri asia, ja sen sekoittaa pikapikaa. Mikä parasta, siihen ei ole pakko tiputtaa karvasmantelin makua, ja toisaalta, aromin voi vaikka korvata liköörillä. Itse tehty mantelimassa on myös nesteen määrää muuttamalla helppo muokata. Jos tykkäät sipaista mantelimassaa kuin levitettä pullan puolikkaan päälle, lisää massaan vähän enemmän nestettä. Tai sitten voit pyörittää massasta perinteisen tangon ja leikata kunnon kiekon mantelia pullan väliin.

 

Mantelimassa (4-6 pullaa)

1 dl tomusokeria

1 dl mantelijauhetta

1,5 rkl vettä

2-6 tippaa karvasmanteliaromia tai tilkka mantelilikööriä

 

Sekoita aineet keskenään. Säilytä jääkaapissa.

 

Meillä on täällä jonkinlainen vedenpaisumus meneillään. Kahluuhousut ja kumivene voivat olla kohta kelpo välineitä kauppareissun tekemiseen. Lidlin parkkiksella astuin tänään lenkkarit jalassa järveen. Käänsin tilanteen voitoksi ja ostin itselleni kaupasta narsissin. Se on kuulkaas kevät tulossa! 💛

 

Lisää reseptejä


Kinuskinen juustokakku jouluun

07.12.2021

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Crème Bonjour


Vaikka suklaa kuuluukin jouluun, joulunaikaan on monta syytä myös muille makeille herkuille. Meillä kun esikoisen syntymäpäivä osuu joulun alle, on monesti tullut myös synttäritarjoiluissa mentyä vähän jouluisemmalle puolelle. Tänään kuitenkin yhteistyössä Crème Bonjourin kanssa jaan teille meidän luottokakun, josta leivotaan näin joulun alla pikkuisen piparisempi versio. Tämä uunissa meheväksi paistettu juustokakku kinuskikuorrutteella on takuuvarma tarjottava sillä se maistuu niin lapsille kuin aikusillekin. Piparkakkupohja tuo tuulahduksen joulua ja sen ansiosta tämä kakku sopii niin pikkujoulupöytään kuin joulun jälkiruokiinkin.

Talviaikaan kinuskin kanssa sopii hyvin puolukat ja karpalot. Kun pyörittelet jäiset marjat tomusokerissa, saat niihin myös pienen pakkashuurteen.

Meillä rakastetaan kinuskia ja siitä syystä sitä myös keitetään aina tupla-annos. Kinuskin valmistumista kun voi sitten huoletta seurata muutamalla maistiaislusikallisella.

 

SALTED CARAMEL CHEESECAKE (christmas edition)

Pohja:

180 g piparkakkuja

80 g voita

Täyte:

400 g maustamatonta Crème Bonjour tuorejuustoa

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

2 kananmunaa

1 rkl maissitärkkelystä

Kinuski:

2dl dl fariinisokeria

2 dl Flora Täyteläinen Kuohua

(tai tuplana!)

 

  •  Lämmitä uuni 160 asteeseen. Voitele n. 24-senttinen irtopohjavuoka. (Voit myös laittaa palan leivinpaperia vuoan pohjalle.)  Murskaa piparit ja sulata voi. Sekoita ne keskenään ja painele vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa noin 10 minuuttia. Ota uunista ja anna jäähtyä hetki.
  •  Vatkaa tuorejuusto notkeaksi, noin 30 sekuntia, sähkövatkaimella. Lisää sokeri ja vatkaa kuohkeaksi ja tasaiseksi, noin 2 min sähkövatkaimella. Lisää vaniljasokeri ja suolaripaus. Sekoita tasaiseksi.
  •  Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita jokaisen jälkeen. Lisää lopuksi maissitärkkelys ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
  •  Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 30-35 minuuttia uunin keskitasolla. Kun pinta ei enää kiillä ja täyte on jähmettynyt, kakku on kypsä. Anna jäähtyä. Olen joskus jatkanut kinuskiin vasta seuraavana päivänä ja hyvää on tullut niinkin.
  •  Seuraavaksi kinuski. Keitä kermaa ja fariinisokeria kattilassa välillä sekoittaen noin 35 min. Kokeile onko kinuski valmista tiputtamalla pisara kinuskia kylmän veden joukkoon. Jos pisara ei sula matkalla pohjaan, kinuski on valmista.  Anna kinuskin jäähtyä noin minuutti ja kaada se sitten juustokakun päälle.
  •  Anna kakun olla jääkaapissa yön yli tai ainakin pari tuntia. Maku paranee mitä kauemmin jaksat odottaa. 

