>
No mitäs tänne? Eipä ihmeempiä. Yhden päivän työkeikka venähti neljäksi päiväksi. Pitäisi osata sanoa ei. Tai osasinhan minä. Muuten olisi saanut tehdä kellon ympäri. Ja se olisi tietysti ollut sääli, koska kaikki muu viikonlopun huvi olisi jäänyt kokematta.
No, eipä oikeasti ollut mitään suurta huvittelua, mutta sunnuntai aamuna kipaistiin taas tuossa rompetoritapahtumassa ajatuksena löytää pari vanhaa tuolia keittiöön. Sopuhintaan, tietysti. Ja kuinkas sattuikaan; Törmäsimme sukulaiseen, jolta olemme jo ostaneet suuren kasan huonekaluja. Puolen tunnin jälkeen meillä oli kaksi heleän vihreää pinnatuolia kainalossamme. Tosi suloiset, ja ihanasti niitä on jonkun istumalihakset vuosien varrella kuluttaneet. Maali on muuten sama, mikä oli toisessa niistä pastellituoleista.
Roudasin olohuoneesta tuon vanhan peilin meidän makuuhuoneeseen. Peiliosa on tosi ruostunut, mutta siftaa kauniisti kattokruunun ja muunkin valon. Ajattelin heittää sen päälle jotkut kivat valot roikkumaan. Vähän niinkuin joluvaloiksi. Mutta siis lähempänä joulua.
Mun kuvausassari/ -järjestelijä tekee kans nykyään tosi pitkää päivää. Ei paljon lakisääteiset kiinnosta. Tämä jatkuva parityöskentely vaatii nyt hiukan totuttelua. Ja kun kolmen tunnin päikkäreiden nukkuminen loppuu kuin seinään, menee moni muukin asia uusiksi. Ajateltiin viikonloppuna miehen kanssa hiukan hengähtää. Siitä on yli kolme kuukautta, kun ollaan oltu jossain kahdestaan. Kotona tai missään muuallakaan. Kerrankin yhteinen vapaa lauantai ilta, ja saatiin vielä lapsenvahtikin. Syömään ja leffaan. Siinä on meidän master plan. Helppo ja simppeli.
Vielä tuosta edellisestä postauksestani. Aika moni tsemppasi minua tekemään asioita, joista pidän, olla stressaamatta blogista ja palaamaan blogin ääreen, kun into on palannut. Halusin vielä selventää, että minulla on kyllä intoa blogata, pidän tästä, enkä tekisi tätä koskaan, jos se olisi minulle stressin aihe. Bloggaan omaksi iloksi, en kenenkään muun vuoksi. Tästä on muodostunut mulle tosi rakas harrastus. Kiitos siitä teille. Välillä vain oma aika on kortilla ja pakostakin joutuu luopumaan itselle rakkaista asioista. Meillä arki on todella rikkonaista ja epämääräistä. Niilon kanssa olaan kahden pitkiäkin aikoja. Yritän kuitenkin järjestellä itselleni myös bloggaustaukoja. Ihan jo mielenterveytenikin vuoksi
Vielä tuosta edellisestä postauksestani. Aika moni tsemppasi minua tekemään asioita, joista pidän, olla stressaamatta blogista ja palaamaan blogin ääreen, kun into on palannut. Halusin vielä selventää, että minulla on kyllä intoa blogata, pidän tästä, enkä tekisi tätä koskaan, jos se olisi minulle stressin aihe. Bloggaan omaksi iloksi, en kenenkään muun vuoksi. Tästä on muodostunut mulle tosi rakas harrastus. Kiitos siitä teille. Välillä vain oma aika on kortilla ja pakostakin joutuu luopumaan itselle rakkaista asioista. Meillä arki on todella rikkonaista ja epämääräistä. Niilon kanssa olaan kahden pitkiäkin aikoja. Yritän kuitenkin järjestellä itselleni myös bloggaustaukoja. Ihan jo mielenterveytenikin vuoksi
Mustapippurikuva netistä. Minä haaveilen… .ggggggggggggggg
Sain ihanan tunnustuksen kolmestakin paikasta.
Piupaulta, Ninalta ja Kirsikalta.
Kiitos teille.
Piupaulta, Ninalta ja Kirsikalta.
Kiitos teille.
