{ postaus, jota en koskaan ehtinyt julkaista }

17.1.2014

Kuten instan seuraajat tietävätkin, olen tällä hetkellä sängynpohjalla varsin voimattomana. Eilen tosiaan tehtiin sellainen perhereissu Ideaparkkiin ja Ikeaan, ja jossain kohtaa tuli yht’äkkiä tosi huono ja kipeä fiillis. Iltaa kohti olo vain huononi, ja yöllä hourinkin jo ihan kunnon kuumeessa. Olo ei ole ollut mitenkään flunssainen ja tämä tuli aivan puun takaa. Ajattelinkin, että ehkä tässä on nyt jotain influenssaan viittaavaa. Toivottavasti menee joka tapauksessa pian ohi!

Koska sairasvuoteesta en jaksa kuvata teille oikeastaan yhtään mitään, ajattelin fiilistellä vanhoilla kuvilla. Mulla on nimittäin tälläiset yhden postauksen kuvat tuolla luonnosten puolella – postaus, jota en koskaan ehtinyt julkaista. Otsikkona oli valmiina lähtöön, eli synnyttämäänhän tässä oltiin jo kovasti menossa. En tiedä, johtuuko tästä kuumesta ja kipeästä olosta, mutta jotenkin nyt vaan herkistelen täällä noita vuoden takaisia fiiliksiä oikein kunnolla!

Lämmintä vaatetta ja pakolliset kosmetiikat äidille, sekä pieni lahja ja Omarit tulevalle isoveljelle. Vauvaa ajatellen olin pakannut kaiken myös valmiiksi, miehen ei sitten tarvinnut kuin ottaa vaatekasa mukaansa, kun tulivat meitä noutamaan. Kaikki niin beigeä ja valkoista, mehän ei tiedetty kumpi sieltä oli tulossa.

Vaikka me ollaan aika tavalla puhuttu asiat siihen malliin, että perheemme on nyt lopullisessa koossaan, täytyy myöntää, että tossa vuoden takaisessa fiiliksessä on silti sitä jotain, jota ihminen tulee aina kaipaamaan. Ehdottomasti elämäni suurimpia hetkiä, vaikka myönnän, että ei ne silloin välttämättä siltä tuntuneetkaan.

 lähdössä 3 lähdössä 1lähdössä 5 lähdössä 2lähdössä 6

Voi kun tästä jo pian olo paranisi, sitä pitäisi nimittäin alkaa valmistella ensi viikolla jo juhlia. Hurjaa, miten ne vuodet vain kiitääkin niin nopeasti!

Mukavaa viikonloppua teille. Mä taidan hetkeksi vielä torkahtaa….


{ tammi-helmikuu 2013 }

02.1.2014

Laitetaan vuosi pakettiin vielä muistelun ja kuvien merkeissä!

Tammikuu 2013 oli täynnä odotusta. Laskettu aikani oli 26.1 ja odottavan aika oli todella pitkää. Vauvan sukupuoli oli meillekin arvoitus, ja blogissakin mainitsin masuasukin nimeksi Koskela. Poikavauvan varalta meillä oli nimittäin valittuna nimi Vilho ( =Linna – Tunematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla). Mutta vaikka kaikki muut veikkasivat poikavauvaa, olin itse 99,99 prosenttisen varma, että perheemme tulisi kasvamaan tyttövauvalla.
Tammikuu oli luminen, talvinen ja pakkaset paukkuivat. Valon määrä lisääntyi, ja kotia oli kiva laittaa kuntoon. Yläkerran aulaan rakensin cozy corneria, ja kukkamaljakossa nähtiin tulppaaneja. Tammikuussa inspiroiduttiin kevään muodista, sisustamisesta, kauneuden- ja hiustenhoidosta. 24. päivä pitkä odotus palkittiin, ja perheeseemme syntyi Pikku K.

