Jep, kuten instagramissa jo eilen kävi ilmi, teemme tosiaankin jo elämämme toista Ikea-keittiötä. Oikeastaan mulle on aina ollut ihan itsestäänselvyys, että tulevakin keittiömme on Ikean valikoimista. Ei mitään pahaa sanottavaa keittiön laadusta tai toimivuudesta! Verrattuna reilun viiden vuoden takaiseen, tuo tavaroiden kerääminen ja kokoaminenkin on helpottunut hurjasti, enää kun Ikea ei myy joka himputin osaa erillisessä pakkauksessa. Muuten keittiöt on Ikean valikoimissa mekaniikaltaan ja rungoiltaan kuin missä tahansa muussakin keittiössä. Erotuksena toki puurunkoiset mittatilaustyönä tehdyt keittiöt.
Kesällä 2009 opein senkin, että kuten minkä tahansa kaupan, myös Ikean varastosaldoissa on virheitä, enkä tällä kertaa edes jaksanut nähdä vaivaa, ja tarkistaa tuotteiden saatavuutta. Edellisellä kerralla kun allaskaappia piti olla Raision varastossa useita kappaleita, mutta parin tunnin päästä kaikki olikin loppu. No, silloin tietenkin harmitti, että keittiön kasaaminen viivästyi yli viikolla, mutta saimme sentään hyvityksenä erehdyksestä tuotteen postitettuna, ja muistaakseni saimme myös joitakin Ikea ravintolan “lounasseteleitä”. Inhimillinen erehdys, jota Ikea pahoitteli. Olisimme tietenkin hakeneet keittiön Tampereelta, jos olisimme tienneet tilanteen.

Kuten voitte jo arvata, ihan suunnitelmien mukaan ei keittiön nouto mennyt tälläkään kertaa. Meidän allasta ei nimittäin ole missään Suomen Ikea-myymälässä. Loppu, slut, finito! Jep, ja arvioitu tuotteen saapumisaika on lokakuun lopulla! Puolitoista kuukautta…
Tässä kohtaa huomasin kuitenkin muuttuneeni. Mutisin hiljaa, että voihan kakkiainen, ja totesin, että ei auta kuin odottaa. Tuleehan meille vessaan vesi, ja hätäkös tässä valmiissa maailmassa. Ja ihan totta, edellisessä elämässäni olisin repinyt peliverkkarini siihen paikkaan. Pitää saada kaikki heti nyt! Tai, ainakin muuttaa suunnitelmaa, ja keksiä vaihtoehto B projektin jouduttamiseksi.
Nämä poikkeukselliset olosuhteet muutaman vuoden sisällä, kuten kolmen kuukauden kylpyhuoneettomuus kesällä 2009, ja reilun seitsemän kuukauden pesukoneeton jakso taas pari vuotta sitten, ovat opettaneet mulle kärsivällisyyttä. Puhumattakaan tietysti sähköttömyydestä, tai viime talven neljän päivän viemärinkäyttökatkosta. Aloin ihan tosissani miettiä, kestäisikö psyykeeni enää sitä, että lämmintä vettä tulisi joka päivä, ihan vain nappia painamalla. Että, olenko jopa hiukan riippuvainen poikkeuksellisista olosuhteista!? No, ei sinänsä hätää, remontin vuoksi poikkeusolot jatkuvat varmaan vielä vuosia, ja onhan tässä asumisessa muutkin mutkansa. Kaikessa tässä kaaoksessakin näen hyvätkin puolet; Enää ei tarvitse esim. rämpiä vessaan saappaat jalassa!

Niin, että otetaan nyt lungisti. Keittiön kasaaminen alkaa tänään, mutta eipä tässä nyt ihan hirveää hoppua ole. Onhan tuo ihan atomeina, joten ei sitä hetkessä kassaa . Joulukuuhun mennessä jos kuitenkin saisi kattilat ja kasarit pois pianon päältä! 🙂

Ihana ilma, muistakaa nauttia siitä!