Energianeule

16.2.2021

Mun oli tarkoitus julkaista tämä postaus jo sunnuntaina, mutta sitten meidän tiskikone hajosi ja koko ystävänpäivä menikin sitten siinä. No, rauha maassa ja uusi tiskikone hymisee onnellista säveltään. Onneksi!

Raitaneuleesta tuli ehkä vähän liiankin oversize, mutta se on just niin iloisen piristävä, kuin mitä olin ajatellut. Superhyvä niille päiville kun tarvii vähän sparrausta ja ylimääräistä energiaa. Ja samalla keväinen. Olen nimittäin huomannut kaipaavani taas niitä vaaleita ja heleitä sävyjä. Aurinko muistuttaa ihanasti keväästä (ja likaisesta kodista) ja viherpeukaloni on sekin heräämässä horroksestaan.

Ensi viikolla on hiihtoloma. Mä tasaan itse pari päivää työaikaa ja suunnitelmissa on lähteä lasten kanssa siskon luokse. Pieni irtiotto arjesta. Muuten toivon, että hiihto ja ulkoilukelit jatkuisivat yhtä ihanina, mitä ne on nyt ollut. Jotenkin niin upeaa, kun iltaisinkaan ei tule heti pimeää ja hiihtämään ehtii valoisaankin aikaan. Kaikenlaiset retket ja nuotiomakkarat kruunaavat tämän kauan odotetun talven. Itse asiassa tulin just taas savunhajuisena kotiin. Vähän laskiaispullan kermaa suupielissä.

Mutta hei nyt täyttämään uudestaan sitä tiskikonetta. Vielä ei ole täysautomaatiota. :D

 

Ihanaa iltaa!


Veljiä keskenään

07.2.2021

Nyt kun juhlaputki on juhlittu, mulla on vahva fiilis, että viikonloput ovat hetken aikaa veljiä keskenään. Talvi, takkatuli, kotoilu, löhöily, ulkoilu ja mitä näitä nyt on. Repeat. Eikä kyllä haittaa ollenkaan. Tykkään viikonlopuista just näin. Tänään ulkoiltiin reilu kolme tuntia jäällä, paistettiin makkarat ja hörpittiin kuumat kaakaot termarista. Köyliönjärvi on hieno kohde, jos Satakunnassa päin ulkoilu kiinnostaa! Kotona meillä oli omatekoista pizzaa ruuaksi ja seuraavaksi sitten vaikka vähän telkkaria mukavasti sohvalla. Joskos saisin pukea räsymattoneuleeni jo ensi viikolla ylleni.

Olin alkuviikon Klaaran kanssa kotona, ja siinä mahtavassa auringonpaisteessa (joka paljasti jokaisen pölyhiukkasen ja sormenjäljen) sain monta hienoa sisustusideaa. Hetkellisesti. Nuo hetket menee nykyään kuitenkin aika pikaisesti ohi, sillä se itse toteutus ei houkuttelekaan ihan niin paljon kuin visio valmiista. En tiedä, ehkä sellaiseen sisustamiseen ja pintaremppaankin voi kyllästyä. Tai keskeneräisyyteen. Sitä jotenkin ajattelee, että näinkin pärjätään. Tai sitten se varsinainen sisustuskärpänen on vain talviunilla ja herää kunnolla vasta keväämmällä. Yhdistelmä on kuitenkin hassu; Samat vanhat nurkat kyllästyttää, mutta kun ei oikein jaksaisi muuttaa mitään. Olen jopa miettinyt, että onko tämä jotakin keski-ikäistymistä. Tai sitten sitä, että lasten kasvaessa sellainen pesän rakentaminen jotenkin menettää merkityksensä. Varsinkin kun molempien lasten syntymään ja kasvuun on meillä kuulunut vahvasti tuo remontointi. Joka tapauksessa, just tällä hetkellä myös minun on tosi vaikea ajatella, että tämäkin blogi on ollut joskus sisustusblogi. Pahoittelut siis samoista nurkista, mutta ihan oikeita ihmisiä täälläkin asuu, eikä koti voi jatkuvasti muuttua ja uudistua.

Mutta nyt sinne sohvalle! Ihanaa sunnuntai-iltaa myös sulle!