>Valkoista jouluahan sitä toivoo vuosi toisensa jälkeen, mutta sisätiloissa joulu voi olla kaunis missä värissä tahansa. Punainen yhdistetään jouluun yleisesti, mutta valkoinen, jalometallit, siniset ja vihreät, kaikki ne ovat kai jossain määrin jouluvärejä.
Ihmiset usein pohtivat joulun alla, minkä värinen koti tänä vuonna ottaa joulunpyhät vastaan. Useat pitäytyvät kodin vakaassa linjassa, ja poikkeavat vaikka valkoisesta vain kuusen tuoman pienen vihreän tai punaisten monogrammien verran. Kodin tyyli halutaan pitää yhtenäisenä – myös jouluna.
Muotivärit valtaavat myös joulukoristebisnestä. Joskus sininen, tai kuten nyt violetti, saattaa hyppiä eteen kaupan hyllyltä ja piristää muuten perinteisiä jouluvärejä.
Samoin kuin väreissä ja värittömyydessä, myös koristelussa on monta linjaa. On luonnollista, antiikkia, perinteistä, ruutua, pitsiä, nisseä ja nassea, possua ja pukkia. Monella linja on selvä myös tässä suhteessa. Kaikkiin koteihin joulutontut veikeine ilmeineen ja hörökorvineen eivät ole tervetulleita.
Silti joulu tulee, ainakin jossain määrin, jokaiseen kotiin. Se tulee oman näköisenä, juuri sellaisena, jona se miellyttää. Oikeaa jouluväriä tai koristetyyliä ei ole. Joulu muovautuu ihmisten tarpeisiin, vaikka sen perimmäinen merkitys pysyykin aina läsnä ja samana.
Punainen joulupallo voi toimia punaisena vaatteena tai talvitunnelman piristeenä. Joulukoristelun ei tarvitse aina olla vakavaa. Joulu on matka Talven Ihmemaahan. Se tuo arkeen kaivattua muutosta. Viimeistään loppiaisena se kuitenkin pakataan taas laatikoihin, ja kuljetetaan vintille tai varastoon.
Itselleni joulu on joka vuosi enemmän tai vähemmän punainen. Pidän perinteistä; koristeet saavat säilyä vuodesta toiseen ja olla muistoja jo menneistä jouluista. Joka vuosi, yhden kuukauden ajan tai pidempään, on mahdollista ripustaa palloja ja piparkakkuja roikkumaan. On mahdollista kaivaa kaikki rakkaat koristeet kätköistään, ja ihan luvan kanssa raahata kokonainen puu keskelle olohuonetta. Kaikki tämä olisi melkeinpä typerää maalis- huhtikuussa.
Jouluna meillä leikitään tuvan tunnelmaa ja fiilistellään vanhoilla tavoilla. Mitä sitten, että kotimme ei olekaan vanhassa maalaistalossa!? Jouluna on lupa sonnustautua ja lavastaa. Luoda tunnelmaa jostakin – haaveesta tai harhakuvasta.
Enkelikello soittaa samaa sävelmää, jota se soitti jo lapsuudessani. Se on ja pysyy. Toivottavasti vielä seuraavallekin polvelle. Ensi kuussa kodin valtaavat punaiset koristeet ja iloiset nisset. Joulua tulee ovista ja ikkunoista, mutta mitä sitten!? Ikävä sitä taas tulee viimeistään vuoden päästä. Ehkä kannattaakin ottaa kerralla kunnon ähky ja toipua siitä vuoden verran. Sillä yhtä varmasti kuin minä olen tammikuussa kyllästynyt punaiseen, tulee joulu taas ensi vuonna ja kaivan kaikki koristeeni innolla esiin. Kaikki ne punaisetkin.
>Ihana postaus. Joulun sävyinä itse miellän punaisen. Ja se pitää pintansa joka vuosi. Mausteena voi käyttää hopeaa ja kimmalletta, mutta pääväri pieninä ripauksina punainen. Kauniita kuvia <3
>Joulun punainen pitää pintansa. Valkoinen ja hopea natsaa hyvin mukaan… ja tietysti aaton lähestyessä myös joulukuusen vihreä.Kauniita joulusisustuksia olen nähnyt myös monissa muissa väreissä. Nimenomaan siniset, liilat ja pastellitkin – sopivat mainiosti, jos näistä pitää. Itse pitäydyn periteisessä värityksessä, jossa punainen on se juttu.