*Kolme rakasta asiaani ovat
Puoliso
Lapsi
Koti
*Mulla on monta kuvaa, joita rakastan, mutta kaikki ovat sen verran henkilökohtaisia,
etten halua niitä tänne laittaa.
*En tuuppaa tätäkään nyt eteenpäin, vaan ihan jokainen blogi, jossa vierailen on kirsikkansa ansainnut!
Edit: Kirjoittelin tätä pitkin aamupäivää. Nyt lapsi nukkuu kuin enkeli. Johtuu varmaan siitä, että seisottiin just tunnin verran ulkona kaatosateessa ja odotettiin, että mies ajaa avaamaan meille oven. Piti vähän niin kuin mennä kauppaan, mutta ei siitä sitten tullutkaan mitään. Olo on muuten aika lyöty. Piti mennä naapuriin lainaamaan puhelinta, ja sitten repiä tuota lasta lammikoista, kun olisi niin mielellään uinut jokaisessa. Kaikkea tätä säesti suora huuto ja kitarisojen kaunis värinä.
Kaipa tällekin vielä joskus pystyy nauramaan!
Niin, ja on meillä vara-avain. Se vaan on vielä sisällä, kun ei olla keksitty sille hyvää paikkaa. Pitää vissiin alkaa oikein miettimään.
Tulipas taas turinaa!
Mukavaa päivää kaikille!
>Toivottavasti nukkuu assari nyt pitkään, että saat hengähtää!Oi, mitä tuoleja!
>Oi ei, avainten jääminen sisälle on kurjaa. Vielä kurjempaa vesisateen iskiessä. Parempaa päivänjatkoa sinne!
>Tuo avainjuttu on niin tuttua…Me oltiin tultu reissusta ja ruokakaupasta.Mies kantoi reissukasseja sisään.TTuli ulos kysymään et onko mulla sit avainta kun hän jättikin avaimen sisään.Olihan mulla avain, käsilaukussa. Siis siinä minkä mies juurikin kantoin kotiin.Huh hei.Sulavat pakasteet helteessä, ja likapyykkikassit oli sisällä.Siinä sit istuttiin tunti ja odotettiin avaajaa. Ja maksoi iloisesti vain 65e!!!!!Että näin iloista. =) Pitäis varmaan se vara-avain meidänkin jonnekin piilottaa…
>mukavia kuvia ja aivan mahtavat tuolit:)
>Vara-avain on meilläkin, ja ollut kyllä tarpeen!Sullahan on väriä kuvissa tällä kertaa. Kivalta näyttää. Ihanat tuolit olette löytäneet. Ja Kivi-tuikut ovat kivat isona ryhmänä!Tsemppiä arkeen! Pitkää pinnaa! =)
>Ihana väri tuolissa!Munkin alkoi tehdä mieli jonkinlaisella rompetorille/kirpparille, ei ole tullut vähään aikaan pistäydyttyäkään.
>Meilläkin on vara-avain, muttei piilossa, vaan ihan on seinällä. Tosin se on koodilukon takana (sellainen avainsäilytysturvakaappi). Kerta riitti minulle pakkasessa odotteluun… Tuolit ovat tosi kivat ja suunnitelma miehesi kanssa vietetystä yhteisestä ajasta on niitä arjen harmaan kankaan kultaraitoja, minkä voimalla taas jaksaa.-Ansku-
>Voi miten kivat tuolit! Kiva tuollanen tapahtuma mistä löytyypi aarteita
Bloggailu on kyl kiva harrastus mitä ehtii väliin enemmän ja väliin vähemmän. Ihan tosi hyvää mielenterveydelle juu 
Aivan ihana tavata täällä uusia virtuaali kavereita 
Mukavaa viikkoa!
>Voi damn, onneksi pääsitte lopulta kotiin :)Täytyy vielä sanoa, että blogisi on yksi ehdoton suosikkini ja kuvasi aina niin kauniita. Ja kirjoitat tosi kivasti. Eli oikein kiva, kun bloggaat silloin kun jakselet/ehdit!
>Voi ei, kävipä teillä huono tuuri! Yleensä just sillä hetkellä kun ovi paukahtaa kiinni eikä ehdi enää tehdä mitään, tajuaa, että avaimet jäi…Aivan ihanan värinen ja muutenkin kaunis tuoli!!Iloista loppuviikkoa!
