On se hassu juttu, miten sitä joskus nuorempana oletti, että elämä on jollain lailla ohi kolmekutosena. Ja myönnän, että hiljaa sisälläni ehkä ajattelin, että tässä se nyt oli, kun seurasin muiden jatkavan menevää elämäntapaansa samalla kun itse työntelin lastenvaunuja. Nyt kolmekutosena, äitinä joka seuraa oman lapsen teiniytymistä, en toivoisi olevani yhtään nuorempi. En vuotta, enkä päivääkään. Näin on oikein hyvä.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt julkkiksia, jotka julistavat, että lapsen syntymä ei muuttanut elämää mitenkään. Toki on kauhean kiva, jos pystyy elämään aktiivisesti lapsen kanssa ja jatkamaan niitä omia juttuja, mutta totta hitossa se elämä muuttuu. Ja niin sen kuuluukin muuttua – lopullisesti. Vanhemmuus ei lopu koskaan, ihan sama minkä ikäisiä ne lapset ovat. Huoli ei helpota koskaan. Eikä mikään muu ihmissuhde aseta omia tarpeitasi niin totaalisen taka-alalle.
Mutta elämä muuttuu lasten kasvaessa. Sitä muuttuu itse, ja toisaalta asiat menevät omille uomilleen. Syntyy tapoja, perinteitä ja tottumuksia. Muistan miten aikoinaan nautin siitä, että lapset heräsivät viikonloppuisin katsomaan lastenohjelmia ja minä sain nukkua. Nyt ollaan taas jo ajassa, kun herään itse ensimmäisenä ja useimmiten toista lapsista saa jopa komentaa ylös sängystä. Aika kultaa muistot, ja sitä on vaikea edes muistaa, mitä vauvavuosien väsymys oikein oli. Vuodet vierivät ja elämä on kuin erilaisten vaiheiden kaikenkirjava helminauha.
Syy siihen, miksi mietin näitä juttuja just tänään on se, että olin elämäni ensimmäisellä maastopyörälenkillä. Kyllä, kolmekutosena ja siitäkin huolimatta, miten trendikäs laji on ollut jo useamman vuoden. Mutta tiedättekö mikä on ihan älyttömän mahtavaa? No se että vanhakin koira oppii uusia temppuja, eikä vieläkään ole liian myöhäistä. Ja se, että niille omillekin jutuille on taas enemmän aikaa ja mahdollisuuksia. Että mulla on mahdollisuus lähteä lauantaina aamupäivällä viideksi tunniksi pyöräilemään ilman monen päivän suunnittelua ja aikataulujen yhteensovittamista.
Totesin tuossa juuri miehelleni, että on oikeesti aika mahtavaa, että nyt on taas mun vuoro. Se tuntuu hyvälle. ❤️
Meillä aletaan kohta paistamaan pitsoja. Jälkkäriksi jätskiä. Ihanaa lauantaita myös sulle!
Ehdin jo aamulla instan puolella hehkuttaa sitä, miten ihanaa on herätä auringonpaisteeseen. Tuntuu heti herätessä, että kroppa on täynnä virtaa. Ihan eri fiilis kuin talvella, kun itsensä saa kammeta ylös puoliväkisin ja lisätunneista pahnoilla olisi valmis pulittamaan vaikka mitä. Valoisat aamut on toki jo iso plussa, mutta kyllä aurinko on sitten ihan asia erikseen. Ja tänään sitä tosiaan on ollut tarjolla koko päivän.
Kasvarissa elohopea nousee jo kivasti yli kolmenkymmenen ja villapaidassa oikeasti jo vähän jopa ahdistaa. Enkä ehkä voi enää lykätä sitä lasien pesemistä ja vedota kylmään. Huomenna on tarttuttava työkaluihin ja pestävä kasvari oikein kunnolla. Sitten onkin aika laittaa daaliat ruukkuihin alkuvauhtia ottamaan.
Lähestyvästä kesästä kertoo myös fillarikauden aloitus. Ai että mä rakastan pyöräilyä! Lapsena katsottiin isän kanssa tunti tolkulla Eurosportilta Tour de France -ajoja. Ne oli niitä Lance Armstrongin hyviä vuosia. Tykkään myös itse pyöräillä. Ennen lasten syntymää oli aikoja, kun saatoin ihan hyvin ajaa pari tuntia aamuin illoin. Sittemmin lasten tulo tietenkin vähän hiljensi omaa harrastamista, mutta nyt ekan viikon saavutuksena on liki 120 kilsaa kahdessa päivässä, joten kyllä se tästä. Ja ollaan kuitenkin vasta huhtikuussa!
Oli muuten pakko napata kuva mun suosikki aamu-, väli- ja iltapalasta. Eli maustamatonta jogurttia (joskus 50/50 maitorahkan kanssa) ja siihen hedelmiä, marjoja ja manteleita. Syön tätä ympäri vuoden, enkä kyllästy ikinä. Mutta rehellisyyden nimissä, avasin kyllä just maissilastupussin ja purkin salsaa. Balanssi! ❤️
Ihanaa iltaa teillekin!
Ps. Mulla on ig:ssa kiva arvonta, käy osallistumassa!
Heipsan! Tänään olisi taas vuorossa treeniaihe ja vihdoin se lupaamani ohjelma! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Liikku -kuntokeskuksen kanssa.
Muistatte ehkä, kun kerroin aiemmassa postauksessa vähän siitä, miten itselleni on iso kynnys mennä salille ja ylipäätään liikkua “muiden nähden”. Vaikka olenkin nämä pelot oppinut joten kuten voittamaan, on uusi sali aina tietenkin jonkinlainen jännityksen paikka. Liikku osoittautui rennoksi saliksi ja fiilis hyväksi. Treffit personal trainerin kanssa kuitenkin jännittivät. Taisin siitä vähän kotonakin puhista, että miksi mä olen tähänkin lupautunut. Pelkäsin mittanauhoja, vaakaa ja ihmistä, joka katsoo minua päästä varpaisiin ja miettii, että no, onhan tässä työn sarkaa. Mutta mitä vielä! Vastassa oli ihana Emma, jonka iloinen rupattelu sulatti heti. Emma kysyi ensin vähän taustoistani ja siinä sitten vähän silmät kosteinakin selitin, että olen matkalla oppimassa sellaista hyvää oloa tuottavaa liikkumista ja samalla myös itseni hyväksymistä. Käytiin läpi kehoni rajoitteita ja olkapäävammaa. Selitin, etten halua ajatella itsestäni mitään niin sanottua ongelmakohtaa, enkä treenata erityisesti peppua tai vatsaa. Sitä vastoin haluaisin apua istumisen kangistuttamalle kropalle, parantaa ryhtiäni ja tietenkin myös huoltaa sitä olkapäätäni, joka yleensä äityy särkemään ahkeran salilla käymisen seurauksena tai ryhmäliikuntatuntien vähän hosumalla tehtyjen liikkeiden jälkeen. Vaikka tykkäänkin käydä jumpassa, noilla tunneilla usein tehdään liikkeitä kovaan tahtiin koska ajatuksena on samalla pitää sykkeet korkealla. Se ei aina toimi, jos kropassa on jotain kremppaa. Sitävastoin kuntosali, kahvakuulatunnit ja vaikka pilates on enemmän mun heiniä, koska niissä tehdään asioita harkitummin ja liikkeisiin keskittyen. Niinpä päätettiin laatia ohjelma, jossa keskitytään ennen kaikkea laatuun ja tehoon, ei aikaan ja siinä ehdittäviin toistomääriin.
Omasta ohjelmastani otettiin muutama täsmäliike ja niistä Emma koosti nyt treenin teille kaikille. Ei nimittäin haittaa, vaikka olisit vasta-alkaja, sillä tällä ohjelmalla pääset liikkeelle. Toisaalta haluttiin myös ajatella asia siten, että vaikka treenaisit jo kovaa, tämä ohjelma toimii myös hyvänä vaihteluna ja keskittää treenin oleellisiin juttuihin. Voit siis vallan mainiosti laittaa treenin talteen siltä varalta, että mielit välillä vaihtelua viikko-ohjelmaasi tai lihaskuntoharjoitteita juoksukauden tueksi. Tärkeintä tämän treenin toteuttamisessa on hyvä ryhti, vahva keskivartalon pito ja keskittyminen liikkeeseen! Mutta älä säästä sitä ensi vuoteen tai tammikuulle. Kokeile edes kerran, voit jopa yllättyä!
