En ole mikään aamu-uninen persoona, mutta jos olisin, tämänaamuinen kissaralli olisi voinut jopa ärsyttää. Mutta onhan se aika luksusta nukkua posottaa maanantaiaamuna kahdeksaan asti.
Viikonlopun jäljiltä olo on edelleen ihan hirmuisen onnellinen ja jollakin tapaa voimaantunut (vaikka tuota kyseistä sanaa en juuri kauheasti rakastakaan). Ai että, miten tärkeitä ystävät ovatkaan. Se että on ympärillä ihmisiä, joiden kanssa nauraa ja tanssia. Aina puhutaan, että ystävyys on olkapäätä, tukea ja lohduttamista. Tottakai sitäkin, mutta vähintään yhtä tärkeää on se, että voi joskus heittää korkkarit kattoon, nauraa itsensä puhki ja unohtaa kaikki tylsät ja arkiset velvoitteet. Vaikka toki oma perhe on se kaikkein tärkein ja rakkain, niin kyllä ystävät ovat suola tässäkin sopassa!
Maanantaina lautaselta löytyy pinaattikeittoa. Meillä aikuisilla ei ole mitään varsinaista lomaa, mutta saadaan onneksi joku päivä viettää kaikki yhdessäkin. Ja ehditään myös hoitamaan sellaisia juttuja, joille tavallisessa arjessa ei tunnu jäävän aikaa. Eilen haettiin lapset mummulasta, mutta vain toinen halusi lähteä kotiin. Tänään paremmalla onnella, jospa se toinenkin jo kotiutuisi. Huomiseksi on tiedossa tyttöjen juttuja, kun mennään Klaaran kanssa kampaajalle. Lupasin jo kesällä että mennään ennen koulujen alkamista, mutta sopivaa aikaa luottokampaajalle ei irronnut. Huomenna viimein ehditään. Yleensä lyhennän Klaaran hiuksia vain saksimalla märät latvat roskikseen. Ehkä ihan ymmärrettävää, että hänkin haluaa jotakin astetta fiinimpää palvelua.
Koti on varsin kukitettu, tästä jopa puuttuu yksi maljakollinen jonka sain lauantaina. Uusin Lantliv on selattu jo miltei puhki. Tuo Klaaran mekko on se Pompin henkselihame. Keltainen oli jo loppu ja itse yritin tyrkyttää viininpunaista. Tämän sinisen hän kuitenkin halusi ja onneksi annoin periksi. Taisi tulla kertaheitolla lempivaate, mikä tarkoittaa sitä, ettei hankittu turhaa kaapintäytettä.
Kukkasipulit on edelleen laittamatta maahan. Miten voikin nyt tökkiä tuo kolea sää niin pahasti.
Tulin nopeasti huikkaamaan teille terveiset kesäisestä Nauvosta. Vietettiin eilinen päivä saaristossa ja pääsin myös vihdoin piipahtamaan Niinmun Designin Pop up -myymälässä. Ihan mielettömän upea tuo Virpin konttimyymälä, ja tunnelma kuin olisi jossakin ihan muualla kuin Suomessa. Siis siitäkin huolimatta, että myynnissä on suomalaista designia ja Suomessa valmistettuja vaatteita. Ja se just niin kivaa onkin. Että kaikki on oikeasti itse suunniteltua, eikä mitään tilaustavaraa. Ja että jokainen vaate tuo työtä Suomeen.
Jos viikonlopun ohjelma on vielä auki, niin saaristoon kannattaa ehdottomasti lähteä. Sunnuntaihin asti on tarjolla musiikkia Korpo Sea Jazz festareiden muodossa, terassikelit on ainakin kohdillaan ja Niinmun pop up toimii Nauvossa vielä parisen viikkoa.
Itse menin etsimään myymälästä yhtä tiettyä hametta, joka oli nettikaupasta jo loppunut. Nauvossa oli kuin olikin yksi kappale hametta kuin varta vasten minua odottamassa. Ja se on vähintään yhtä ihana, kuin olin kuvitellutkin sen olevan. Laitan teillekin kuvaa tulemaan, kunhan tästä joudan.
Mutta nyt perjantain viettoon. Oikein ihanaa viikonloppua teillekin! ♡
Ps. Jos matka Nauvoon ei onnistu, niin Niinmun Designin muut kesän myyntipisteet löytyvät täältä.
Aurinkoista aamua ihanat! Jatketaan pukeutumisen parissa vielä tänään!
Yksi vaihtuvien vuodenaikojen mukanaan tuoma ihanuus piilee ehdottomasti pukeutumisessa! Kesän jälkeen on taas kiva pukeutua niihin vähän paksumpiin ja peittävämpiinkin asuihin. Vaikka kesämekkoja ja toppatakkeja lukuun ottamatta jätän suurimmaksi osaksi vaatteet sen enempää kausisäilömättä, on toki vaatteita, joihin ei tule pukeuduttua kaikkina vuodenaikoina. Tänään esittelen teille syksyn lempiasuni, joka muuten koostuu melko ajattomista osasista ja värimaailmankin kanssa ollaan ihan perusjutuissa. Samalla puhutaan hiukan pyykinpesusta ja siitä, miten ne lempivaatteet saadaan kestämään syksystä toiseen tai vuosien ympäri. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Bio Luvilin ja Comfortin kanssa.
