rohkeasti oma itsensä

16.9.2018

kaupallinen yhteistyö / Sokos


Heippa ihanat!

Kyllä lämpimänä alkanut syyskuu on inspiroinut pukeutumaan jopa ihan uudella tavalla syksyisesti. Yhtä aikaa kun on ollut ihana kääriytyä pehmoisiin neuleisiin, paljaat sääret ja kukkamekot ovat pitäneet ripauksen kesää pukeutumisessa. Tänään kuitenkin syksyn pukeutumista kaupallisessa yhteistyössä Sokoksen kanssa.

Hauska juttu tuo oman tyylin löytyminen. Nuorempana sitä jotenkin etsitään, sitten kun tulee ikää se oma tyylikin ehkä löytyy, mutta jotenkin musta tuntuu, että viime vuosien saatossa siitä omasta vakiintuneesta tyylistä on tullut yhä koko ajan vähemmän tärkeää. Ikään kuin olen ymmärtänyt senkin, ettei minun tarvitse määrittää itseäni hirveän tarkasti. Naulata mielipidettäni tai minuuttani. Olen hyvä näin – tällaisena tai muunlaisena. Sekin on aika suuri oivallus. Toki se omanlainen tyyli ja pukeutuminen säilyy läpi elämän ja se on osa sitä minuutta. Tyyli voi kuitenkin elää ja muuttua, kertoa omaa tarinaansa elämäntilanteesta tai ajatusmaailmasta. Väittäisin, että jos nuorempana kokeileva pukeutuminen onkin itsensä etsimistä, aikuisena sitä voisi pitää enemmänkin rohkeutena.

Itse tykkään tosi kovasti jossain määrin sporttisesta pukeutumisesta. Liikunta on osa minua ja samalla myös iso osa omaa identiteettiäni. Silti vieroksun ajatusta puhtaasti urheiluvaatteissa liikkumisesta. Tykkään, että se sporttisuus tulee esiin vain hienovaraisesti. Ajattelen enemmänkin niin, että se oma indentiteettini on siellä vaatteiden alla ja antaa asuun kuin asuun sen oman osuutensa – jonkinlaisen viimeisen silauksen. Sokoksen ”Olet kokonaisuus – niin myös tyylisi” tukee mielestäni tätäkin ajatusta. Pukeutuminen on osa meitä, ja me itse olemme osa asuamme.

Pääsin stailaamaan oman syysasuni Sokoksen  monipuolisesta valikoimasta. Saman katon alta löytyy pukeutumista kaiken ikäisille ja kokoisille naisille ja tuotemerkkejäkin on kattavasti laidasta laitaan. Omaan asuuni valikoitui mulle tällä hetkellä mieluisia elementtejä; väriä, syksyn pehmeää neulemuotia, kukkakuosia ja sporttisuutta.

Klassisissa Adidaksen Gazelle -tossuissa on se pikkuinen ripaus sporttia hyvällä nostalgisella twistillä, ja kukkamekon kiiltokuvaruusut mustalla pohjalla (Pieces) luo asuun sopivasti tyttömäisen pohjan.
Rakastan erilaisia neuleita ja juurikin tällaisia muhkeita ja villaisia. Filippa K:n neule on kuin juuri puikoilta nostettu ja vie asun kuin asun vahvasti syksyyn. Lämmin neule on myös loistava takin korvike kun sää ei vielä vaadi varsinaisia ulkovaatteita, mutta Suomessa laadukkaat neuleet sopivat kyllä vaatekaapin peruspilariksi oikeasti syksyn lisäksi ihan koko vuoden ympäri.
Jonkinlainen rakastuminen väreihin on värittänyt pukeutumistani jo jonkin aikaa. Vihreä, keltainen ja kirkas punainen on nyt saanut rinnallaan myös erilaisen suhtautumisen siniseen väriin. Farkkutytön turvallinen sininen on vaihtunut koko sinisen skaalan. Tuo sininen Pieces -käsilaukku on mielestäni kuin piste iin päällä. Raikas lisä hempeiden sävyjen rinnalle. Pikkuisen rokkaava fiilis laukussa tuo sopivasti asennetta myös noihin kiiltokuvaruusuihin.