Ja ennen varsinaista treeniä pari hatunnostoa. Ensimmäiseksi Emmalle, jonka “mä voin kuvata” tuli vähän puskista, koska kukaan ei koskaan halua kuvata. Ja toiseksi kaikille jumppaohjemalleille. Siis miten vaikeaa on oikeesti näyttää ihmiseltä samalla kun tekee jotain liikettä! Kuvauspäivän jälkeen muistikortilla oli kyllä mitä mainioin kattaus erikoisia ilmeitäni ja harottavia silmiä! 😀
KUMINAUHATREENI
à la Emma Koskenniemi
Treenissä tarvitset perinteisen, pidemmän kuminauhan sekä minikuminauhan. (Voit myös solmia yhden perinteisen kuminauhan ”minikuminauhaksi”)
Toista jokaista liikettä 10-12 kertaa, toispuoleisissa liikkeissä toistomäärä on 10-12 kertaa/puoli.
Tee 2-3 sarjaa ja pidä niiden välillä n. 30 sekunnin tauko, siirry sitten seuraavaan likkeeseen ja toista.
Keskity jokaiseen liikkeeseen ja toistoon huolella! Liikkeiden tulee olla hallittuja.
Muista hengittää!
Kapea soutu istuen
Asetu istumaan lattialle, jalat suorana. Aseta vastuskuminauha jalkapohjiesi taakse. Ota kuminauhan päistä kiinni. Anna yläselän venyä hieman, mutta pidä alaselkä suorana.
Lähde nyt vetämään käsiä kyynärpääjohtoisesti, kylkiä pitkin mahdollisimman taakse samalla lapoja yhteen vetäen.
Palauta liike hallitusti ja toista.
Hengitä ulos vedon aikana
Selän ojennus
Laita vastuskumi jalkojesi alle. Ota sen päistä kiinni. Pidä rinta auki, selässä pieni notko ja katse suunnattuna eteenpäin. Jännitä keskivartalo.
Veto lähtee polvien kohdalta. Tee suoraksi ojennus siten, että kaikki nivelet ojentuvat samanaikaisesti. Tällöin lantio lähtee työntymään eteenpäin samaan aikaan, kun selkä ojentuu suoraksi taaksepäin.
Purista pakarat liikkeen lopussa
Palauta liike rauhallisesti alkuasentoon ja toista.
Lähde nostamaan lantiota kohti kattoa siten, että yläasennossa puristat pakarat yhteen. Työnnä liikkeen aikana polvia hieman ulospäin, jolloin saat liikkeeseen lisää tehoa.
Palauta nyt lantio hallitusti takaisin alkuasentoon ja toista.
Hengitä ulos ojennuksen aikana.
Hauiskääntö
Asetu seisomaan toinen tai molemmat jalat vastuskuminauhan päällä. Ota vastuskuminauhan päistä kiinni. Pidä olkavarsi lähellä kylkeä koko liikkeen ajan.
Lähde koukistamaan kyynärniveliä niin, että kämmenpohjat osoittaa kohti kattoa. Vie kädet ylös asti.
Palauta liike hallitusti takaisin ja toista.
Hengitä ulos koukistuksen aikana.
Ojentajat
Kiinnitä kuminauha ylös etuviistoon.
Ota vastuskuminauhan päistä kiinni ja vie olkavarret kiinni kylkiin.
Lähde painamaan käsiä alaspäin lantion sivuille asti. Olkavarret pysyvät kiinni kyljissä koko liikkeen ajan.
Palauta liike hallitusti ja toista.
Hengitä ulos ojennuksen aikana.
Simpukka:
Käy kylkimakuulle. Molemmat jalat koukussa ja päällekkäin. Alempi käsi tukee päätä ja päällimmäinen on koukussa vartalon edessä tai lantiolla.
Lantio pysyy hallitusti keskiasennossa.
Nosta ylempi polvi ylös ja kierrä sitä taaksepäin, jalkaterät pysyvät tiukasti yhdessä.
Palaa alkuasentoon ja toista.
Hengitä ulos loitonnuksen aikana
Huomioi, että lantio pysyy hallitusti keskiasennossa, eikä lähde kippaamaan eteen tai taakse
Kosketus takaviistoon
Aseta vastuskuminauha polvien yläpuolelle.
Pienestä kyykkyasennosta kosketa toisella jalalla takaviistoon.
Palauta hallitusti alkuasentoon ja toista sama toisella jalalla.
Voit rytmittää käsillä liikettä
Sellainen! Ja tiedän, että joku ihan varmasti miettii, että onkohan tuollainen treeni edes kovin tehokas, mutta voin vakuuttaa, että on! Toki kuminauhoja on erilaisella vastuksella, mutta myös liikkeet ovat sellaisia, että ne aivan varmasti aktivoivat lihaksia ja samaan aikaan myös useampaa lihasryhmää. Jos et usko, kokeile. Voit mennä sarjan läpi vaikka joka päivä tai säästää sen kovan treenin jälkkäriksi. Lämmittele kuitenkin hyvin ennen treeniä. Esimerkiksi soutulaite on äärimmäisen hyvä, sillä sen vastus kohdistuu koko kroppaan.
Ja hei, jos olet Satakunnasta, niin ihanan Emman löydät Porista Liikku Eteläväylästä. Emman erityisosaamista on toiminnallinen- ja saliharjoittelu, mentaalivalmennus, kestävyysharjoittelu ja lihashuolto. Emma on myös sinua vastassa, jos haluat päästä kokeilemaan Liiku -kuntokeskusta ilmaiseksi aina maanantaista keskiviikkoon klo 16-19 välisenä aikana, ja suuntaat Eteläväylän salille. Ilmainen tutustumisaika koskee kuitenkin kaikkia Liikku-kuntokeskuksia, ja jokaisella salilla on vastuuvalmentaja ottamassa sinut vastaan ja opastamassa alkuun!
Jokaisesta Liikku-kuntokeskuksesta on ostettavissa myös personal trainer palvelut. Valmentajia on useita ja voit itse valita just sen tyypin, jonka kanssa koet kemioiden kohtaavan. Ei ole väliä haluatko pt:n palvelut esimerkiksi kuukaudeksi, jotta pääset alkuun vai ehkä kulkemaan rinnalla pidemmänkin aikaa. Lisäksi Liikku saleilla on valittavana AlkuLiikku -palvelu, jossa pääset treenaamaan ja oppimaan oman Liikku-ohjelmasi tekniikat valmentajan kanssa ja vaikkapa tutustumaan laitteiden käyttöön. Näistä kaikista löydät lisätietoa Liikkun sivuilta!
Vaikka en mikään varsinainen syksyn fani olekaan, tykkään kuitenkin ihan älyttömän paljon rutiineista ja niitä, jos mitä syksy ja arki ovat pullollaan. Meillä on keittiön komeron oven sisäpuolella sellainen iso lukujärjestys, johon on laitettu kaikki harrastukset, kellonajat ja harrastuspaikat. Ollaan todettu, että se on ainoa toimiva keino pitää langat käsissä, ja siitä jokainen voi koska tahansa tarkastaa illan ohjelman. Lukkarista voi ottaa itselleen myös puhelimeen kuvan, jos vaikka pitää voida luntata päivän mittaan. Tuo lukkari kuvataan myös äidilleni, koska näin mummu ja pappakin ovat kartalla siitä missä me milloinkin mennään. Lokakuuhun mennessä tuo harrastuskuvio alkaa tosin olla jo aika hyvin hallussa!
Meillä isoveli pelaa jalkapalloa ja salibändyä. Jossain kohtaa yritettiin saada mahtumaan mukaan myös yleisurheilua, mutta koska näissä lajeissa harjoituksia on useamman kerran viikossa plus pelit ja turnaukset, yleisurheilu todettiin lähes mahdottomaksi toteuttaa. Klaara taasen harrastaa telinevoimistelua ja balettia, ja aivan kuten veljensäkin, hänkin on saanut itse valita harrastuksensa. Molemilla lapsilla on toki lisäksi musiikkijutut, joten aikatauluja riittää. Niin kauan, kun kuitenkin itse haluavat ja jaksavat näillä mennä, me aikuisetkin teemme kaikkemme, jotta homma toimii.