Kuten tiedätte, vaatekaappini perussävyt pyörivät pitkälle valkoisen ja sinisen ympärillä. Lisäksi sieltä löytyy mustaa, harmaata ja beigen eri sävyjä. Kaikki helppoja perusvärejä, joita on myös helppo yhdistellä keskenään. Kovin villiksi ei heittäydytä nyt tämänkään asun kanssa, vaan pysytellään pikemminkin siellä turvallisilla vesillä.
Farkkutyttö kun olen, pitää asuni tietenkin sisällään ne siniset klassikot. Löysin keväällä tuollaiset H&M:n sheippaavat farkut, jotka pitikin heti hommata sekä mustana, että sinisenä. Näissä oli lahkeenpituudet tuumina, joten riittävän pitkät housut löytyivät helposti. Farkkujen paras puoli on kuitenkin tuo normaalikorkuinen (eli pikkuisen viime vuosien normaalia korkeampi) vyötärö, joka ihan oikeasti imaisee vatsamakkarat sisäänsä ja kutistaa vyötärönseutua. Jotakin pakaroiden kohottamisesta housuissa mainittiin, mutta siitä en nyt juurikaan osaa sanoa. Reidet kyllä kaventuvat vyötärön tavoin, mutta pystypakaroita nämäkään eivät taio. Voisi kuvitella, että tuollaiset pöksyt ovat yhtä mukavat käyttää, kuin korsetti, mutta nämä on oikeasti tosi ihanat jalassa, eivätkä purista tai kiristä mistään.
Valkoinen kauluspaita on ikuinen klassikko josta itse suosin vähän pidempää, ja vain kevyesti muotoon ommeltua mallia. Suosin myös ihan kokonaan puuvillaista paitaa, vaikkei se usein olekaan se kaikkein suorimmaksi kuivuva vaihtoehto. Itselläni rentous ajaa rypyttömyyden edelle, ja jos paita nyt hiukan silitysrautaa silloin tällöin kaipaa, ei maailmani suinkaan kaadu siihen.
Beigeen väriskaalaan menee myöskin tuo puuteriroosa kashmirneule. Se pehmittää mukavasti asua, jonka värit ovat muuten melko kovat ja voimakkaat. Juuri sellainen kaunis utuisen syksyinen sävy!
Oli asu sitten kuinka klassisen sävyinen tahansa, siihen saa nopeasti särmää asusteilla ja tehosteväreillä. Itselleni se on tässä asussa tuo kirkas punainen. Ja jos joku ihmetteli kenkieni väriä, niin tässä ei suinkaan ole vielä kaikki. Ostin nimittäin itselleni jokin aika sitten myös huulipunan samassa värissä! Kyllä, minä olen opetellut käyttämään punaista huulipuuna! Ja tuntuihan se aluksi hassulta, mutta voi että, miten tuo väri piristääkin ilmettä ihan hetkessä!
Ja sitä ilmettähän asu kuin asu saa tietenkin kaikista asusteistaan ja kantajastaan itsestään. Korut/koruttomuus, hiukset, meikki… Kaikki nuo tuovat oman osuutensa kokonaisuuteen.
Mutta sitten siihen pyykinpesuun! Miten valkoinen paita pysyy lukuisista pesukerroista huolimatta valkoisena, ja miten stretchfarkut säilyttävät sekä värinsä, että kimmoisuutensa (tässä kohtaa myös sen sheippaavan efektinsä), ja kuinka kashmirneule pestään ja saadaan kestämään myös aikaa!?
Joitakin neuleita tulee pestyä myös pesukoneessa villa/silkki -ohjelmalla, muta kashmirin kohdalla sanoisin, että käsinpesu kannattaa. Materiaali on yleensä sen verran arvokastakin, että vaatettaan haluaa varjella ihan kaikelta. Siispä ihan alkuun pitäisi muistaa toki vaatteiden tuulettaminen ja suojaaminen, jotta niitä pesukertoja ei usein tulisi, mutta joskus se neule kuitenkin on pakko pestä. Villalle ja silkille suunnitellut pesuaineet ovat paras vaihtoehto mihin tahansa käsinpesuun, mutta tietenkin erityisesti edellä mainituille materiaaleille. Tuo Bio Luvil Wool & Silk on juurikin sellainen hellävarainen pesuneste, jolla rakkaimmat neuleet ja silkkihuivit kannattaa pestä. Itse käytän tätä samaista tuotetta myös joidenkin juhlavaatteiden hellävaraiseen pesuun, sekä osalle alusvaatteista. Sukkahousut esimerkiksi on helppo ja nopea pestä käsin, kun haaleaan veteen laittaa pienen määrän tätä pesuainetta.
Bio Luvil Wool & Silk pesee siis todella hellävaraisesti myös matalammassa lämpötilassa, ja puhdistaa luonnonkuidut myös niitä heikentämättä. Ja kuten pesuaineet yleensäkin, toimii niin pesukoneessa, kuin käsinpesussakin.
