>Ajatella, taas yksi viikko takana. Aika tuntuu kulkevan luvattoman nopeasti. Melkein jokainen homma, jonka kuvitteli tekevänsä tai vievänsä tällä viikolla loppuun jäi kuitenkin kesken tai aloittamatta. Joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia ja huomaan, etten tänäkään vuonna ole hankkinut joululahjoja ajoissa; Marraskuuhun mennessä, kuten olin suunnitellut.
Aika tuntuu kulkevan luvattoman nopeasti, kun ajattelen Niilon tulevia syntymäpäiviä. Taas yksi vuosi on karannut, juossut nopeasti tiehensä, jättäen jälkeensä kourallisen muistoja. Jälleen kerran sekä hyviä, että huonoja.
Aika kulkee luvattoman nopeasti. Huomaan sen katsellessani silmäkulman juonteisiin paennutta meikkiäni. Voin yrittää huijata peiliä, mutta kellolle, kalenterille ja elämälle olen liian heikko vastustaja.
Viikonloppuna annan ajan hetkeksi pysähtyä. Nautin lumisesta pakkasmaisemasta, kynttilän valosta, lämmöstä ja läheisistä. Annan ajatuksen viipyä hetken ystävässä, joka saattaa isänsä haudan lepoon. Lapsissa, jotka jättävät hyvästit rakkaalle vaarilleen. Yritän ymmärtää elämää siinä kuitenkaan onnistumatta.
Aika kulkee luvattoman nopeasti – halusimme tai emme. Jokainen hetki on tärkeä kaikessa tyhjänpäiväisyydessään ja turhuudessaankin. Ajan kulkua voi seurata sivusta, tai sen matkaan voi hypätä mukaan.
Yritän aistia jokaisen hetken. Tätä viikonloppua ei tule enää koskaan toiste.
>Kauniisti kirjoitettu ja kuvitettu!
>Sinä osaat aina niin kauniisti kirjoittaa ja ilmaista tuntemukset <3 Itsekin jäin miettimään tätä ajan kulkua.Tunnelmallisia kuvia!
>Ihanat possukat! ♥Ja tunnelmallisia kuvia muutenkin!!Rentouttavaa viikonloppua. Annetaan ajankulua vaan, se on tämän elämän tapa ja kulku.
>Viisaita sanoja.En ole koskaan osannut kunnolla elää tätä hetkeä ja olen tuskaillutkin sitä.Mieli karkailee välillä menneisiin mutta useimmiten suunnittelen kaikkea tulevaa niin etten näe käsillä olevaa hetkeä selkeästi.Nyt lasten myötä olen oppinut vähän hidastamaan,nauttimaan siitä mitä nyt on.Lasten ei haluisi kovin nopeasti kasvavan pois sylistä joten tulevaan ei ole enää niin kova kiire.
>Vekarus: Kiitos.J: Sitä on tosiaan välillä syytä pysähtyä miettimään.Anne: Niinhän se menee, ja pitääkin mennä. Kun vain osaisi joka hetkestä nauttia.Possut on söpöjä :)Rimpsukaisa: Olen ihan samanlainen. Elän ajatellen sitten, kun, siihen mennessä. Tämä päivä jää usein huomiotta. Nyt tosiaan lapsi on saanut muutosta aikaan. En enää odota niin kovasti tulevaa, kun tiedän sen olevan aina tästä hetkestä pois.
>Kiitos tästä kosketuksesta sydänalaan<3Elämästä pitäisi osata ammentaa joka hetki. Se kulkee kulkuaan ja jos liikaa kättelee kiirettä, se jää pysyvästi kaveriksi.Pysähtyminen on kullanarvoista.Mieltä rauhoittavaa viikonloppua sinulle.
>Niin se aika menee ja olen kans just viime aikoina kovasti koittanut sitä pysäyttää tai itseäni kaiketi!Vielä en ole onnistunut niinkuin haluaisin vaan aika vie minua enkä ollenkaan tykkää että suunnittelen koko ajan uutta.Rauhalista iltaa ja viikonloppua sinulle!Anu
>Kauniita kuvia! Mukavaa viikonloppua kaikesta huolimatta!
>Sinulla olikin koskettava postaus. Aika tuntuu tosiaan juoksen aivan liian kovaa. Kalenterin kanssa kulkemin tuntuu raivostuttavalta, mutta kuitenkin sitä haluaa käyttää aikansa järkevästi, vaikkain minun kohdallani liian suunnitellusti. Itse suunnittelen aivan liian tarkaan mitä teen. Tuntuukin inhottavalta, kun ystävä soittaa, että hei mentäiskö kahville ja siihen saa vastata, että oota mä katon kalenterista. Sitä verhoutuu itsekkin kiireen taa ja antaa ajankulun ottaa otteen itsestään. Aika on tässä ja nyt ja siitä pitäisi osata nauttia. =) Sinulla on ihanan tunnelmallisia kuvia ja kaunis blogi. Tykkään!!Oikein hyvää viikonloppua!!Suvips. possut on ihan huiput!
