Nukuin viime yönä vaatimattomat 14 ja puoli tuntia! Olo on silti väsynyt ja rikkinäinen. Keväästä asti vaivannut voimattomuus tuntuu vain pahenevan. Väsymys taitaa olla sitä laatua, joka ei mene nukkumalla ohi.
Ihanaa olisi kertoa, että sen syynä olisi jokin ilouutinen, mutta kun ei ole.
Olen viime viikkoina pohtinut voiko ihminen palaa loppuun tekemätä oikeastaan juuri mitään, mutta näköjään voi. Entä, jos minulla olisi enemmän lapsia, kokopäivätyö ja harrastuksia viidelle viikonpäivälle…?!
Tänään lähdettiin aamulenkille kerrospukeutuneena. Sisällä sipsuttelen nykyään villasukissa, meillä on pidetty koti viileänä, sillä muuten meillä ei nuku kukaan.
Haaveilen uusistä neuleistä syksyksi. Itselleni ihanat kotisukat, ja Niilolle lämmin neuletakki. Nuo kuvien väritkin ovat niin kauniin lämpöisiä, että näissä ei voi tulla vilu. No, minun pitää ostaa, koska taito ei ole hyppysissäni. Eikä tällä hetkellä ole kyllä voimiakaan edes patalapun vertaa.
>Voi kiitos linkistä neuleisiin! Olenkin etsiskellyt vauvan neuletakkiin ohjetta , tulevalle ensimmäiselle lapsenlapselle olisi tarkoitus tehdä jonkinmoinen takkija housut.Minäkin hipsin jo villasukissa ja yölläkin ne ovat jalassa =) niin ihanasti lämmittävät. Jaksamisia sinne !
>Ekat villikset on ihanimmat minustakin.Sama tauti vaivaa muakin.. väsymys ja uupumus jolle ei oikein ole selitystä. Mulla on sellainen olo, että ihan oikee masennus on jo välillä oven takana.. välillä on niin sellanen olo, että tekis mieli kesken työn vaan istua ja istuakin sitten siinä loputtomiin. Joku asia saattaa vetää ihan pohjamutiin.. sitten taas virkistyn hetkeksi. Joku sellanen "kuka minä olen ja mitä haluan elämältäni" -juttu tässä nyt on meneillään…Tsemppiä sinulle!!
>ihania villiksiä ja neuleita.. olispa ihana vetäistä tuollaiset jalkaan.
haleja E sinulle, ja voimia…mäkin olen todella paljon kamppailut jaksamisen ja jaksamattomuuden kanssa… tuntuu että kaikki muut on niin tehokkaita ja aikaan saavia.. tuntuu että meillä on aina niin kamala sotkukin etä ei kellään. mutta eihän sitä saisikaan vertailla itseään toisiin. me kaikki ollaan eri puusta veistetty, ja toiset jaksaa enemmän ja toiset vähemmän. 
tuntuu että nykyisin elämä on niin vaativaa, että eihän pieni ihminen voikkaan kaikkea jaksaa. meidän oliskin pitänyt varmaan elää joskus kauan sitten, kun elämä oli verkkaista ja leppoisaa:) onko sulta muuten koska tarkistettu kilpirauhasen toiminta..? vajaa toiminnassa on oireena mm. väsymystä,muistamattomuutta, saamattomuutta, ja mitä kaikkea muuta, en muista enempää… ;)mä kävin testauttamassa sen erikoislääkärillä, ystävän suosituksesta, ja mulla todettiin se lievänä. se on kuulemma todella yleistä. suomessa normaali arvon raja on vaan nostettu liian korkealle?! voimia sulle, niin on voimasi kuin on päiväsi… 
>Kurjaa että tunnet olosi noin väsyneeksi, toivottavasti saat pian voimasi takaisin!Kauniita villasukkia ja kiitokset neule linkistä
>Niin tiedän mistä puhut. Mä olen elänyt "masennuksen" kanssa viimeiset 13vuotta. Välillä ollut todella mustaakin ja sit parempaa.Nyt tässä loppukesästä oireet taas tulleet takaisin.En ole lääkkeitä syönyt koskaan.Mutta raskasta taistella vastaan aina samaa asiaa…Toivottavasti saat apua.Itse ajattelin kyllä ihan terapian aloitella tässä että voimat riittää lapsille, varsinkin Automiestä varten ja tulevaa tutkimusjaksoa varten.Mua on kyllä päivittäiset lenkit nyt auttaneet. Jatkan niitä. =)
>Elämän helmiä: Oi, miten ihanaa, että saat neuloa ensimmäiselle lapsenlapsellesi. Tuolla kyllä ohjeita riittää! :)Heli: Tutulta kuulostaa. Samoissa ajatuksissa minäkin.Laura: Eipä ole oikeastaan tullut tuota omaa terveyttä liiemmin seulottua. Pitäisi kai hiukan ryhdistäytyä.Niinhän se on, että ei saisi vertailla. Mutta eikös se niin mene, että Luoja antaa kaikille sen verran, kuin tietää meidän jaksavan.Annao: Kiva, että oli hyödyllinen linkki!Anrinko: Juu ihan diaknosoitua se täälläkin on, ei mitään "mene ajoissa nukkumaan"-juttua. Toki omalla toiminnalla on vaikutus. Valolla, liikunnalla, raittiilla ilmalla ja ravinnolla.Silti välillä on seinä vastassa. Voimia teille kaikille saman kanssa painiville. Itse jo ajattelin jättää koko blogihomman, kun voimat hiipuu, mutta sitten aloin ajatella, että täältähän sitä voimaa myös tulee. Jos tästä luopuisi, voisi ajautua liian yksin liian syvälle.