Valkoiset vaatteet ja kodintekstiilit pysyvät valkoisina oikeastaan vain sellaisen pesuaineen avulle, joka sisältää valkaisevia ominaisuuksia. Tuosta Bio Luvil Classic -pesuaineesta on nykyisin saatavilla myös nestemäinen versio (joka sekin siis sisältää valkaisevat ainesosat), mutta itse olen tottunut käyttämään jauhemaista tiivistettyä pyykinpesuainetta. Kuvassa on nyt tuollainen pieni söpö pakkaus, mutta kyllä meillä oikeasti ostetaan niitä ihan suurimpia pakkauskokoja, sillä nelihenkisessä perheessä pyykkiä syntyy melkoinen määrä, vaikka kuinka yritettäisiin olla sottaamatta. Samainen pesujauhe pesee meillä myös lakanapyykin, keittiöpyyhkeet, sohvanpäälliset ja muut vaaleat kodintekstiilit.
Omaan käyttööni valkoinen puuvillapaita myös kuivuu henkarissa ihan riittävän suoraksi, kun pesukoneeseen lisää huuhteluainetta. Meillä käytetään normaalisti ihan sitä perinteistä Comfortin sinistä huuhteluainetta, mutta nyt sain testiin myös joitakin muitakin huuhteluaineita, ja tämä Comfort Pure nousi niistä omaksi suosikikseni. Vaikka meillä kuivataankin suurin osa vaatteista henkareissa ja pyykkitelineellä (kesällä ulkona), käytän tietenkin huuhteluainetta myös rummussa kuivattaviin pyykkeihin. Esimerkiksi pellavalakanat saa laittaa suoraan kuivurista takaisin sänkyyn, eivätkä ne kaipaa silitysrautaa tai mankelia.
Mitä sitten tulee näihin lempifarkkuihini, niiden pesun suhteen pitääkin olla tarkka!
Jotta vaatteiden värit säilyisivät haalistumattomina, pyykinpesuaineen pitää olla ehdottomasti kirjopyykille tarkoitettua. Meillä on normaalisti käytössä Bio Luvil Color tiivistettynä jauheena, mutta tässä testipakkauksessani pesuaine oli nestemäisessä muodossa. On varmaan makuasia ja tottumiskysymys, kummasta pitää enemmän, mutta meillä se menee jokseenkin niin, että peruspesuaineet (kirjo- ja valkopesu) ostetaan jauheena, jotta ne eroavat selkeästi niistä harvemmin käytettävistä pesuaineista. Koska lajittelen pyykit vaaleisiin ja tummiin, sekä erikoispestäviin jotka vain minulla on oikeus pestä, tuon vähemmän pyykkäävän osapuolenkin on helppo lisätä pesujauhe, kun tarjolla on kaksi vaihtoehtoa: Pesuaine kirjopyykille ja valkopyykille.
Koska nämä farkut ovat sävyltään tummat, Color -pesuaineen lisäksi ne voi pestä myös tuolla Bio Luvil Black -pesuaineella, joka on tarkoitettu mustien vaatteiden lisäksi kaikille oikein tummille sävyille. Nimestään huolimatta pesuaine pesee siis myös punaiset, siniset ja vaikkapa vihreät vaatteet ja pitää ne myös alkuperäisessä sävyssään.
Jotta farkkujen vyötäröä kaventava efekti säilyisi mahdollisimman pitkään, huuhteluainetta ei kannata näihin käyttää. Joustavia stretchfarkkuja ei myöskään tule kuivata rummussa, sillä kuumuus tuhoaa kuitujen elastisuutta.
Tuossa yllä olevassa kuvassa ovat nuo testaamani huuhteluaineet, joista siis tuo Pure nousi suosikikseni. Lavender Fields toimii muuten ihanasti lakanapyykissä, ja päätinkin säästää sen lakanapyykkipäiville. 🙂
Pyykinpesijän muistilista:
• Aloita pyykinpesu lajittelulla (väri , pesulämpötila, materiaali ja likaisuus)
• Lue ja noudata aina vaatteen pesuohjeita
• Mikäli pesuohjetta ei ole, hyvänä yleisohjeena toimii: pese vaatteet 30 asteessa ja pikaohjelmalla
• valitse pyykinpesu-, sekä huuhteluaine pestävän pyykin mukaan
• Muista huoltaa myös pyykkikonetta. Jos pyykkikone jyllää taloudessasi lähes päivittäin, puhdistaminen on paikallaan jopa kerran kuussa: Mahdollisimman pitkä pesuohjelma, 90°C ja valkaiseva pyykinpesujauhe puhdistavat myös pesukoneen!
• Muista jättää pesukoneen luukku auki AINA pyykinpesun jälkeen!
Lisää vinkkejä pyykinpesuun, sekä enemmän tuotetietoa löydät Bio Luvilin, sekä Comfortin omilta sivuilta!
Mutta hei, kerro millainen on oma syksyn lempi- tai luottoasusi! Onko syyspukeutuminen tuttua ja turvallista, vai oletko innostunut uusista väreistä tai materiaaleista?
Kaikkien kommentoiden kesken arvotaan
kolme Bio Luvilin pyykinpesuaineen ja Comfortin huuhteluaineen sisältävää pakettia!
Kilpailun säännöt löydät täältä.