Tämän hetken juttu on myös jonkinlainen kerroksellisuus pukeutumisessa. Perinteisten sukkahousujen sijaan tämäkin asu lämpenee mielestäni parhaiten nilkkasukilla ja mutsifarkuilla. Nyt sukat saavat näkyä ja niissä saa olla sekä väriä, että kimmalletta. Edelleen vahva ei paljaille nilkoille ja talvelle!

Tämän päivän rikkaus on ehdottomasti se, ettei tietyn ikäiseltä naiselta enää odoteta tietynlaista pukeutumista. Ihmisellä on vapaus ilmaista itseään vaatteilla ja omalla ulkonäöllään ikään ja sukupuoleen katsomatta. Polvet saavat näkyä ja kukkamekkoonkin on luvallista yhdistää tennarit. Tätä vapautta kannattaa ehdottomasti hyödyntää ja omaa minäänsä tuoda rohkeasti esiin myös pukeutumisella!


Kiilakorkoja ja kukkamekkoa

09.7.2018

Muistatteko tämän halpismekon, jonka ostin ennen pääsiäistä Tallinnasta? Siis ajatus oli käyttää sitä ihan just vain farkkujen kanssa, mutta hitsiläinen, siinä onkin suht ok pituinen helma. No, tosin mekko on jotain koko XL. Se oli sellainen kunnon teinikauppa, jossa vaatteet oli pajunvitsoille. Tai lapsille. No anyway, oikein pirtsakka kukkamekko ihan kesäänkin. Ja punainen on kai jotenkin vähän poweri väri. Siitä tulee sellaista hauskaa energiaa. Kengät on viime kesänä hankitut Kenneth Colen kiilakorot. Edelleen mielestäni yhdet maailman kauneimmista kengistä.

Meidän matka vie tänään taas mummulaan, sillä sisko lapsineen tulee nyt ensin sinne ja sitten huomenna tänne meille. Tässä jo vähän mietin noita yöpymisjärjestelyjä, sillä meidän yläkerta alkaa olla aika lämmin, joten vieraat pitää saada majoittumaan mahdollisimman väljästi ja mieluiten alakertaan. Täytyy sanoa, että olisi eduksi jos joku alakerran komesta sohvasta olisi vuodesohva. Sitten kun joskus aikanaan tulee sohvan osto ajankohtaiseksi, pitää kyllä muistaa tämäkin!

Oikein kivaa uutta viikkoa ja aurinkoista iltaa!


Tervetuloa kesäkuu!

01.6.2018

Jos toukokuu tavallisesti antaa vienon lupauksen kesän tulosta, niin tänä vuonna mennyt kuukausi toi kesän ihan jokaisella tavalla. Toukokuun alun lehdettömät puut vaihtuivat vehreyteen ja kuun loppupuolella luonto ikään kuin räjähti käsiin. Syreenit alkaa olla kukintansa päässä, keltaiset voikukat ovat nyt valkoisia hattarapalloja ja villit lupiinit rehottavat teiden varsilla. Aurinkorasvaa on saanut läträtä enemmän kuin viime kesänä yhteensä ja ihan niitä keveimpiäkin kesävaatteita on saanut ulkoiluttaa liki jokaisena toukokuun päivänä.  Vuoden 2018 toukokuu löi laudalta jopa syntymävuoteni toukokuun helle-ennätyksen.
Mutta tästä kesä vasta alkaa! Nimittäin kesäkuusta. Näin ainakin itse ajattelen. Kaikki toukokuun lämpö oli vain silkkaa extraa!

Kuvissa joitakin omia kesäsuosikkejani, sellaisia toukokuun aikana todettuja kesän pelastajia. PONS-sandaalit sain blogin kautta Turkulaisesta Duo-Livingistä. Duo-Living on kivijalkakauppa Turun keskustassa nettikaupan lisäksi. Myymälä jatkoi edesmenneen Elvina Interiörin tiloissa, kaupan, jonka mukaan meidän Klaara sai muuten yhden nimistään. Oli harmillista kuulla, että myös Duo-Livingin tulevaisuus on vaakalaudalla, ja yrittäjäkaksikko on matkalla kohti uusia tuulia. Kivijalkamyymälä ja nettikauppa etsivätkin uutta yrittäjää, joka haluaisin jatkaa sisustus- ja lifestyleyrityksen pyörittämistä. Vinkkinä sinulle, joka ehkä mietit yrityksen perustamista ja yrittäjyyttä.