>Voi sentään,kuulostaa kurjalta.Ei pidä verrata itseään,jaksamistaan muihin,aina on joku napakampi ja tehokkaampi lähipiirissä.Itsellä on tahti hiipunut kummasti toisen lapsen myötä,tietoisesti oon koittanu antaa niin tapahtuakin.Toivottavasti lähestyvä villasukkakausi kynttilöineen tuo lohtua arkeesi.Syksyllä tavallaan saa ihan luvan kanssa vaan olla ja kerätä voimia talveen..
>Toivottavasti saat levättyä, ettei uupumus aivan ota omakseen. Voimia!
>Ihania sukkia ja voimia sinulle!toivottavasti olosi paranisi!ja kilpirauhas arvoa minäkin kuulutan onko mitattu?Halauksin Anu
>Aivan ihania sukkia! Minä en osaa neuloa, mutta anoppini osaa, joten taidanpa lähettää linkin hänelle ja esittää toiveita ;)Voimia väsymykseen, Emilia. Minulla oli aika samanlaista vajaa kaksi vuotta sitten. Kävinkin sitten erästä prosessia läpi ja pikkuhiljaa väsymys väistyi. Nyt huomaan itsestäni samanlaisia merkkejä aina toisinaan, mutta jotenkin tunnistan ne. Sinulle toivotan voimia ja lähetän jaksamishalauksen.Ihanaa on, jos saat blogimaailmasta voimia ♥ Silloin yksi blogien perustehtävistä täyttyy!
>Rimpsukaisa: Näinhän se on. Ja sitten myöhemmin syksyllä jo pyöriikin joulu mielessä :)Nyt pitää vain jaksaa sytytellä ne kynttilät ja koittaa ottaa rennosti.Pieta: Kiitos paljon. Yritetään rämpiä tästä ylös!Anu: Kiitos. Juu pitää kyllä käydä labroilla. Ei mulle ole koskaan ennen kesä tehnyt tälläistä oloa. Jospa siis takana jotain tuollaista.
>Lumiomena: Kiitos! Yleisiähän nämä ovat. Nykyaikana on onneksi lupa sanoa se ääneen!Ihana anoppi, saadappa yksi sellainen
>Kauniita ovat kaikki työt. Ensimmäiset ovat todella upeat, mutta minua puhuttelevat myös nuo valko-harmaat tähtikuvioiset. Ikävä kyllä eivät taida kädentaidot riittää toteutukseen. Villasukkakelejä odotellaan. Vielä pitäisi muutama kuukausi sinnitellä. Toivottavasti väsymyksesi menee ohi. Tiedän tunteen, se ei ole miellyttävää eikä mieltäylentävää.