 

Vaikka tässä kakussa työvaiheita on useampikin, kokonaisuudessa resepti on tosi helppo. En ole mikään pikkuleipien leipoja, mutta tällainen simppeli kakku aika pomminvarma.

Itse tykkään laittaa kakkuvuokaan paperin pohjalle, sillä sillon kakkua on myös helpompi siirrellä.

Kunskikakun koristelun suhteen voit olla luova. Kokeile piparkakkumuruja, marjoja, tomusokeria tai vaikka tonttuja. Kunhan et lisää kakun päälle mitään myrkyllistä voit asustaa sen miltei miten vain. Havut voit korvata rosmariinin oksilla.

Onko teillä jokin joulun luottojälkkäri tai muu makea leivonnainen, joka kuuluu ehdottomasti jouluun?


Avec-piparit ja ensimmäinen adventti

28.11.2021

Avec-piparit, eli piparkakut joihin leivotaan jo valmiiksi ranskanpastillit ennen paistamista, ovat superhelppoja ja superhyviä. Mikä ihaninta näiden kanssa ei tarvitse kaulia taikinaa monen kertaan tai muistuttaa, että otetaan se kuvio sieltä taikinalevyn reunasta. Ah, kunpa vain joku olisi kertonut näistä mulle jo silloin kun lapset oli pienempiä. Viime vuonna kokeiltiin näiden leipomista ekaa kertaa ja pieni serkkupoikakin pääsi silloin mukaan talkoisiin. Tänä vuonna mun ei tarvitse kuin olla uunin käyttäjänä ja tuo pienempi hoitaa leipomisen (no joo, siivoilut jää kyllä edelleen mulle).

Täällä on tänään kuunneltu joululauluja, ja laitettu joulua oikein kunnolla. Jotenkin joulufiilikseenkin on helpompi päästä kun ulkona on pakkasta ja kaikki kauniissa kuurassa. Vaikka lunta ei tulisi yhtään, toivon, että saadaan ainakin nauttia pakkasista myös täällä Länsi-Suomessa. Sa on vain niin paljon parempi kuin kurakelit ja niiden tuoma pimeys.

Ihanaa ensimmäistä adventtia myös teille. ✨


Etäpäivän ylellinen ja supernopea lounaspasta

03.10.2021

Kaupallinen yhteistyö Crème Bonjour


Vatsani on tottunut saamaan arkena ruokaa kellon lyödessä 11, ja mikäli jääkaapista ei löydy mitään valmista, kokkailuun ei yksinkertaisesti ole kovinkaan paljon aikaa. Paitsi kurniva maha, myös lounastauon 30 minuuttia asettavat puitteet, jossa nopeus on valttia. Voiko täyttävän ja herkullisen aterian valmistaa muutamassa minuutissa? Kyllä voi, ja pikalounaan lisäksi tämä resepti pelastaa myös astetta kiireisemmät viikonloput!

Tuorejuustoja voi käyttää monella tapaa leivonnassa ja ruoanlaitossa, ja yksinkertaisimmillaan Crème Bonjour maustettu tuorejuusto taipuu herkulliseksi pastakastikkeeksi. Herkkupastaan voi sujauttaa niin ruokakomeron kätköjä kuin edellisen päivän ylijäämäruokaakin, ja tällä kertaa pastan joukkoon pääsi kylmäsavulohi, sekä ruokakomerosta löytyneet aurinkokuivatut kirsikkatomaatit ja kaprikset. Jos aikaa ja tykötarpeita on enemmän, mukaan voi raastaa myös limen kuorta, mutta nyt toimitaan lounastauon puitteissa! Kylmäsavulohen voi nakata pastan joukkoon sellaisenaan, tai leikellä nopeasti saksilla pannulle valmiin kastikkeen joukkoon.