Torstaita ihanat! Tänään sivutaan pukeutumista hieman erilaisella tavalla, nimittäin esittelen teille Flint ystäväni, jonka avulla tästäkin kissataloudesta voi lähteä siististi pukeutuneena ja huolitellun näköisenä ulos. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Flintin kanssa.
Mustat ja muuten tummat vaatteet ovat ehkä pahimpia alustoja pitkille hiuksille, pölylle, nukalle ja lemmikeiden karvoille. Koska meiltä löytyy noita kaikkia, teippiharja kulkeekin mukanani oikeastaan aina. Niitä on laukkujen pohjalla, ja pienissä pussukoissa, jotka vaihdan tarvittaessa laukusta toiseen. Viime talvena hankkimani musta villakangastakki oli ehkä pohjanoteeraus mikäli miettii vaatteen käytännöllisyyttä kissan omistajan kannalta, kun taas nahkahousut ihastuttivat helppohoitoisuudellaan. En kuitenkaan anna kissankarvojen tai pölyn sen enempää määritellä pukeutumistani, vaan keskityn enemmänkin vaatteiden oikeanlaiseen huoltoon. Pesu, silitys, tuuletus ja tarvittaessa irtoroskan, pienen nukan ja erilaisten karvojen poisto. Hyvin hoidettuna vaate kestää sekä aikaa, että katseita.
Näppärän kokoinen Flint -teippirulla hurmaa jo pelkästään ulkonäöllään (Flint on muuten voittanut Red Dot International Design Award -palkinnon), mutta itse arvostan vielä kaunista ulkomuotoakin enemmän teippirullan käytännöllisyyttä. Aika usein markkinoilla olevat teippirullat ovat isoja klohmoja, jotka vaativat jo käsilaukultakin kokoa. Toinen, ainakin itseäni ärsyttävä seikka, on teippirullien säilyttäminen laukun pohjalla. Joko rulla pitää tunkea takaisin laukkuun jättäen käytetty arkki paikalleen (mikä nyt ei vain ole kovin houkuttelevaa) tai muuten rulla tarttuu käsilaukun vuorikankaaseen tai nahkaan itseensä. Markkinoilta löytyy toki rullia suojakotelolla, mutta kokonsa puolesta ne vaativat käsilaukulta vielä suurempia mittoja, kuin suojattomat rullat. Flint onkin ainoa laatuaan, sillä teippirulla kierretään hylsyn sisään ja siitä ulos kuin huulipunapuikko. Näin sekä tuotteen mittasuhteet, että käytännöllisyys ovat lajinsa parhaita.
Flint – teippirullan teippi on valmistettu korkealaatuisesta japanilaisesta paperista ja tarrapintaan tarttuu herkästi kaikenlainen nukka, pöly ja karvat. Usein rullien tarrapinta ottaa vain sen tekstiilin pintanukan, eikä ne tiukempaan painuneet irtokarvat enää jaksa tarttua teipin pintaan, mutta pienessä Flintissä on ytyä. Rullassa on 30 arkkia, ja arkki on syytä repäistä irti, kun teippiin muodostuu Flint-logo. Vielä käyttökelpoinen arkki pysyy kuitenkin hyvänä kun sen kiertää hylsyn sisään, ja teippirulla on valmiina seuraavaa käyttökertaa varten. Täysin kierrätettävät vaihtorullat myydään erikseen, joten rulla kestää myös aikaa.
Käytännöllisyyden lisäksi Flint on tyylikäs mukana kannettava. Näiden metallivärien (jotka ovat omia suosikkejani) lisäksi Flint on saatavissa myös kirkkaissa väreissä. Teippirullan voi siis mätsätä joko omaan tyyliin sopivaksi, tai vaikkapa asuun tai laukkuun sointuvaksi.
Flint-teippirullia on saatavilla Helsingin Stockmann-tavaratalosta, Aleksi 13 -liikkeistä ja &Other Stories -myymälöistä ja kotimaisesta Pretty.fi -verkkokaupasta. Flinttiä myyvät myös Your Face- , Ril ́s Shop-, Moda Bronco-, Aukia-, Moda-, Ego, Hairlekiini-kampaamo- ja parturiketju, sekä Silja Linen myymälät.
Lukijakilpailu:
Minkä värisen Flintin sinä valitsisit?
Katso kaikki värivaihtoehdot täältä, ja jätä vastauksesi kommenttiboksiin.
Osallistuthan kisaan kuitenkin viimeistään 7.7. 2017. Kolme vastauksensa jättänyttä saavat sekä Flintin, että vaihtorullan.
Kilpailun säännöt löytyvät täältä.
