>Vähän takkuaa tämän blogin päivitys…Meillä oli tosi ihana viikonloppu. T:llä oli työjuttuja Helsingissä, ja lähdettiin siinä siivellä Niilon kanssa katsomaan siskoni perhettä. Niilo sai leikkiä serkkunsa kanssa, ja minä sain taas pidellä niitä ihan pikkuisia kaksosia. Kovasti olivat kasvaneet, vaikka viime näkemästä nyt niin paljon aikaakaan ollut. Parasta tietysti hurtti huumori oman siskon kanssa. Ihan oli levännyt olo, vaikka nukumiset jäikin vähälle. Nyt syysflunssa iskee ja tekee olon aika kamalaksi. Niilo on kuumessa ja minäkin hiukan lämpöilen. Ensi viikonloppuna olisi ristiäiset. Toivotaan, että lentsu lentää tiehensä nopeasti!
Talosta saatiin parempi arvio, kuin oltiin villeinmillään uskallettu edes toivoa. Kaikki työ ja uurastus ei ollutkaan turhaa. Pienellä budjetilla, ja järjen käytöllä, oli mieletön vaikutus. Vähän kuin olisi saanut kirjallisen kiitoksen työstään. Tätä voisi melkein juhlia!
Hassu juttu sekin, että jos on muutaman päivän blogitauolla, sitä alkaa väkisinkin miettiä, että jospa ei jatkaisi ollenkaan. Kun aikaa tuntuu valuvan ihan kaikkeen muuhunkin niin sukkelasti. Perspektiiviä antoi tänään sähköposti, jonka sain yhdeltä blogini lukijalta. Joskus ihminen tarvitsee jonkin pienen sysäyksen ymmärtääkseen asioita. Ja ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Lopulta aika samanlaisiakin. Kiitos siis niistä sanoista.
Nyt yritän parannella itseäni tyrnien ja klementtiinejen voimalla, ja totutella uusiin hiuksiini. Kutrit on nyt hiukan tummemmat ja jonkin verran lyhemmät. Varsinkin jälkimmäinen tuottaa ongelmia, mutta pakon edessä on välillä tehtävä järkiratkaisu ja antaa kehnojen latvojen mennä. Huh, kasvaakohan ne ikinä pitkiksi tällä menolla!? No mikäli olo menee kovasti huonommaksi ajatteli tropata itseäni illalla Ben & Jerry purkillisella.
Loppuun hiukan siivouspäivan perspektiiviä.
>Mukavaa, että hinta-arvio oli positiivinen! Unelma on nyt jo askeleen lähempänä…Paranemista toivotaan ennen ristiäisiä, paaaljon mandariineja..
:)Ja nuo tuolit… Niin ihania…
>Muistan kun sain ensimmäisen,ja mietin ehkä välillä,että ompas paikoin rankkaa.Sain toisen ja mietin että no nythän se onkin vasta rankkaa.Hyvin nopeasti perään sain kolmannen,ja kun tulin sairaalasta,mietin Oikeasti hätä kädessä mieheni kanssa ensihetket -miten me Ikinä saadaan pidettyä tämä pakka edes jotenkin läjässä?! Kun kaikki kuitenkin oli vielä niin pieniä,vaipoissa ym.Enkä aina edes tiedä olenko vieläkään tottunut tähän,no,ehkä paikoin.. :)Tällä ei ollut missään nimessä tarkoitus arvostella tai vähätellä Ketään,vaan juuri tuota mistä säkin puhuit että vähän riippuu mistä perspektiivistä katselee.Unohtamatta kaikkea muuta elämässä olevaa,kuin itse lapsiluku.Henkinen vointi ja kaikki mahdollinen.Tulkaa pian terveeksi,äläkä siivoa siellä jos et oo kerta kunnossa!Täälläkin pientä jälkitautia olluna..Ääh,tylsää maleksia vaan sisällä,tänään kyllä uhmataan ja haukataan vähän ulkoilmaa,jospa jo oltas sen kuntosia.Voi hyvin!
>Luin Hanniksen blogista, että olette olleet täällä kulmilla lauantaina! Olisipa ollut kiva tavata! Jänskää!Ihanaa, että välittäjän arvio on ollut niin hyvä! Antaa varmaan vahvistusta sille, että pientä laittoa kannattaa aina tehdä!Toipumisia flunssasta! Täälläkin yskintää ja sitä ikuista nenän valuntaa… Kai se paranee ensi keväänä sitten! =)
>Tiedätkö; tuo tuolit ylös-kuvasi sai minut kaipaamaan ruokapöytää. Siis ihan konkreettisesti, että jos olis sellainen.:)Pikaista toipumista flunssasta,kurja tauti jonka viimein selätin!