Mulle on todella tärkeää antaa lapsilleni liikunnallisen elämän malli, ja siksi tuossa meidän lukkarissa lukee myös meidän vanhempien harrastukset. Meillä lapset tietävät kyllä koska äidillä on jumppa, mutta ovat oppineet ymmärtämään senkin, että aikuiset lähtevät liikkumaan myös nopealla varoitusajalla ja meillä homma toimii. Kun pakkaan illalla reppuani, Klaara toteaa, että äiti menee varmaan aamulla salille. Ja se on ihan ok. Toki tuoreessa muistissa on nekin ajat, kun en olisi saanut lähteä minnekään. Olen äärimmäisen kiitollinen miehelleni, joka tuolloin piti huutavaa lasta sylissään ja sanoi, että lähde äkkiä. Eikä lapseni siitä rikki mennyt, että äiti oli tunnin verran poissa. Päinvastoin, sillä aikaa saattoi olla ihan hauskaakin ja kotiin tuli huomattavasti iloisempi äiti.
Koko sydämestäni toivon, että jos jotakin, niin voisin istuttaa lapsiini liikkumisen iloa ihan koko elämän ajaksi. Se ei tarkoita, että lapsistani pitäisi tulla huippu-urheilijoita, vaan enemmänkin sitä, että liikkuminen on yksi elämän peruspilareita kuten nukkuminen tai syöminen. Olen käynyt molempien lasten kanssa äiti-lapsijumpassa, mutta molemmat ovat myös aika varhaisessa vaiheessa ilmaisseet halunsa päästä liikkumaan yhdessä muiden lasten kanssa ilman meitä vanhempia. Olkoonkin, että se on alkuun tarkoittanut sitä, että seisomme jossakin turvallisen välimatkan päässä.
Puhuttiin tässä jokin aika sitten mieheni kanssa tästä nykyisestä harrastusrumbasta ja siitä, että jossain kohtaa lapsille tulee ehkä se vaihe, kun liikkumaan ei enää huvittaisikaan lähteä. Vaikea tosin kuvitella kun ovat melko meneväisiä molemmat, mutta mietittiin, että näinkin voisi kenties joskus tapahtua. Ja kun sitten mietittiin, että miten me nyt vanhempina voitais kuitenkin lujittaa sitä lasten intoa liikkua ja harrastaa, päädyttiin siihen, että meidän tärkein rooli on mahdollistaa ja kannustaa. Silloinkin kun ehkä itsestä tuntuu uuvuttavan turhauttavalta selviytyä arjen aikatauluviidakosta, sitä turhautumista ei saa kaataa lasten harteille. On se sitten viikonloppujen pyhittämistä pelimatkoille tai seuratalkoita, teemme voitavamme ja olemme mukana. Ollaan todettu, että se on vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin, kun panostaa lasten harrastamiseen ja liikunnalliseen elämäntapaan. Terveiden elämäntapojen lisäksi kun nuo treenit ovat oiva tapa oppia myös esimerkiksi sosiaalisia taitoja.
Me pääsimme Klaaran kanssa esittelemään teille Prisman sporttimuotia ja ollaankin siis näissä kuvissa ihan päästä varpaisiin Prisman valikoiman vaatteissa. Danskin tanssivaatteet Prismassa olivat mieletön helpotus, kun Klaara aloitti balettitunnit. Puku on ostettu jo aikaisemmin, mutta nyt vihdoin löytyi mustien tossujen tilalle tarpeeksi pienet vaaleanpunaiset harjoitustossut. Niiden lisäksi syksyyn varauduttiin uusilla säärystimillä, jotka lämmittävät mukavasti matkankin ajan. Nämä mun pöksyt ovat samaa merkkiä, ja vaikka tämä Danskin onkin tuttu Klaaran tanssivaatteista, itselleni housut ovat ensimmäiset kyseiseltä merkiltä. Mutta, jos metsästät napakoita housuja korkealla vyötäröllä, ja vielä sellaisia, jotka pysyvät ylhäällä koko jumpan ajan, suosittelen testaamaan nämä. Muista vain ottaa tarpeeksi pieni koko! Puman collarihuppari on myös Prisman sporttimuodin syysuutuuksia ja toimii itselläni kivasti lämmikkeenä jumppatopin päällä. Molemmissa vaatteissa on kerrankin sellainen pitkäraajaisellekin sopiva mitoitus! Tykkään myös näistä väreistä, utuisesta sinisestä ja hempeästä roosasta ja onhan se totta, että kun treenivatteet tuntuvat ja näyttävät kivoilta, niitä on myös ilo pukea päälleen ja käyttää.
Meille Prisma on helppo ja luonteva ostospaikka kun tarvitaan harrastusvälineitä lapsille tai aikuisille. Urheiluliikettä meillä ei ole ollut enää vuosiin, mutta koska kaupunkiin ajaa vajaassa tunnissa ja sinne kuljetaan viikoittain lasten harrastusten vuoksi, Prismassa käynti on helppo ja vaivaton tapa hoitaa myös tarvittavia ostoksia. Ja toki pitkät aukioloajat ovat pelastaneet niiltä arki-illan paniikkihetkiltä, kun onkin todettu, että esimerkiksi uimahousut ovat mystisesti kadonneet, tai hiihtomonot eivät todellakaan mahdu seuraavana aamuna jalkaan. Prismasta on tullut hankittua kaikkea luistimista ja uimalaseista jumppamattoon ja kahvakuulasta pyöräilykypärään. Viime talvena sieltä ostettiin kolmet sukset, ja olin äärimmäisen kiitollinen hyvästä ja asiantuntevasta palvelusta.
Vaikka lapsilla onkin omat harrastuksensa ja liikunta on meille aikuisille sitä omaa aikaa, tietyssä määrin myös yhdessä liikkuminen on tärkeää. Se voi olla ulkoilua tai Klaaran tahtiin hiihtämistä. Toisaalta jalkapallolla kikkaillu tai tanssiesitysten seuraaminen olohuoneen sohvalta kuuluvat mielestäni siihen yhdessä olemiseen. Ennen kaikkea mielestäni on kuitenkin tärkeintä, että sen mahdollistamisen lisäksi on aidosti kiinnostunut siitä, miten treenit tai pelit ovat sujuneet. Niin onnistumisten kuin pettymystenkin jakaminen on tärkeää ja lapsen on hyvä oppia jo varhain, että aina ei voi onnistua, mutta siitä ei pidä myöskään lannistua.
No heippa! Hyvinvointia tässä blogissa tulee sivuutettua aika-ajoin, mutta varsinaista treenamista tai ajatuksia treenaamisesta ehkä nykyisin kovin harvoin. Yksi syy on se, että koen liikunnan olevan sitä mun omaa vapaa-aikaa ja aika harvoin edes mietin sometusta liikkuessani. Yksi syy on myöskin se, että tarjolla on toinen toistaan upeampia blogeja aiheesta ja olen ajatellut, että tällaisen tavallisen kuntoilijan on turha höpistä mitään. Toisaalta suurin osa ihmisistä on varmaankin tällaisia kaltaisiani perus höntsääjiä, joille liikunta on ehkä jo osa arkea tai sitten niitä, jotka ainakin haluaisivat sen olevan. Niin tai näin, tänään mennään aiheeseen! Kerron hieman omasta suhteutumisestani liikkumiseen mutta myös niistä peloista, joita liikkumaan lähtemiseen saattaa liittyä. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Liikku Kuntokeskuksen kanssa.