Nuo Avarca Pons sandaalit tehdään käsityönä Espanjassa Menorcan saarella. Aidosta nahasta valmistetut sandaalit on tehty kestämään, ja mukavuutensa ansiosta niitä voi käyttää melkein missä vain. Kengät eivät siis ole pelkät rantasandaalit, vaan niillä on mukava kävellä. Kantapää ei lipsu ja läpsy, vaan sandaali pysyy tukevasti jalassa ja kumipohja on pehmeä ja tukeva astua. Koska Ponseissa varpaat jäävät kuitenkin piiloon, sandaalit soveltuvat myös työkengiksi. Jalka muotoilee pehmeää nahkaa ja tästä syystä kengät kannattaa hankkia normaalia pienemmässä koossa. Esimerkiksi kun itse käytän kokoa 39, Ponsini ovat kokoa 38. Sävyjä on glitteristä pastelleihin, mutta koska olen tällainen turvallisen tavallisen ystävä, valitsin itselleni klassiset ruskeat kengät. Sopivat asuun kuin asuun, ja myös ruskeiden nahkalaukkujen kanssa.

Toukokuussa iloa on tuottanut myös Madaran CC-voide, jolla olen korvannut mineraalimeikin. Älyttömän hyvä tuote, joka tasoittaa ihon sävyä ja riittää huonoihoisellekin kesän meikiksi, mutta ei kuitenkaan jätä kasvoille pakkeloitua fiilistä. Tämä on myös niin paljon nopeampi, kuin mineraaleilla tehtävä meikkipohja. Tuossa on suojakerroin 15, mutta lisäsuojaa kasvoille olen laittanut Madaran kasvoille tarkoitetusta aurinkovoiteesta, jossa on hauska meikkivoidemainen sävy. Ei siis tule sellaista valkoista naamaa, vaikka sattuisi levittämään paksummankin kerroksen. Sävy on kuitenkin läpikuultava, eli kasvot eivät muutu meikatuiksi.

Leveälierinen hattu suojaa kasvoja, dekolteeta ja niskaa. Ja tietty hiuksia! Näyttävä koru muuttaa yksinkertaisemmankin pellavamekon kesäisen rennoksi. Näillä siis kohti keskikesää ja juhannusta!

Tänään alkaa lasten kesälomat. Tai no, huomenna vielä koulun kevätjuhla. Kolmas luokka lyödään pakettiin ja taas ihmetellään, mihin aika vierähti. Toisaalta ensimmäistä kertaa koulutaipaleen aikana mitään suurta ei tarvitse jättää taakseen. Koska täällä käydään jo eskari koulun puolella, ja viime vuosiin on mahtunut väistötiloja ja koulujen lakkauttamisia, on kolmasluokkalaisen koulutaipaleeseen mahtunut jo 4 eri opettajaa, muuttoja rakennuksesta toiseen ja luokkakavereiden tiuhaa vaihtumista. Neloselle on siis ihan kiva mennä, koska opettaja, luokka ja jopa luokkahuone pysyvät samana.

Ihanaa kesäkuun aloitusta ja aurinkoista viikonloppua!
Onnea myös jokaiselle valmistuvalle ja valkolakin saavalle, sekä ylpeille vanhemille ja muille perheenjäsenille! ♡

 

sandaalit / Avarca Pons / saatu Duo-Living
kesähattu  / H&M
CC-voide ja aurinkosuoja kasvoille / Madara
mala-helmet / Nikkotakko / saatu

 


Kenkärakkautta

27.2.2018

Tiistaita!
En otsikoinut postausta kliseellä “voiko kenkiin rakastua?”, sillä tiedän vallan hyvin, että voi. Jo pikkutyttönä nukuin kenkäpari sänkyni vieressä, ja ihan vain siksi, että äiti kielsi ottamasta uusia jalkineita sänkyyn. Eli tiedän vallan hyvin, että rakkaus kenkiin on mahdollista! Kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa tänään yksi kenkäpari, joka aiheutti syvää rakkautta heti ensi silmäyksellä. Sänkyyn en tosin tätäkään paria ole ottanut, sillä veikkaan, että siihen löytyy vastustusta myös nykyisestä elämäntilanteestani.

