(laskiais)pullakahvit

25.2.2020

Jokin aika sitten, kun blogissa näkyi tuo meidän Smegin kahvikone ja jouluna siihen viereen putkahtanut kahvimylly, sain kysymyksiä laitteista ja siitä olenko kokenut kahvikoneen käytön työlääksi. No en tietenkään ole, ja ehkä tuo kahvimylly on jonkinlainen todiste siitä.
Meillä on ollut tavallinen suodatinkahvikeitin jo yli kuusi vuotta kaapissa ja tummaa kultajuomaa on valutettu mukiin ja kuppiin annos kerrallaan paria poikkeusta lukuunottamatta. Tämä annosmalli ei ole tuntunut työläältä edes juhlapäivinä, kun kahvia nauttii jopa 15 henkeä ja moni haluaa santsikierroksen. Tästä toki suuri kiitos miehelleni joka toimii meillä juhlien kahvimestarina. Tai no, toki pannullisen valuttaminen on helpompaa, mutta toisaalta tuntuisi hassulta tarjota vieraille juhlan kunniaksi huonompaa kahvia.

Aikoinaan saatoin keittää itselleni puoli moccamasterin pannullista parikin kertaa päivässä. Join kahvia määrällisesti paljon kun taas nykyisin saatan juoda vain pari annosta päivässä. Laatu korvaa tässäkin asiassa määrän. Kapseleista pois tottuminen ei sekään ollut ongelma, sillä jälleen kerran maku peittosi pienen vaivannäön. Serkkuni kävi meillä loppuvuodesta ja kysyi heti, että missä mylly. Meillä siis jauhettiin siinä vaiheessa vielä kahvi isommissa erissä tiiviiseen purkkiin, ja käytettiin siitä. Myllyn hankinnan jälkeen ymmärsin, mitä hän tarkoitti. Vasta jauhettu on vasta jauhettu. Vaikka Smegin kahvimyllyllä voi jauhaa kahvia isompiakin määriä, meillä käytetään vain tuota yhden annoksen jauhavaa tekniikkaa. Ja siltikään en pidä kahvin valmistamista työläänä. Ja vaikka koneita on nyt kaksi, eivät ne vaadi juuri moccamasteria isompaa tilaa keittiön työtasolta. Turhempiakin laitteita siinä voisi säilyttää.

Tykkään juoda kahvini cappuccinon mittasuhteilla, mutta en pidä vaahdotetusta maidosta ja siksi lämmitän kauramaitoni vaahdottamisen sijaan. Tälläkin koneella onnistuisi toki se vaahdottaminenkin, mutta maitovaahto ei ole mulle se juttu. Itse asiassa tilaan yleensä kahvilassakin (silloin harvoin kuin sellaisessa käyn) cappuccinon lämmitetyllä kauramaidolla, ilman vaahtoa. Tiedän, kuulostaa vähän nollonollaseiskalta, mutta kahvin suhteen olen vähän kronkeli, myönnetään. Ja olen myös todella usein huomannut, että kotona saa himputisti parempaa kahvia kuin kahvilassa. Kahvilan laatuun kun ei aina voi luottaa, ja se on usein vähän tekijästäkin kiinni, että millaista kahvia sieltä milloinkin saa. Niinpä nautin siitä, että kotona saan hyvää ja omaan suuhun sopivaa kahvia.

Parhaalta kahvi maistuu tietenkin aamulla ensimmäiseksi, mutta nautin myös päivällisen päälle juodusta kahvista. Se on meillä yleensä se hetki, jolloin hengähdetään ennen illan harrastuksiin rietämistä. Istutaan miehen kanssa keittiön sohvalla ja divaanilla (meillä on vakiopaikat) ja vaihdetaan kuulumiset. Tänään tosin istuttiin pöydän ääressä koko perhe laskiaispullista nauttien.
Saatan juoda kahvia myös päivällä, mutta tykkään myös teestä. Joskus illalla huomaan, että kahvihammasta kolottaa, mutta kotona kahvia harvemmin tulee juotua enää viiden jälkeen ja yöunia ajatellen ehkä näin on ihan hyväkin.