Maanantaita muruset! Vaikka kevään lämpöaaltoa on jouduttukin odottelemaan, aurinko on sentään jaksanut ilahduttaa valollaan. Tänä keväänä näköasiani on laitettu kuntoon kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa, ja olenkin saanut nauttia uusista aurinkolaseistani liki päivittäin. Kokonaisvaltaisen näöntutkimuksen myötä päädyin tilaamaan paisti uudet silmälasit, myös ihka ensimmäiset omilla vahvuuksilla varustetut aurinkolasit. Se on nimittäin niin, että sitä hyvää näköä tarvitsee vähintään ihan yhtä paljon ulkona liikkuessa ja autoillessa, kun sisällä tietokonetta tuijottaessakin. 🙂
Kokonaisvaltaisen näöntutkimuksen kävin teettämässä Porin Specsavers -liikkeessä. Optikon kanssa lähdimme liikkeelle perusjutuista: Koska näköni on tutkittu viimeksi, entä silmälasit uusittu? Kartoitimme henkilökohtaisen näkötilanteeni, ja kerroin silmien väsymisestä ja kirjan mössöksi muuttuvista riveistä. Asiakkaan oma kertomus näköongelmistaan onkin kuulemma yksi suuri osa näöntutkimusta. Koska edellinen silmälasireseptini oli vain tammikuulta, mitään suuria muutoksi ei optikko reseptiin tällä kertaa kirjannut. Taittovirheen korjausta lisättiin kuitenkin vielä pikkuisen. Tuo perinteinen osuus näöntutkimuksesta on kyllä jollakin tapaa silmille myös tosi raskas, ja tutkimuksen jälkeen, kun näköäni oli rasitettu oikein kunnolla, totesin taas etten näe juuri mitään ilman laseja. Optikko myönsikin, että tutkimuksen tarkoitus on myöskin väsyttää silmää. Näin saatiin esimerkiksi mitattua oma taittovirheeni, joka ilmenee itselleni perusarjessa juurikin sillä, että päivän ruutua tuijottaneet silmät eivät jaksa enää illalla pysyä kirjan riveillä. Kokonaisvaltainen näöntutkimus sisältää myös silmänpaineen mittauksen, sekä digitaalisen silmänpohjankuvauksen. Molemmat ovat nopeita tehdä, eivätkä millään muotoa satu tai ylipäätään tunnu missään. Näissä kummassakaan ei omalla kohdallani näkynyt mitään poikkeavaa, mutta annoin toki luvan tallentaa tiedot mahdollista myöhempää tarkastelua tai vertailua ajatellen. Tutkimuksen päätteeksi optikko kirjoitti reseptin linsseille ja muistutti, että mikäli päänsärkyä esiintyy lasien käytöstä huolimatta, syytä kannattaa etsiä niskahartiaseudun jumeista, tai mahdollisesti käydä ihan lääkärillä.
Uusia laseja valitessa pitää toki myöskin huomioida optikon resepti. Mikäli näkö vaatii kaksi- tai moniteholinssejä, optikkoliikkeen henkilökunta auttaa valitsemaan kehyksen jossa tämä on mahdollista. Nyt tosin silmälasimuoti on onneksi suurta ja linssit tulevat reilusta poskille.
Mitä tulee muuten silmälasien tai aurinkolasien valintaan, luotan itse aina optikon tai optisen myyjän mielipiteeseen. Vaikka itse tiedätkin, mitä haluat, ammattilainen näkee kehykset päässäsi paremmin. Sopiva koko on tärkeä, eli saadaanko silmälaseista vain aisoja taivuttamalla myös istuvat, tai istuvatko aurinkolasit tukevasti päähäsi.
Äkkiseltään voisi luulla, että nenälläni on jotkin vanhoista aurinkolaseistani, niin kovin saman tyylisiä tunnun suosivan vuodesta toiseen. Mutta, jos nuorempana oli pakottava tarve kokeilla kaikkea uutta, ikä on onneksi tuonut myös jonkinlaista varmuutta omasta tyylistä. Kasvojeni pehmeisiin piirteisiin ja vaaleisiin sävyihin sopii mustaa paremmin ruskea. Neutraali kilpikonnakuosi on vuodesta toiseen suosikkini, ja sitä päädyin valitsemaan myös tällä kertaa – niin silmälaseihin, kuin näihin aurinkolaseihinkin. Lisäksi muovikehys ilman ylimääräisiä koristeita, suuret linssit ja pikkuisen kasvoja kohottava malli. Tiesin aika hyvin, mitä halusin, ja oikeat aurinkolasit löytyivätkin supernopeasti. 🙂
Farkut kuuluvat kevääseen ja nyt onkin denim-kampanjoiden kulta-aika! Näin on myös Elloksella, jolle sain tehdä oman Denim -kampanjapostaukseni. Koska sain vapaat kädet fakkuaiheisen yhteistyöpostaukseni tekstin toteuttamiseen, päätin kirjoittaa hiukan siitä, mitä farkut minulle merkitsevät – ja myös yhden teorian siitä, miksi minusta tuli farkkutyttö. Henkeen ja vereen farkkutyttö!
Joitakin vuosia sitten, silloin blogiurani alkuvuosina, sain negatiivista palautetta tyylistäni, ja siitä, että pukeudun farkkuihin. Niin kovin tavalliseen ja arkiseen vaatekappaleeseen, jossa ei oikeastaan ole mitään blogikelpoista.
Niin, olisin voinut polttaa farkut roviolla ja päivittää tyylini jotenkin fiinimmäksi, mutta sitä en kuitenkaan halunnut tehdä. Toki koen olevani tuntemattoman ikävien sanojen yläpuolella, mutta farkuilla on oikeasti omassa elämässäni iso rooli – siitäkin huolimatta, että kyse on vain farkuista.