>En osaa kuvitella meidän kodin joulua ilman punaista niin ja tietenkin valkoista. Lisäksi hopeaa ja harmaata. Ja täksi jouluksi meille muutti Tyynelän Tonttulasta tonttu:)…tuolta se jo kurkkii vintin parvelta. Ei ole uskaltautunut vielä ainakaan valoisaan aikaan alakertaan;)
>Ihanaa, huokailen minäkin. 🙂 En muuten ole vanhoillinen ajatuksiltani, mutta olen vähän joulukonservatiivi. Tykkään siitä, että saan joulunalusaikaan kaivaa esille samoja vanhoja rakkaita koristeita. Ja ne ovat yllättävän monivärisiä. Jos ostan uutta, valitsen yleensä punaista, beigeä ja vihreää. Valkoista meillä on sisustuksessa siinä määrin paljon, että joulun koristeet saavat olla muuta. Kultaa ja hopeaa en osaa käyttää muuten kuin enkelikellossa ja muutamissa kynttilänjaloissa.Ihanan ihanaa, että nyt voi aloitella joulutunnelmointia. Olen samaa mieltä, että ikävä sitä kuitenkin jossain vaiheessa tulee. Nyt on aika nauttia 🙂
>kaunista- niin kaunista! toistan vaatimukseni sinusta sisustuslehden toimittajaksi ja lupaan laittaa ensimmäisen kestotilauksen pitkään aikaan siihen lehteen ASAP:) mun päivän ihana hetki on sun päivitys enkä ole joutunut pettymään. Ja olit niin oikeassa, että blogailu vie mennessään. Harmittaa vaan kun vie kaikki uuden tekniikan opettelu niin paljon eikä ikinä näytä juuri siltäkuin haluaisi! -selma, joka katselee lisää kuvia ja kehyksiä sillä silmällä, you know:)
>Ihanaa, ihanaa, lentelee täältä myös! 🙂 Punainen se joulu on meilläkin. Toki ehkä jotain muutakin, mutta pääasiassa. Valkoista ja punaista, vähän havunvihreää, hopeaa.. 12 vuotta sitten meillä oli siskon kanssa kämpässä sinisellä koristeltu kuusi (ja nätti kuusi olikin, sen jälkeen ei oo yhtä tasaista ja kaunsita kuusta mulla ollutkaan), ja siitä asti on siniset pallot roikkuneet koristelaatikoissa mukana. Mut nyt pari kk sitten tein inventaariota, ja siniset koristeet pääty pikkusiskolle. Aika aikaansa kutakin. Huh, tuo liila joulu ei oo kyllä yhtään mun juttu, mutta makuasia sekin tietty!
>Minäkin tykkään punaisesta joulun aikaan. Mutta vain sellaisina pieninä pisaroina. Jostain syystä olen nyt ihan innoissani vaaleansinisestä, siitä tulee talvinen olo. Vaikka ihan yhtä lailla vaaleansinisestä tykkäsin kesällä. Nautitaan vaan täysillä joulun odotuksesta! Joulussa on juuri se hauska puoli, että vaikka koristelu menisi vähän överiksi, se ei yleensä ole edes huono juttu. Jouluna saa elää sellaisessa "satumaailmassa". Minimalistisemmin sitten tammikuussa, jos ja kun tulee ähky.
>Mukavia mietteitä joulusta 🙂 Punainen se täälläkin kulkee aina jossain määrin mukana. Lasten mukana jouluun on tullut paljon enemmän väriä ja jolukuusikin on ollut parina viime vuonna suorastaan kuin Bollywoodista. Heidän mielestä kun kaikki koristeet on niiiiin ihania 😀 Vielä en ole jouluähkyä kertaakaan potenut, pientä haikeautta kylläkin joka joulun jälkeen. Leppoisaa tiistai-iltaa ja kiitos kauniista kuvista 🙂
>Makunsa on kullakin. Punainen jotenkin kuuluu jouluun, vaikkakin meillä aika pienessä määrin- en muuten ole lainkaan punaisen ystävä! Enkelikellon heleä kilkatus soi lapsuudessani, sitä en ole vielä omaan kotiini saanut hankittua- löytyyköhän sitä hopean värissä, kaikki näkemäni ovat olleet aina kultaisia?
>Me olemme viettäneet melkein kaikki joulut poissa kotoa ja jotenkin joulun laittaminenkin on monina aikaisempina vuosian jäänyt hyvin vähälle. Lasten myötä siitä on kuitenkin tullut tärkeämpää ja nyt tuntuu aivan ihanalta koristella koti jouluun, vaikka vain pienillä jutuilla. Omasta lapsuudesta mieleen ovat jääneet juuri enkelikello ja punaiset tontut ikkunoissa. Tänä jouluna ollaan aatto kotona ja punainen taitaa hiipiä vähitellen meillekin.