>Voi ei, kävipä teillä huono tuuri! Yleensä just sillä hetkellä kun ovi paukahtaa kiinni eikä ehdi enää tehdä mitään, tajuaa, että avaimet jäi…Aivan ihanan värinen ja muutenkin kaunis tuoli!!Iloista loppuviikkoa!
>Sinulla on silmää ottaa kauniita kuvakulmia kodistanne.Pitäisi varmaan itselläkin enemmän ottaa pienempiä otoksia eikä kokonaisuksia…opettelen :)Tuolien väri on oikein kaunis.
>Aivan ihastuttava väri uudessa tuolissasi. Ja tsemppiä sinne arjen oloon ja eloon. En aina ehdi kommentoimaan, mutta hengessä ollaan mukana ;D
>Voih oon kans joskus jääny lukkojen taa silloin kaksi vanhinta oli pieniä ja olin juuri tullut bussilla kotiin eli ei siis ollut autoa jolla hakea avainta kun vara-avain oli niinkin fiksusti kuin miehen isän luona kaupungilla mutta kännykkä onneksi oli mutta kyllä siinä yli puolituntia meni odottelussa pihalla mutta ei onneksi sateessa!Tosi ihania kuvia,kuvien ilme on uusi vaikka ei sillä ettenkö olisi tykännyt ennenkin kuvistasi mutta nyt niissä jotain erillaista!Anu
>Voih oon kans joskus jääny lukkojen taa silloin kaksi vanhinta oli pieniä ja olin juuri tullut bussilla kotiin eli ei siis ollut autoa jolla hakea avainta kun vara-avain oli niinkin fiksusti kuin miehen isän luona kaupungilla mutta kännykkä onneksi oli mutta kyllä siinä yli puolituntia meni odottelussa pihalla mutta ei onneksi sateessa!Tosi ihania kuvia,kuvien ilme on uusi vaikka ei sillä ettenkö olisi tykännyt ennenkin kuvistasi mutta nyt niissä jotain erillaista!Anu
>Kummasti se ovi tosiaan kopsahtaa joskus kiinni juuri kun sitä vähiten odottaa. Onneksi pääsitte sisälle kuitenkin.Tuoli on ihana, väri siinä on karkki. Täytyy tuntua ihan makealle istahtaa tuollaiselle tuolille.Kivituikut näyttävät kauniilta. Juuri omiani katselin tuossa takanreunalla, pitäisi tarttua toimeen ja pestä ja puunata ne taas kuntoon. Sopivat sulokkaasti syksyyn tunnelmaa loimottamaan.
>ja minä myös jäänyt lukkojen taa ja vara-avaimelle kun ei oikein hyvää paikka ole keksittykkään. Nyt on joka paikassa eteisessä jonkinsortin muistutus -Muista avain .Saapas nähdä milloin seuraavaksi jää avaimet sisään taas… Ihania tuoleja . Meillä on tuollainen vihreä neliön mallinen vanha palli. En ole sitä edes maalannut hmmm ei ehkä pitäisikään .
>Ihania juttuja taas ja tuolilöytöjä! Toivottavasti löytyy vara-avaimelle paikka..