>Voih… Jos voisin, lähettäisin kimpun voimia, jaksamista ja rutistuksia sinulle sinne, "tuntematon" blogiystäväni, Emilia!Kyllä loppuun voi palaa, ja masentua, ilman erityistä syytä. Joskus syy löytyy, toisinaan ei. Joskus syy on elimellinen, niin kuin vaikka se kilpirauhanen, toisinaan taas elämäntilanteeseen (psyykeen) liittyvä. Syy voi olla myös hengellinen. Tiedän, että toiset kavahtaa uskonnon ja terveyden yhdistämistä, mutta uskallan väittää, että hyvä omatunto auttaa jaksamisessakin. Usko antaa toivon näköalan niihin mustempiinkin hetkiin. "Autuaat ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen."Monta masennuskautta läpikäyneenä uskallan myöntää käyttäväni mielialalääkettä. Ja tulen todennäköisesti käyttämään (lievänä annoksena) aina. Enkä taatusti ole ainoa, enkä harvinaisuus – ihan turhaan asiaa hävetään ja siitä vaietaan. Mutta kyllä, varovaisuus on paikallaan. Ennakkoluulot ja väärät käsitykset sivuvaikutuksista istuvat lujassa.Kun päätä särkee, otetaan se purana tai panadoli, mutta kun mieli on pahoin alakuloinen, yritetään puskea läpi "omin voimin". Mä mitään tarvi! Enhän mä oo pöpi!Yhteiskunnalliseen asemaan, ammattiin, sukupuoleen, ikään, lapsilukumäärään, työhön tai työttömyyteen katsomatta ihmisiä masentuu. Siihen on olemassa apua, siihen on lääkkeitä, siihen on terapiaa. Kannattaa käyttää niitä hyväkseen! Siitä hyötyy paitsi itse, myös ne läheiset. Eräs ystävä lähipiiristä aloitti vasta hiljattain mielialalääkityksen. (Joo, kyllä se minullekin OLI iso kynnys!) Hän sanoi, että jos jotakin voisi tehdä toisin, hän olisi hakenut apua aiemmin. Perheensä(kin) vuoksi.Muista, Emilia, ettei aina tarvitsekaan jaksaa! On ihan LUPA joskus itkeä, nukkua ja olla vaan. Elämän EI tarvitse olla mitään suorittamista, minkä arvasin sinun jo tietävän ennestäänkin. Tsemppiä! <3 -anne-
>Hih siellähän oli kahdet sukat,jotka viime syksynä teetin luottokutojalla.Otti vain 20e pari+langat.Mulla on kanssa ihan kauhea väsymys ollut koko kevään ja kesän,loppua ei näy tälle.Kilpirauhasia ensin epäiltiin,mutta mitään ei löytynyt niistä.Nyt sitten oireita tullut lisää ja niiden mukaan olen menossa asianmukaisiin tutkimuksiin.Mies ei vain oikein ymmärrä että kunnossa en ole.Jaksamisia sinne!Terkuin MinnaPS.Sinulla on kiva blogi ja kauniita kuvia,tykkään!
>Ihania ihania neuleita. Täällä ilmoittautuu yksi villasukkafriikki! Kiitos linkistä!Joskus pitää ja saa olla väsynyt, laiskotella, lepäillä, aina ei tarvi olla niin tehokas, ehkä se on kehon oma puolustusmekanismi hiljentää vauhtia välillä? Väsymys, uupumus vaivaa täälläkin, ei jaksaisi mitään, vain olla. Mutta kun on perhe ja työ, niin vaikeaahan se on. Sinäkin olet kyllä saanut aikaan vaikka mitä, blogissakin aina kaikenlaisia ihanuuksia, joita me muut saamme käydä ihailemassa!Kannattaa muuten oikeasti käydä mittauttamassa ne kilpirauhasarvot, minulla ne nimittäin olivat yllättäen äkkiä romahtaneet. Ja oireet juuri tuonkaltaiset. Paljon voimia sinulle ja kaukohalaus täältä!
>Aivan ihania sukkia! Ekan ja tokan kuvan sukat mulle heti, kiitos! Itse asiassa aloittelin palmikkosukkia viime talvena, mutta puikoilla ovat edelleen… Pitäis kaivaa oma vanha kantapään ohje jostain…Voimia sulle! Minäkin ehdottelisin tuota kilpirauhasarvojen tsekkausta. Muutamalla ystävälläni on ollut vastaavia oireita ja juuri nuo arvot pielessä!Ole itsellesi armollinen, äläkä vaadi joka päivä suuria saavutuksia!!! Virtuaalihali!
>No onpa harmillisen kuuloinen väsymystauti. Oisko matala hemoglobiini,niin tais se meidän terkkari koulussa aina kysellä?