Supernopea herkkupasta
2 annosta

100 g aurinkokuivattua kirsikkatomaattia

100 g Crème Bonjour ruohosipuli-tuorejuustoa

400 g tuorepastaa

savulohta ja kapriksia

Suolaa ja mustapippuria (tuoretta ruohosipulia)

 

Ruskista valutetut aurinkokuivatut tomaatit nopeasti pannulla. Lisää joukkoon tuorejuusto (ja tilkka vettä).
Lisää tuorepasta kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä noin 3 minuuttia ja kaada lävikköön valumaan.
Sekoita pasta kastikkeen joukkoon.
Tarjoa pikapasta sellaisenaan tai lisää joukkoon savulohta ja kapriksia tai makuja mielesi mukaan.
Viimeistele annos parilla käännöksellä pippurimyllystä ja lisää halutessasi ruohosipulia.

 

Olen viime aikoina huomannut, että arkilounaan korvaaminen pelkällä salaatilla, ei ole kovinkaan vyötäröystävällinen teko. Jos nimittäin päivän kituuttaa kovin kevyellä ruokavaliolla nälkä ja ruoanhimo saapuva viimeistään päivällisaikaan. Itselleni toimii paremmin täyttävä lounas, jonka jälkeen päivällinen voi ollakin huomattavasti kevyempi ateria, eikä illalla tule sorruttua herkutteluun. Tähän oivallukseen meni tosin vuosia (tai vuosikymmeniä), mutta suosittelen kokeilemaan, jos olet päivän salaatilla kituuttavaa sorttia.

Kokkailetteko te pika-annoksia lounastauolla, vai pitääkö etäpäivään varautua aina valmiilla aterialla? Nyt saa laittaa kaikki supernopeat pikareseptit jakoon, sillä minä olen niiden fani myös työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin! 😀


Loppukesän parhaita paloja

22.8.2021

Me vietettiin perjantaina jo perinteeksi muodostuneet rapujuhlat ystäväperheen kanssa. Näihin juhliin ei kuulu snapsit ja snapsilaulut, koska osallistujista puolet on lapsia, mutta hauskaa on aina ollut ja niin oli tänäkin vuonna. Alkon suosittelema rapuviini oli just passeli ja kasa rapuja ja toinen valmiiksi kuorittuja ravunpyrstöjä hupeni nopeasti nälkäisiin suihin. Viikon päätteeksi kaikki oli enemmän tai vähemmän väsyneitä ja kellahdin jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä sänkyyn kirjani kanssa. Rapuveitsetkin olin onnistunut kadottamaan vuodessa ja leivänpaahdin sanoi sopimuksensa irti, mutta kyllä ne veitset sitten vain lopulta löytyivät ja paahdin noudettiin ystävien luota. Kivaa oli ja jälleen, ja taas saatiin hyvä muistutus siitä, että arjen keskelle pitää järjestää aina jotakin mukavaa. Varsinkin kun syksy tuntuu hyökyvän niskaan.

Helpon kaavan mukaan kun mentiin, jälkkäriksi valikoitui työpäivän päätteeksi tehty mustikkapiirakka. Vanha hyvä resepti on niin helppo ja nopea, että tämä oli oikeastaan jo viikon toinen piirakka, sillä alkuviikosta leivoin työpäivän päätteeksi myös yhden kokouspiirakan. Eilen oltiin äidin luona kaiken muun herkun lisäksi syötiin myös äidin omenakakkua ja siitä inspiroituneena taidan ensi viikolla leipoa itsekin pari kakkusta. Jos innostut, niin omenakakun reseptin löydät täältä.

Rapujen lisäksi elokuun lopun ilonaiheita on daaliat ja auringonkukat. Meinasin jo daalioiden suhteen luopua kesällä toivosta, mutta työ vaiva palkittiin jälleen. Nyt vain pitää toivoa, ettei yöt muutu kovin kylmiksi ja ilo jää lyhyeksi.

Niin se vain meni tämäkin viikonloppu taas aivan liian nopeasti, mutta kun on rentoutunut ja nollannut kunnollla, niin mikäs siinä. Tänään on keitetty viikkosoppa ja pesty pyykkikorit tyhjiksi. Vielä lupaamani vohvelit iltapalaksi, hiukan kynttilätunnelmaa ja sitten saa kunnon yöunien jälkeen uusi viikko saapua.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa myös sulle!