>Mistä tuo mustavalkoinen matto on löydetty eli ostettu? Oon jollain muulla nähnyt samanlaisen, mutta ei ole minua vastaan tullut missään, josta sen olisin voinut itselleni ostaa:)
>Mistä tuo mustavalkoinen matto on löydetty eli ostettu? Oon jollain muulla nähnyt samanlaisen, mutta ei ole minua vastaan tullut missään, josta sen olisin voinut itselleni ostaa:)
>Voi ei! On kyllä niin tylsää jäädä ulko-oven taakse ja vielä kurjassa säässä. Tuoreessa muistissa itselläkin,kun noin kuukausi takaperin tultiin kauppareissusta ja minä heitin takin ja käsilaukun sisälle,mies kenkänsä. Sitten muistin,että lastenrattaissa oli jotain häikkää ja mies alkoi tutkia. Yht`äkkiä Maija 1v.3kk paukauttaa oven kiinni. Siinä sitten ihmetellään lasten kanssa,mitäs nyt? No mieheni kysyi olisinko sattumalta unohtanut alakerran ikkunoita auki ja keittiössä olikin ikkuna auki (kerrankin hyvä,kun oli jäänyt auki..). Mieheni lähti minun 37kokoa olevissa kengissä 5v. tyttäremme kanssa takapihalle. Siellä 5v. ryömii isänsä avustamana ikkunasta sisään ja polleana avaa meille ulko-oven luona odottaville oven.HUH!Onneksi 5v. osasi avata lukon ja stoori päättyi onnellisesti. On muuten taas niin kauniita,tunnelmallisia kuvia tässä postauksessa! Tänne mukava tulla rauhoittumaan ennen unia,mulla vielä laryngiitti,joten hiljaista on meillä kotona mun osalta. Mukavaa loppuviikkoa!t.Minna
>Toivottavasti säästyitte vilustumiselta! Tuo avainten sisään jääminen on ihan kauhuskenaario,mulla on aina kotiavain roikkumassa kaulassa jos ollaan lähdössä ulos..muutaman kerran on meilläkin kaverit paiskanneet ovet kiinni:-)Tsemppiä kovasti teille arkeen, kyllä se siitä lähtee,usko pois. Kuralätköissä pomppiminenhan on ihanaa kun on oikeat varusteet, vaan ei sitä meilläkään muuten kauppa-tai kyläilyvermeissä saa niihin mennä;-)Blogissani on sinulle tunnustus. Olet ihan "all time favourite" suosikkini ja tajusin etten ole tätä sinulle aikaisemmin ehtinyt antaa kun muut ovat ehtineet ensin. Toivottavasti tällä kierroksella olin eka;-) Mukavaa loppuviikkoa,nautitaan sykystä ja kynttilänvalosta!
>Toivottavasti säästyitte vilustumiselta! Tuo avainten sisään jääminen on ihan kauhuskenaario,mulla on aina kotiavain roikkumassa kaulassa jos ollaan lähdössä ulos..muutaman kerran on meilläkin kaverit paiskanneet ovet kiinni:-)Tsemppiä kovasti teille arkeen, kyllä se siitä lähtee,usko pois. Kuralätköissä pomppiminenhan on ihanaa kun on oikeat varusteet, vaan ei sitä meilläkään muuten kauppa-tai kyläilyvermeissä saa niihin mennä;-)Blogissani on sinulle tunnustus. Olet ihan "all time favourite" suosikkini ja tajusin etten ole tätä sinulle aikaisemmin ehtinyt antaa kun muut ovat ehtineet ensin. Toivottavasti tällä kierroksella olin eka;-) Mukavaa loppuviikkoa,nautitaan sykystä ja kynttilänvalosta!
>Vekarus: Ihan kivasti on taas nukkunut
Kiitos!Sissi: Opinhan ainakin kantapään kautta :DAnrinko: Auts! Ja tietysti kalliit ostoksetkin meni pilalle :CJenna: Kiitos.Nonna: Kiitos paljon :)Pioni: Liian usein ei voi käydä. Muuten on paikat tukossa 
Mutta silloin tällöin mahtavaa tekemistä!Ansku: Kiitos. Mä en ollutkaan tuosta turva-avain systeemistä kuullut. Luulin, että niitä on vain laitoksissa. Se olisikin kätevä!Jonna: Näinhän se on. On tämä mukavaa ja ihmiset ihania! :)-A-: Kiitos. Tämä on hunajaa korvilleni :)Helikaroliina: Kiitos. Näinhän se meni. Paniikki iski samaan aikaan, kun ovi mäjähti umpeen :)Ainosofia: Pakko ottaa pieniä kuvia, kun paikat on aina niin hujanhajan 
Enkä kyllä osaa edes ottaa laajempaa kuvaa. Pitäisi opetella! Mä tykkään sun kuvista, kun niissä näkee kerralla paljon! :)Kati: Kiva kuulla. Niinhän se onn, että aina ei ehdi ihan kaikkea :)Anu: Kiitos!On se aika härdelli jäädä oven taakse. Yksinhän se ei mikään kauhea asia olisi, mutta pikkuväki antaa omat haasteensa :DPiupau: Mun kivet on juuri tiskikoneen jäljiltä :)Ja kyllä, tuolissa on kiva istua :)Wilhelmiina: Värit ovat joskus paikallaan ja vanhat maalit kuluneine pintoineen aivan ihania!Lettu: Kiitos! Ja paikka löytyi heti. :DAnonyymi: Matto joka on tuolin alla on Deko-lehden kaupasta. Mustavalkoinen matto, joka on Niilon palikoiden alla, on hobbyhallista. Mattoja vain metsästämään! :DVilla-Kajava: Mä kiertelin kaikki meidän ikkunat läpi. Ovat sellaisia, että jäävät helposti auki, mutta ei tällä kertaa! Olin jo vähällä lyödä yhden pikkuikkinan paskaksi :)Pikaista paranemista sinne!Aamunkukka: Voi kiitos! Ihanaa tekstiä! 