>Johanna: Kiitos tsempistä. Kaikki sukat ovat kyllä ihania. Pitää varmaan tyytyä hiukan yksinkertaisempaan malliin :)Anne: Tiedän mistä puhut. Hiukan varovaisesti yritän asiasta tänne kirjoitella, koska omana minänäni esiinnyn. Silti nämäkin asiat on hyvä tuda esiin. En halua maalata kenellekkään harhakuvaa täydellisestä elämästä. Jokaisella on oikeus heikkoon hetkeensä, eikä sitä pidä hävetä.Kiitos viestistäsi♥Anonyymi: Ihana neuloja sinulla!Juu meilläkin mies juuri sanoo, että No mene aikaisin nukkumaan. Ei sitä ymmärrä, jos ei ole itse kokenut. Kai.Voimia sinulle ja kiitos!Lenni: Kiitos paljon. Olette aika ihania ystäviä ♥♥♥
>Oikein erityinen ystäväni muistutti minua heikolla hetkelläni, että meidän on lupa olla heikkoja ja tuntea itsemme välillä ihan pieneksi, silloin annamme Jumalalle luvan ja tilaa olla kohdallamme suuri ja vahva. Tästä ajatuksesta itse sain paljon puhtia ja voimaa. Sitä olen ystävälle parille jakanut eteenpäin. Tiedän että samoin kuin masennuksesta on myös uskosta puhuminen joillekin tänä päivänä ihan myrkkyä. Mieli myllertää joskus ilman sen suurempaa selkeää syytä. Ihmisiähän me vain olemme! Olet jaksanut laittaa perheellesi kauniin kodin. Jkasat rakastaa lastasi, miestäsi. Sinusta on paljoon! Hemmottele itseäsi ja hoivaa. Olet sen ansainnut! Aloita vaikka noista superihanista villiksistä! Etsimään luottokutojaa siis….Ekat olivat minust suloisimmat. Syksyssä on ripaus melankoliaa jo semmoisenaan. Lyhtyjen sytyttely ja kynttilänvalo avaa sydämeenkin ilon. Huomaamatta sitä taas jaksaakin. Pian saamme odotella suurta juhlaa tunnelmineen ja tuoksuineen. Herkistetään mielet joulun sanomaan ja tuntuun.Voimia sinulle. Suljen rukouksiini sinutkin.
>Voimaannuttava halaus sinulle ystäväni! Paljon olet iloa jakanut meille muille, iloa ja tekemisen makua, inspiraatiota ja onnellisuutta. Kiertäköön se kaikki takaisin luoksesi, sitten kun olet siihen valmis.Syksy on tuonut uupumusta minullekin, kummallista saamattomuutta, päivän hommien pakonomaista puurtamista. Joku jo sanoikin että pitää olla armollinen itselleen, tehkäämme niin.
>Ihania villasukkia!! Kaikki kelpais mutta palmikot ja pompulat on kivan tyttömäisiä
Toivon voimiesi palautuvan pian ja mukavaa kun jaksat tänne kirjoitella 
>Ihania sukkia kaikki. Eilen illalla ensimmäistä kertaa tänä syksynä yhdet olikin pakko laittaa jo jalkaan kun palelutti sen verran.Täälläkin on jonkin sortin syysväsymystä ilmassa. Itse pidin noista kesän helteistä ja valoisuudesta. Kestää jonkin aikaa totutella taas syksyn viileyteen ja pimeyteen.Voimia ja jaksamista sinulle!
>Sukat oikealla alhaalla taikka ekat ovat minun tämän syksyn väri. Olen vaatteiden ostolakossa, koska tein inventaarion ja kauhistuin, miten paljon minulla onkaan vaatteita ja sitten luin Ros Wynne-Jonesin kirjan Sade lankeaa ja putosin uupumukseen, sillä tajusin, että minulla on kaikki liian hyvin. Nyt teen paluuta seuraavin keinoin: 1) aion rikkoa oman vaateostolakkoni ja ostaa tismalleen noiden mainitsemieni sukkien värisen liehukevillajakun 2) kirjoitan pitkän kirjeen savimajassa asuvalle kummitytölleni Ghanaan 3) postaan muutaman päivän vain eläimiä ja runoja 4) nukun tosi paljon 5)syön Geishaa samalla kun suunnittelen syksyn kunto-ohjelmaani;-)Kyllä se siitä! Asioilla on tapana järjestyä. Ja: Sitä on liikkeellä. Uupumusta. Viime vuonna samoihin aikoihin otatin kilpirauhaskokeen…veikkan, että Suomen normaaliarvo on hilattu taas ihan pieleen, kuten muutkin ohjearvot. Kesä vaatii olemaan niin sosiaalinen/aktiivinen/joka lähtöön valmis…Onneksi on jo melkein syksy!
>Kohtalotovereita siis riittää! Voimia meille itse kullekin! Minulla on jäänyt tuon bloginkin kirjoittaminen (ja kaikkien muiden blogien lukeminen) kun kevät ja kesä ovat näännyttäneet minut. Ja ihan vain ei mistään erityisestä syystä. Yritän kuitenkin uskoa, että syksyllä -lempivuodenaikanani- heräisin taas eloon!