Ellos on juuri lanseerannut uuden naisten kenkämerkin. Agnes Cecilia -kengät tulivat itse asiassa vasta tänään myyntiin. Mallisto on suunnattu naisille, jotka pitävät moderneista ja käytännöllisistä kengistä, mutta joissa kuitenkin on se ripaus persoonallista tyyliä. Tässä ensimmäisessä Agnes Cecilia -mallistossa on kaikkea nahkasandaaleista, tupsullisiin “slip-in” -kenkiin, lenkkareihin, loafereihin ja korkkareihin. Värimaailmassa näkyy vahvasti puuterin pinkki, valkoinen, beige, sekä raikkaat navyn sininen ja punainen. Kengät valmistetaan Euroopassa ja niihin käytetään korkealaatuisia materiaaleja, mutta kengät ovat kuitenkin laatuunsa nähden edullisissa hinnoissa.

Kuluneen vuoden aikana olen selkeästi ottanut harppauksen värien käytössä, ja jos syksy sai aikaan hullaantumisen vihreään, nyt kevättä odotellessa tunnen erityistä vetoa punaiseen. Tähän kuuluu sekä perinteinen kirkas punainen, mutta myös nämä utuisen roosat sävyt, josta tämä Agnes Cecilia Lindy Slip In -pistokkaat kenkäpari on loistoesimerkki. Pehmeä mokka ja suloinen rusettikoriste, lisäävät fiilistä. Kantapäästä avoin pistokasmalli keventää kenkien tossufiiliksen naisellisemmaksi ja saa sääret näyttämään pidemmiltä. Korkea pohja myös antaa hieman lisäsenttejä, mikä puolestaan lisää sekin vaikutelmaa pitkistä sääristä. Koska kyseessä on kevätkengät, joiden käyttöönottoa saa vielä pikkuisen odottella, voi jalkineita ihan kaikessa rauhassa sisäänajaa ja ihailla nyt sisätiloissa. Ja mitä tulee noihin väreihin, must have -listallani keikkuu myös punaiset korkkarit. Sellaiset on likipitäen pakko saada!

Jossakin tuon lapsuuden kenkärakkauden ja nykyisen kenkärakkauden välissä on ollut myös ajanjakso, jona olen rakastanut niitäkin kenkäpareja, joiden mukavuus on ollut lähinnä kyseenalaista. Nykyisinkin näitä hullantumisia sattuu, mutta ostopäätös syntyy kuitenkin mukavuudentunteesta. Oli kyse sitten lenkkarista tai korkkarista, kengän pitää istua ja tuntua jalassa mukavalta. Niinpä nykyään moni hullaantuminen jää usein ainostaan hullaantumiseksi, ja tunne hiipuu nopeasti ohi. Jotta kenkiin voi todella rakastua, niiden pitää tuntua hyvältä jalassa. Nuo Agnes Cecilia Lindy -pistokkaat ovat kelpo yhdistelmä kauneutta ja mukavuutta. Ja sanoisin myös helppoutta ja naisellisuutta. Ehdottomasti kevään lempparikengät!

Taas yksi hyvä syy odottaa kevättä! Ja must have listallani keikkuu myös punaiset korkkarit. Sellaiset on likipitäen pakko saada.


Lauantain Bling!

23.9.2017

Moikkelis koikkelis viikonloppua!
Ajatuksena oli käydä viikonlopun aikana kirjastossa, mutta niin vain jäi sekin. Käyn jotenkin vähän hitaalla tänään, mutta kaipa se on ihan sallittuakin näin lauantaina. Sellainen tietynlainen saamattomuus. Onneksi kaupat ovat auki hiukan pidempään, niin jos edes sinne ehtisi! 🙂

Puputossuilla on takanaan viikon sisäänajo, ja täytyy sanoa, että nämäkin kengät ovat kyllä muuttuneet entistä mukavammiksi käytön myötä.
Mutta hei, blingbling sukat! Mikä ihana pelastus vajaamittaisten housujen seuraksi. Kauniimpi ja lämpimämpi kuin valkoinen paljas nilkka tai kauhtunut sukanvarsi. Pupujen seuraksi ostin vaaleanpunaisia, mutta totaali-ihastuminen tuli tummanvihreisiin sukkiin. Näillä saa asuun juuri sopivan annoksen kimallusta!