Tulen noutamaan tunnustuksen!Vielä ei ole vilustumismerkkejä. Luojan kiitos puin lapselle goretexit ja reimatecit päälle ennen kuin lähdettiin. Ei meillä nimittäin yleensä käydä ne päällä kaupassa. Jokin korkeamman tahon ohjaus!? Itselläni ei sitten ollutkaan edes kuivia alusvaatteita tuon session jälkeen 
>Vekarus: Ihan kivasti on taas nukkunut
Kiitos!Sissi: Opinhan ainakin kantapään kautta :DAnrinko: Auts! Ja tietysti kalliit ostoksetkin meni pilalle :CJenna: Kiitos.Nonna: Kiitos paljon :)Pioni: Liian usein ei voi käydä. Muuten on paikat tukossa 
Mutta silloin tällöin mahtavaa tekemistä!Ansku: Kiitos. Mä en ollutkaan tuosta turva-avain systeemistä kuullut. Luulin, että niitä on vain laitoksissa. Se olisikin kätevä!Jonna: Näinhän se on. On tämä mukavaa ja ihmiset ihania! :)-A-: Kiitos. Tämä on hunajaa korvilleni :)Helikaroliina: Kiitos. Näinhän se meni. Paniikki iski samaan aikaan, kun ovi mäjähti umpeen :)Ainosofia: Pakko ottaa pieniä kuvia, kun paikat on aina niin hujanhajan 
Enkä kyllä osaa edes ottaa laajempaa kuvaa. Pitäisi opetella! Mä tykkään sun kuvista, kun niissä näkee kerralla paljon! :)Kati: Kiva kuulla. Niinhän se onn, että aina ei ehdi ihan kaikkea :)Anu: Kiitos!On se aika härdelli jäädä oven taakse. Yksinhän se ei mikään kauhea asia olisi, mutta pikkuväki antaa omat haasteensa :DPiupau: Mun kivet on juuri tiskikoneen jäljiltä :)Ja kyllä, tuolissa on kiva istua :)Wilhelmiina: Värit ovat joskus paikallaan ja vanhat maalit kuluneine pintoineen aivan ihania!Lettu: Kiitos! Ja paikka löytyi heti. :DAnonyymi: Matto joka on tuolin alla on Deko-lehden kaupasta. Mustavalkoinen matto, joka on Niilon palikoiden alla, on hobbyhallista. Mattoja vain metsästämään! :DVilla-Kajava: Mä kiertelin kaikki meidän ikkunat läpi. Ovat sellaisia, että jäävät helposti auki, mutta ei tällä kertaa! Olin jo vähällä lyödä yhden pikkuikkinan paskaksi :)Pikaista paranemista sinne!Aamunkukka: Voi kiitos! Ihanaa tekstiä! 
Tulen noutamaan tunnustuksen!Vielä ei ole vilustumismerkkejä. Luojan kiitos puin lapselle goretexit ja reimatecit päälle ennen kuin lähdettiin. Ei meillä nimittäin yleensä käydä ne päällä kaupassa. Jokin korkeamman tahon ohjaus!? Itselläni ei sitten ollutkaan edes kuivia alusvaatteita tuon session jälkeen 
>oOooooOOOh mitkä tuolit! Väri on ihanista ihanin.Ja mitkä kumman nukenvaunut tuolta yhdestä kuvastasi vilahtaa? Olen etsinyt Lotalle samantapaisia oikeasti vanhoja kuomullisia nukenvaunuja. Suolasta hintaa vaan pyydetään joka paikassa niistä. Mutta saa vinkata jos jossain näet. Pitäs olla kyllä ehjät tai siis leikkikuntoiset. Ei mitään antiikkia millä ei saa leikkiä ;D