>Minusta on valtavan hyvä, että sanot ääneen sen, että nyt on väsy ja uupunut olo. Sen myöntäminen jo auttaa ja kohdentaa ajatusta siihen, että jotakin nyt tarvitaan, jotakin mikä auttaa. Ajatus "niin on voimas niinkuin päiväs aina" on minusta tosi mutta välillä niin hirveän vaikea hyväksyä ainakin omalla kohdallani. Joskus sitä tuntee itsensä niin lopen uupuneeksi, että miettii miksi Jumala ei jo riennä nostamaan, auttamaan ja kantamaan. Mutta sitten aina huomaan, että kyllähän minua on kannettukin ja jokaisesta päivästä, niistä uupuneistakin, selvitty. Pienen lapsen kanssa on monta riemua ja lapsi on lahjoista parhain. Silti äitikin saa ja todellakin voi olla väsynyt. Eikä siinä ole kyse lapsiluvusta. Usein kuulee, että ai teillä on VAIN yksi lapsi. Yksikään lapsi ei ole "vain – lapsi". Hän on yhtä lailla itse ihanuus, joka tarvitsee ja ansaitsee osakseen vanhemmilta niin paljon.Kotiäidin rooli on minulle ollut hirveän tärkeä ja olen kotona viihtynyt mutta silti olen välillä ollut aivan loppu. Ja taas sitä voimaa on silti saanut. Työn aloittaminen on nyt ollut todella outoa…Täällä on ollut hyviä neuvoja labroista ja muustakin. Kaikki apu minkä saa, on hyvä. Minulla ei oikeastaan suurta lisättävää ole, paitsi että sinä olet ihana! Täältä blogistasi saa kuule tosi moni piristystä päiväänsä. ♥
>Ja minä tonttu unohdin sanoa, että ihania sukkia!!Lämmin ajatus sinulle,Anu
>Ihania kommentteja olet saanut.Minäkin haluaisin antaa sinulle voimalatauksen, että saisit jälleen elämänilon takaisin. Minulle kaikista raskainta aikaa vuodessa on loka-marraskuun vaihde. Silloin sairastankin usein.Kävin viime keväänä reiki kurssin ja olen harjoittanut sitä itseeni. Tuntuu kuin se olisi auttanut minua monessa suhteessa, vai onko se oma uskomus.Kauniita nuo ensimmäiset sukat.Yritä selvittää väsymyksesi syy, itsesi ja läheistesi vuoksi:)
>Halusin vastata kaikille kommentoineille ja yritän nyt parhaani mukaan.Nonna: Sinulla on sentään taito, vaikka ruosteessa olisikin. Kiitos. Pitää tosiaan ajella kokeisiin.Kristiina: Ton hempan olin ajatellut töissä yksi yö tarkistaa, mutta unohdin. Pitää ottaa kunnon labrapaketti :)Tinttarus: Kiitos sinulle. Kauniita ajatuksia ja paljon ajateltavaa. Tosiaan joskus olisi hyvä muistaa hoitaa myös itseään kaiken muun hoitamisen ohella.Piupau: Voi kiitos! Armollisuutta voi kai oppia. Pitää ainakin yrittää!Heidi: Tyttömäisiä tosiaan. juuri kotihiiren jalkoihin sopivat.Kiitos. Luulenpa, että tänne kirjoittelu on jonkinmoista terapiaa.Kristiina: Kiitos ja voimia sinullekin. Syksy on monelle raskasta aikaa.Leena: Voi miten ihanalta kuulostaa tuo suunnitelmasi. Sait mut kyllä hymyilemään!Meillä on tosiaan nuo suositusarvot monessakin kohtaa vähän vinksin vonksin!Rauhantuomari: Mutta eikö tunnukin mukavalta huomata, että samassa ojassa on muitakin! Ettei sitä olekaan ihan kummallinen ja outo.Voimia sinne. Eiköhän se tästä! :DAnu: Kiitos! ♥Todellakin on rikkaus, että nykyäiti saa sanoa suoraan miltä tuntuu. Olisi kamalaa sulkea kaikki sisälleen jotenkin häveten.Mietin ihan samoin, että ei jo riittäisi, mutta muistan aina, että pohja on nähty ja sieltäkin noustu. Paljoon olen jo pystynyt, ja paljoon on yhä mahdollisuuksia. Aika aikaansa kutakin. Jos jotain olen elämässä oppinut, niin sen, että minä selviän siitä hengissä, kunnes jokin muu määrää aikani.
>Hanne: Kiitos. Minulle nuo hoidot ovat vieraita, mutta ihana kuulla, että olet niistä avun saanut. Siskoni anoppi on myös sen nimeen vannonut.Pitäisi kai itsekin kokeilla jotain uutta.
>Tuo sivu on mun lemppari! Olen aika monta neuletta sieltä jo napannut tehtäväksi ja olen minäkin noita sukkia sillä silmällä katsellut!Väsymykseen ja uupumukseen voimia, et ole yksin olosi kanssa..
>Oonkin toivonu äipältä tuommosia polvisukkasia ens talveksi
Ite en osaa kantapäätä vaikka viimetalvena sitä äitin opastuksella opettelin mutta empä muista ennää.