Tammikuun kaikki 22 postausta voit lukea täältä.

tammikuu

Helmikuu 2013 oli kuukausi jonka voisi pukea yhteen sanaan: Vauva.
Yöunet jäivät lyhyiksi, vauvan uni- ja ruokarytmi jaksotti päiviä, aamut alkoivat ennen kukonlaulua ja kevät teki tuloaan. Kaikesta huolimatta meillä oli käsissämme helppo vauva, energia virtasi ja tunsin olevani onnellisempi kuin koskaan. Toki tavalliset baby bluesit tanssittiin pois, mutta muuten tunsin olevani reipas ja pirteä. Näin jälkeenpäin ajatellen suorittamista olisi voinut jättää vähemmälle, pyhittää aikaa äitiyslomaan ja kerätä voimia loppuun palamisen sijaan. Mutta jälkiviisaus ei ole yleensä kantanut hedelmää, joten ei sorruta siihen nytkään.
Helmikuussa otin aikaa itselleni minkä pystyin, ja opettelin jakamaan huomiota kahdelle lapselle. Tuttiketjuja ja aamu viiden leivänleivontaa, ystävänpäivän kukkameri, kun mies ei ollut ihan varma, mistä pitäisin – ne ovat jääneet mieleeni varsin vahvasti. Vauvakilot karisivat ja vauvailo huumasi pään!

Helmikuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.

helmikuu

Voi noita valoisia kuvia! Tullapa taas aurinko ja pitenevät päivät!


{ kuvia perhealbumista – joulu 2012 }

17.12.2013

Noniin. Niin siinä vain kävi, että kuume nousi, ja nostan käteni nöyrästi ylös.
Takkiin tuli; Flunssa vastaan minä: 6-0. Koko viikon olo on ollut kuin junan alle jääneellä. Lihaksia särkee, mikään paikka ei palaudu, vaikka olen koittanut syödä ja juoda ja venytellä – ja levätäkin ehkä. Ruoka on tökkinyt, syöminen on tuskaa jne. Liian pitkään kai rimpuilin vain vastaan, enkä halunnut uskoa, että tauti olisi tullakseen. Eilen kaaduin sänkyyn ilta kahdeksan jälkeen, mutta lähdin urheana vielä aamulla jalkatreeniä tekemään. Sen jälkeen tiesin: Nyt pitää pysähtyä ja huilata!

Selailin eilen vanhoja valokuvia. Sellaisia omaan käyttöön napsittuja kuvia, joiden ei ole koskaan ollut tarkoitus päätyä blogiin. Tirauttelin kyyneleitä tuijotellessa kuvia synnäriltä, ja muista itselleni tärkeistä hetkistä. Katselin myös kuvia viime joululta, ja pysähdyin miettimään, miten paljon elämä on muuttunut, ja miten moni asia on muuttunut.
Ajattelin jakaa teillekin muutaman, melko hiomattoman, kuvan viime joululta. Nämä on tälläisiä omaan käyttöön räpsittyjä tilannekuvia kuusen koristelusta. Ihan vain jo kuvatut henkilöt ja kotikin on kokeneet melkoisen muutoksen. Mutta, joskus on hauska palata ajassa taaksepäin, ja tehdään se nyt!

joulu 2012 2 joulu 2012 4 joulu 2012 5 joulu 2012 joulu2012 3

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen. On ollut mukava lukea, että samankaltaiseen ratkaisuun on päätynyt moni muukin. Selvyyden vuoksi vielä, että meidän jouluiset automatkat ovat hyvinkin lyhyitä, mutta se kai kompensoituu sitten sillä, että vierailla pitäisi monessa paikassa, ja aina on huono mieli siitä, että jonkun seurassa ollaan enemmän kuin toisten.
Toivottavasti kaikki tekin, jotka kerroitte joulunne vielä jatkuvan reissaamisen merkeissä, löydätte tavan rauhoittua joulun aikaan, ja ajan olla vain rennosti.

Tällä hetkellä en lupaa, että jaksaisin vastata jokaiseen kommenttiin erikseen. Olen luvannut tälle päivälle piparitalkoot, ja se lupaus on pidettävä. Nyt pari särkylääkettä nassuun ja taikinaa kaulimaan. Pysykää terveinä!!!!


{ kenen kädet sinä vapauttaisit? }

16.10.2013

Tällä kertaa tahdomme Klaaran kanssa kysyä teiltä!
Olohuone keittiössä -postauksessa  nimittäin vilahtikin jo Klaaran sitteri. Kyseessä on BabyBjörnin Balance Soft -malli, jonka saimme blogin kautta. Mietin hetken aikaa lähteäkö tähän yhteistyöhön, sillä en koe blogiani varsinaisesti lapsi-/mammablogiksi, mutta koska (varsinkin raskausaikana) jaoitte kanssani ihania vauvajuttuja, ajattelin, että kenties sitteri istuu sittenkin blogini linjaan!