>Blogissasi on aina ajatuksia herättäviä kirjoituksia.Olet ilmeisesti syvällinen ihminen.Kiva :)Nämä arjen asiat täällä blogilandiassa antavat voimaa meille muillekkin. Kun huomaa, että ongelmia on muillakin kuin itsellä.Mukava kuva tuo siivouskuva –
>Lettu: Niinpä! Joo täällä vedetään vitamiineja nassuun ja yritetään ajatella positiivisesti :)ryppymekko: Niin se vain on. Ihminen venyy tilanteissa, joissa pitää venyä. Jokainen lapsi on kuitenkin arvokas. Lapsiluvun kasvaessa moni asia menee uusiksi, elämä ei huonone se vain muuttuu.Mä olen kuule niin pinttynyt siivoamaan, että tässä mikään kuume kauheasti haittaa
Joku pakkomielle :)Piti mennä haravoimaan tänään, mutta se nyt oli pakko jättää.Voimia sinne!Nonna: Joo siellä ajeltiin. Joskus voisi jotain kehitellä kyllä!Ihan pieni laitto ei tässä tapauksessa riittänyt, mutta pääasia kai se, että ei haukattu kauheesti ***kaa, vaan tehtiin just päin vastoin :DNää lentsut on niin sitkeitä. Ja mulla yleensä kans menee koko talvi jonkin laisessa flunssa kierteessä. Voimia!Ruusa: Meillä ei tätä isoa kauheesti tule käytettyä, mutta nyt kun järjestys muuttui, niin siinä on tullut istuskeltua enemmän.Kiva kuulla, että joku on tästä selvinnyt :DAinosofia: En varmaan ole syvällinen, mutta kova tyttö kelaamaan juttuja 
Kertoo sekin jo paljon luppoajastani :)Mies aina muistuttaa, että ajattelen liikaa. Mutta se on kivaa!Inhimillisyys on mustakin se juttu. Se että me kaikki ollaan samaa lajia, heikkouksinemme ja vahvuuksinemme. Kaikki elää todellista elämää.
>Kyllä se antaa perspektiiviä nähdä asioita muuallakin ja muilla. Toivottavasti flunssa ei pahemmin riepotttele. Niin se blogin poisjättäminen käy mielessä silloin tällöin, varmaan ihan normaalia :! Sinulla on kiva blogi ja olet erittäin ystävällinen muita bloggaajia kohtaan, vastailet ja vierailet muidenkin blogeissa. Se kertoo, ettet pidä blogisi lukijoita, muita ihmisiä, itsestäänselvyyksinä. Seesteistä viikonjatkoa!
>Todella kauniisti olit kirjoittanut, kerrassaan ihana postaus. Ja älä missään nimessä lopeta. <3
>Ben&Jerrys auttaa lähes vaivaan kuin vaivaan. :DKiva kuulla että arvio oli hyvä. Kyllä se siitä lähtee rullaamaan omaa rakasta kotia kohti. Tsemppiä sen odotteluun.
>Hei vautsi vau & onnittelut,se on oikeasti niin mahtava saada odotettua parempi arvio :)! Mulla vähän sama vika,ei malta sairastaa kunnolla paitsi silloin kun kuume nousee yli 38 :(. Sitten vielä imuroin joka ainoan liikkeellä olevan lentsupöpön,pah! Ja lasten kanssa se sairastaminen haastavaa, no videot pyörimään ja mies aikaisemmin kotio töistä (jos mahdollista)! Heh,mun mies väittää ihan samaa:että ajattelen liikaa :). Juohan paljon lämmintä mehua ja vihreää teetä! Paranemisia! t.Minna
>Kivalta kuulosti viikonloppu siskon luona ja sisko oli varmasti ikionnellinen apukäsistä. :)Ihan huippua, että asunnon laitto on kannattanut ja saa omalle työlleen tunnustusta. Kivakiva!Sairastelu ei ole mukavaa ja siksi toivottelen pikaisia paranemisia!ps.mä en ole koskaan syönyt Ben&Jerrys jätskiä. Olen nähnyt satojen metrien jonon ilmaisjakelupäivänä, joten mahtaa olla herkkua!
>Tuollaiset viikonloput siskon kanssa ovat kyllä mukavia :)Pikaista paranemista!
>Sanoisinpa että valokuvasi oli ihan napakymppi päätös mietteillesi;-) Flunssankarkoitusta ja positiivista mieltä. Hienoja uutisia, vauvoista ja kodistanne!
>Lämpimiä paranemistuulahduksia sinne <3
>Hyvämieli: Kaikillahan se välillä piipahtaamielessä, mutta menee ihme kyllä ohi :)Mä ajattelen tän bloggailun ihan just niin, että pidän yhteyttä moniin blogeihin, koska se on homman ydin. Mitäs mä täällä yksin turisisin ja pitäisin blogia. Hommaan kuuluu, että lukee muiden juttuja, ja jotenkin tutustuu niiden kirjoittajiin. Näin koko touhu muuttuu sosiaaliseksi ja antaa paljon vertaistukea.Johanna: Ei en ole lopettamassa, mutta välillä itsensä kanssa pitää käydä sekin keskustelu :)Sissi: Jep. Auttaa tosiaan :)Minna: Joo, sitä vain ei osaa oikein hellittää, kunnes joutuu vuoteeseen. Täällä mehutellaan ja hörpitään vitamiineja
>Sari: Ajattelin että olisin tässä pikkukaupungissa turvassa noilta kaloreilta, mutta hitsi vie kun sitä saa jopa täältä
Jaetaanko sitä jossain ilmaiseksi. HUI!Tosiaan tuntuu kivalta, että eka meidän tekemä remppa meni hyvin ja tuotti tulosta. Kiva fiilis!Täällä mennään joparempaan suuntaan ja kuume on poissa.ANNAO: Kiitos. Oli kyllä ihanaa siskon luona!Nanna: Kiitos! 