 


Värikästä grilliruokaa!

17.6.2021

Kaupallinen yhteistyöCrème Bonjour


Hoi kaikki himogrillaajat ja te jotka ette tuohon ryhmään lukeudu! Nyt tulee nimittäin tunnustus: Minäkään en ole mikään grillimestri, ja tämä ihan siitä syystä, että meillä on aina ollut grillaamisen kanssa melko perinteinen työnjako. Mies grillaa ja minä teen sen kaiken muun. Halusin kyllä ostaa pallogrillin, koska se on mun mielestä söpö ja halusin myös pizzauunin, koska pizza,  mutta kumpikaan väline ei oikeastaan ole juuri minun käytössäni. Sen sijaan uusien makujen löytäminen on minun juttuni ja tässä yritänkin toimia aktiivisesti, jotta tämäkin ruokahuolto sisältäisi mahdollisimman paljon kasviksia. Ja väriä! Sekin on mulle tärkeää.

En ole myöskään mikään reseptihifistelijä, vaan tykkään helposta, nopeasta ja yksinkertaisesta ruoasta. Sellaisesta, jonka kanssa ei tarvitse hikoilla edes kesäarki-iltana, vaan perheen saa ruokittua suht näppärästi ja aikaa jää myös muulle. Niinpä tänään oiotaan taas mutkia lisätään ruokaan makua ehkä helpoimmalla mahdollisella tavalla kaupallisessa yhteistyössä Crème Bonjourn kanssa.

Moni maustaa grillipihvinsä maustevoilla, mutta itse pyrin löytämään arkisempaan käyttöön vähän kevyempiä vaihtoehtoja. Niinpä olin aika iloinen, kun Crème Bonjour toi kesäksi kauppojen hyllyille Limited Edition maun BBQ! Tässä tuorejuustossa maku on vahva ja se soveltuu todella hyvin myös kasvisten kaveriksi. Crème Bonjour -tuorejuustot löydät muuten jälleen pyöreistä pakkauksista. sanon jälleen, sillä voisin vaikka vannoa, että sellaisessa ne olivat myös aikanaan. Meillä nimittäin löytyi lapsuudenkodissa aika usein jääkaapista sekä ruohosipulilla, että mustapippurilla maustettua tuorejuustoa.

Itse yhdistin makutuorejuuston kevyehköön arkiseen grilliruokaan.

Broilertikut syntyvät helposti leikkaamalla broilerin fileet pieniksi paloiksi ja työntämällä ne pieniin varrastikkuihin. Kun jätät lihanpaloille vähän väliä, myös kypsentäminen on helpompaa ja vaivattomampaa. Mausta lihat nopeasti suolalla ja pippurilla ja halutessasi voit toki käyttää myös öljyä.

Bataatti ja paprika sopivat makeutensa puolesta erittäin hyvin uuden BBQ -tuorejuuston kaveriksi. Bataatti on myös siitä ihana, että se kypsyy grillissä äärimmäisen nopeasti.
Pese bataatit huollelisesti ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Mitä ohuempia lastuja teet, sitä nopeammin saat suloisen pehmeää bataattia myös grillistä.
Pyöritä bataattiviipalett pienessä tilkassa oljyä ja mausta suolalla. Grillissä lastut valmistuvat muutamassa minuutissa.

Mikään ei voita grillattua paprikaa ja seuraavaksi taidankin kokeilla kasviksilla ja tuorejuustolla täytettyä mallia. Tiesithän, että nopeuttaaksesi paprikan kypsymistä grillissä, voit pehmitää kasviksi pari minuuttia mikrossa ennen aloitusta. Näin voit pyöritellä paprikat grillissä ihan viimeiseksi!

Jos olet perinteisten pekoniin käärittyjen herkkusienien fani, tämä Crème Bonjour Limited Edition maun BBQ on ehdottomasti se juusto, jota kannattaa testata! Tuorejuusto sopii sellaisenaan myös esimerkiksi hampurilaisten väliin, ja tätä meillä testataankin heti viikonloppuna, sillä joskus poikienkin on saata päättää mitä meillä syödään. 😀

 

Otan mielelläni vastaan tuorejuustoisia grilliruokavinkkejä, joten jaa ihmeessä omasi! Josko niistä olisi iloa myös muille!