Tiedän nimittäin kertomanne perusteella, että siellä lukijoiden joukossa on paitsi pienten vauvojen äitejä, myös onnellisia tuoreita mummoja, tätejä, kummitätejä ja monia muita, joiden lähipiiriä on siunattu viimeaikoina pienillä uusilla tuttavuuksilla. Olen myös saanut syksyn aikana “seurata” joidenkin vakkarivierailijoiden odotuksen täyteistä elämää.

Itselleni hyvä ja turvallinen sitteri merkitsee todellakin paljon, se on melkein kuin auttava käsipari. Pienelle vauvalle se on nukkumispaikka, helposti huoneesta huoneeseen siirrettävä, ja arjen mukana kulkeva. Vaikka Klaara edelleenkin nukkuu pieniä tirsojaan sitterissä, on istuimella itselleni myös toinen tärkeä merkitys. Se nimittäin vapauttaa käteni hetkeksi! Tiedän lapseni olevan turvallisessa paikassa kun avaan uuninluukun tai kuljetan kuumaa kattilaa keittiössä. Toisaalta, varmasti myös blogin kirjoittaminen olisi hurjasti vaikeampaa, mikäli en joskus saisi pientä kaveriani myös viihtymään hetken paikallaan!

babybjörn balance soft

Mutta kenen kädet sinä vapauttaisit?
Kenties omasi tai ehkä hyvän ystävän, jonka silmäkulmasta huomaat vauva-arjen tuottamia uupumisen merkkejä? Ehkä sukuun on syntymässä uusia tulokkaita ja mietit sopivaa lahjaa? Oli miten oli, kerro se minulle! Valitsen kertomuksienne joukosta yhden, jonka Berner Oy palkitsee BabyBjörn Balance Soft -sitterillä. Palkinnon arvo on n. 175 euroa, ja voittaja saa itse valita sitterin sävyn kolmesta eri vaihtoehdosta (ruoste/oranssi, khaki/beige, musta/tummanharmaa).

Jätäthän kertomuksesi viimeistään tiistaina 22.10. 2013!

babybjörn

Ja koska mä olen itse hiukan herkkis, varaan kasan nenäliinoja, jotta pystyn lukemaan kertomuksenne! 🙂


{ nukkuu nukkuu nurmilintu }

06.5.2013

Lupasin alkuvuodesta kirjoittaa teille jonkinlaista arviota Lenaderin kehdosta, kunhan käyttökokemusta on ensin ehtinyt hieman kertyä. Nyt kun takana on jo reilut kolme kuukauttaa kehdossa nukuttuja öitä, voin kai todeta jo tietäväni Leanderin plussat ja miinukset. Niin, ja nämä perustuvat nyt vain omiin mielipiteisiini, ja meidän tarpeisiimme.

leander2!

Kirjoittelinkin jo raskausaikana nuku nuku nurmilintu -postauksessa, että Leanderin keinuva kehto on kiehtonut meitä jo esikoisen vauva-ajoista lähtien. Esikoista odottaessani en edes tiennyt moisesta sängystä, mutta etsiessäni tietoa kaikesta mahdollisesta koliikkilasta rauhoittavasta törmäsin kehtoon. Silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä, kehtoajat alkoivat olla melkeinpä takana, ja koliikkikin loppusuoralla.
Klaara on rauhallinen vauva, ja koliikista ei nyt ollut tietoakaan. Parin itkuisen illan aikana, jotka tulivat siinä kolmen viikon tietämillä, ehdin jo pelätä pahinta, mutta tilanne rauhoittui onneksi nopeasti. Keinuva sänky ei siis meillä päässyt nyt hoitamaan koliikkia, mutta suuri apu pitkien yöunien saavuttamiseen sillä varmasti oli.

leander4!