Koska pituuskasvuni pysähtyi jo varhain, kasvoin nykyiseen mittaani varsin nuorena. Jo ensimmäisinä kouluvuosina kärsin jossain määrin pituudestani, eikä tilanne helpottunut ala-asteen viimeisinä vuosina. Olin kooltani lapsi, joka ei mahtunut vaateteollisuuden muottiin, ja juuri silloin kun halusin olla vain kuten kaikki muutkin, se oli kohdallani täysin mahdotonta. Muistan ensimmäiset vaatekaupassa itketyt itkut, sen tunteen kun innolla lähdettiin ostamaan jotakin uutta ja kotiin palattiin tyhjin käsin. Vaatteiden ostamisesta tuli tuskallista – ei paitsi minulle, vaan myös äidilleni ja siskolleni, joka usein oli mukana näillä epäonnistuneilla ristiretkillä. Jossain kohtaa istuvien housujen hankkiminen kävi mahdottomaksi, ja lopulta äiti teki kaavan yksinkertaisiin housuihin, joita pystyi surauttamaan omien mittojeni mukaan melkoisella tahdilla. Toki housut olivat kivoja, mutta farkkuja ne eivät korvanneet. Farkkuja, joita kaikki muut tytöt käyttivät luontevasti. Sellaisia istuvia, ei vyötäröltä köytettyjä lökäpöksyjä. Niinpä farkuista muodostui itselleni se jokin mahdottomuuden materia. Ne edustivat kaikkea sitä, mitä minä en koskaan voinut saada.
Nykyisin farkkumuoti on melko sallivaa. Lahkeenpituus on makuasia, ja meillä Suomessa näitä muotiasioita rajoittaa nykyisin saatavuuden sijaan lähinnä talvi ja kylmä sää. Lapsena liian lyhyet farkut olisivat kuitenkin olleet nolot. Nuorempana ylisuurissa housuissa kulkemisesta tuli kai itselleni jonkinlainen identiteetti. Vaikka olisin halunnut olla kuin muut tytöt, pingottaa itseni piukkoihin farkkuihin, oli huomattavasti helpompaa roikottaa USA:n armeijan reisitaskuhousuja.
Muistan edelleen kun sain ihan ensimmäiset merkkifarkkuni. Tuumakoot mahdollistivat sen, että lahjetta oli vihdoin riittävästi myös pienempään kokoon. Tuolloin vaateteollisuuden tuottama lahkeenmitta oli nykyaikaista lyhyempi, eikä markkinoilla ollut erityisesti pitkille suunniteltuja vaatteita. Tuumakoot olivat ainoa poikkeus, mutta halpojahan merkkifarkut eivät missään tapauksessa olleet tuolloinkaan. Eivätkä ne ensimmäiset farkkunikaan ihan tyköistuvat olleet, mutta olin vihdoin farkuissa, täyspitkissä lahkeissa ja tunsin olevani jokseenkin kuten muutkin.
Ja kaikista näistä kokemuksista syntyi sisälläni farkkutyttö, joka elää yhä ja nauttii farkuistaan. Joka päivä, sillä samalla rakkaudella. Farkut ovat itselleni se jokin, mitä kynähame ja jakku, tai vaikkapa lääkärintakki, edustavat jollekulle muulle. Pelkkä vaate, mutta silti niin täynnä suuria tunteita, vuosien haaveilua ja unelmia.
Yhä edelleen löydän itseni sovituskopista itkemästä, törmään farkkuihin, joissa lahkeenmitta ei riitä pituudelleni, ja ihmettelen polven alapuolelle jäävää nilkkapituutta. Mutta farkuista en ole kaikkina näinä vuosina luopunut, enkä usko, että koskaan luovunkaan. Nykyisin etsimällä voi löytää ne ihan oikeasti sopivat farkut, ja jos turhamaisuus laittaa hankkimaan vajaalahkeiset pöksyt, niin sen kanssa pitää vain elää: Talvella sääri peitetään pitkällä villasukalla, nilkka kengän varrella ja lopun edestä käytetään muita housuja. Mutta kevään koittaessa vajaatkaan lahkeet eivät enää haittaa. Nilkat saavat vilkkua ja farkunlahkeita voi hiukan kääräistä, jotta ne eivät näyttäisi jo valmiiksi liian lyhyiltä. Vaikka farkut kuuluvat peruspukeutumiseeni vuoden ympäri, kevät on aikaa, jolloin tämän farkkutytön sydän pauhaa onnesta!
Farkut eivät ole vain farkut!
Ehei, kyseessä on yksi vaatekaapin kulmakivistä! Kun ne oikeat löytää, pukeutumisesta tulee helpompaa myös niinä päivinä, joina vaatekaapissa ei muka ole mitään päällepantavaa. Ne sopivat kaveriksi tennareille, nilkkureille, saapikkaille, sandaaleille – ja kyllä, myös korkokengille! Farkut voi yhdistää raikkaaseen raitaan, paksuihin neuleisiin, pitsiin ja oikeastaan ihan mihin vain. Farkut ovat klassinen vaate, johon vuonna 2017 jokaisella naisella on lupa pukeutua. Selasin pelkästään Elloksen oman malliston farkkuvalikoimaa, ja kokoja on todellakin tarjolla ihan jokaiselle vartalolle. Mikä parasta, nämä Elloksen omat farkut ovat myös hinnoiltaan kukkaroystävällisiä.