>Tinttarus: Kiireellä on ihmeellinen voima ja aika usein sen jalkoihin jää ihan tahtomattaankin. On kuitenkin hyvä pyristellä sillon tällöin siitä irti.Anu: Niin se menee täälläkin. Tulevaan aina mieli vaeltaa vaikka tässä hetkessä olisikin hyvä.Anna: Kiitos ja saoin sinulle :)Suveliina: Näin se menee. Ja pulassa ollaan kun kalenteri ei ole matkassa. Mikä kumma meitä ihmisiä vaivaa? :)Kiitos ja ihanaa viionloppua sullekin. Possuissa on tunnelmaa 🙂
>"Tätä viikonloppua ei tule enää koskaan toiste"Huh, miten totta…. Ihanaa viikonloppua!
>Kauniit kuvat ja kauniit, todet sanat.Hyvää viikonloppua !
>Kauniisti sanottu -ja kuvattu- asiat! Carpe diem…kun aina muistaiskin tarttua hetkeen ja elää hetkessä ja ylipäänsä ELÄÄ täysillä! Hyvää viikonloppua 🙂
>Bongasin kuvistasi Me&I:n ihanaisen sudenkorento tunikan! Hankin itselleni sellaisen pari viikkoa sitten.Se on niin kaunis ja ihanan pehmeä. Terkuin Piipe
>Niin totta joka sana!!!Elää tässä ja nyt ja ottaa tästä hetkestä KAIKKI ilo irti…miten se voikin olla niin vaikeaa…täälä yksi,joka sortuu liian usein aattelemaan ja elämään sitä "sitte joskus" tai ainaki "ehkä huomenna sitte"-elämää!Tästä on tehtävä parannus!Tänään tässä ja nyt :)!Ihanaa viikonloppua!
>Laura: Niinpä 🙂 Samoin sulle!Petriina: Kiitos, samoin sulle! :)Hanni: Vaan on helpommin sanottu kuin tehty. Mukavaa viikonloppua!Piipe: Sain omani tänään. Aika ihanalta tuntui :)Kikke: Niinhän sitä pitäisi :)Mukavaa viikonloppua sinnekin!
>Emilia, kirjoitit taas niin kauniisti! Ihana, että olet olemassa!Rutistus, saila
>Emilia, kirjoitit taas niin kauniisti! Ihana, että olet olemassa!Rutistus, saila
>Oikein sanottu, hyvin sanottu.Kauniisti kuvattu.Mukavaa viikonloppua!
>Ihanaa viikonloppua!
>Ihanaa, ainutlaatuista viikonloppua♥
>Olipas kauniisti kirjoitettu. Tekstisi sai minutkin ajattelemaan! Joskus kaikken vaikeinta on hyväksyä se nykyhetki, koska tulevaisuudessa voi ajatellan kaiken olevan tehty ja juuri niin kuin pitää. Nykyhetkessä harvemmin niin tosiasiallisesti on.
>Tosi kauniin pohtivasti kirjoitit aiheesta.Samoja ajatuksia jaoin eilen ihanan ystävän kanssa.Aika tuntuu välillä, kuin valuvan hukkaan.Onko se ikä vai aika, tämä "tehoyhteiskunta" vai mikä.Molemmat pohdittiin samaa. Ystäväni, joka juoksee tukka putkella kokoajan jossain ja minä, kotiäiti.Kummallakin aika karannut käsistä..Pausetetaan välillä ja nautitaan 😉
>Saila: Rutistuksia sinne! ♥Ryppymekko: Kiitos, ja samoin teille :)Nonna: Kiitos samoin! :)Heidi: Kiitos. Sitä samaa teille!Maija: Niinhän se on. Tulevaisuudessa kaikki on aina paremmin. Mutta jospa oppisi näkemään hyvää tässä matkaa tehdessä, eikä vasta siinä valmiissa :)Onnenkyynel: Niin, ei se ole vain uraputkiongelma tuo kiire. Se kun on kaikilla ja joka paikassa. Pitäisi tosiaan osata hiukan hiljentää ennen kuin on liian myöhäistä. Ennen kuin huominen onkin jo eilinen. 🙂
>Viisas olet kun olet ymmärtänyt elämän katoavaisuuden. Sadan vuoden kuluttua meitä tuskin muistetaan. Itse olen löytänyt iankaikkisuusperspektiivin elämääni- ja se tuo hurjasti lohtua ja iloa! Siunausta sinulle ja elämääsi!