Kehto on meillä makuuhuoneessa kattokoukulla kiinnitettynä sängyn viereen. Paikka on sopiva, vaikka seinän ja sängyn väliin ei hirveästi tilaa jääkään. Liikerata on kuitenkin tarpeeksi suuri, ja sänkyä on helppo tönäistä liikkeeseen, kun lapsi yöllä alkaa ääntelehtiä. Uskon, että tuolla rauhoittavalla keinunnalla saimme syöttövälit Klaaran kanssa yöaikaan pidemmiksi. Klaara nukahtaa edelleen iltaisin sänkyyn ilman sen kummempia nukuttamisia. Kiitos selkeän vuorokausirytmin, mutta myös rauhoittavan keinumisen. Sänkyhän on suunniteltu niin, että pienellä tönäisyllä se jaksaa keinua aika pitkään.Muistan esikoisen kanssa pitkälle yöhön jatkuneet rauhoittavat sylittelyt. Lapsi oli pakko nukuttaa syliin, ja varovasti siirtää siitä sänkyyn. Muutaman kilon painoisen vauvan heijaaminen sylissä kävi paitsi hermoillekin, myös hartioille raskaaksi.
Aluksi refluksioireiden, ja parhaillaan vaivaavan flunssan vuoksi, sänky on roikkunut meillä koko ajan hieman kaltevasti. Kehdon korkeutta ja kaltevuutta on helppo säätää ripustusliinojen avulla. Vastasyntyneen nukuttaminen kyljellään vaatii sekin vuorottaista kylkiasentoa kallon muotoutumisen vuoksi, ja kehto on helppo kääntää siten, että vauvan kasvot ovat äitiin päin, nukkui vauva kummalla kyjellään tahansa.

leander5!

Ostimme kehtoon lisävarusteena myös kolmijalan. Käytettynä löysin vain niitä kirsikan värisestä puusta tehtyjä, mutta halusin tuon skandinaavisen vaalean jalustan, joka sopii omasta mielestäni paremmin paitsi itse sänkyyn, myös meidän sisustukseen. Kolmijalka oli kätevä ensimmäisten viikkojen aikana, kun vauva oikeastaan vain söi ja nukkui. Sänkyä kiikutettiin milloin mihinkin huoneeseen, ja joskus vauva viihtyi siinä myös hereillä. Nykyisin kolmijalalle ei enää ole käyttöä, sillä Klaara nukkuu päiväunensa ulkona vaunuissa. Jalusta toimittaa nyt lähinnä virkaansa Niilon tiipiinä suuren peiton kanssa. Kolmijalka oli toki kätevä siirrettävyytensä ansiosta, mutta sängyn liikerata jää siinä kovin olemattomaksi, eikä keinunnasta saa ainakaan omasta mielestäni tarpeeksi rauhoittavaa ja nukuttavaa. Parempi vaihtoehto olisi kai ollut kiinnittää koukku myös työ- tai olohuoneen kattoon.
Lisävarusteena meillä oli sänkyyn myös verho, mutta sitäkään en kokenut kovin tarpeelliseksi. Vastasyntynyt nyt nukahtaa ympärillä olevista ärsykkeistä huolimatta, ja nykyisin Klaara laitetaan kehtoon yöunille pimeään makuuhuoneeseen. Lähinnä pimentävien verhojen hankkiminen onkin nyt ajankohtaista. Pidin verhoa myös asteen verran liian söpönä, vaikka se onkin pitsitön ja röyhelötön yksinkertainen puuvillakangas.

leander1!

Yksi mummulan matkasängyssä nukuttu viikonloppu sen todisti: Klaara on tottunut keinuvaan sänkyyn. Nyt kun pikkuinen jo itse liikuttelee itseään, kääntää kylkeä, ja liikehtii unissaan, ei kenenkään tarvitse erikseen sänkyä keinutella, se myötäilee automaatisesti vauvan liikkeitä. Sanotaan, että se antaa lapselle turvallisen olon muistuttaen olosuhteita äidin vatsassa. Juuri nyt pelottaakin hiukan tuleva; Miten ihmeessä vaihto pinnasänkyyn onnistuu, ja rauhoittuuko lapsi vuorokausirytminsä ansiosta ihan vain paikallaan tönöttävään vuoteeseen!? Voin vain toivoa, että sängyn ansiosta saavutettu hyvä nukahtamisrytmi säilyy sängystä huolimatta, ja vaihto vaatii vain muutaman päivän tottumisen.

leander3!

