Laskiaispullat ja itse tehty mantelimassa

14.2.2022

Ihanaa ystävänpäivää myös sinne ruudun toiselle puolelle!

Olen tässä viime aikoina miettinyt paljon sitä, miksi aikoinaan perustin blogin. Eihän kukaan silloin voinut aavistaa, että tästä olisi työksi asti, tai tällä voisi itsensä elättää. Minä en ainakaan osannut kuvitella. Mulle tämä oli ennen kaikkea kanava pois yksinäisyydestä, sekä paikka, jossa pystyin kuvien muodossa antamaan (välillä aika **skallekin) arjelle kultareunukset. Mun ajatus oli, että jokaisessa päivässä on jotakin kaunista ja se auttoi myös tosi paljon, kun pinnistelin syvän masennuksen kourissa. Samoin auttoi ystävällisyys ja kauniit sanat. Sain tätä kautta ystäviä ja ennen kaikkea sitä ystävällisyyttä, jota me jokainen tarvitaan ihan joka päivä. Ja vaikka vuodet ovat osoittaneet, että somen kautta voi myös loukata ja vihata, se ystävällisyys on edelleen suurempi arvo ja ehkä juuri siksi teen tätä edelleen. Eli kiitos teille kaikille, jotka olette vuosien saatossa välittäneet ystävälliset tervehdyksenne tätä tai jotain muuta somekanavaa käyttäen. Ne on olleet tosi tärkeitä ja haluankin muistuttaa meitä kaikkia siitä, mikä ihmeellinen voima hymyllä ja kauniilla sanoilla voi olla. Levitetään niitä ja ollaan ystävällisiä. Tänään, mutta myös huomenna!

Laskiaispullat on meillä perinteisesti myös ystävänpäivän herkku ja tästä syystä kermakuorrutukselle laitetaan aina sydämenmuotoinen lakki. Sydänpullaa sopii tietenkin syödä myös laskiaisena, mutta usein pullakiintiö tulee kyllä kerrasta täyteen. Tykkään valtavasti leipomisesta ja leivon mielestäni myös hyvää pullaa. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että laskiaispullat syntyvät meillä yleensä kaupan esipaistetuista vehnäpullista. Leivon nimittäin mielelläni korvapuusteja, mutta tavallisten pullien vuoksi en jaksa vaivautua taikinan tekoon. Hyvillä täytteillä valmispullastakin saa oikein fiinin laskiaispullan!

Olen hillojen suhteen vähän kranttu ja useimmiten syönkin laskiaispullani hillotta ja mantelimassatta. Kaupan mantelimassapötköt kun ovat jotenkin niin luotaantyöntävän oloisia. Itse tehty mantelimassa on kuitenkin ihan eri asia, ja sen sekoittaa pikapikaa. Mikä parasta, siihen ei ole pakko tiputtaa karvasmantelin makua, ja toisaalta, aromin voi vaikka korvata liköörillä. Itse tehty mantelimassa on myös nesteen määrää muuttamalla helppo muokata. Jos tykkäät sipaista mantelimassaa kuin levitettä pullan puolikkaan päälle, lisää massaan vähän enemmän nestettä. Tai sitten voit pyörittää massasta perinteisen tangon ja leikata kunnon kiekon mantelia pullan väliin.

 

Mantelimassa (4-6 pullaa)

1 dl tomusokeria

1 dl mantelijauhetta

1,5 rkl vettä

2-6 tippaa karvasmanteliaromia tai tilkka mantelilikööriä

 

Sekoita aineet keskenään. Säilytä jääkaapissa.

 

Meillä on täällä jonkinlainen vedenpaisumus meneillään. Kahluuhousut ja kumivene voivat olla kohta kelpo välineitä kauppareissun tekemiseen. Lidlin parkkiksella astuin tänään lenkkarit jalassa järveen. Käänsin tilanteen voitoksi ja ostin itselleni kaupasta narsissin. Se on kuulkaas kevät tulossa! 💛

 

Lisää reseptejä


Erikoisen mukava marraskuu

24.11.2021

Te jotka olette roikkuneet linjoilla kauemmin, tiedätte mitä mieltä minä olen marraskuusta. Jep, ei lemppari, eikä edes top 11 sisällä. Ihan vihon viimeinen kuukausi vuodesta, joskin kalenterin mukaan vasta tokavika. Mutta en tiedä olenko se minä vai onko se sittenkin marraskuu, mutta jotenkin se ei ole tänä vuonna ollut niin paha. Ja kopkop, ensi viikon sataa varmaan kaatamalla vettä, eikä päivä valkene ollenkaan, mutta tämänkin uhalla väittäisin, että marraskuu on tänä vuonna ollut erikoisen mukava. Lämmittelen sitten tämän ajatuksen voimalla, mikäli olosuhteet kovasti päättävät huonontua, mutta onpahan jotakin positiivista, mitä miettiä. Ja vaikka pimeys ja sateet valitettavasti nykyään jatkuvat myös joulukuussa, marraskuun voittaminen on mulle jonkinlainen henkinen erävoitto. Joulukuun pelastaa joulu ja kaikki mukava siihen liittyvä. Toki myös se, että joulukuussa elämä notkahtaa taas kevään suuntaan ja kuljemme kohti valoa. Joka tapauksessa uskon voivani jo väittää, että selvisin marraskuusta tänäkin vuonna.

Osa marraskuun mukavuudesta on toki ihan tietoisesti suunniteltua, ja sen tietoisen suunnittelun mahdollisti tietenkin loma. Lomalla kuitenkin päätin, että voisin kokeilla marraskuun suhteen ihan toisenlaisia aseita kuin ennen ja olen iloinen siitä, että kuuntelin tällä kertaa enemmän itseäni kuin naistenlehtiviisauksia tai edes terveyssuosituksia. Suurin oivallus on nimittäin ollut se, että en vaadi itseltä marraskuussa oikeastaan juuri mitään. Marraskuussa ei tarvitse suorittaa ja pyrkiä yli-ihmiseksi, vaan se vuoden pimein (ja itselleni vaikein) pätkä on lupa luovia just sillä tavalla kuin parhaalta tuntuu. Kelloni ei siis ole soinut viideltä, enkä ole esimerkiksi urheillut aamuisin. Sen sijaan, että painuisin ilta kahdeksalta marttyyrin lailla lakanoiden väliin, jotta jaksan aamulla treenata syysmasista pois, olenkin valvonut illalla pari tuntia pidempään ja vaikka vain katsellut kivoja sarjoja ja rupatellut puolisoni kanssa. Olen nauttinut illalla teekuppini seuraksi voidellun sämpylän ilman vihannesvuorta ja napannut suuhuni aina silloin tällöin suklaata. Joskus vähän enemmänkin. Olen totaalisesti lakannut seuraamasta päivittäisiä askeliani tai yöllä nukuttuja tunteja. Minä kun kuulun niihin ihmisiin, jolle nuo molemmat aiheuttavat usein suorituspaineita.

Vuoden pimein pätkä vaatii siis rentoutta ja levollisuutta. Mukavia vaatteita, kynttilän valoa, glögiä, teetä ja joskus jopa punaviiniä. Se kaipaa osakseen yhdessä syötyjä aterioita, lempeää kosketusta sekä rauhallisia ja kiireettömiä hetkiä läheisten ihmisten kanssa. Tiedättekö, musta tuntuu kuin olisin vihdoin ymmärtänyt sen hyggen syvimmän olemuksen. Siis ihan oikeasti. Ja huolimatta kaikista terveysrikkeistä koen voivani oikeastaan paremmin kuin pitkään aikaan.