Kun sain pyynnön lähteä kokeilemaan Liikku-kuntokeskuksen palvelua, jännitin tietysti pikkuisen. Olen tottunut käymään pienellä salilla ja aikaan, jolloin mahdollisimman harva näkee mut trikoissa. Jotenkin sekin, että se kaikkein tiukin kunto on vain muisto menneiltä vuosilta, asettaa vähän rimakauhua. Että pitäiskö ensin kuitenkin treenata itsensä sellaiseen kuntoon, että kukaan ei naura tai katso kieroon. Ja uskon muuten, että tämä on aika monen ikäiseni naisen (ja miksei miehenkin) ajatus. Ruuhkavuosien keskellä iskee idea, että omaa kuntoa ja hyvinvointia pitäisi parantaa, mutta hyvä ajatus kaatuu siihen, että kynnys “julkiseen” treenaamiseen on suuri. Mietitään omaa ulkonäköä, ehkä kiloja tai sitä, ettei omista niitä trendikkäimpiä treenivaatteita. Tai sitten ajatellaan, että ettei kehtaa mennä salille, kun muut nostelee penkistä kahtasataa. Ja niinhän se usein on, että ne suurimmat esteet liikkeelle lähtemiseen on siellä korvien välissä. Oletetaan kaikkien muiden olevan kauheasti jotain, ja vähätellään siinä samassa itseämme.
Mutta kun ihan ekaa kertaa menin käymään Liikussa, totesin heti, että ai tää onkin tällainen ihan tavallisten ihmisten kuntosali. Ja tässä kohtaa jos missä, tavallinen on oikeasti hyvä asia! Ei siis paniikkia trikoista tai kesän pehmittämästä olemuksesta. En joutunut keskelle öljyttyjä fitnessvartaloja vaan salille, jossa treenasi valtavalla ikähaarukalla ihan tavallisia ihmisiä. Ja ihan parasta, että jokainen tekee sitä omaa suoritustaan ja juttuaan, eikä varmasti tule katsomaan, laitatko vastusta 5 vai 95 kiloa.
Olen myös tehnyt kovasti työtä pääni sisällä sen suhteen, että liikkumisen ei tulisi olla itsensä muovaamista paremmaksi tai sellaista sitten kun -ajattelua, jossa oma kroppa hyväksytään vasta kun jokin tietty tavoite on saavutettu. Että enemmänkin tykkäisi itsestään just näin, ja sen vuoksi liikkuisi. Pitäisi itsestään huolta ja hoivaisi. Meinasi itku tulla, kun kun löysin kaappini sisältä tuon ihanan viestin “olet hyvä just noin”.
Juuri viime viikolla naureskelin ystävälleni, että kai me sitten jumpataan yhdessä vielä kahdeksankymppisinäkin. Naurettiin, että silloin ei puhutakaan omien lasten asioista, vaan lasketaan lastenlapsia tai lastenlastenlapsia. Ja tiedättekö, tuo on mun suuri haave. Se, että sitä olisi vielä ikäihmisenä hyvässä kunnossa ja liikunnasta saisi virtaa elämään. Niin paljon kuin ihailenkin superhyvässä kunnossa olevia nuoria naisia, niin kyllä mun silmissä ihan parhaita sankareita on ne kuntosalilla käyvät kasikymppiset tai voimistelevat yhdeksänkymppiset. Eli enemmän kuin pyöreitä pakaroita kesälle 2020 toivon ennen kaikkea liikunnalla edistäväni omaa hyvinvointiani ja kehoni toimivuutta pitkällä tähtäimellä ja tuleviakin vuosia ajatellen. Jos joku taas haluaa keskittyä siihen tarakan treenaamiseen, niin se on vallan hienoa! Meitä jokaista liikuttaa erilaiset asiat ja tavoitteita on monia. Ja tämä on vähintäänkin yhtä hieno juttu kuin se, ettei meitä kaikkia ole puristettu läpi samasta muotista. On aivan se ja sama, mikä motivoi liikkumaan, kunhan se motivaatio löytyy. Paitsi tietysti jos ainoa ajatus on itsensä piiskaaminen tai rankaiseminen. Silloin kannattaa mieluummin istua alas ja vaikka jonkun toisen avustuksella miettiä, mistä moinen ajatus kumpuaa. Ennen kaikkea liikkumisen pitää olla kivaa! Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joskus tulisi sekin tunne, että sohva olisi mukavampi vaihtoehto. Mä uskon, että ihan parhaimmillakin urheilijoilla tulee eteen niitä hetkiä. Kyse on enemmänkin siitä, että päättää lähteä liikkeelle ja liikkuessa huomaakin, että tämähän on ihanaa ja löi sohvan varmasti 6-0.
Se, että kuntosalille on helppo mennä ilman paineita on tosi tärkeää. Arvostan myös ujopiimänä sitä, että treenatessa ei tarvitse olla kenenkään vieraan iholla tai miettiä omaa tai muiden kainalohikeä. Ja onhan ahtaus myös ihan turvallisuusriskikin. Liikussa tilaa ja raikasta ilmaa riittää, ja avara sali ja väljästi sijoitetut pisteet takaavat, että kukaan ei ole liian lähellä. Yksi Liikku-salien parhaista ominaisuuksista on myös se, että ilmanvaihtoon on kiinnitetty erityisesti huomiota.
Kuntokeskus Liikku on täysin kotimainen yritys ja toimipisteitä on jo 21 ympäri maata. Syksyn aikana niitä avataan kahdeksan lisää ja ensivuodellekin on jo tiedossa uusia paikkoja. Mikä parasta Liikkuun pääsee ilmaiseksi tutustumaan joka viikko maanantaista keskiviikkoon kello 16-19 välisenä aikana. Ja jos jännittää, kuntoilemaan voi lähteä vaikka kaveriporukalla. Tutustumisaikoina paikalla on myös ohjaaja, jolta voi kysellä neuvoja. Minulle esimerkiksi esiteltiin heti avainkortin käyttö ja näytettiin pukuhuoneet ja kaappien lukitukset. Jollekulle nuo on ihan perusasioita, mutta mulle ei. Enkä joutunut lainkaan asiaa häpeilemään, päinvastoin oli kiva, ettei automaattisesti oletettu, että osaan heti tehdä kaiken oikein. Myös porraskone oli uusi tuttavuus ja sainkin siihen heti opastuksen. Jos tutustumisen jälkeen tulee tunne, että tänne voisi tulla toistekin, jäsenyyden voi hankkia helposti netissä ja myös irtisanoa joustavasti.
Liikku-saleilta pystyy toki ostamaan myös valmentajan palveluja tai alkuohjausta. Toisaalta tavoitteiden mukaan voit tulostaa itsellesi mieleisen saliohjelman ja lähteä liikkeelle omatoimisesti. Varsinkin jos kehossa on jotakin kremppaa, suosittelen, että ammattilainen ainakin katsoo kanssasi ne liikkeet läpi. Itselläni esimerkiksi rikkinäinen olkapää asettaa aina vähän haasteita, mutta toisaalta en halua antaa sen estää liikkumistani. Pitää vain olla tarkkana ja miettiä, joillekin liikkeille se parempi toteutustapa.
Tunnistitko itseäsi tekstistä? Olisi kiva kuulla, onko joku muukin tällainen jännittäjä ja arkajalka? Ja hei, jatkoa on tulossa. Pääsen nimittäin jakamaan teille myös vähän treenivinkkejä! 🙂
Lupasin koostepostausta vuodelta 2017, ja tässäpä sitä nyt olisi. Paljon mahtui blogivuoteen ja vaikka kuinka tiivistäisi, paketti on joka tapauksessa suuri. Mutta menkööt nyt näin. Jostakin syystä blogiin tuli kesällä teknistä vikaa, ja postausten kuvat pienentyivät, eikä asiaan saatu korjausta. Joten pahoittelen, että tämänkin koosteen kuvissa on hassuja kokoeroja, mahdollisesti riippuen laitteesta/selaimesta, jolla postausta katselet.
Hyvinvointi, kauneus ja terveys:
Hassua toisaalta, että itse suhtaudun hyvinvointiaiheeseen vähän ristiriitaisesti, sillä teinhän jo pari vuotta sitten päätöksen jättää liikunta-aiheen täysin blogin ulkopuolelle. (Tämä siitä syystä, että liikunta ja liikkumiseni keräsivät aikanaan niin paljon negatiivista kommentointia.) Silti samaan aikaan hyvinvointi ja liikunta ovat iso osa elämääni ja niistä tuntuisi kuitenkin luontevalta kirjoittaa. Katsotaan, miten jatkossa käy! Kauneusjutuissa preppasin luonnonkosmetiikassa ja hiukset napsahtivat keväällä lyhyemmiksi kuin vuosiin.