>Tuttuja juttuja…lämpimästi suosittelen tutustumaan kilpirauhasesi toimintaan,itse olen sairastanut vajaatoimintaa nyt 7 vuotta ja siitäkin alilääkittynä viisi…ne labrojen viitearvot kun ei kerro koko totuutta,vaan ihmisen vointi:)
>Saska: Kiitos. Voi sinua onnekasta. Eikun sukkapuikkoja kaivamaan!Jenna: Ihana toive. Minulta ei onnistu edes ne varsiosat. Opettaja olisi mullakin tuossa lähellä, mutta aika ja voimat ei taida riittää uuden sisäistämiseen.
>Niinu: Kiitos vinkkauksesta. Voimia sinullekin!
>IHANIA SUKKIA! *tahtoo ne kaikki* harmi vain etten ole oikein neulojaihminen :/
>Hietzu: Samaa harmittelen. Pitää vain tyytyä markkinoiden tarjontaan
>Iso halaus lähtee täältä ajatuksenvoimalla kohti sinua. Kaikki muu on sanottu jo noissa edellisissä kommenteissa.
>Kauniita sukkia!Minäkään en osaa kutoa/neuloa mitään.Olet rohkea ottaessasi tuon väsymyksen, saamattomuuden, uupumuksen jne. esille. Sitä on todella paljon. Minulla oli samanlainen tilanne touko-kesäkussa ja minä jäin silloin blogitauolle, koska en jaksanut eikä se kiinnostanut.Toivon sydämestäni sinulle voimia.Perheeltä vaaditaan tälläisessä tapauksessa ymmärrystä.
>piti vielä tulla takaisin.. oot ollut niin mielessä tänään!ja mietin vielä tuota "niin on päiväsi niin on voimasi"-juttua..
ja siis niinhän se on, sen voi vaan ymmärtää monellalailla… mun mielestä se tarkoittaa todellakin sanatarkasti, että sinä päivänä kun ei ole yhtään voimaa, niin silloin saa olla voimaton… ei tarvitse hampaat irvessä yrittää.. saa sallia itselleen sen että on väsynyt ja voimaton… ja levätä ja tehdä sen minkä jaksaa. blääh, en tiedä onko tässä nyt järkeä… toivon vaan sulle sydämeni pohjasta sulle kaikkea hyvää,, sä olet todellakin ihana ihminen, vaikka sut näin netin kautta vain tunnen. mutta tätäkin kautta voi tuntea sun sydämellisyyden ja että olet suloinen ihminen! voimia sulle emilia niin paljon! mä itse olen todella "heikko" ihminen ja niin usein voimaton.. ilman Jumalan apua en selviäis… muistan sua!:)
>cool!!!
>Meillä on vaan tämä yksi elämä ja kroppa, pitäkäämme siitä huolta kukin tavallamme,itseämme arvostaen, itsekkäästikin niin vaatiessa. Asioista kannattaa ja pitää puhua, muutosta ei muuten tapahdu.Pitää ottaa aikaa itselle.Mielenterveyden järkkyminen millä tahansa tavalla on tosi raskasta itselle ja läheisille, itse kannatan heti ulkopuolisen tukea asiassa,sellaista, joka on puolueeton ja "tunteeton",sellainen osaa laittaa väsyneen ajatuksia järjelliseen muotoon,kun väsynyt ihminen ei itse sitä pysty tekemään.Läheinen,jolla on tunteita ei usein osaa katsoa asioita rationaalisesti ja epäitsekkäästi.Tämä kokemus minulla on..Jaksamista meille kaikille. Ei yritetä liikaa,ei vaadita liikaa.Ei itseltä,eikä toiselta!
>Paljon voimia, ja elän hengissä mukana. Monia hyviä neuvoja oletkin jo saanut, ota kaikki irti niistä! Itse koen asiat niin, että tänä päivänä vaaditaan niin paljon, varsinkin naiselta. Ura, äitiys, koti.. Kaiken pitäisi olla just eikä melkein. Jos et pysy kyydissä, niin jo alkavat muut katsoa kieroon. Itselläkin monasti se riittämättömyyden tunne. Pääasia on nyt kuitenkin, että saat väsymyksen kuriin! Etkä lopeta ihanaa blogiasi, joka antaa monelle niin paljon. Kunhan et pidä tätä tietenkään itsesi kustannuksella!Ja vielä, ihania neuleita!! Kunpa aika riittäis niiden kaikkien neulomiseen!