Mutta nyt saavillinen kahvia sisuksiin, niin josko tästä saisi itsensä taas vauhtiin. Illaksi on ainakin ihan mukavaa ohjelmaa tiedossa, joten sitä kohti mennään.

Oikein mukavaa lauantaita kaikille!

 

Mary -neule | Lifestyle La Luna (saatu)

Save

Tallenna


syksy – neuleita ja nilkkureita

22.9.2017

Perrrrjantaita! Se olisi viikonlopun aatto jälleen, ja hei, jo toinen vaateaiheinen postaus tälle viikolle! Syksy on ehdottomasti pehmeiden neuleiden aikaa, mutta kuten tuossa edellisessä postauksessa kerroinkin, tämän syksyn aikana olen viihtynyt kovasti myös mekoissa ja paksuissa sukkahousuissa. Noista kun saa aikaiseksi asun miltei mihin tahansa menoon. Neulemekko yhdistää siis kaksi syyssuosikkiani ja tänään juttua pitkästä neuleesta, jonka pääsin stailaamaan näköisekseni kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa.

Kuten tiedätte, en ole mikään kovinkaan rohkea korujen käyttäjä ja muutenkin tyylini on melko pelkistetty, vaikkei kuitenkaan mikään varsinaisen minimalistinen. Olen joskus analysoinut koruttomuuttani ja tullut siihen tulokseen, että se johtuu koostani. Pelkään näyttäväni joulukuuselta, jos asussani on liikaa liikkuvia osasia. Tiedän, tällä logiikalla olisi kai luonnollista, että karttaisin korollisia kenkiäkin, mutta hassu juttu, kengät eivät tuo sitä samaa suurentavaa tunnetta.

Elloksen pitkä Angelica-neulepusero vie väkisinkin ajassa taaksepäin. Trumpettihihat ovat kuitenkin vähän kuin korun korvike ja antavat muuten pelkistettyyn vaatteeseen sen jonkin “jujun”. Samaa ajanhenkeä, tosin jälleen nykyaikaisella twistillä,  on noissa mokkanilkkureiden tolppakoroissa. Ja ihan totta, nuo kenkien pikkuruiset kultanapit riittävät kyllä omalla kohdallani koruksi. Toki yllensä myös laukku tuo asuun sen oman lisänsä.

Oma neulemekon stailaukseni ei siis ole kovinkaan rönsyilevä tai kerroksellinen, vaan enemmänkin pelkistetyn naisellinen ja ehdottomasti “minun näköiseni”. Tässä asussa voisin nimittäin mennä sekä arkisempaan, että vähän fiininpään tilaisuuteen, ja silti olo olisi turvallisen mukava! Tosin yhtenä lisätekijänä sekin, että valitsin mekon juuri turvavärissäni, eli sinisenä! 🙂

Tuolta Elloksen Sweater Weather -kampanjasivulta löytyy paljon muitakin neuleita, sekä tietysti vinkkejä syksyiseen neulepukeutumiseen.

Nyt toivottelen kuitenkin oikein mukavaa perjantaita ja viikonlopun aloitusta!

Save

Save

Save

Save

Save

Tallenna


Tossua toisen eteen

16.9.2017

Lauantaita!

Toivottavasti viikonloppunne on käynnistynyt mukavasti? Itse kolusin eilisen päivän messukeskuksen käytäviä Habitaressa ja vietin oikein mukavan illan ystävän kanssa Helsingissä. Kierreltiin kauppoja, käytiin syömässä ja istuttiin viinilasin vireen parantamaan maailmaa. Ehdittiin myös piipahtaa Minna Parikka Sample Sale -tapahtumassa (vastustin menoa ihan viimeiseen asti, mutta minkäs teet, kun kaveri välttämättä haluaa…), josta jäikin sitten käteen nuo söpöt bunnyt minulle ja Klaaralle. Äidille varrelliset ja tyttärelle varrettomat, mutta muuten aika samikset.