>Voi, tämä on ehkä mun elämäni pisimmistä oppitunneista… Oppia elämään hetkessä. Nauttimaan jokaisesta päivästä, siitä hetkestä, mikä on käsillä juuri nyt. Lapsista sen huomaa, kuinka äkkiä aika hurahtaa ohi.. Muka juuri esikoistani odotin ja nyt se onkin yht'äkkiä koululainen. Ja kun niin kovasti toivoisi, että lasten ekoista vuosista jäis käteen muutakin kuin univelkaa. Hurjan kauniit kuvat ja ajatukset. <3 Ihanaa viikonloppua!-Päivi-
>Kauniita ajatuksia ja kauniita kuvia. Tykkään paljon!
>Kauniisti kirjoitettu.Upeita kuvia :)Mukavaa viikonloppua!
>Ihana postaus, niin tunnelmallinen. Oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua ♥
>Kauniit kuvat ja todella kauniisti kirjoitit! Hyvää viikonloppua sinne!!!
>Niin liikuttavaa,niin kaunista <3Viikonloppuja 🙂
>Kauniisti kirjoitit. Olen samaa miettinyt paljon viime aikoina. Jotenkin nyt "aikuisena" sitä on tullut jopa ärsyttävän tietoiseksi elämän rajallisuudesta. Silti vaan ei osaa hengähtää ja olla onnellinen juuri tästä hetkestä. Täytyy yrittää parantaa tapansa. Ja iloita siitä mitä nyt on! Rauhaisaa viikonloppua Emilialle!
>Ei mitään lisättävääHetkiä, paljon hetkiä viikonloppuusi toivon.
>Kaunis kirjoitus!Kerrassaan upea postaus<3
>Tulin vain pikaisesti tietokoneelle tekemään kierroksen suosikki blogeissani ennen sohvannurkkaan linnoittumistani. Luettuani postauksesi, en enää muualle taida edes mennä vierailemaan: Sanoit kaiken! Toivon sinulle hyvää viikonloppua!
>Sinulla Emilia on todellinen taito kirjoittaa kauniisti kera upeiden kuviesi.Niin – aika rientää ja pitäisi muistaa elää tässä hetkessä. . .
>Harvoin sitä tuleekaan ajatelleeksi että tämä viikonloppu ei enää koskaan palaa. Kirjoitat niin kauniisti kaikesta :).Ja ne silmälasit on upeat! Joko olet tottunut niihin?
>Niin kauniisti sanottu! Olen monesti miettinyt, että minulta aikaa kuluu ihan liikaa vääränlaisiinkin asioihin, kun tätä aikaa ei enää koskaan saa takaisin. Toisaalta ei sitä pysty hampaat irvessä pelaamaan ja leikkimään, jos ei saa vastapainoisesti toteuttaa omia hömppäjuttuja välillä. Eiköhän se ole koko elämä sitä oikean balanssin hakemista. Levollista ja ainutlaatuista viikonloppua! ps. Ihana tunika!
>Kauniisti kirjoitettu, pitäisi muistaa elää hetkessä. <3 Talvista viikonloppua!
>Totta joka sana.. En edes yritä heittää tähän mitään järkevää, epäonnistuisin siinä varmasti noin hienon kirjoituksen jälkeen.Tunika muuten on ihana.. Itsekin ostin samaisen elämäni ensimmäisiltä ME&I-kutsuilta reilu kuukausi sitten. :)Mukavaa lauantai-iltaa!Sari
>Hei-Kirjoituksesi pysäytti !Kiitos.Hyvää saunaillan jatkoa :)Anne
>Upeasti kirjoitettu. Pistää kovasti miettimään ja jokam sanasi on niin totta. Oman blogini muutama pinnallinen raapaisu oikein nolottaa tämän upean blogin rinnalla. Tunnelmallista viikkistä!
>Kauniita kuvia ja sanoja :)Hetkessä eläminen on kyllä enemmän kun vaikeeta.. Oon luonteeltani semmonen haahuilija haaveilija joka suunnittelee elämää ja odottaa sitä "aikaa parempaa".. Vaikkei tässäkään hetkessä mitään vikaa oo, sen huomaa silloin harvoin kun sitä pysähtyy ajattelemaan..Tunnelmallista lauantai-iltaa toivottelen 🙂
>Marita: Kiitos. Itse tunnen olevani vähän vailla perspektiiviä, ja jokin sellainen olisi myös kiva löytää.Päivi: Samoin sulle. Niinhän sitä sanotaan, että nainen huomaa oman vanhenemisensa parhaiten lapsistaan :)Absolutely white: 🙂 Kiitos!Annao: Kiitos, ja samoin sinulle!Maria: Kiitos. Toivon samaa sinulle!Linda: Kiitos samoin! :)Iida Emilia: Samaa toivottelen sinulle!-A-: Niin, nyt aikuisena, ja silti mietin, että sitten isona :)Ihanaa viikonloppua sinnekin!
