Alma – karvainen seniori

22.10.2018

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Evidensia


Maanantai-iltaa. Täältä pukkaa jo toista postausta samalle päivälle, mutta nyt piirun verran karvaisempaa aihetta. Maanantai-illan valokeilassa on nimittäin meidän valkoinen pumpulitukko, eli Alma. Koirajuttuja ja vähän koiran ikääntymisestäkin kirjoittelen kaupallisessa yhteistyössä Evidensian kassa.

Blogiani pitkään seuranneet saattavat vielä muistaakin ajan, kun perheemme kasvoi cotonin pennulla. Mulle itselleni tuo aika lukeutuu niihin ”sumuisiin vuosiin” esikoisen syntymän jälkeen, mutta lapsen ja koiran ensimmäinen kohtaaminen on jäänyt ikiajoiksi mieleen. En tiedä, ehkä nyt jälkeenpäin voisi jopa ajatella, että koiran myötä se oma sumunikin (synnytyksen jälkeinen masennus) alkoi hälvenemään. Yhtä kaikki, edelleen olen sitä mieltä, että teimme rodun suhteen oikean päätöksen.  Coton de Tulear on koirarotu joka sopii meidän perheeseen. Alma on sellainen rauhallinen ja rauhaa rakastava koira, jonka pelkkä läsnäolo lievittää stressiä. Kuten tietysti lemmikkien läsnäolo aina tekee.

Toki tässä viimeisten vuosien aikana ollaan aikuisten kesken myös käyty keskustelua Alman iästä. Niin kaukaiselta kuin nuo ajatukset välillä tuntuukin, joskus päädymme keskusteluissamme väkisinkin siihen, ettei koira ole luonamme loputtomiin. Alkuvuodesta Alman mittariin rapsahtaa nimittäin jo 9 vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että Alma alkaa olla jo seniori. Ja vaikka äkkiseltään ajattelisi, että Alma on Alma, niin onhan koiran luonnekin toki muuttunut vuosien varrella kun asiaa oikein alkaa ajatella. Niinsanotusti ”pahojaan” Alma ei ole tehnyt koskaan, mutta sitten on sellaisia pieniä juttuja kuten satunnaiset ärähtelyt. Näitä tulee nykyisin aina välillä jos Alman rauhaa liiaksi rikotaan. Varsinaista epäluottamusta nauttii kuitenkin edelleen vain jäteauto, jonka perutusääni on jostakin syystä päässyt mustalle listalle.

Mitä tulee Coton de tulearin turkin hoitoon, meillä koira on aina trimmattu lyhyeen turkkiin. Tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät sulata tätä päätöstä, mutta onneksi se on asia, joka on jokaisen omistajan omissa käsissä. Meille koira on enemmänkin sitä, mitä on siellä turkin alla, ei niinkään koiran ulkoinen olemus. Meille ei siis hankittu kyseisen rodun koiraa vain näyttävän turkkinsa vuoksi. Toki olen itse jopa sitä mieltä, että lyhyemmässä turkissa Alma näyttääkin suloisemmalta, kun kasvojen piirteet tulevat paremmin esiin. Lyhyt turkki on kuitenkin myös huomattavasti helpompi hoitaa ja tämä ratkaisu on sopinut meille.

Luonteensa ja kokonsa vuoksi Almalle on myös ollut aina helppoa löytää hoitopaikka. Isomummu ottaa Alman enemmän kuin mielellään seurakseen pidemmäksikin aikaa ja käyttää koiraa myös ”kauneussalongissa”. Myös ystäväperheestä löytyy hoitopaikka ja kaksi innokasta pikkuherraa koiraa leikittämään. Toki hoitopaikalta vaaditaan se, että sängyssä on tilaa yhdelle pienelle pumpulille. Alma ei nimittäin halua nukkua yksin, vaan hakeutuu ihmisen lähelle. Huokailee muutaman kerran syvään ennen nukahtamista ja nukkuu sitten ihan sikeästi niin pitkään kuin sängyssä on edes yksi unikaveri.

Edelleen, yli kahdeksan vuoden jälkeenkin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että valitsimme juuri oikean koirarodun. Oikeastaan en osaa ajatella, että meille mikään muukaan koira sopisi! Alma ymmärtää puhetta ja osaa avistaa tulevan ihan vaikka vain pukemieni vaatteiden mukaan. Turha laittaa tuulihousuja salaa jalkaan, ne ovat selva merkki tulevasti lenkistä. Vaikka olisi ihan uudetkin housut. :D

Näiden vuosien aikana koira on myös antanut elämäämme paljon, ja jossakin määrin se takaisin maksun tärkeys korostuukin juuri tässä kohtaa kun Alma vanhenee. Nimittäin niiden laadukkaiden elinvuosien antaminen koiralle on edelleen meidän käsissämme, mutta vanha koira myös vaatii erilaista hoitoa ja koiran terveyttäkin on syytä seurata. Evidensialla on menossa eläinten senioritarkastus -kampanja, jota pääsemme Alman kanssa kokeilemaan. Toki tähän sisältyy, ainakin minun osaltani, jonkinlaista pelkoakin (entä jos kaikki ei olekaan hyvin!?), mutta toisaalta ihan ennen kaikkea toivon kättä pidempää sen suhteen, miten meidän tulisi koiran tarpeita tulevina vuosina huomioida, ja miten sitä lemmikin elinikää voisi pidentää ja elämänlaatua parantaa. Alma on kuitenkin meille se ensimmäinen koira, jonka kanssa näitä asioita mietitään.

Mutta kirjoittelen lisää tuosta senioritarkastuksesta kunhan ehdimme siellä käydä. Nyt oikein mukavaa maanantai-iltaa ja laatuaikaa karvakavereiden seurassa! ♡

 

Kaikki koira-aiheiset postaukseni löydät täältä.


2 Responses to “Alma – karvainen seniori”

  1. Eija sanoo:

    Hei. Harvoin olen kommentoinut postauksiasi, mutta nyt oli niin mielenkiintoinen aihe, että oli pakko tulla kiittämään. Perheessämme on ollut jo jonkin aikaa koirakuume, ja etsinnässä on tuollainen pieni koira (minulla on ollut nuorempana isompia koiria).

    Olen miettinyt näiden pitkäturkkisten koirien vaikeaa turkinhoitoa, mutta nyt tajusin, että voihan sen turkin todellakin trimmata/leikata lyhemmäksikin. Etenkin kun koira ei kävisi näyttelyissä.

    Alma vaikuttaa ihanalta perheenjäseneltänne, ja olisi kiva lukea useamminkin hänen kuulumisiaan. Minä jatkan erilaisten rotujen tutkimista, ja toivon että meidänkin perheessä olisi lähitulevaisuudessa karvainen kaveri.

  2. Hetukka sanoo:

    Alma on kyllä mahottoman söpö! :)