viikonloppu ja kauluriliivi

20.2.2021

Sehän on sitten talvilomaviikko edessä meille eteläisen Suomen eläville. Tuntuu kyllä ihan hassulta ajatella, että tätä koronasysteemiä on kestänyt kohta koko himputin vuoden. Mutta talvilomille jäätiin vielä viime vuonna autuaan tietämättömänä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vuosi on lopulta aika lyhyt aika, mutta onhän tähän toki mahtunut kaikenlaista. Silti myönnän, että mulla on välillä päiviä, kun unohdan koko koronan. Yleensä muisti palaa siinä kohtaa kun kaupan ovissa tulee vastaan maskinaamaista väkeä. Mutta olen toisaalta ihan tyytyväinen, että asia ei ole jatkuvasti päällimmäisenä mielessä.

Vaikka pakkanen on täälläkin huidellut kolmen kympin liki, mulla on ollut tällä viikolla sellainen sopivasti keväinen fiilis. Edelleen tykkään talvesta, mutta aurinko ja lintujen laulu on jotenkin tullut myös tosi tarpeeseen. Lupaus siitä, että kevät on tulossa – ennemmin tai myöhemmin. Ja kai sisälläni on jokin ajatus siitäkin, että samaan tapaan kuin viime vuonna, se kevät tuo tullessaan myös pikkuisen normaalimman elämän.

Niin ja jos se Niinmun neulemekko onkin ollut lempivaatteeni pahimpina pakkaspäivinä, niin tämä Saman merkin kauluriliivi on sitten tehty just näitä vähän vähemmän kylmiä päiviä ajatellen. Tämä on muuten just niitä vaatteita, joille en lämmennyt aluksi millään tavalla. Sittemmin olen yhdistänyt sen niin mekkoihin kuin paitoihinkin, ja nyt ihan vaan pitkähihaiseen teeppariin.

Mutta hei, nyt hiihtokamoja vaihtamaan! Pitää nauttia ennen kuin se kevät sieltä tulee!

Ps. tästä huomasin, miten kauhea juurikasvu mulla on. Olen viimeksi käynyt kampaajalla joskus lokakuun alussa, mutta latvat lyhensin sentään itse vuoden alussa. :D


Talven ja arjen iloja

17.1.2021

Blogin päivittäminen takkuaa edelleen, mutta eiköhän sekin tästä, kun tuo ihana valo jaksaa koko ajan lisääntyä. Ja jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin kyllä mä olen viikonloppuisin paljon mieluummin vapaalla ja ulkoilemassa kuin koneen vieressä istumassa. Eilenkin vietettiin supermukava päivä ja ehdittiin hiihtämään, laittamaan hyvää ruokaa ja löhöämään koko perhe sohvalla pitkän kaavan mukaan. Lapset leipoivat iltapalan ja me aikuiset saatiin vain olla. Pakko myöntää, että olen oppinut suuresti nauttimaan siitä, että lapset ovat jo isompia ja se pikkulapsiarki on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Rennommaksi ja joustavammaksi. Helpommaksi ehkä eniten. Joskin kyllähän edelleen koen stressiä siitä, miten arkena ehditään joka paikkaan ja kuinka välillä pitäisi olla parissakin paikassa yhtä aikaa. Onni on ihanat isovanhemmat ja toisaalta tiedän, että tämäkin on vain vaihe. Vuodet lipuvat ja jossain kohtaa kiireiset illat vaihtuvat taas johonkin ihan muuhun. Nyt pitää siis vain keskittyä löytämään se iloa rjesta ja siitä, että lapset haluavat harrastaa.

Nostelin sunnuntaiaamun kunniaksi tuolit ja korit pöydälle ja pidin oikein tehokkaan parituntisen siivoten. Muut lähtivät luistelemaan, joten nappasin pienen palan päivästä myös blogille. Seuraavaksi suuri carbonara-vuoka uuniin, jotta ensi viikon ruokahuolto on ainakin alkuviikon osalta taputeltu. Sitten koko perheen voimin hiihtämään. Viime talvi kun jäi tulematta, yritämme nyt nauttia sitten senkin edestä kaikista talvilajeista ja lumesta. Hommattiin jopa retkiluistimet, jotta voidaan lisätä lajien kirjoa. :D

Asu ei siis oikeasti ole tältä päivältä – tai edes eiliseltä. Viikonloppuna mun pukeutuminen on lähinnä pyjama-tekninen kerrasto -akselia. Mutta tämä on yksi arjen lemppareistani, sillä nuo Weekday farkut ovat ihana täyspitkä lisä mustien arkihousujen joukossa. Yleensä joudun hankkimaan housuni pitkien ihmisten mallistoista, mutta nämä (ehkä jo kolme vuotta vanhat) housut ovat niitä harvoja, jotka tuovat vähän vaihtelua tylsään mustaan. Punaiset unikot taasen tuovat sopivasti pirteyttä vaikka vähän harmaanpaankin päivään.

Mutta ei mulla taaskaan mitään ihmeellistä asiaa ollut. Nautitaan nyt siitä talvesta, joka vihdoin tänne lounaaseenkin saatiin. Tänään kun haukkaa kunnon annoksen happea, jaksaa taas huomenna ihanasti arkea. ❤️