>Meilläkin jolua pittää olla punaistaenemmän tai vähemmän mutta kuitenki. Ihana tuo enkelikello lasikuvussa. Meilläki on enkelikello, kuuluu minun jouluun ja se on pakko olla 🙂
>Kiva postaus :)Meille aikalailla tulee puna-valkoinen joulu. Jouluinnostus on ainakin minulla jo alkanut!
>Ihania kuvia! Punainen on meillä erityisesti joulun väri, sitä ei juurikaan muulloin ole. Kuusi on koristeltu jo vuosien ajan valkoisen ja kullan tai hopean sävyillä 🙂
>Hurmaavaa! Minäkin aloitan Isänpäivän mentyä. Se on suomalaisten kirjoittamaton sääntö, jota rikkoisin mieluusti, mikäli ehtisin.Hopea, punainen ja jossain kohtaa myös hopea ja sininen.
>Teen aina vähän erisävyisen joulun kunakin vuonna; mutta siihen liittyy ajatus, että koristeet pitää pystyä kierättämään vuodesta toiseen. Ettei käy niin, että aina uusi väri ja lopputuloksena kertakäyttöinen joulu ja roskavuori.
>Meillä ei ole teemaväriä -perinteiset koristeet valtaavat talon. Ehkä punainen on tärkein väri joulusta toiseen. Aina hämmästelen, kun mun mielestä muut aloittavat joulukoristelun aivan liian varhain 🙂 Meillä talo koristellaan aaton aattona ja vain jotain pientä hiipii esille aiemmin (ja kynttilöitä toki, mutta niitä ei lasketa). Vuoden eka päivänä koristeet saavat lähteä. Tykkään joulusta kovasti, mutta yhtään kauemmin en jaksa koristerunsautta ympärilläni. Samoin on pääsiäisenä ja muidenkin juhlien kanssa.
>Kiva kirjoitus 🙂 Meille joulu tule punaisena nisseineen ja nasseineen. Keittiö on vain klassinen ripaus punaista muuten saa rönsyillä joka puolella joulu. Kohta se korjataan kumminkin pois!
>Kyllä meillekin punainen kuuluu jouluun 🙂 Ihania kuvia ♥
>Joulu olkoon kullakin sen värinen, joka saa jouluisen fiiliksen aikaan :)Omani on ripaus punaista,joukossa valkoista ja harmaata,ehkä hopeaakin.. Tosin se sisustuksellisesti kaunis joulu vielä odottaa remonttihaaveiden perässä… :)Mukavaa viikkoa!
>Ihana teksti!! Mä olen siinä suhteessa samanlainen, että rakastan perinteitä ja haluan että joka vuosi on ne samat rakkaat koristeet esillä (ja vielä samoissa paikoissa..), vaikka tietysti aina silloin tällöin löytyy aina jotain uutta joka sopii entisten sekaan. Olen nähnyt myös mustia joulukoristeita ja jonnekkin ne sopivat, meille ei.. :)Joulu on vain kerran vuodessa, nyt nautitaan!! 🙂
>Johanna: Onneksi punainen sopii moneen väriin :)Anne: Varmasti rumaa joulua ei ole olemassakaan. Minäkin tykkään ihailla erilaisia ja värikkäitä joulujuttuja.Mulle kanssa jotenkin menee kaikki perinteinen kuitenkin paremmin. :)Miia: Meilläkin on tontut jo kurkkineet ja kirjoista on niistä luettu. Josko sieltä uskaltautuisivat esiinkin pian! :)Lumiomena: Just niin! Joulukonservatiivi! Ihana ja kuvaa mua kanssa tosi hyvin! :DNautitaan nyt kun on oikein lupa! :)Selma: Hehheh! :DParastahan on kaiken uuden kokeilu ja testailu. muista nauttia myös siitä!Vai kehyksiä.. :)Teija: Näin se menee. Mulla on myös joitakin koristeita, jotka olivat jo aikanaan mun oman huoneen kuusessa. Ihan mieletön tunnearvo!Hyvä, että siskosi otti koristeet vastaan. Säilyvät kuitenkin jossain!Miia: Mulle kanssa vaaleansininen on ihan huippu väri. Ja sopii hyvin punaisen seuraan. Tosiaankin överiksi saa lyödä ja tehdä itselleen satumaan. Niin sen kuuluukin olla :DHeidi: Ihanaa, kun ovat niin innoissaan! Sehän on hyvä. Ja joskus enemmän on enemmän :)Toivottavasti et koskaan saa jouluähkyä :DMarina: Ja jokaisella on oikea maku. Joulu on aina oman näköisensä, ja se on hieno juttu.Mun enkelikelloni on juurikin se sama vanha lapsuudesta, joten en edes metsästä muita värejä. Näin on hyvä :)Mutta onnea hopeisen kellon metsästykseen! 🙂
>Mukava joulukirjoitus! :)Meidän joulu ei ole punainen, ihan siitä syystä, että en ole koskaan tottunut punaiseen jouluun. Lapsuudenkodissani äiti ei koskaan laittanut punaista joulua ja itsellekin se joulumieli tulee sitten ihan muista väreistä. Itse asiassa meidän joulu on aika väritön. Pieniä häivähdyksiä voi väriä olla, mutta pääasiassa valkoista, hopeaa, kultaa, luonnonläheisiä sävyjä… Ihanaa, että jokainen voi toteuttaa omanlaisensa joulun, väreillä tai ilman! :)Todella kauniita kuvia sinulla taas!