>Paljon osuvia ajatuksia tuli jo noissa aiemmissa viesteissä, mutta halusin vain lisätä sellaisen pienen asian, että älä ota paineita ainakaan tämän blogin suhteen. Monesti olet kirjoittanut, että on huono omatunto jos et ole ehtinyt postaamaan ja mm. siitä on herännyt ajatus, että olisitkohan jossain määrin samanlainen ihminen kuin minä eli kaikki mihin ryhdyt täytyy tehdä niin tunnollisesti, että se alkaa jo verottaa voimia… Juuri sellaiset ihmiset ovat eniten vaaravyöhykkeellä esim. synnytyksen jälkeisen masennuksen suhteen. En tiedä menikö "analyysini" täysin männikköön, mutta joka tapauksessa haluan lähettää sinulle paljon voimia ja iloa alkavaan syksyyn. Blogisi on muuten ehdottomasti blogimaailman parhaimmistoa. Osaat kuvailla asioita kivasti ihan omalla ihailtavalla tyylilläsi ja sen vuoksi täällä on aina mukava vierailla. Mutta kuten sanoin, ethän ota paineita meidän lukijoiden vuoksi.
>Voi kurjuus, että sinusta tuntuu tuolta. Toivottavasti löydät jostakin uuden vaihteen ja saat energiaa. Ihania villaisia juttuja noissa kuvissa, kaikki kelpaisivat minulle. Etenkään kun ei ole minullakaan neulomisen jalo taito hyppysissä. Ehkä jonain talvena opettelen.
>Seija: Iso kiitos!Ulla-Kristiina: Niin, yleistähän tämä loppujen lopuksi on. Kiitos.Laura: Niin minäkin sen halusin ymmärtää. Kiitos sinulle. Olet myös lämmin ja hyvä ystävä!Michaja: Juu :)Ruusa: Näinhän se on. Välillä on hyväkin kun joku hiukan potkii eteenpäin. Toisinaan on hyvä myös antaa olla. Kiitos!Teija: Tuota riittämättömyyttä itsekin mietin. Maailma on aika kova. Ja kovaksi teemme sen usein juuri itse. Kiitos♥Pieni Pitsinenäliina: Ihan et harhaan laukaissut. Minä todella olen perfektionisti ja tässäkin asiassa stressaan usein ihan turhan paljon. Kiitos ajatuksesta!Miia: Ehkä löydän taas sen oman punaisen lankani. Mutta sukkia siitä ei valitettavasti synny
>Wow these socks are gorgeous!!!Hughs Anja
>Heippa Emilia, kiitos vinkistä. Miten ihania kudottuja kumpa taidot noin pitkälle yltäisi :)Voimavarojen suhteen käy ystävä lääkärissä syy voi olla jokin pieni juttu joka avun saatuaan on tipoteissään.Voimavarat on välillä vuoristoradassa täälläkin mutta oireiden pitkittyessä kannattaa käydä kertomassa tilanteesta <3Halaus Sinulle!
>Sofies Haus: Hugs for you to, Anja!Marie: Kiitos! Näin taidan tehdä!
>Hei Emilia!En tiedä, meneekö tämä tämä ihan ohi, mutta minulle tuli mieleen, että suretko tässä väsymyksessäsi myös lapsen kaipuuta, josta olet kertonut? Ajattelin, että kun siskosikin juuri sai ihanat vauvat (vaikka varmasti olet onnellinen hänen puolestaan!)? Meille on vauvaa toivottu jo vuosia, ja jotenkin tunnistin noista olotiloistasi sen, miltä minusta usein tuntuu, kun lähipiiristä niitä iloisia uutisia kantautuu.Sinun ei tarvitse tästä asiasta enempää kertoa, mutta omista kokemuksistani suosittelen, että selvitätte lapsettomuuden syyn, jos ette ole sitä jo tehneet. Minua ainakin helpotti jollain tapaa tieto, ettei asia ole enää meidän yrittämisen varassa, vaan lääketieteen keinoilla saavutettavissa, jos niilläkään. Olen myös aloittamassa asian tiimoilta terapiaa, sen miettimistä myös lämpimästi suosittelen. Lapsettomuus on äärimmäisen vaikea asia, enkä minä ainakaan selviä siitä yksin. Vaikka mies jakaakin saman surun, nainen kokee pettymyksen joka kuukausi konkreettisesti kropassaan, eikä mies oikein pääse siitä osalliseksi. Mutta voi olla, ettei sinun väsymyksessäsi ole ollenkaan kyse tästä asiasta. Minä saan kovasti iloa ja voimaa tästä blogistasi, joten toivottavasti jaksat postailla, omassa tahdissasi.Kati