Summa summarum: Kehto oli juuri sitä, mitä uskoinkin sen olevan. Sen avulla meille on auennut vauva-arjesta ihan uusi käsitys, ja yöunet ovat olleet pääosin pitkiä ja rauhallisia. Kehdon kolmijalkaa ja katosverhoa en pidä välttämättömänä hankintana, mutta itse sänkyä suosittelen ihan jokaiselle! Jos meille vielä tulisi lisää lapsia, olisi kehto automaattisesti vauvanhoitotarvike numero yksi!
En yhtään ihmettele, että kehto on saanut design klassikon maineen; Se on paitsi kaunis, myös toimiva. Enkä yhtään ihmettele, että sängyn saatavuus Suomessa on välillä huono, kysyntää on varmasti maailmalla suuremmankin massatuotannon verran!
Leanderin kehto ei kuitenkaan ole mikään massatuotettu tusinajuttu, vaan huolella valmistettu tanskalainen designhuonekalu, joka on aivan taatusti kaiken saamansa hypetyksen arvoinen. Oikeastaan en usko, että maailmassa on tärkeämpää huonekalua, kuin vauvansänky, joka tekee arjesta sujuvampaa niin vastasyntyneelle, kuin uuteen elämänrytmiin totutteleville vanhemmillekin. Vauva-arjessa unen määrä ja laatu korostuvat täysin uusiin mittoihin.

Kehtoa on jälleen saatavilla paisi maahantuoja Pikkukengurun verkkokaupasta, myös Vepsäläiseltä.
Me saimme sängyn blogin kautta lainaan, ja melko pian se pakataankin jo laatikkoon, ja lähetetään kiitollisena takaisin. Kohta on aika siirtyä uudenlaisen nukkumisen opetteluun. Mutta se kolmijalka… Sen taidan säilyttää vielä – ihan vaikka vain varmuuden vuoksi….

Aurinkoista ja pirteää maanantai aamua kaikille!


{ saanen esitellä }

28.1.2013

Kohta neljä vuorokautta vanhan tyttäremme!
Torstaina hän sitten näki päivänvalon, kova kiire jo olikin maailmaan; Synnärillle päästiin klo 10.38 ja tyttö syntyi klo 11.27.
3725g ja 51cm. Täyttä kultaa jokainen gramma.

Lauantaina kotiuduimme, ja nyt on pari päivää opeteltu ja tutustuttu. Eilen esittäydyimme isovanhemmille.
Väsymystä, naurua, itkua – tunteiden vuoristorataa. Baby blues, se kai kuuluukin hiukan asiaan juuri tässä kohtaa.

Kiitokset onnitteluistanne, niitä oli ihan mahtava lukea pitkien ja tylsien sairaalatuntien aikana! Olette ihania kaikki!

Oma blogikin tuntuu kovin vieraalta. Ihan kuin olisin ollut poissa vuoden! Korjataan asia, ja laitetaan vielä myöhemmin tänään arvonta käyntiin. Jos ei muuta, niin ihan vaikka juhlan kunniaksi!

 


{ pesänrakennusta }

22.1.2013

Terehdys vietin viemältä! Pesänrakennusta todellakin, sitä on kuulunut viime päiviin. Hassua siivousta ja puunailua, kodinlaittoa ja valmistautumista.
Ajattelin kuitenkin tulla välillä tervehtimään teitä, moni kun on jo kysellyt, mitä tänne kuuluu. Kiitos kun olette niin ihanasti myötäeläneet mun kanssa! Koitan sitten vaikka feissarin puolella teitä infota, kun jotain kerrottavaa on!
Hah, olipa siskoni ystävä muuten bongannut poksahtamisestani jo keskustelupalsta-arvailujakin! Voihan vihne! Melkein odotan kansainvälisten vedonlyöntisivustojen kiinnostumista, saadaanpa ihan oikeat mittasuhteet tällekin asialle 🙂

Kuvissa paloja olkkarista. Kirjahyllyt, ja hiukan muutakin, pitäisi kotiuttaa varastosäilytyksestä. Katto on yhä laittamatta, sähköjä ei ole. Listoja ym. hienosäätöä ei edes ajatella vielä. Sohva ja divaani kaipaavat uusia päälisiä, vaan enpä taida enää uskaltaa Ikeaan asti lähteä. Pöytää pitää myös tuumailla, mutta sekin asia selkiytyy vasta muiden kalusteiden saavuttua kotiin. Olkkari on kuitenkin siisti ja puhdas – se on tällä hetkellä pääasia. Pikkuhiljaa valmiimmaksi!
Oliivipuu löytyi myös sieltä Bauhaussista. Kiva ruukunsuojakori Tine K:lta, samoin suuri kassi, joka nielee peittot ja tyynyt.
Tekstiilejen ompelua olisi seuraavaksi suunnitelmissa.

Jatkan hommia! Mahtavaa talvista viikkoa kaikille. Nautitaan auringosta ja kirpeistä pakkasista!