Ajasta ikuisuuteen, eikä koskaan takaisin

25.4.2021

Viikko sitten perjantaiaamu valkeni kauniin kirkkaana, mutta kylmänä. Ajoin aamulla kotiin ja tyhjensin autosta kamerarepun ja muut työvälineet ja olin varma, etten enää koskaan voisi tarttua kameraani, nauttia kevätauringosta tai perjantaiaamuista. Olin viettänyt viimeisen päivän ja yön isän vierellä. Ja vaikka kuolema ehkä isän kohdalla olikin armollinen, sen lopullisuus tuntui silti ylitsepääsemättömältä. Ajasta ikuisuuteen, mutta ei koskaan takaisin.

Viimeiset kolme viikkoa olivat ehkä elämäni raskaimmat. Ensin puhuttiin kuukausista, lopulta viikoista. Aika kului kuitenkin nopeammin kuin kukaan olisi vielä kuukausi sitten osannut kuvitella. Ja samalla ne viikot olivat myös äärimmäisen tärkeitä. Läsnäoloa ja välittämistä. Hiljaisuutta ja tärkeitä sanoja.

Nousin vielä torstaina aamukahdelta. Tein viimeisiä Instagram-kampanjoita valmiiksi ja lähdin ajamaan töihin. Automatkalla kuitenkin tajusin etten enää jaksaisi. Väsymys ja tieto siitä, että minun pitäisi olla jossakin ihan muualla kävivät turhan raskaiksi. Niinpä ajoin aamupäivällä sairaalaan ja istuin isän vierellä koko päivän ja seuraavan yön. Perjantaiaamuna ehdimme vielä istua yhdessä kokonaisen tunnin – kokonaisena perheenä. Se että olimme siinä vierellä on jotenkin lohdullista.

Viikon aikana tunteet ovat kulkeneet lähes kaikkia ratoja. On surua, kiukkua, väsymystä ja iloakin. Loppuviikosta päätin, että elämän on jatkuttava. Halusin kuitenkin lukea loppuun kirjan, jonka ehdin isän vieressä aloittaa ja neuloa valmiiksi paidan, jonka helman resorista pari kerrosta syntyi isän vierellä. Päätin, että ne on mun surutyötä. Ellen tarttuisi niihin nyt, ne muistuttaisivat aina siitä kaikesta, mikä jäi kesken. Eilen päättelin neuleen ja suljin kirjan. Totesin, että on aika jatkaa elämää. Nyt maanantai ja arki tuntuvat ajatuksena raskailta, mutta samalla lohduttavilta. Elämän on jatkuttava, eikä asia muutu, vaikka kuinka rypisin surussani. Toki surutyö ottaa aikaa villapaitaa ja kirjaa kauemmin, mutta se on kai vain hyväksyttävä osaksi elämää. Mulla on kuitenkin ihana perhe, työ jota rakastan ja elämä joka kannattaa elää.

Kolmen viikon aikana ehti saapua myös kevät. Ja vaikka voisi kuvitella toisin, meillä on puutarhajutut aika hyvällä mallilla. Tästä kiitos meidän miesväelle, joka otti tänä vuonna hoitaakseen kruopsutukset ja haravoinnit, kasvihuoneen lasit ja monet muut työt, joiden luulin jäävän tekemättä. Ehkä näiden räntäsateiden jälkeen puutarhajutuista on kiva ammentaa iloa arkeen. Nauttia keväästä, alati lämpenevistä perjantaiaamuista ja valokuvaamisestakin.

Viimeisen viikon aikana olen myös yrittänyt korvata lapsille ne viikot, jotka olin poissa. Kiitollisena siitä, että poissaoloni oli kuitenkin mahdollista. Olen onnistunut pyrkimyksessäni vaihtelevasti, mutta tänään leivottiin Klaaran kanssa suklaakeksejä. Niiden ohjeen löydät täältä, jos vaikka haluat kokeilla. Sopivat hyvin myös vapun herkkupöytään, joskin katoavat kovin nopeasti. Siksi tehtiinkin kolminkertainen määrä.