Valitsin omaan Ellos Denim -asuuni Jenna boyfriend-farkut, jotka ovat itselläni jo kolmannet samanlaiset. Yhdet omistan sävyssä, jota ei enää valmisteta, ja tätä kuvissa näkyvää väriä minulta löytyy toiset pari numeroa suuremmat yksilöt. Sellaiset kunnon lökäpöksyt, joita pidän usein kotona paksun villapaidan seurana. Farkun malli on todella klassinen ja se toimii siis sekä väljempänä, että tyköistuvana.
Koska halusin koostaa farkkuasustani mahdollisimman naisellisen, mutta samalla myös klassisen ajattoman, yhdistin farkkuihin Ellos Collection pellavapaidan. Nora mokka-avokkaat valitsin mukaan koska halusin korostaa farkkuasun naisellisuutta. Asuhan toimisi oikein hyvin myös tennareiden kanssa, mutta mulle itselleni se naisellisuus on suuressa roolissa, kun puhutaan farkuista.
Ellos Denim -valikoimasta löytyy myös hurjasti niitä merkkifarkkuja. Silti halusin antaa esimerkin siitä, että edullisempiakin vaihtoehtoja löytyy. Ellos Denim -kampanjan ajan saat myös farkuista 25% alennusta. Tarjous on voimassa 5.3. asti, joten kannattaa hyödyntää se pikapikaa.
Mielelläni kuulisin myös teidän farkkutyttötunnustukset. Kertokaa ihmeessä tarinoita ja muistoja! 🙂
Tuuli sen kun tuivertaa. Tällainen keli jäähdyttää vanhaa taloa oikein kunnolla, ja välillä tuntuu, että sukat tahtovat pyöriä jaloissa. Toisaalta tässä kohtaa vuotta kroppa on jo tottunut viileyteen, vaikka syksyisin mietinkin aina, että miten selviän hengissä taas yhdestä talvesta.
Meidän uunin piti tulla tänään vihdoin kuntoon, vaan eipä sitten tapahtunutkaan. Lapset tilaileva leivontapäivää, ja itsekin jo haaveilen erilaisista uuniruoista, mutta näköjään tämä on taas niitä asioita, jotka eivät suju sitten millään. Kuitenkin kun aamulla mietin tätäkin mahdollisuutta, oletin sekoavani täysin, mutta jotakuinkin kestinkin tuomion aika hyvin. En tosin tiedä kuinka pitkään jaksan nieleskellä tätä tilannetta. Uuni kun on vähän sellainen perusjuttu lapsiperheen keittiössä.
Onneksi tähän päivään kuuluu paljon hyvääkin. Sain tänään nimittäin yhden älyttömän ihanan sähköpostin, ja illalla pääsen viettämään hiukan vapaata kotikuvioista, joten plussan puolella ollaan ja vahvasti.
Täällä tuuli ei ole toistaiseksi katkonut puita, eikä sähköjäkään, joten taidettiin päästä säikähdyksellä. Jotenkin tuossa tuulen synnyttämässä kolinassa on ihana tunnelma. Eilen juuri sanoin miehelle sängyssä, että on aikas romanttinen fiilis, kun tuuli tuiversi kattoa ja makkarin katossa välähteli marokkolaislyhdyn muodostama pitsikuvio. Nämä on näitä juttuja, joita ehkä kaipaa sitten kesällä. Samaa tunnelmaa kun ei tule, vaikka ukkoskuuro kuinka pauhaisi, ja aurinko pakenisi pilvien taakse.
Kuten kuvista näkyy, pehmeät ja lämpimät puunsävyt ovat juuri nyt kovasti mieleeni. Tuossa pari päivää sitten teinkin katselmuksen vinteille, varastoihin ja vajoihin, ja löysin paljon kivoja juttuja, kuten esimerkiksi vanhat pukkijalat. Mutta niistä löydöistä sitten taas joku toinen kerta.
Lauantaita! Nyt on niin mahtavat ulkoilukelit, että aamun lenkin jälkeen ulkoiluinto nousi entisestään. Pitänee siis kohta taas pukeutua lumileikkeihin!
Mutta sitä ennen pieni tiedotus, jonka lupasin jakaa teille!
Ensi viikon perjantaina sekä lauantaina, Kauppakeskus Arabiassa Helsingissä järjestetään me&i rekrytointitapahtuma, sekä ystävämyynti. Ystävämyynnissä edellisten kausien tuotteita edullisin hinnoin 5€-15€, ja rekrytapahtumassa tietenkin tietoa me&i -myyjäksi ryhtymisestä. Rekrytointitapahtuma järjestetään perjantaina 13.1.2017 klo. 10-12, ja kaikilla rekryyn osallistuneilla on etuosto-oikeus ystävämyyntiin.
Mikäli siis meandin vaatteet, tai mahdollinen ura myyjänä kiinnostavat, säntää paikalle! Tapahtumalla on oma Facebook-sivu, josta löydät lisää infoa ja vastauksia mahdollisiin kysymyksiin. Tapahtumasivulle pääset tästä.