Mukavasti on viikonloppu jatkunut myös lauantain osalta. Nimittäin, vaikka tänä aamuna jaloissa tuntuikin tuo eilinen reissu ja kaikki se käveleminen, lauantaipäivän kruunasi kuitenkin paikallinen hölkkätapahtuma, jossa edustimme varsin iloisella naisporukalla. Illalla kun on tarkoitus vielä jatkaa yhteisellä illanvietolla, niin johan tämä viikonloppu melkoista ilottelua onkin!

Nyt kuitenkin hetkeksi sohvalle lataamaan akkuja ja lepuuttamaan jalkoja.

Ihanaa lauantai-iltaa!


Vaaleanpunaiset pionit ja kesän kauneimmat kengät

17.6.2017

Lauantaita!Täällä on nautittu kesästä ja oltu ulkona ihan koko rahalla. Edes se peloille levitetty “tiedätte kyllä mikä”, ei paahteesta huolimatta saanut kesäfiilistä lyttyyn. Pyykkiä en tosin laittanut ulos tänään kuivumaan, kun nuo tuoksut tuntuvat tarraavan märkiin tekstiileihin jotenkin voimakkaammin.

Mutta sen itsensä jauhamisesta muihin juttuihin. Nimittäin vähän kenkärakkautta ja päivän annos kukkiakin – kuinkas muutenkaan! 😀
Olen jo useamman kesän haaveillut tuollaisista espadrillo -tyylisistä kiilakorkosandaaleista, ja vaikka tarjonta on viime kesinä ollutkin huipussaan, niitä oikeita yksilöitä ei vain ole löytynyt. Siis sellaisia jotka hurmaisivat ulkonäöllään, mutta olisivat vielä käveltävätkin. Nyt kuitenkin tärppäsi (kengät ovat Kenneth Colen), ja ai että, mutta ne on ihanat! Nude mokka ja vaaleat pohjat antavat vielä hauskan kilometriefektin säärillekin. 🙂

Vielä ei jalopionit omassa pihassa kuki, mutta en malttanut pitää näppejäni irti kaupan kukkatarjonnasta. Näillä vaaleanpunaisilla pompuloilla on ihana fiilistellä tulevaa pionikautta. On ne vain niin kauniita!

Meillä syötiin vasta tänään ensimmäiset uudet perunat. Kyytipojaksi silakkaa ja naapurin savupalvattua kalkkunaa. Todellista lähiruokaa. Illaksi olen luvannut lapsille herkkuja ja telkkaria. Niin, ja vähän pidempään valvomistakin. Jospa vaikka itsekin jaksaisi katsoa Neiti Marplen vielä tänään.

Mutta nyt iltapaala pöytää. Kaunista kesälauantain iltaa teillekin! ♡


Juhlafiiliksen herättelyä

02.11.2016

Kuten tiedätte, en ole mikään bilehile, ja tästä syystä ensi viikonlopun blogijuhlat ovat taas yhtenä ajatuksena takaraivossa. Pitää valmistautua henkisesti siihen, että lauantaina ei voi hipsutella villasukat jalassa kotona, vaan pitää oikein laittautua ja näyttää ainakin vähän paremmalta. Älkääkä ymmärtäkö väärin, menen oikein mielelläni, mutta se meneminen ei vain tule mulle ihan niin luonnostaan kuin monelle muulle. Tänä vuonna olin jo hetken aikaa jättämässä koko juhlia väliin. Tai no, mies kyllä nauroi, että ei ole tainnut olla vielä ainoitakaan juhlia, joiden edellä en olisi alkanut epäröimään osallistumiseni kanssa. Mutta aina olen mennyt, ja kivaakin on ollut. Unohtakaa siis tyystin ennakko-oletus siitä, että kaikki bloggaajat viihtyisivät luonnostaan ihmisjoukossa ja juhlissa. Ei se niin ole. Minä olen ainakin se ihan tavallinen maalaistyttö, joka kulkee niin kaupungin hulinassa kuin juhlahumussakin yhtä luonnollisesti kuin kala kuivalla maalla! 🙂

scandinavian living 1

Mutta oli kyse sitten monen sadan hengen suurtapahtumasta tai pienemmistä syntymäpäivistä, mulla on aina ja joka kerta kaksi isoa ongelmaa:

  1. Kantapäät! Kuivat ja lohkeilevat jalat kun eivät sitten millään muotoa tunnu kovin juhlavilta, ja ohuet sukat ne rikkovat jo ennen ensimmäistä varsinaista askelta. Ongelmanhan huomaa yleensä siinä vaiheessa, kun on jo mahdoton saada aikaa jalkahoitoon.
  2. Mekko! Kun ei ole luotu siihen valtaväestön muottiin, on äärimmäisen masentavaa etsiä itselleen mekkoa, joka istuisi päälle niin, ettei lantiolle tarkoitettu, mekon levein kohta, asettuisi heti rintojen alle. Sellaiseen kun törmää äärimmäisen harvoin, ja joskus sentään olisi kiva käyttää vaatetta, johon se vyötärön paikka on jollakin tapaa määritetty.

Tällä kertaa löysin molempiin ongelmiini ratkaisun jotakuinkin helpommalla, kuin olen koskaan edes osannut toivoa. Mikä parasta, molemmat pulmat ratkesivat äärimmäisen edullisesti!

Mulla on Pinterestissä sellainen henkilökohtainen Omat-kansio, johon pinnailen aina välillä eteeni tulevia vinkkejä ja niksejä. Suurin osa näistä on amerikkalaistyylisiä “niksipirkkakeksintöjä”, ja noiden joukosta huomasin tässä jokin aika sitten vinkin jonka olin pinnannut jo muutama vuosi sitten. Nimittäin tehokkaan keinon poistaa kantapäiden kovettumat!
Skeptisyydestäni kertoo se, että kokeilin niksiä vasta nyt, mutta koska se toimi aivan äärimmäisen hyvin, ajattelin vinkata niksin teillekin! Varsinainen ohje meni jokseenkin näin:

1/4 cup Listerine suuvettä
1/4 cup etikkaa
1/4 cup lämmintä vettä

Liota jalkoja nesteessä 10-15 minuuttia ja kovettumat irtoavat pyyhkeeseen.

No, aivan ohjeen mukaan en mennyt tälläkään kertaa, vaan kaadoin vatiin noin 1,5 dl kyseistä suuvettä (enempää ei olut, ja tähän käy varmasti jokin muukin merkki) ja lisäsin mukaan hyvin saman verran Nicolas Vahen vaaleaa balsamiviinietikkaa (muuta ei ollut) ja täytin vadin lämpimällä vedellä. Otin kirjan käteeni, laitoin jalat kylpyyn ja lueskelin noin tunnin verran. Iho todellakin kuoriutui pois, mutta hioin silti kovettumia vielä lisää ja siistein jalkojen ulkonäköä tasaisemmaksi. Mutta koskaan jalkahoito ei ole käynyt yhtä helposti ja vähällä vaivalla, joten suosittelen kokeilemaan!

Elämäni ensimmäinen musta kotelomekko (kuvissa) löytyi Asoksen tall-mallistosta. Vaatteet on suunniteltu yli 170 senttisille, ja olen kuullut, että niin hihoissa kuin lahkeissakin on oikeasti ihan kunnolla mittaa. No, tässä kohtaa en metsästänyt niinkään pitkiä hihoja tai lahkeita, vaan enemmänkin sitä säädyllistä mekon pituutta ja leikkausta pidemmälle selälle. Olkapään ja vyötärön väli olisi toki tässäkin voinut olla 5-10 senttiä pidempi, mutta mekko istuu päälle niin että se jo näyttää kuitenkin siltä, miltä sen kai kuuluisikin. Mekko ongelma ratkesi siis varsin kivuttomasti ja edullisestikin!

scandinavian living 4 scandinavian living 5 scandinavian living 7 scandinavian living 8 idscandinavian living 3