Veljiä keskenään

07.2.2021

Nyt kun juhlaputki on juhlittu, mulla on vahva fiilis, että viikonloput ovat hetken aikaa veljiä keskenään. Talvi, takkatuli, kotoilu, löhöily, ulkoilu ja mitä näitä nyt on. Repeat. Eikä kyllä haittaa ollenkaan. Tykkään viikonlopuista just näin. Tänään ulkoiltiin reilu kolme tuntia jäällä, paistettiin makkarat ja hörpittiin kuumat kaakaot termarista. Köyliönjärvi on hieno kohde, jos Satakunnassa päin ulkoilu kiinnostaa! Kotona meillä oli omatekoista pizzaa ruuaksi ja seuraavaksi sitten vaikka vähän telkkaria mukavasti sohvalla. Joskos saisin pukea räsymattoneuleeni jo ensi viikolla ylleni.

Olin alkuviikon Klaaran kanssa kotona, ja siinä mahtavassa auringonpaisteessa (joka paljasti jokaisen pölyhiukkasen ja sormenjäljen) sain monta hienoa sisustusideaa. Hetkellisesti. Nuo hetket menee nykyään kuitenkin aika pikaisesti ohi, sillä se itse toteutus ei houkuttelekaan ihan niin paljon kuin visio valmiista. En tiedä, ehkä sellaiseen sisustamiseen ja pintaremppaankin voi kyllästyä. Tai keskeneräisyyteen. Sitä jotenkin ajattelee, että näinkin pärjätään. Tai sitten se varsinainen sisustuskärpänen on vain talviunilla ja herää kunnolla vasta keväämmällä. Yhdistelmä on kuitenkin hassu; Samat vanhat nurkat kyllästyttää, mutta kun ei oikein jaksaisi muuttaa mitään. Olen jopa miettinyt, että onko tämä jotakin keski-ikäistymistä. Tai sitten sitä, että lasten kasvaessa sellainen pesän rakentaminen jotenkin menettää merkityksensä. Varsinkin kun molempien lasten syntymään ja kasvuun on meillä kuulunut vahvasti tuo remontointi. Joka tapauksessa, just tällä hetkellä myös minun on tosi vaikea ajatella, että tämäkin blogi on ollut joskus sisustusblogi. Pahoittelut siis samoista nurkista, mutta ihan oikeita ihmisiä täälläkin asuu, eikä koti voi jatkuvasti muuttua ja uudistua.

Mutta nyt sinne sohvalle! Ihanaa sunnuntai-iltaa myös sulle!

 


Suunnitelmat uusiksi

30.1.2021

Voi että, miten paljon meillä olikin suunnitelmia viikonlopuksi. Koska viime viikonloppu meni Klaaran synttäreitä juhliessa, näille parille päivälle oli ladattu valtavasti kaikkea sitä, mitä arjessa ei olla ehditty. Hiihtoa, luistelua, retkiluistelua ja retkeilyä. Mutta elämä oli toista mieltä ja viikonloppu vaihtui sisällä kyhjöttämiseen. Pienin on nimittäin kuumeessa. Koko syksy ja talvi tätä on tietenkin pelätty, mutta minkäs teet. Vaikka viimeinen vuosi on ollut sairastamisten osalta miltei puhdasta nollaa, joskus sen on kai osuttava kohdalle ja meille se osui tänään.

Alun harmituksen jälkeen päätin etsiä tilanteesta positiiviset kulmat ja ehkä kotona levätty viikonloppu tulee itse kullekin tarpeeseen. Vaikka hartiat olisivat kyllä tykänneet kunnon sivakoinnista, lepo ja univelkojen kuittailu ei sekään ole paha vaihtoehto. Raskaan viikon, lyhyiden yöunien ja hormonaalisen migreeniviikon jälkeen kotona on oikeastaan ihan kiva. Josko huomenna saisi jo herätä ilman sitä tunnetta, että joku kääntää veistä päässäni. Myös pyykkivuoren selätys onnistuu parhaiten kotoa käsin ja Ivalo-sarjaakin olisi kiva päästä jatkamaan.

Viikonlopun kunniaksi ajattelin myös edistää hieman kesäneuleprojektiani, jonka laitoin viikko sitten aluille. Väriterapiaa, jota alkaa tässä kohtaa talven selkää jo väkisinkin kaipaamaan.