Palailen vielä myöhemmin tänään makuuhuonekuvin, mutta nyt lumisesta lauantaista nauttimaan!
Se olisi joulukuun ensimmäinen viikonloppu edessä, ja pikkujoulukausi kuumimmillaan. Tänään aion pikkujoulutella minäkin, nimittäin suuntaan illalla siskoni kanssa Murhamysteeri-illalliselle. Muistatte kenties, että olimme samanlaisessa tapahtumassa jo viime talvena, ja konsepti oli kyllä niin mahtava, että heti kun liput uuteen “murhaan” tulivat myyntiin, varasin meille paikat. Itse mysteerin ja illallisen lisäksi, on tietysti ihanaa viettää laatuaikaa (ja varsinkin aikuistenaikaa) oman siskon kanssa. Odotan siis iltaa todella innoissani!
Mutta hei, sitten asiaan! Nimittäin ihan huippuun alennuskoodiin, jonka sain teille Lifestyle La Luna -verkkokaupaan! Eli jos kaapista ei löydy sitä jotakin loppuvuoden pirskeisiin, tai mielessäsi on pehmeät paketit, nyt on tilaisuutesi.
Käyttämällä koodia uusikuu saat 30% alennusta kaikista verkkokaupan tuotteista, myös jo alennetuista hinnoista.
Koodi on voimassa perjantai – sunnuntai (2.12.-4.12. 2016), mutta nopeat kuitenkin syövät hitaat, joten kannattaa olla vikkelä!
La Lunan valikoimista löytyy loistavia brändejä, kuten: Cream, Odd Molly, Ajlajk, Capri Collection ja NÜ. Kuvissa joitakin poimintoja verkkokaupan valikoimista. Tuo karvatakki aiheutti minulle itselleni niin kauhean pakko saada -reaktion, että se meni jo tilaukseen.
Muistan vielä hyvin ajan, jolloin sana valokuvaaja toi ensimmäisenä mieleeni kameran kanssa heiluvan miehen. Harrastajavalokuvaaja oli niinikään mies, taskuliiviin pukeutunut ja kenties keski-iän ylittänyt luontoharrastaja. Elettiin aikaa, jolloin kuvaaminen oli miesten juttu, ja ehkä juuri tästä samaisesta syystä, myös koolla oli merkitystä: Mitä isompi kalusto ja kameralaukut, sen ammattitaitoisemmasta tyypistä oli todennäköisesti kyse.
Vaan ajat ovat muuttuneet ja Olympus on hyvä esimerkki siitä, että nykyinen teknologia voidaan pakata pieneenkin pakettiin. Ja mikä parasta, kuvatessa voi pitää ihan reilusti kiinni naisellisuudestaan! Yhteistyössä Indiedaysin ja Olympuksen kanssa kuvasimme kevään blogigaalaa edeltävänä perjantaina muotikuvia kera Olympus PEN Accessory World -tuotteiden.
Nämä ihanat asusteet on nimenomaan tehty Olympuksen PEN -kameroille, mutta vaikka itse kuvaankin hiukan isommalla OM-D -kameralla, ne pari tuotetta, jotka itselläni sarjasta on, soveltuvat kyllä isommallekin laitteelle. Esimerkiksi tuo seuraavissa kuvassa näkyvä Leather Collection -valikoiman nahkainen kameralaukku nielee oman kamerani lisäksi myös kolme objektiiviä, mikä on aika hyvin, kun puhutaan kuitenkin pikkulaukusta. Laukku on ollut itselläni käytössä niin, että kameran lisäksi olen kuljettanut siinä kännykkää ja maksukortteja, joten nahkalaukku on samalla toiminut kuin mikä tahansa käsilaukku. Toinen oma (ja ihan päivittäisessä käytössä oleva) suosikkini on Style Collection –valikoiman Necklace Strap Be my Rockstar -olkahihna. Myös se näkyy nyt noissa kahdessa alemmassa kuvassa, ja onhan hihna jossain postauksessakin vilahtanut. Toisin kuin joku luuli, kyse on tosiaan kameran olkahihnasta, eikä uudesta laukusta. 🙂
Olkahihnoja vaihtelemalla onkin tosi helppo asustaa kamera sopimaan asuun. Ei siinä nyt niin kauheasti tietysti hienostella tarvitsisi, kun kotona kuvailee pyjamanhousuissa, mutta kyllä juhliin on hauskempi ottaa mukaan kamera kauniilla hihnalla. Accessory World -kameralaukut ovat myös huomattavasti tavallista laukkua turvallisempi vaihtoehto kameralle, sillä ne on suunniteltu nimenomaan suojaamaan kameraa. Oma Leather Bag -laukkuni pitää sisällään myös pehmeitä irrotettavia väliseiniä, joilla kameran ja objektiivit voi turvallisesti erotella laukun sisälle, ja jokainen osa pysyy varmasti turvassa, eivätkä ne myöskään kolhi toisiaan.
Kuvauksissa kameran takana hääri loistava Lars Johnson. Harvemmin mitään ehdottelen vieraille miehille, mutta Larsilta kysyin kyllä heti, josko hän voisi muuttaa meille ja korvata kuvillaan esimerkiksi peilin! Taitava tyyppi, ei voi muuta sanoa!