Täällä on niin turkasen pimeä päivä, että oikein ottaa päähän. Pahoittelut siis kuvien laadusta. Taidankin sytytellä nyt kynttilöitä tunnelmaa tuomaan ja ottaa hämärän enemmänkin fiiliksen lisäjäänä. 🙂
Keskiviikon jatkoa ihanat!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Kermainen kanakeitto ja uudet kengät

16.8.2016

Eivätkä muuten liity sitten millään tavalla toisiinsa. 🙂

Ihan alkuun kiitokset noista edellisen postauksen kommenteista. Musta on ollut hauska lukea niitä, ja kuten vähän epäilinkin, niistä näkyy selvästi ajan trendit. Sipulimaitoa ei ainakaan vielä kukaan tunnustanut latkivansa. Mutta palailen niihin vielä tänään!

Tässä juuri ihastelen puhtoisenvalkoisia uusia tossujani, joiden kanssa saan huomenna viettää kaupunkipäivää. Pidempään olen himoinnut Adidaksen Superstar-tossuja, mutta koska kyseisistä popoista löytyy väri- ja kuosivariaatioita lähes loputtomiin, valinnan vaikeus on haitannut prosessia. Pietarin reissulla jäin ihastelemaan Mintun nimikoituja tossuja ja hetken mietin, miltä mahtaisi tuntua vetäistä jalkaansa samanlaiset kengät, joissa tietenkin lukisi Emilia. Toisaalta mustaraitaiset tossut omistin joskus 10 vuotta sitten, ja nyt halusin jotain muuta. Niinpä päädyin aika tavisvaihtoehtoon, eli ihan simppeleihin valkoisiin tennareihin. Ilman nimikointia.

superstar

Valkoiset kangastossut ovat koko kesän olleet perusvarmat ja nopeasti jalkaan potkaistavat. Nämä saavat kuitenkin jatkaa siitä, mihin avonaisten tossujen matka jossain kohtaa syksyä väistämättä päättyy. Farkkujen ja suuren neuleen avulla niistä syntyykin ihan kiva ja rento kokonaisuus viileämmille päiville.

Ja täällä syödään edelleen kanakeittoa, sillä mulla on tapana keittää soppaa aina “tykillä”. Tämä tarkoittaa sitä, että arkiruokaa tehdään useammaksi päiväksi kerralla, ja samalla säästetään aikaa, vaivaa ja energiaa. Kuumiina kesäpäivinä keitto tuntuu liiankin kuumalta, mutta heti kun ilmat viilenevät tekee mieli keittoa. Ja kyllä, meillä syödään niitä ihan tavallisia arkikeittoja jauhelihasta, lohesta, nakeista, siskonmakkarasta tai broilerista kyhättynä. Näiden lisäksi olen itse vielä heikkona erilaisiin sosekeittoihin, joten omasta puolestani arkiruoka voisi suurimman osan vuodesta olla liemipainotteista.

Keltainen kanakeitto lämmittää iloisella värillään ja kermainen liemi on ruokaisan paksua. Itse käytän ruokakermaa, mutta jokainenhan voi lorauttaa soppaansa juuri sellaista kermaa, mikä omaan suuhun tai elämänkatsomukseen parhaiten sopii. Meillä valitettavasti kookos tökkii lasten kohdalla pahasti, joten se on useimmiten poissuljettu vaihtoehto. Perunan lisäksi broilerin kanssa sopii porkkana ja bataatti, mausteiksi curry, paprika ja chilikastike. Yrteissä luotan perinteiseen persiljaan ja timjamiin.

kermainen kanakeitto

Tässä on muuten viikko tiskattu käsitiskiä, kun tiskikone otti ja hajosi. Jo toista kertaa vajaan kaksivuotisen taipaleensa aikana. Niinpä. Tänään takuun kautta tilattu kodinkonehuoltaja kertoikin, että kyseessä on koneen tyyppivika, joten nyt saadaan kone tavallaan ihan uuteen kuntoon. Sitä osaa pitää nyt vain odotella taas yksi viikko, joten käsitiskaamista on tiedossa jatkossakin. Noh, viikossa tosin jo tottuikin taas astioiden käsin pesemiseen, joten eiköhän se toinenkin mene siinä sivussa. 🙂

Oikein mukavaa tiistai-iltaa kaikille!