Blogin punainen lanka? Ei mitään suurta ja ihmeellistä. Ulkoilmaelämää puutarhassa, hyggeilyä sisällä. Olohuoneen sohvapöytä oli vuoden suurin sisustusjuttu, jos ei lasketa sitä, että jouluinen kotimme pääsi niin suomalaiseen, ruotsalaiseen, hollantilaiseen, saksalaiseen, italialaiseen, englantilaiseen kuin australialaiseenkin sisustuslehteen. Kiitos tästä Jonna Kivilahdelle ja Krista Keltaselle! ♡
Ehkä ennätyksellisen vähän niitä sokeriherkkuja, mikä johtuu varmaankin vuoden terveysteemasta. Vuosi 2017 jää mieleeni vuotena, jona karsin ruokavaliostani niin sokereita kuin vilja- ja maitotuotteita. Poimin tähän mukaan kuitenkin muutaman sokeriherkunkin, koska terveys on minulle myös niitä herkkuhetkiä, eikä ehdottomuus kuulu luonteeseeni enää tässäkään asiassa! 🙂
Booom! Terveysteema on vähän jäänyt taka-alalle blogissa (luonnollisesti kai tuo sairastelun vuoksi), mutta nyt otetaan takaisin ja kunnolla! Vuorossa Life ambassador -postaus, ja teemana tällä kertaa liikunta! Ensimmäisen Life-postauksen kommenteissa saitte toivoa erilaisia terveysaiheita postauksiin, ja liikunta nousi yhdeksi suosituimmaksi. Samalla sieltä nousi painonhallinta ja terveelliset välipalat ja lounaat, joten sivuan nyt tuota jälkimmäistäkin ehkä hieman tässä postauksessa, sillä tuo kolmen kopla kuuluu kai jossain määrin aika tiiviisti yhteen. Otetaan tämäkin aihe kuitenkin käsittelyyn sieltä lempeyden kautta ja lähdetään liikkeelle siitä, että liikunta on itsensä hellimistä ja hoivaamista, ei missään nimessä rankaisemista.
Siinä joskus alle parikymppisenä suhteeni liikuntaan oli täysin erilaista, kuin nykyisin. Kärsin jatkuvista säryistä, mutta pysähtyminen ei tuntunut millään tapaa vaihtoehdolta, vaan liikkeelle piti päästä – särki tai ei. Samaisesta syystä minusta tuli paikallisen terveyskeskuksen vakioasiakas, ja lonkkiini piikitettiin surutta melkoisen monta kertaa kortisonia. Nyt jälkeenpäin suren omaa tyhmyyttäni ja sittä, etten tuolloin tajunnut kroonisen tulehduksen vaativan ennen kaikkea lepoa. Toisaalta, jälkeenpäin olen myös miettinyt sitä, olisiko tilanne nyt toinen, jos joku olisikin kieltäytynyt piikittämästä minua ja käskenyt kotiin lepäämään. Vaan turha noita on jossitella. Parikymppisenä ravasin reumalääkärillä ja ortopedilla, kunnes tajuttiin, ettei lonkissani enää ollutkaan limapusseja, vaan ne olivat kortisonipiikkien vuoksi surkastuneet rusinoiksi. Kun vihdoin pääsin fysioterapian piiriin, aloin ensimmäistä kertaa elämässäni nähdä liikunnan moniulotteisuuden. Käsitin, ettei keho olekaan kone, jota käsketään uusiin suorituksiin, vaan kokonaisuus joka kaipaa huoltoa ja joskus ihan oikeasti myös sitä lepoa. Kehonhuollon lisäksi sain samaiselta fysioterapeutilta ensikosketukseni myös syvien lihasten treenaamiseen.
Jälleen kerran sain postaukseni tueksi Porin Life-myymälän Tiinalta paljon purtavaa. Yksi mielestäni yleisesti tähän liikuntateemaan liitettävä asia on se, että vaikka liikunta on yksi terveyden kulmakivistä, pitää aina muistaa, että liikuntaakin on erilaista. Se, miten, ja miten paljon, liikuntaa harrastamme määrittää myös kehomme tarpeita. Huippu-urheilijan vastustuskyky on usein nollissa, koska kehoa rasitetaan hurjia määriä. Vaikka meistä Perus Pirkoista harva on huippu-urheilija, vaatii aktiivinen liikuntakin ravintoaineiden lisätankkausta, jotta vältytään kehon piiputtamiselta. Ainakin itse olen omakohtaisesti todennut, että liikunnan määrän äkillinen lisääminen laittaa usein kropan vaatimaan stoppia melko nopeasti. Vaikka liikunta itsessään jo vahvistaa meitä, tulee kuitenkin muistaa, että lihakset, luusto ja niveletkin vaativat huolenpitoa.
Jo heti Life-yhteistyön alussa sain matkaani sekä D-vitamiinilisän, että Life MultiSport -monivitamiinivalmisteen. D-vitamiinin lisätarve on suuri meillä kaikilla suomalaisilla, koska elämme suurimman osan vuodesta pimeässä. Tiina myöskin muistutti, että D-vitamiinin popsimista ei kannata lopettaa keväällä, vaikka aurinko jo kurkistaakin pilvien raoista. Nimittäin kehomme saa kyseisen vitamiinin kannalta tarpeeksi auringonvaloa vain kesä-heinäkuussa, kun oleilemme vähissä vaatteissa auringossa klo 12-14 välillä. Kuten tiedätte, tuo samainen aika on myös otollinen ihosyöpäriskille, ja meistä moni valitseekin mieluummin varjopaikan, ihoa varjostavat vaatteet tai ainakin sen aurinkovoiteen, joka estää D-vitamiinisynteesin. D-vitskun kannalta on siis yleisesti tärkeää, että nautimme sitä jokainen purkista. Jos kuitenkin harrastat vielä lisäksi liikuntaa, D-vitamiinin tarpeesi nousee entisestään. Tällöin vitamiini vahvistaa juurikin sitä vastustuskykyä ja tukee lihasten ja luiden normaalia kasvua. Itselläni on nyt käytössä tuo alempana näkyvä Aurinko D.
Life -ketjulla on oma monivitamiinisarjansa, jossa tuotteita on eri ikäisille naisille ja miehille, sekä esimerkiksi odottaville äideille ja urheilijoille. Tuotteissa on huomioitu kunkin ryhmän erityiset tarpeet, ja tässä Life MultiSport -monivitamiinissa juurikin liikkujan tarpeet (energia-aineenvaihdunta, hapetusstressi ja immuunijärjestelmä). Kun tammikuussa sain pakkauksen käteeni, Tiina varoitteli heti, etten pelästyisi, vaikka kapselit haisevatkin erikoiselta. Kyse on nimittäin siitä, että vitamiinit ovat tuotteessa orgaanisessa muodossa. Se taasen tarkoittaa sitä, että ainesosia ei ole kehitetty laboratoriossa, vaan ne ovat peräisin luonnosta. Koska tämä luonnollisten ja synteettisten vitamiinien ero tuntui myös kiinnostavan lukijoita, päätin kysellä aiheesta tällä kertaa hiukan enemmän. Synteettisen ja orgaanisen vitamiinin suurin ero löytyykin imeytymisestä. Luonnosta peräisin oleva tuote imeytyy ihmiskehoon jopa 8 kertaa paremmin, kuin synteettinen, ja näin ollen itse vaikuttavaa ainettakin vaaditaan vähemmän.
D-vitamiinin ja monivitamiinivalmisteen lisäksi liikkujan keho tarvitsee myös magnesiumia. Magnesiumia tarvitsee toki meistä ihan jokainen, ja meillä suomalaisilla sen saanti jää usein heikoksi. Vai tiesitkö, että esimerkiksi auringonvalo ei saa aikaan tehokasta D-vitamiinisynteesiä, jos kehosi magnesiumtasot ovat alhaiset. Kuulinpa myös, että esimerkiksi parikymppisen naisen ja vaihdevuodet jo ylittäneen naisen magnesiumin tarpeessakin on hurja ero. Jälkimmäinen ryhmä tarvitsee nimittäin jopa kolme kertaa verrokkiryhmäänsä enemmän magnesiumia. Magnesiumin kerrotaan vähentävän kehon tulehduksia, murtumariskejä, ja parantavan insuliiniherkkyyttä. Moni urheilija päätyy kuitenkin magnesiumpurkille lihaskramppien ja kouristusten vuoksi, mikä saattaa kertoa jo ihan oikeasti magnesiumvajauksesta. Vaikka magnesium kokonaisuudessaan tukee myös vatsan toimintaa, tuotteissa on myös eroja. Jos siis kärsit vaikkapa tulehtuneesta suolistosta, kysy apua asiantuntevalta myyjältä ennen ostopäätöstä. Itselläni on käytössä Great Earth Super Magnesium.