 


{ kevään ekat }

15.1.2013

Nostin vihdoin lehtikuusenoksat ruokapöydältä syrjään, ja ostin kevään ensimmäisen tulppaanikimpun. Johan tuli heti keväisempi fiilis. Jotakin muutakin vehreää pitää hankkia kotia piristämään. Ainakin olohuone, joka nyt on remontin alla, kaipaa kasvillisuutta ja pirteämpää fiilistä. Pitäisi vain tehdä reissu jonnekin, missä valikoimat ovat tulppaanikimppua suuremmat. Pitäisi ja pitäisi. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä! Puuh, odottavan aika on todella pitkää! Pinna alkaa olla lopuillaan, ja haluaisin jo suunnitella elämää eteenpäin.



Palailen eilisen ihaniin kommentteihinne myöhemmin. Nyt lähden reippaalle happihyppelylle, jumpaan ja keksin kaikkia muitakin vippaskonsteja herätelläkseni uinuvat supistukset jälleen käyntiin!

 


{ mistä on pieni blogini tehty }

14.1.2013

Tavallisesta arjesta ruuanlaittoineen ja leivontoineen. Herkuista ja suloisista tunnelmista.
Muuttuvista elämäntilanteista, elämän mukana kulkemisesta ja uuden odotuksesta. Puutarhahaaveiluista ja -puhteista. Kukista ja luonnon kauneudesta.
Vanhan talon remontoinnista; Huone kerrallaan puolivalmiiksi – ja aikanaan kai valmiiksikin. Arjen ja juhlan käsikkäin kulkemisesta, vuodenaikojen ja juhlapyhien tanssista.
Omasta tyylistä, kaunistautumisesta ja itsensä laittamisesta. Terveellisestä elämästä, liikunnasta ja itsestään huolehtimisesta.
Lapsukaisista suloisista, pienistä ihmeistä sekä elämän tähtihetkistä!

Niistä on pieni blogini tehty. Ei se istu kategorioihin, eikä sitä voi kuvailla sanalla tai kahdella. Se on pala elämääni, mutta ei koko totuus. Sen on tarkoitus nostaa esiin arjen parhaat palat ja unohtaa kaikki se, minkä yritän itsekin työntää pois mielestäni; Löytää kaunista ja hyvää päivästä kuin päivästä.

Iso määrä uusia lukijoita, jotka haluan toivottaa tervetulleeksi. Vanhoille ystäville suuri kiitos, kun olette jaksaneet roikkua mukana. Sekametelisoppaa sillisalaatilla; Sitä on tarjolla jatkossakin!


{ vikat }

10.1.2013

Josko ne nyt olisi viimeiset kuvat yhtälöstä masu + asu. Hoppas så!
Kaiken inspiroitumisen ja energian purkamisen seurauksena täällä on tullut totaaliväsymys vastaan. Päivät alkavat poikkeuksetta aamu kolmelta, ja unta ei saa sitten millään. Olo muistuttaa harhaisen krapulaista, sikäli kun minulla nyt tietoa moisesta olotilasta voi olla. Rikki, poikki ja puhki – siinäpä ne päivän sanat. Kovasti tekisi mieli laittaa kotia ja puuhailla, mutta kun ei vaan jaksa. Yöllä olen pessyt pyykkiä, silittänyt ja koittanut muuten kuluttaa aikaani hissukseen muita häiritsemättä. Puolen päivän jälkeen takki onkin jo niin tyhjä, että voimat menevät ihan perus arjen pyöritykseen.

Tänään tehtiin Niilon kanssa neuvolareissu. Niilon neuvola ja neuvolalääkäri, sekä oma neuvola-aika. Mukavasti hurahti pari tuntia terveyskeskuksessa. Kotona olisi työnalla olohuone. En jaksa oikein innostua (tosin en ole ainoa), haluaisin vain valmista ja nopeasti. Mietin mielummin tekstiilejä ja yksityiskohtia – lepuutan mieltäni mielikuvamatkaamalla valmiiseen tilaan. Kyllä se siitä…

Neuvolareissun asu:

farkut, teeppari ja toppi⎪H&M mama⎪kyllästymiseen asti käytetty
kengät⎪Wonders⎪luottopopot vuosien takaa
laukku⎪Mulberry⎪se koiranhihnalla jatkettu
huivi⎪Burberry⎪hankinta jostain ajanlaskumme alusta
korvikset⎪Marc by Marc Jacobs
neuletakki⎪Mango⎪ainoa aleostos itselleni⎪15€!