Siitä tulee nyt syksyllä tosiaan vasta vuosi, kun keittiön astiakaappi, a.k.a. Vanha Herra, pääsi tänne uuteen kotiin. Kaappihan oli meillä vanhassa kodissa työhuoneen (romu)kaappina, ja sen jälkeen se vietti pitkän pätkän varastoituna. Ensin vuokratussa varastossa väliaikaisasumisemme ajan, jonka jälkeen se pääsi tänne nykyiseen osoitteeseen mutta vain autotalliin asti. Projekti: astiakaappi -postauksessa kerroin, kuinka vanhasta talonpoikaisvaatekaapista tehdään hyllyjen avulla keittiömme keskipiste, ja tuolloin multa pyydeltiinkin kuvaa kaapista ihan astioineen päivineen. No, tajusin vasta, etten niitä koskaan teille laittanut. Kuvasin kyllä keittiön toista astiakaappia, mutta tämä herra jäi niine hyvineen, ja onkin esiintynyt vain ovet suljettuina.

Korjataan tilanne, eli tänään on avoimet ovet meidän astiakaappeihin!

Kun aikoinaan kerroin, että meille tulee keittiöön avohyllyt, moni päivitteli, mihin saan kaikki astiat mahtumaan. Tähän asti kaikelle on kuitenkin riittänyt tilaa niin kaapeissa kuin avohyllyilläkin. Meillä on toki käyty astiat läpi ja se osa niistä, mille ei ollut käyttöä, joutui pois pelistä. En tykkää yleensäkään säilöä mitään turhaa, haluan, että keittiössäni on astioita, joita tykkään käyttää. Oli sitten arki tai pyhä. En ole mikään erityinen Tupperwaren fani, ja se mitä nyt muovirasioita tarvitaan, saadaan yleensä ihan hyödyntämällä esimerkiksi jäätelörasioita ym. myyntipakkauksia. Mielestäni muoviastiat eivät kuulu pöytään, ja leipoessakin käytän mieluummin kunnon tukevia kulhoja muovikippojen ja kuppien sijaan. No, nämä ovat makuasioita, ja jokainen tekee tyylillään!

Kaapissa on lähinnä sellaisia joka päivä tarvittavia juttuja, ja lisäksi vateja ja muita tarjoiluastioita, jotka eivät pienempään kaappiin mahtuisi. Tällä hetkellä kaapista vie ison osan paitsi pöytähopealaatikkoni, myös viinipulloteline. Meillä ei ole mitään hienoa viinikaappia, enkä myöskään tykkää pitää pulloja näkyvillä, niinpä niitä säilytetään astiakaapissa, ja siirretään sieltä, tarpeen niin vaatiessa, jääkaappiin viilentymään. Kaapin alaosassa on hyvä säilyttää raskaammat astiat, kuten suuret uunipadat ja tietysti tilaa vievät jutut, kuten erilaiset kakkukuvut ja isot kannut sekä korkeat lasipurkit.

Astiakaappi on tosiaankin keittiön keskipiste, sillä se sijaitsee aivan huoneen keskellä kahden ikkunan välissä. Huone on kymmenen metriä pitkä, ja kaapin toisella puolella on vanha puusohva ja lasten lelukorit, ja toisella puolella ikkunan edessä on pieni pöytä, jossa viihtyy niin yrtit kuin keittiön läppärikin. Puusohvan puoli on sitä “keittiöpäätyä” ja pöydän puoli sitten keittiön “olohuonepäätyä”.

Tästä toisesta astiakaapista jo laitoinkin aikoinaan ovet auki -kuvaa, kun sen astiakaappikäyttöön täällä vihimme. Tämäkin oli jo aikoinaan vanhassa kodissa samanlaisesti senkin päälle nostettuna. Nyt kaappiyhdistelmä on keittiön “olohuonepäädyssä” vastakkaisella seinällä vanhasta herrasta katsottuna. Se mahtuu hyvin olemaan tuolla bambukalusteiden takana ja leveydeltään se sopii mahtavasti muurin ja seinän väliin. Tässä kaapissa pidetään astioita, joita tarvitaan vähemmän. Kahvikuppeja ja pikkulautasia, erilaisia laseja, sekä maljakoita, kynttilänjalkoja, kynttilöitä ja servettejä.

Kuten näette, astioiden suhteen me ollaan melko tavallinen suomalainen perhe. Löytyy Ikeaa, Arabiaa, Iittalaa jne. Lapsille on Muumi-mukeja, Angry Birds -mukeja ja Rörstrandin Peppiä ja Eemeliä. Väreissä suosin yleisesti vaalea, ja esimerkiksi joskus aikoinaan saatu/hankittu Gantin luonnonvalkoinen astiasto kahden kokoisineen ruokalautasineen ja keittolautasineen toimii niin arkena, kuin juhlassakin. Kun astiat on neutraaleja, voi kattauksessa leikkiä muuten, ja pienillä väripilkuilla saa uutta fiilistä.