Liikkumista tukemaan sain myös kaksi Life:n omaa tuotetta. Life Flexilett hoitaa sisäisesti niveliä esimerkiksi tukemalla kollageenin muodostumista. Tästä toivonkin nyt apua olkapäälleni, joka vihoittelee herkästi. Lisäksi sain Life Liniment -voiteen, jota olenkin nyt jo päässyt testaamaan olkapäähäni. Tuote on siis paikallinen kipuvoide, jossa on ihana (ja röörejä avaava) kamferin tuoksu. Tätä on testattu jo pojan jalkoihinkin, jotka aristivat jalkapalloturnauksen jälkeen. Koska voide ihan oikeasti lämmittää ja rentouttaa, pyysin miestäni hieromaan sitä myös selkääni ja hartioihini.
Jotta keho jaksaa liikkua, palautua ja uusiutua, vaatii se siis yleensä aina monipuolisen ruokavalion lisäksi muutakin tukea. Nyt kun meillä on sairastelut sairasteltu (päätös), pääsen itsekin taas normaaliin liikuntarytmiin ja -vireeseen. Hassua nimittäin, että liikunta on ainakin itselleni (ja luultavasti myös monelle muullekin) se asia, jota kaipaa eniten juuri silloin kun mahdollisuudet liikkumiseen ovat rajalliset. Kuinka usein sitä kaipaakaan ulos reippailemaan juuri silloin, kun elämä sitä muuten rajoittaa. Koska stressi syö juurikin sitä vastustuskykyämme ja sairastelut taasen stressaavat, on älyttömän tärkeää, että muistaa tehdä kaikkensa tuon noidankehän lopettamiseksi. Riittävästi unta ja lepoa, terveellistä ravintoa sekä ravintolisiä ja sopivasti liikuntaa. Siinä kolme parasta keinoa lievittää stressiä ja palautua niin sairastelusta, kuin muustakin stressaavasta elämäntilanteesta.
Mitä sitten tulee niihin lounaisiin ja välipaloihin, lähdetään tähänkin aiheeseen sieltä liikunnan kautta. Terveelliset välipalat nimittäin käyvät niin ennen treeniä, kuin sen jälkeenkin. Mutta vaikka et liikuntaa juuri harrastaisikaan, tai kokisi tarvitsevasi liikunnan lomaan extratankkausta, näissä herkuissa on paljon hyvää ihan tavalliseen lounastuntiinkin.
Kun ensimmäisellä Life -myymäläkäynnilläni jouduin paljastamaan vakiolounaani Tiinalle, pelkäsin vähän, että saan ruokavaliostani palautetta. Nimittäin kun en itse ole mikään lounaan syöjä, ja lämmintä ateriaa löytyy hyvin harvoin lautaseltani keskellä päivää. Kun paljastin, että arkilounaani on useimmiten banaania, pähkinöitä ja tummaa suklaata suun omassa blenderissä sekoitettuna, en saanutkaan satikutia, vaan ihan hyväksyvän palautteen. Pääasia kun on, että oikeasti syön päivällä jotakin, enkä skippaa koko lounasta. Eikä banaanissa, pähkinöissä ja hyvässä suklaassa ole mitään huonoa, päinvastoin! Pääsin kuitenkin testaamaan myös muita nopeita ja helppoja välipaloja, ja ihan mahtava löytö on Voimaruoka Wholefood 360 suklaa! Kyseessä ei nimittäin ole pelkkä proteiinijauhe, vaan supersekoitus luonnollista hyvää, joka on koottu lautasmallia ajatellen, ja tuotteesta saa niin proteiinit, hiilarit, rasvat, kuin kuidutkin. Helpoiten tuotteen sekoittaa veteen shakerissa, mutta itse olen blendannut nyt tuota jauhetta banaanin kanssa ja vähän niukemmalla vedellä (vettä pitää kuitenkin muistaa juoda, koska tuotteessa on runsaasti kuitua). Tuloksena syntyy ihana, vähän paksumpi smoothie, joka on oikeastaan kuin vanukasta. Kylkeen kun lisää vielä marjoja ja pähkinöitä, ateriasta saa todella herkullisen makuisen ja näköisen. Koska jauhe tosiaan sisältää ravintoaineita hyvässä suhteessa, se käy palautusjuomana (lisään itse sen banaanin, jotta hiilareita tulee enemmän), mutta myös ateriankorvikkeena painoaan tarkkailevalle. Jos siis kaipaat helppoa ja nopeaa, mutta samalla terveellistä syötävää, kokeile tätä!
Joitakin vuosia sitten proteiinipatukoiden kulutus taisi kokea varsinaisen nousukauden, ja myönnän, että niitä tuli itsekin popsittua. Vatsani vain ei oikein ihastunut trendiin, ja patukat pitikin jättää jatkossa kaupan hyllylle. Pulsin proteiinipatukkat (vegaaninen), oli toinen luonnollisempi ateriankorvike/välipala, jota pääsin nyt testaamaan. Pieni patukka on todella tuhtia tavaraa ja vie kyllä nälän mennessään. Paljon kuitua sisältävä patukka kannattaa pureskella hyvin ja päälle täytyy taas muistaa juoda sitä vettä. Ihan vähään aikaan ei nälkä kolkuttele, sen voin luvata! Ja on muuten huomattavasti vatsaystävällisempi kuin perinteiset protskupatukat.
Niin, maratoonaria minusta ei ehkä koskaan tule, mutta lonkkavaivat ovat kyllä herättäneet katsomaan asioita vähän toisesta kulmasta. Itsestään huolehtiminen ei ole suorittamista, vaan sellaista sisäisen ja ulkoisen hyvän olon vaalimista. Kun keho saa tarvittavat ravintoaineet ja sen supertärkeän levon, se jaksaa liikuttaa meitä vielä pitkään. Mentiin me sitten kävellen, juosten, pyörällä tai miten vain! Lifen liikuntaa tukevat (luusto, lihakset ja nivelet) tuotteet löydät tämän linkin takaa.
Mutta hei, nyt olisi tarjolla alennuskoodi Life verkkokaupaan!
Alennuskoodilla indiedays4 saat -10 % alennuksen Lifen verkkokaupassa koko huhti- ja toukokuun ajan (koodi on voimassa 31.5. asti).
Sunnuntaita! Täällä pakkaillaan laukkuja ja odotetaan kuumeisesti huomista ja junamatkaa serkkujen luokse. Niin, ja tietenkin sitä ihan ensimmäistä junamatkaa, joka on varmaankin puolet siitä kaikesta odotettavasta. Ajatella, että noinkin pienet jutut ovat lapsille niin tärkeitä!
Mutta hei, ajattelin palata taas sinne hyvinvoinnin puolelle, sillä itselläni on tänään jonkinlaisen väliarvioinnin paikka. Muistanette ehkä, kun kirjoitin tammikuun alussa lähteväni mukaan Unelma Itsestä -valmennukseen. Kyseessä on neljän kuukauden mittainen hyvinvointivalmennus, jonka ensimmäinen neljännes on nyt siis jo takanapäin. Mitä olen saanut aikaiseksi ja mihin on neljässä viikossa tultu, siitä ajattelin kirjoittaa nyt.
Jos olen täysin rehellinen, en ollut vielä neljä viikkoa sitten ihan varma, mihin olin lupautunut mukaan. Jokseenkin elämässä vallitsi tasainen vaihe, ja sen hämmentäminen kai jopa vähän pelotti. Olin ehdoton siitä, etten halua kenenkään neuvovan mitä ja kuinka paljon minun pitäisi syödä, sillä vuosien työn jälkeen voin vihdoin ajatella ruokaa ja syömistä paitsi pakollisena pahana, myös nautintona. En myöskään kaivannut itselleni orjallista liikuntaohjelmaa, koska yritän opetella lempeämpää otetta myös liikkumisen suhteen. Mutta jotain muutosta varmasti kaipasin, kun lähdin mukaan valmennukseen. Nyt kuitenkin voin myöntää itsellenikin, etten kuukausi sitten todellakaan tiennyt mitä se jokin olisi.