>Kirsikka: Niin meni meilläkin joulut yleensä vieraisilla. Nyt on ihana olla koko joulu kotona ja nauttia omista jutuista. Anna punaiselle vaikka lupa marssia :)Jenna: Mä olen myös enkelikello tyyppiä. Ihana ja jotenkin niin yksinkertainen :)Suvimarja: Sama täällä. Intoa täynnä :)Hannele: Joulun hupi on just siinä, että voi huoletta pitää sitä rohkeaa punaista hetken ja lepuuttaa silmää lopun vuotta, jos niin mieli tekee :DLeena: Meillä ei taida olla sääntö käytössä. Ja totta puhuen, ei taida iskää kauheasti vaivata :DEilen tänään huomenna: Juuri näin! Ja näin muistotkin säilyvät ja tunnearvo vain kasvaa kaikessa joulukoristelussa :)Anonyymi: Varmaan aika tavallista. Itsekin olen bloggaaja urani aika vain aikaistanut joulun tuloa. Mutta se vapaus onkin parasta, ettei mikään sääntö määrää, koska joulu alkaa ja loppuu. Itsekin olen yleensä jo vuodenvaihteessa aika täynnä joulua :)Wilhelmiina: Niiiin samoilla linjoilla :DAnnao: Kiva, ja kiitos! :)Ruusa: Juuri näin! Ja vielä joskus on sinullakin remonttipölyt jouluksi poissa jaloista :DTinttu: Olen ihan samanlainen 🙂 Ja tosiaan joulukoristeita, ja kaikkea muuta ihanaa, on vaikka missä väreissä. Kauniita, mutta eivät omaa jouluani 🙂
>Esmeralda: No mutta olihan siinäkin jo väriä! 🙂 Onneksi ei tosiaan ole mitään punaisen pakkoa, vaan oman joulunsa saa luoda ihan itsensä näköiseksi! 🙂
>Meillä joulu taitaa olla ihan ylipunainen, kun olen jo nyt niin kovasti järjestänyt punaista ympärilleni. Valkoinen toki myös, se perusväri, mutta sinkki ja köyhänhopea myös hivelevät silmää. Vanhat koristeet meilläkin kaivetaan pikkuhiljaa esille.
>Hanni: Meillä on kovin samanlainen tilanne. Ja juuri ne mainitsemasi muut värit kun ovat sitä perusväritystä. Mutta ähkyillään sitten tammikuussa sen punaisen kanssa ja nautitaan nyt 🙂
>Tänään alkoi minuakin vihdoinkin (olin jo vähän huolissani ..) jouluttaa!Joulu on lasten tekemiä joulukoristeita ,vanhimmat jopa miehen pienenä tekemiä.Tuoksuja ,kynttilöitä,paljon kynttilöitä:Ja pienen pieniä tonttuja kurkkimassa yllättävissä paikoissa.Joulun ehdoton ovat valkoinen amaryllis,jonka joka joulu saan tyttöjen kasvattamana.
>Ai niin Marinalle vinkiksi että Hesan Forumin Forum Ideassa on hopen värisiä kauniita erilaisia soivia "kelloja"-Pidän itsekin hopean värisistä .
>Mukavia mietteitä :)Kylläpäs alko "joulututtaan" entistä enemmän!Puna-valkoinen on väritys meilläkin, sydämmiä, kynttilöitä, silkkinauhaa ja tonttuja löytyy joka nurkalta.. Samoja perinteisiä koristeita ja asioita, parasta joulussa onkin ehkä se meidän perheen oma ihana joulun "kaava", samanlaista ei muilla ole :)Ihana sammalkranssi viime postauksen kuvissa!