>Piupau: Kiitos ja samaa sinulle!Arja: Kiitos :)Noora: Oikein ihanaa viikonloppua sinullekin!ainosofia: Kiitos. Niinhän sitä pitäisi :)Hipsu: Kiitos. Silmälasejen käyttö on vielä opettelu asteella. Tai siis niiden uusien. aika paljon olen vanhoilla mennyt :)Selma: Kiitos, se on ihana 🙂 Sitähän se elämä on. Onnelisia ne jotka ovat balanssin löytäneet :)Minna: Kiitos, ja samoin sinulle!Sari: Kiitos. Ihana tunika, juuri sopiva kotiasu. Tykkään kovasti :)Anne: Kiitos. Ihanaa iltaa sinnekin!Kaaponkammari: Höpöhöpö :)Tunnelmaa sinnekin :)Milla: Eli olet samanlainen kuin minä :)Tunnelmaa sinunkin iltaasi 🙂
>Taas niin samoilla aaltopituuksilla ollaan! Mietin ihan juuri tänään kuinka kohta saamme taasen toivottaa uuden vuoden tervetulleeksi.. Vaikka näin jälkeenpäin ajatellen olen kyllä saanut myllättyä tänä vuonna elämääni aika perusteellisesti, tuntuu silti, että vuosi vaan taas meni jonnekkin.. Miten sitä oppisi ottamaan hetkisistä kiinni?? Tänäänkin olen käyttänyt monta tuntia ihan turhaan murehtimiseen, sain todella huonoa palvelua kaupassa ja jäi suututtamaan kun en taaskaan osannut sanoa vastaan kun kohdeltiin kun vajaata.. Kun vaan osaisi unohtaa ja muistaa kaiken ihanan?!
>Hei!Olen lukenut blogiasi aina silloin tällöin, ihaillut ottamiasi kuvia ja tekstejäsi, nyt vasta kommentoin ensimmäistä kertaa. Ehkäpä siksi, että tämä postaus kosketti enemmän kuin mikään pitkään aikaan. Juuri tänään tirautin pari kyyneltä, kun mietin menneitä juttuja- hyviä ja huonoja. Samalla rupesin stressaamaan ja kantamaan huolta asioista, joita tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa tai kauempana. Sitten pyyhin kyyneleet ja tajusin, että tässä on juuri tämä hetkikin elettävänä ja koettavana, kaikki on niin hyvin kuin vain ihmisen elämässä voi. Olen varmaankin menettänyt monta kallisarvoista hetkeä ja syvällisempää ihmiskohtaamista sillä, että mietin menneitä ja tulevaa, en tätä hetkeä. Kiitos ajatuksia herättäneestä tekstistä, iloa ja aurinkoa sinulle juuri tähän hetkeen! :)- Aino
>Sanna-Pauliina: Niin se on, kun joku kysyy, että mitä teit lomalla tai kesällä, niin usein vastaa, että enpä juuri mitään. Olisi hyvä jos joskus malttaisi listata vaikka viikon tapahtumat. Huomaisi, kuinka paljon sitä oikeastaan tapahtuu, vaikka ei saakaan lottovoittoa tai etelän matkaa.Itse kärsin samasta, etten osaa avata suutani. Sitten mietin ja pohdin tapahtunutta ihan turhaan.Aino: Kiva kun kirjoitit. Olen ihan samanlainen. Itken menneitä ja stressaan tulevaa. Usein unohdan, että juuri nyt asiat ovat kohdallaan. Kun oppisi näkemään lähelle, säästäisi elämästään kaikki ne ajatusmatkat tulevaan ja menneeseen. Voisipa hyvien muistojenkin saldo kasvaa.Oikein hyvää tätä hetkeä sinullekin!
>Emilia, aikuisen naisen salaisuus on valokynä;-)ja Täydellinen meikkivoide.Ihania kuvia niin postauksessa kuin sivupalkissa. Teen loppuviikosta joulusisustus/ruokirjan. Olethan jo löytänyt Sateenkaarentaa Ilonan kirjan blogistani.Mulla on Yllätysarvonta. Oletko jo mukana?Sinä olet yksi 10 000, jolle silmälasit sopivat…