Eilen ehdittiin vielä juhlia toinen kierros synttäreitä ja pavlovaleivoksia jäi vielä lauantain jälkkäriksi. Uuniin sujautin maailman helpoimman arkiruoan, eli pari pussia Lidlin tortellineja, pari purkkia tomaattimurskaa, pippuria, suolaa, tuorepakastettuja yrttejä ja päälle pari revittyä mozzarellapalloa. Ei voi juuri helpompaa ruokalajia keksiä.

Meillä on tänään muuten kihlajaispäivä. Kolmastoista, jos laskin oikein. Sen kunniaksi ajattelin mennä päiväunille – kun se kerrankin on mahdollista.

 

Ihanaa viikonloppua!

Ps. Päällä maailman ihanin mekko! Tämä Niinmun designin neulemekko on just ihana ja rento vaate. Joihinkin paikkoihin ehkä turhankin lämmin, mutta kotona kuin pehmoinen syli.


Vuosi vaihdettu!

01.1.2021

Vuosi vaihtui täällä melko rauhallisissa tunnelmissa ystävien kanssa. Naurettiin, kuinka keski-ikäistymisen tunnistaa siitäkin, kun uudenvuoden juhlissa tehdään neuletöitä ja lantrataan skumppa mehulla ja koristeilla. Mutta meillä oli hauskaa. Tämä oli sellainen rento päätös joulun juhlimisille ja tästä on hyvä jatkaa kohti arkea, talvea, valoa ja kaikkea uutta.

Vaikka joka puolella toitotetaan, kuinka kulunut vuosi oli ihan kamala ja toivotaan vuoden 2021 olevan paljon parempi, en pysty yhtymään huutoihin. Mulle mennyt vuosi oli hyvä, yksi parhaista koskaan elämistäni, jos ei oikeasti paras. Toki on kökköä, miten moni asia on peruuntunut, kuinka vuosi vaikutti taloudellisesti meidänkin perheeseen ja kuinka se on pidentänyt välimatkaa ystäviin ja rakkaisiin. Silti kulunut vuosi on ollut se, jonka aikana oma perhe on ollut lähempänä kuin koskaan. Vuosi myös avasi silmiä monessa kohtaa, ja sellaiset itsestäänselvyydet ja tasaiset jurnutukset oli helpompi kyseenalaistaa. Oli ilo oivaltaa ja uskaltaa, nähdä asiat uudessa valossa ja oppia paljon itsestään ja omista unelmistaan. Pitkälti joudun siis kiittämään koronaa, ilman sitä minäkin kulkisin vain jatkuvasti samaan suuntaan näkemättä sivuilleni ja ymmärtämättä kaikkea sitä ihanaa mitä mulla jo on. En yksinkertaisesti myöskään kehtaa väittää mennyttä vuotta huonoksi, koska olen läheltä nähnyt, miten kova se on ollut esimerkiksi monelle ystävälle. Ihan liian moni minun ikäpolvestani ei esimerkiksi saanut niitä ihania lahjoja sairaalasta, vaan joutui niiden sijaan jättämään jäähyväisiä.

Niinpä ehkä elämäni ensimmäistä kertaa en luvannut mitään uudenvuodenlupauksia tai listannut uusia unelmia ja tavoitteita. Just nyt on oikeastaan tosi hyvä, ja ainoa toive, jonka öiseen sumuun henkäisin oli se, kuinka toivoisin kaiken pysyvän hyvänä. Ja jos jossain kohtaa huomaan, että suuntaa pitää muuttaa, uskon olevani tarpeeksi rohkea tekemään sen ilman rakettien pauketta.

Eilen syötiin juustoja ja ystävien tekemiä hilloja. Jälkkäriksi tein marenkikakun, jonka päälle keitin vielä kinuskia. Kerma, kinuski, puolukat ja piparkakut sopivat oikein hienosti yhteen ja jälkkäristä tuli just sopivasti rennon juhlava.

 

Vaikka vielä viikko sitten ajattelin, etten pysty luopumaan joulusta vielä pitkään aikaan, nyt musta tuntuu, että eilisten juhlien jälkeen olen valmis menemään kohti uutta. Kun joulukukat alkavat nuokkua, mä olen valmis tulppaaneille.

Ihanaa ja superupeaa vuotta 2021!