>Iloisen punainen postaus :)Kyllä punainen väri jouluun kuuluu. Ainakin pieninä ripauksina.Kauniita kuvia ja tunnelmaa <3
>Maria: Minäkin ehdein jo pelätä oman joulumieleni viipymistä :)Äitinikin jaksaa yhä pitää esillä meidän lapsena tekemiä vessapaperirulla tonttuja. Itse vielä saan odotella lapsen askarteluja, mutta eiköhän niitäkin vielä ehdi meidän perinteisiin ilmaantua.Toivotaan, että Marina löytää etsimänsä! :)Milla: Ei tosiaan varmasti ole kahta samanlaista joulua. Ihana rikkaus, kun on jotain omaa. Vaikka sitä punaista sitten olisikin joka naapurilla :)Allidaalia: Niin minunkin jouluuni 🙂 Kiitos sinulle!
>Voi olen niin samoilla linjoilla sun kanssa!Vaikka uusimmat hankinnat ovatkin kovin vaaleita ja hopeisia, punaista löytyy myös. Kyllä se vaan on niin että tietyt koristeet on vaan niin täynnä muistoja ja tunteita, ettei niiden ulkonäöllä ole juurikaan merkistystä. Nautitaan joulusta nyt, muutaman viikon päästä sitä saa jo siivota pois….
>Mä haluan meille tuollaisen värisen joulun kuin sun kuvissa!! 😀 Eli pikkuisen punaista ja raikasta. En jotenkin osaisi pukea kotia jouluna ns. trendiväreihin kuten esim. violettiin. En muuten edes muista minkä värisiä joulukoristeita meillä on. Ja missä ne edes on… -.-
>bean emäntä: Näin se on! Ja tosiaan se on kuitenkin aika lyhyt aika, mikä tästä kaikesta saadaan taas nauttia :)Katri: Sitten kipinkapin etsimään koristeita :)Itsekin tykkään raikkaasta ja selkeästä jouluvärityksestä. Tunnelman antaa sitten hämärä valo ja kynttilät.
>Perinteitä mäkin koitan meidän jouluun tehdä… 😀 esim "tämä kranssi on ollut aina tässä" Ja jotekin mielessä on ollut että jotain hassua ja lapsekasta täytyisi nyt saada kehiin! Punainen se joulu tulee olemaan, punavalkoinen on niin raikas, kaunis ja jouluinen yhdistelmä, mutta mä en kestä sitä montaa viikkoa! 😀 joten joulunaika nautitaan siitä täysin siemauksin! 🙂
>Minä olen yrittänyt pysyä muutamissa väreissä jouluna ja punaista en taida vaihtaa:)..se kuuluu niin jouluun. Tykkään siitä muutenkin..
>Ihanan näköistä!Mun lapsuuden enkelikello on aina vaan kateissa. Pitäisi ehkä ostaa uusi, mutta ne ovat niin littanoita. :(Hyviä joulusuunnitelmia!
>Maaka: Siis samoilla linjoilla. Ei muuta kuin joulusta nauttimaan :)Taikku: Meillä on varmaan kaikki värit kehissä, mutta punainen tietysti eniten. En halua liian mietityn näköistä, vaan tunteella ihan vähän kaikkea :DTuire: Toivottavasti löytyisi. En varmaan ostaisi enkelikelloa nyt, mutta tässä on sitä tunnearvoa, mikä tekee siitä perinteisen ja mulle tärkeän. 🙂
>Yritin oikein miettiä, että minkä värinen joulu meillä on. Perinteistä punaista, kuusenvihreää ja vähän kultaistakin. Värejä löytyy ja punaista on muutoinkin kuin jouluna. Musta joulunaika on loppujen lopuksi niin lyhyt, että mielelläni aloitan valmistelut hyvissä ajoin ja esim. koristeet keräilen vähitellen loppiaiseen mennessä pois. Nuuttina viimeistään! 🙂
>Vihdoin tiedän miten laitan esille meidän enkelikellon. ♥ Kiitos siitä. Jos se ei ole käytössä se tuntuu niin turhalta. Noin se on kaunis.
>Netta: Eli samoilla linjoilla :)Sokrutin: Aivan! Olen samaa mieltä. Ja kuvun alle se on hyvä sujauttaa myös kaytön jälkeen, niin välttyy pieniltä nokisilta sormenjäljiltä 😀
>Kaunis postaus niin tekstin kuin kuvienkin osalta ja sai minunkin joulufiiliksen jo herättelyasteelle. Perinteet luovat turvallisuutta, joten niitä samoja koristeita kuin lapsuudessakin, minäkin kaivan laatikoiden pohjilta esille.