>Muutaman kerran olen blogissasi käynyt ihastelemassa, mutta en ole tainnut vielä kommentoida.Olen pahoillani väsymyksesi vuoksi. Olen seurannut läheisen ihmisen väsymystä. Hänellä uupumus oli työperäistä. Kehotin häntä monta kertaa menemään lääkäriin, ihan sairaslomaa hakemaan jotta saisi levättyä. Ei nukuttua, vaan levättyä ja rentouduttua.Kun hän vihdoin suostui ja totesi itsekin, ettei tätä rataa voi jatkua, sai hän sairaslomaa juurikin työuupumuksen vuoksi. Mielestäni voi ja pitää sanoa, kun ei tahdo enää jaksaa. Se ei ole merkki heikkoudesta, vaan vahvuudesta. Rohkeutta tunnustaa että on "heikko"… En tiedä, olisiko sinulle apua tästä, mutta itse olen joskus kokeilut ja on se toiminut:Älä etsi syytä masennukseen tai väsymykseen.Kun mietit negatiivisia aioita liikaa, tunnet olosi todennäköisesti vielä surkeammaksi. Keskity positiivisiin asioihin; mieti mitä hyvää sinulla on ja torju negatiiviset ajatukset pois.Tämä saattaa kuulostaa aivan hölyn pölyltä, mutta jos jaksat niin kokeile.Ja muista, ettei kukaan meistä ole täydellinen. Tsemppiä sinulle ja voimahalin minäkin lähetän, vaikka en sinua tunnekaan ;)Niin, aivan ihania villasukkia, tahtoo myös
>Kati: Ymmärrän mitä tarkoitat. Oman väsymykseni alku ja juuret ovat kuitenkin kauempana. Luulenpa, että suurin syy on nykyinen asuinpaikkamme, omat haaveet ja unelmat, liiat kompromissit ja ihmissuhteiden vaikeat solmut. Niin monta asiaa, joist ayrittää selvitä. Kiitos viestistäsi. Se antoi paljon ajatteltavaa.Naksu: Ongelmani taitaa olla juuri tuo negatiivisten asioiden ikuinen pyörittely. Kuten mieskin sanoo, ajattelen liikaa. On asioita, joille ei juuri sillä hetkellä mahda mitään, ja niiden ikuinen jauhaminen on kuluttavaa. Mutta silti teen sitä. Kai se on jotenkin minulle ominaista.Kiitos sinulle.
>Voimia sinne ja toivottavasti asiat selviävät parhain päin. Itse yritän aloittaa kuntoilun nyt syksyllä, jos vaikka saisin siitä vähän lisää virtaa. Ihania neulejuttuja, kiitso linkistä. Juuri tuollaiset ihanat palmikkosukat haluaisin tehdä!
>Hei Emilia ja kiitos ihanasta blogista!Tuntuu tämä voimattomuus ja "saamattomuus" olevan yleistä.. Jotenkin tuntuu että pakollista tekemistä on vaan niin paljon että sen alle musertuu.. Itsekin olen märehtijä, mietin, vatvon ja spekuloin kaikkia asioita liikaa. Keskityn kaikkeen puuttuvaan, vertailen ja ihmettelen miten muut ehtivät tekemään niin paljon.. Itsekin ehtisin jos vaan tekisin enkä miettisi tekeväni! Se on semmmosta. Elämää :)Ihan itsekkäästä syystä toivon että bloggailua et jättäisi, mutta stressata siitä(kään) ei kannata! Kyllä me täällä odotellaan, postaile juuri niin paljon tai vähän kun itse jaksat..Toivon voimia ja aurinkoa arkeesi!T.Milla
>Kovasti jaksamista ja voimia sinulle Emilia! Saat todella monen iloiseksi bloggailullasi joten toivottavasti sekin tuo iloa =) Minä ainakin ilahduin noista sukista niin paljon, että aion ehkä syksyn/talven aikana kokeilla semmoiset kyhätä =)
>Kirsikka: Kiitos. Itse luotan liikuntaan. Sillä on ihmeellinen vaikutus. Välillä harmittaa kun mies potkii liikkeelle. Kannustaa ja repii välillä väkisinkin, mutta sen jälkeen olo on ihanan autuas. Tulee fiilis, että jaksoinpas ja pystyinpäs.Milla: Kiitos! Tuo on niin totta. Älä pelkää. En lopeta bloggailua. Juttua on kuitenkin aina niin paljon, että oikein hävettää kun tuppaan postausta per päivä
>Sort of pink: Kiitos. Saan iloa tästä todella paljon!Ihanaa, jos olet niitä joilla tuo taito on! Villasukkia ei kai voita mikään!
>Liikunta on varmasti paras ja varsinkin ulkoilu.Piristyy ja koko olenus jotenkin hengittää=)Kyllä sitä voi väsyä pienestäkin ja jokainen oman kropan mukaan.Toiset taas jaksaa aina yhtä virtaisina.Voimahalaus täältäkin.Villasukista nuo nauhalliset on ihan must hankinta. Ihanat <3Paljon jaksamista uusissa sukissa
>Voimia väsymyksen selättämiseen!