Olin toki selannut ennakkoon saamaani työkirjaa, mutten uskaltanut raapustaa sen sivuille ennen valmennuksen varsinaista starttia mitään. Kun sitten lopulta sain ne ensimmäiset ohjeet kirjan täyttämiseen, tunsin hukkuvani ajatuksiini. Ehkä kaikista tärkeintä oli se, että parissa päivässä olin kartoittanut, mitä todella elämältäni halusin ja odotin. Annoin elämäni eri osa-aluille pisteitä sen mukaan, missä tunsin olevani niiden kanssa nyt, ja mihin haluan niiden kanssa päätyväni. Luettelin kirjan sivuille konkreettisia asioita, joilla voin itse vaikuttaa elämääni ja kas, ensimmäisen viikon jälkeen olin tehnyt tulevaisuuteni suhteen paljon enemmän kuin pitkiin aikoihin. Itse asiassa käynnistin jopa sen verran isoja juttuja, etten tahdo niitä vielä tässä kohtaa paljastaa teille.
Tuon ensimmäisen viikon aikana iski jopa pienimuotoinen häpeä. Olenko kenties hurahtanut johonkin uskonlahkoon, menettänyt todellisuudentajuni ja irrottanut jalkani maasta. Työnsin kuitenkin kaikki epäilykseni syrjään ja päätin katsoa eteenpäin. Suraavat viikot keskittyivätkin sitten juuri niihin liikkumiseen ja syömiseen. Tässäkin kohtaa sain onneksi kartoittaa ne omat haasteeni ja unelmani, luoda itselleni juuri sellaiset tavoitteet, jotka palvelevat omia tarpeitani. Ensimmäistä kertaa näinä hyvinvoinnin tredivuosina olin törmännyt valmennukseen, jossa keskitytään siihen, että tehdään vaikka vain se yksi muutos kerrallaan. Jos et harrasta liikuntaa, laita tossut jalkaan ja mene ulos. Jos syömisesi on pelkää herkkua ja einestä, puraise pala omenaa. Tässä kohtaa ollaan mielestäni juuri siinä, mitä nykyajan mustavalkoinen ajattelutapa kaipaa rinnalleen. Kun kaikkea pitäisi olla heti, ja ihan täysillä. “Ei auta, että luovut punaisesta lihasta; ryhdy vegaaniksi.” “Söit omenan, jonka pinnassa saattoi olla mehiläisvahaa, olet huono vegaani.” Meille pusketaan joka tuutista ehdottomuuksia sillä syötöllä, että aika moni heittää suosiolla hanskat tiskiin ja lopettaa yksinkertaisesti yrittämisen. Kun koskaan ei olla jonkun toisen mielestä tarpeeksi, aina pitäisi olla enemmän. Mutta miksi verrata itseään muihin, tai miksi verrata muiden suoritusta omaansa. Jokaisella pitäisi olla tarpeeksi työtä ihan oman elämänsä kanssa.
Ensimmäisten viikkojen aikana olenkin opetellut ulos omista ehdottomuuksistani. Lenkille kannattaa lähteä, vaikka jalka ei kestäisi juoksemista tai aikaa olisikin vain se vajaa puoli tuntia. Salille kannattaa lähteä sunnuntainakin, vaikka viikon muut treenit ovat jääneet välistä. Ylipäätään vellominen siinä, mitä oli eilen tai mikä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan on jotakuinkin turhaa. Aina on uusia mahdollisuuksia ja uusia päiviä. Eikä sekään ole kiellettyä, että unelmat ja tavoitteet muuttuvat.
Mutta mitä neljässä viikossa sitten konkreettisesti on tapahtunut?
Sain itselleni ohjelmasta kivan uuden kolmijakoisen salitreenin (liikuntaohjelmia on valmennuksessa erilaisia, ja niistä jokainen voi valita itselleen mieluisen sen mukaan, miten itseään haluaa haastaa. Valmennus kuitenkin perustuu siihen, että siinä kannustetaan ylipäätään liikkumaan, oli se sitten ihan vähän tai pikkuisen enemmän), ja tein päätöksen, että salilla käydään vain ne kolme kertaa viikossa. Vähemmän on sallittu, enemmän nyt kohdallani kielletty. Tässä uusi linjaus omaan ehdottomuuteeni. Jos haluan treenata enemmän, opettelen kokeilemaan uusia ja erilaisia liikuntamuotoja.
Kartoitin ruokavalioni sudenkuopat ja opettelin varaamaan itselleni helppoja lounastarpeita, jotta söisin säännöllisemmin pitkin päivää. Olen lisännyt ruokavaliooni rasvoja ja herkutellut raakasuklaalla. Vähentänyt viljojen käyttöä, mutta muistanut nauttia jokaisesta suupalasta – niistäkin, jotka eivät välttämättä niinkään edistä juuri sitä fyysistä terveyttäni.
Olen asettanut itselleni selkeitä tavoitteita, ja opetellut katsomaan asioita suuremmassa mittakaavassa ja pidemmällä tähtäimellä. Opetellut pois “sitten kun” -ajattelusta ja opettanut itseäni sen sijaan nauttimaan itse matkasta.
Perheemme ajankäyttö on joutunut suurempaan syyniin, ja jokaisen hyvinvointi laitettu “turhan” ajankäytön edelle. Läsnäoloa, parempaa suunnittelua ja ennakointia. Vapaita minuutteja ei synny, ne täytyy järjestää. Minuuteista kasvaa vartteja, varteista puolituntisia ja niistä sitten jossain kohtaa tunteja.
Opetellut miettimään mitä minä haluan ja näkemään, mitä olen valmis sen eteen tekemään.
Viimeisen viikon aikana olen opetellut myös kaatumaan. Tai oikeastaan nousemaan ylös ja jatkamaan matkaani. Elämä päättyy vain kerran, kaikki pienemmät törmäykset ovat ainoastaan takapakkeja ja hidasteita.
Parasta on kuitenkin se, että hahmotin ihan kunnolla, mikä se muutoksentarpeen hahmoton klöntti oikeasti onkaan ja sain itseni etsimään työkaluja asioiden muuttamiseen.
Tähän mennessä olenkin savutuksiini hyvin tyytyväinen ja nyt odotan innolla, mitä kaikkea neljä kokonaista kuukautta saakaan aikaan!
Mutta hei, olettekos kokeilleet lehtikaalisipsejä? Meillä on pakastin pullollaan lehtikaalia ja sitä yritetään tietenkin tunkea vähän joka ruokalajiin, mutta sipsin muodossa tämäkin muuttuu todella jaloksi naposteltavaksi.
Lehtikaalisipsit:
Jos käytät tuoretta lehtikaalia, huuhtele lehdet ja poista lehdistä puiseva varsiosa (meillä tämä on tehty jo syksyllä pakastusvaiheessa). Lehdet saa samalla revittyä pienemmäksi “sipsin kokoisiksi”.
Levittele lehtikaalit pellille leivinpaperille ja pirskota niiden päälle öljyä. Voit sekoitella hiukan, jotta öljy leviää tasaisesti. (Sipsit onnistuvat kyllä ilman öljyäkin, mutta tämä on makuasia, ja öljy saa suolan tarraamaan sipsin pintaan.) Ripottele pinnalle suolaa. Meillä on käytetty erilaisia Nicolas Vahen maustettuja suoloja, mutta tavallinenkin käy oikein hyvin.
Paahda sipsejä 150-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Varo kuitenkin polttamasta niitä. Voit käännellä sipsejä lastan avulla paistamisen aikana, mutta pieni määrää paahtuu ilman kääntelyäkin tasaisesti.
Rouskis, ja ovat muuten hyviä!