Kun aikoinaan laitoin instagramiin ensimmäisen kuvan meidän uudesta Smegin espressokeittimestä, ei mennyt montaakaan minuuttia kun puhelimeni soi, ja vanhalle kapselikoneelle löytyi uusi koti. Ihaninta tässä on se, että Instagramin äärellä oli ollut mieheni mummo, joka nyt nauttii annoskahvista ystävättäriensä kanssa. Melko modernia, eikö!?

Leppoisaa laskiaistiistain iltaa. ♡


Keväisen hempeää

24.2.2020

 

Hepskukkuu! Ihan meinaa päätä särkeä, kun paistaa niin kirkkaasti. Neljältä iltapäivällä. Työhuoneeseen.

Löysin itseni taas perjantaina kirppikseltä, ja kuten aina, hyviä löytöjä tekemässä. Tosin nyt ei kyllä yhtään olisi tarvinnut, kun keittiössä (ja koko talossa) on muutenkin vähän tenkkapoo tilanne mummula-aarteiden kanssa. Löysin kuitenkin nuo kaksi Arabian kesäkukkalautasta niin sopuhintaan, etten voinut jättää niitä kirppikselle. Ja toisaalta nyt mulla alkaa olla kesäkukkiakin ihan kattauksen verran, joten kevään ja kesän kunniaksi saadaan syödä sitten niistä. Myös tuo pieni soikea Arabian tarjoiluvati tarttui mukaan samaiselta kirpputorikäynniltä. Mulla on samaa sarjaa vähän isompi vati, joten nyt niitäkin on pari. Löysin myös kaksi kauniisti nimikoitua pellavaista keittiöpyyhettä, joiden keltaisuuden yritän nyt taittaa pesukoneessa pois. Toivottavasti niistä tulee puhtoiset, sillä lukuisia kertoja pesty pellava kun on ehkä paras materiaali keittiöpyyhkeissä. Ja kaunis.

Tosi monet keräilee vanhoja astioita jonkinlaisiksi aarteiksi ja käyttää niitä lähinnä juhlissa jos sittenkään. Meillä vanhat astiat ovat käyttötavaraa. Jos nyt eivät ihan joka aamu- ja iltapalalla käytössä, niin joka päivä kuitenkin. Kerran otin vanhan Arabian kannun lapsilta pois, mutta siitäkin on jo useampi vuosi. Klaara kulki sen kanssa ulkona koska lapset olivat täyttäneet kannun vedellä ja ottivat siitä täytettä vesipyssyihinsä.  No ehkä varjelin silloinkin enemmän haparoivin askelin kulkevaa lasta kuin sinistä kannua. Ja vaikka nuo kaatimet nykyisin ovatkin ylähyllyllä, niin kyllä niitä ihan käytetään. Samoin kuin käytetään vanhoja pellavia ja liinavaatteitakin.

Nyt kun ihanan keväinen aurinko (hitto se lupasi, että tuleekin vielä talvi!!!) on valaissut kotia, minuun on iskenyt jonkinlainen pieni sisustuskärpänen. Tekisi mieli siistiä ja karsia, vähän keventää tunnelmaa. Se ruokapöytäasiakin jäi syksyllä kaiken muun jalkoihin, mutta josko siihenkin saisi taas tartuttua. Mieli kaipaa jo vähän hempeyttä, oman pihan narsisseja ja hentoja tulppaaneja maljakkoon. Ja muutenkin pastellisävyjä kodin piristykseksi. Mårbackat leikkasin viikonloppuna ja laitoin uusia juurtumaan. Myös ensimmäiset kylvöt ovat itäneet keittiön ikkunalla. Tulkoonkin sitten vaikka lunta tupaan ja jäitä porstuaan, minun henkinen kevääni on ja pysyy.

Mulla on ollut tapana käydä maanantai-iltaisin tanssimassa, mutta koska meidän kissatytsyt kävivät tänään leikkauksessa ja sirutuksessa, ilta meneekin potilaita hoivatessa. Kohoamassa on myös pullataikina, sillä onhan huomenna vielä laskiaistiistai.