Kuinka usein mahdoinkaan törmätä viime kevään aikana sananparteen “kesäksi kuntoon”. Hoenta aloitetaan mediassa jo heti joulun jälkeen, mutta hypetys toki kiihtyy toukokuuta kohti mentäessä. Kesäkunnon tavoittelu on jokavuotinen ilmiö, mikä osaltaan kertoo sekin paljon idean toimivuudesta. Miksi ihmeessä joka vuosi pitäisi tähdätä kesäkuntoon? Entä syyskunto, talvikunto tai kevätkunto?
Viime kesänä kirjoitin vastineeni sosiaalisen median #rantakunnossa -haasteelle. Postaukseni Ehkä joskus #rantakunnossa voit lukea täältä. Jotta nyt ei menisi puurot ja vellit sekaisin, muistutan, että näkemykseni rantakunnosta ja kesäkunnosta on edelleen ihan samanlainen. Kyse ei siis ole millään tavalla ulkoisista asioista, vaan pikemminkin jokaisen omasta itsetunnosta ja omasta kehonkuvasta.
En siis juuri ole kesäkuntoa kevään aikana havitellut, mutta ikäväkseni kiireinen pätkä elämässä vei omasta hyvinvoinnista huolehtimisen äärimmäiseen minimiin. Päivät tuntuivat lipuvan ohi, eikä sitä kuuluisaa omaa aikaa tuntunut löytyvän kuin illan viimeisistä tunneista tai aamuvarhaisesta varastetuista hetkistä. Molemmat vaihtoehdot osoittautuivat yöunien kannalta huonoiksi, ja kesäkuun alkaessa olo oli oikeasti tosi vetämätön ja väsynyt. Niinpä tein päätöksen: Kesä olkoon se aika jolloin ottaisin taas ohjat käsiini. Huolehtisin itsestäni, hyvinvoinnistani ja jaksamisestani. Enkä vain itseni vuoksi, vaan koko perheen iloksi. Elämä kun on opettanut senkin, ettei väsyneestä äidistä juuri ole iloa eikä hyötyä.
Kesä ei tuonut kenellekään lisää tunteja vuorokauteen, mutta valoisa osa vuodesta antaa ihmeesti sen tunteen kuin päivä olisi pidentynyt ihan ajallisestikin. Lasten kesäloma rauhoittaa aamut, joka tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että nukkua voi hieman pidempään, ja mikä parasta, heräillä välillä luonnollisesti ilman herätyskellon pirinää. Kun aamujen rutiineja ei sanele kiire, ehdin jopa lenkille ennen miehen töihin lähtöä. Kesällä kuntoon tarkoittaa siis kohdallani sitä, että syksyn ja arjen koittaessa voin paremmin ja jaksan taas arkea uudella tavalla.
Tämän viikon missio on kehittää jokaiselle päivälle lihaskuntotreeniä kotona lasten kanssa. Kun kuntosalit lapsiparkkeineen ovat vain kaukainen haave, luovuus ratkaisee. Kotijumppa ei ole välttämättä se innostavin kuntoilumuoto itselleni, mutta aion opetella. Kahvakuulat ulos, rappuhyppelyä lastauslaiturilla ja askelkyykkyjä alapihalla. Siinäpä joitakin kehittämiäni ratkaisuja.
Tähtään siis jonkinlaiseen syyskuntoon. Kun illat alkavat pimentyä ja arki aikaisine aamukiiruhtamisineen astuu kuvioihin, aion olla virkeä ja hyvinvoiva äiti. Kesä kun on lopulta parasta mahdollista aikaa liikkumiselle ja terveelliselle ruokavaliolle.
Vieläkö muistatte, kun reilu kuukausi sitten kirjoitin teille uudenlaisesta vakuutuskonseptista, jossa asiakkaan oma aktiivisuus vaikuttaa vakuutuksen hintaan? No, mikäli juttu jäi lukematta, tai muisti pätkii, voit käydä lukaisemassa Vaikuta omilla valinnoillasi -postauksentästä linkistä.
Kyseessä on siis Indiedaysin ja OP:n yhteistyö, jossa testataan uuden Syke -vakuutuksen pilottivaihetta.
Jatketaan aiheesta vielä vähän, ja laitetaan pystyyn myös kiva lukijakilpailu!
Kuten aikaisemmassa postauksessa jo pohdin, tulevaisuus on varmasti muuttamassa vakuutuksia ja vakuutusten muotoja. Tahto huolehtia itse itsestään tulee varmasti korostumaan jossakin vaiheessa. Ehkä asiakkaiden aktiivisuutta ei jatkossa korosteta juuri tapaturmavakuutusten kohdalla niinkään paljon, mutta silloin kun testataan ja tutkitaan, on tietenkin syytä lähteä liikkeelle “turvallisilta vesiltä”. Kuka tietää, vaikka sairaskuluvakuutukset olisivat kymmenen vuoden päästä kaikki asiakasta motivoivia ja sitä omaa aktiivisuutta kysyviä.
OP:n Syke vakuutus on yksinkertainen tapaturmavakuutus, johon on liitetty suomalaisten startup-yritysten hyvinvointiosaaminen, eli erilaisia hyvinvointisovelluksia. Vakuutuksen hinta määräytyy asiakkaan oman aktiivisuuden mukaan, ja asiakas voi valita mieleisensä haasteen neljästä eri sovelluksesta. Omaa aktiivisuutta seurataan ja lisätään puhelimeen ladatun sovelluksen avulla, ja vastavuoroisesti vakuutusyhtiö joustaa kuukausimaksussa. OP:n Syke tapaturmavakuutus kattaa asiakkaan lääkärikäynnit Omasairaalassa, ja vakuutusehdotkin on puristettu lyhyen ytimekkäiksi ja selkokielelle.
Pilottijaksolle valitsin itselleni PulseOn -sovelluksen, joka tsemppaa treenaamaan aktiivisesti ja tehokkaammin. Ei ehkä paras haaste juuri joulukuulle tai tammikuun lumille, kun lapset lomailevat tai leikkivät lumileikkejä ja liikunta pyörii aika pitkälle ulkoilun ympärillä ja kävelemisellä kolmevuotiaan tahdissa. Mutta, vaikka metsässä samoilu ja luistelun avustaminen nyt eivät kuntoani ja kestävyyttäni niin pitkälle edistäkään, en koe asiasta huonoa omaatuntoa ollenkaan. Mulle liikkuminen on fiilisjuttu, ja joskus hauskat elämykset perheen kesken tai vain palelevan koiran kanssa heitetty pikkupyrähdys ajavat tavoitteellisemman liikkumisen edelle. Sitävastoin lumen tulo sai taas pohtimaan hiihtämisen tehokkuutta, ja niiden himputin suksien hankkimista. Edelliset sivakoinnit kun ovat kohdallani olleet sielä ala-asteen liikuntatunneilla.
Hiihtäen tai ei, OP:n Syke vakuutuspilotti kestää kuitenkin aina toukokuun loppuun asti, joten vielä ehtii mukaan, ja itseään haastamaan. Pilottijaksolle pääsee mukaan 15 euron kuukausihintaan (tästä vähennetään aktiivisuudella hankkimasi alennus), ja vakuutuksen voi irtisanoa pilotin aikana ihan milloin vain. OP:n Syke -pilotti toimii kattavan vakuutuksen lisäksi hyvänä tsempparina esimerkiksi kuntoprojektissa tai elämänmuutoksessa, mikäli ajatuksissasi on aloittaa uusi vuosi terveellisemmin, tai vuodenvaihteen tsemppi alkaa jo jostain syystä hiipua.
Lukijakilpailu:
Maistuisiko hyvinvointiviikonloppu Vierumäellä?
Vastaamalla kysymykseen Minkälaisia ajatuksia sinussa herättää OPn Sykkeen kaltainen pilotti, joka yhdistää vakuutuksen ja hyvinvoinnin?
, sinulla on mahdollisuus voittaa 250 euron arvoinen lahjakortti, joka oikeuttaa hyvinvointiviikonloppuun Vierumäellä. Eli ihan mahtava palkinto! Kaikkien kampanjaan kuuluvien bloggaajien postauksia kommentoneiden kesken arvotaan yksi lahjakortti, joten nyt silmät tarkkana myös muissa blogeissa olevien Syke -postausten kanssa!
Jätä vastauksesi kommenttiboxiin viimeistään 5.2.2016 ja tutustu sääntöihin täällä. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.