>
Tänään lainaus viime joulukuun 16. päivän postauksesta. Tosin minä en ryhdy tällä kertaa mihinkään ihmeellisin hommiin, vaan lähden lievittämään väsymystäni kampaajan tuoliin. Olen ehkä vuodessa hiukan viisastunut, ja oppinut jo ottaa rennommin.
Stressitöntä päivää sinulle!
“Tänään se iski. Täysin yllätteäen, salaa viereeni hiipien. Takertui hartioihini, istui olkapäilleni ja potki takapuoltani. Yritin puhua sille järkeä. Huusin, anelin ja itkinkin hiukan. Kerroin, että minulla on parempi ilman sitä, mutta ei se uskonut. En pääse siitä eroon. Hiljalleen se nakertaa koloaan ja tekee pesäänsä.
Olisiko se tullutkaan, jos eivät olisi televisiossa hehkuttaneet joulukuun kuudennestatoista. Enää kahdeksan yötä jouluun, ne sanoivat. Ja silloin se iski. -Joulustressi!
Mutta ainahan se tulee. Ei se mikään yllätys pitäisi olla. Se kuuluu jouluun.
Mistä tuntee joulun?
Sen sanoa voi sanoin muutamin.
Lapset jätti koulun,
ja talossa on kaikki sekaisin.
Eilen hukkasin jo ostoslistan kolmannen,
on kinkku tilaamatta, vielä ehkä ehdin tehdä sen…
Joulutähtikin on ostettava kuusehen,
piilopaikat uudet keksittävä lasten lahjojen.
Siitä tuntee joulun,
kun sula lakka poltti kynnet taas.
Siitä tuntee joulun,
kun radiosta kuuluu: “Rauha maas’!”
Missä joulukorttilista viime vuotinen,
mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen
– mitä merkitsee tuo villi huuto lapsien…?
Ne on taikinan kai löytäneet nyt piparkakkujen!
Siitä tuntee joulun,
kun öisin unta rauhaisaa ei saa.
Siitä tuntee joulun,
kun aina täytyy mieliin muistuttaa:
mikä Elma-tädin lahja oli viimeinen?
Me hälle annoimmeko kirjan vaiko purkin avaimen?
Onko tyttö vaiko poika lapsi Virtasen;
kuinka lahjan sopivan mä keksin kun mä muista en?
Siitä tuntee joulun,
kun kadonneet on voimat ihmisen.
Siitä tuntee joulun,
kun kiire saapuu ylivoimainen.
Ohi joulu kun on viimein tiedän hyvin sen,
taas kestää kuukausia kaiken tämän unohtaminen…
Siitä joulun tuntee, mutta silti kiellä en:
joulu mielestäin on kaikkein paras, juhla juhlien!
Wikipedia kertoo kappaleesta näin:
Siitä tuntee joulun on Kari Tuomisaaren säveltämä ja sanoittama ikivihreä joululaulu. Sen levytti ensimmäisen kerran Brita Koivunen vuonna 1964. Kappaleen on tulkinnut myös muun muassa Pedro Hietanen.
Kari Tuomisaari sai aiheen joululauluunsa vuonna 1963 lukemastaan joulukiireistä kertovasta runosta Tis the Season to Be Frantic. Tästä joulun kiireisimpien valmistelupäivien kuvauksesta onkin jo tullut kuolematon jouluiskelmä.
Unelmien kiiltokuvajouluun on siis vielä rutkasti matkaa…
Tämä lähtee nyt hommiin.”
>Haha, mahtava kappale! En ollutkaan kuullut siitä aikaisemmin. Sanat osuvat täsmälleen hermoon.Siltikin, mukavia ja mahdollisimman stressittömiä joulunaluspäiviä toivottelee sinulle M
>Joulustressi hiipii ja iskee täälläkin. Piparit yhä vaan koristelematta ja lahjoja tekemättä ja hankkimatta. Osuvat sanat laulussa. Joulu tulee!
>Ihastuttava kuva!Meikä on lisännyt jouluun laatua ja vähentänyt määrää. Lähtee nyt shoppaamaan parhaan ystävän kanssa. Rentoa joulun odotusta, Emilia!
>Voi juku, miten toi alkukirjoitus sykähdytti! Taidan tehdä vielä yhden listan tekemättömistä asioista ja vetää sitten ne kaikista turhimmat hommat yli. Kai se joulu vähän vähemmälläkin tulee! Omia lapsuuden joulujakin ajatellen tunnelmahan se on kaikki kaikessa eikä kireys ja touhottaminen. Hetkinen hetkinen, siis tunnelman ohella LAHJAT:)Mukavaa touhuilua sinne!nim. tarvitsisi myös kampaajaa
>Voi juku, miten toi alkukirjoitus sykähdytti! Taidan tehdä vielä yhden listan tekemättömistä asioista ja vetää sitten ne kaikista turhimmat hommat yli. Kai se joulu vähän vähemmälläkin tulee! Omia lapsuuden joulujakin ajatellen tunnelmahan se on kaikki kaikessa eikä kireys ja touhottaminen. Hetkinen hetkinen, siis tunnelman ohella LAHJAT:)Mukavaa touhuilua sinne!nim. tarvitsisi myös kampaajaa
>Siihenpä oli kiteytetty tämä nykyinen joulun aika 🙂 hih!Ehkä osittain – mutta ei joulun tarvitse olla se kiiltokuva joulu.Taitaa itselläkin olla, että aika kultaa muistot – aina ne "vanhat" joulut olivat niitä parhaita.Mutta sanoisin, että hyvä postaus ja antoi varmasti meille kaikille ajattelemisen aihetta tähän hetkeen. Tsemppiä sinne!
>Mullakin tossa jo meinasi joulustressi iskeä päälle – ensimmäistä kertaa vuosiin! Mutta eilen mies sai sen laantumaan olemalla kamalan tehokas ja järkevä, niin kuin yleensä. 🙂 Pikkuisen se kolkuttelee tuolla, mutta en avaa ovea ainakaan ihan sepposelleen. Mukavaa ja rentouttavaa kampaajakäyntiä!
>Hih, sieltä takavasemmalta se joulustressi meinaa iskeä, mutta täälläkin vuoden viisaampana sitä vastustamaan: Kyllä vielä ehtii vaikka mitä :). Hyvä kirjoitus Emilia ja mikä kappale, en muista koskaan kuulleeni. Kiva, että jaoit sen täällä ;)!Olipa kiva ylläri, kun kävit kylässä "meillä" :).Toivottavasti jatkossakin joutaisit piipahtamaan (varovastisamaan hengenvetoonlausutenvaikkapalukijana), joulukiireiden hälvettyä ;)! Rentouttavia hetkiä kampaamossa! Mulla vuosia ollut sama kampaaja, jonka ansioihin (vähintäänkin)kuuluu loistava ja taitava hiustenleikkuusilmä vsekä nautinnollinen päänhierontahetki hiuspesun yhteydessä…:)t.Minna(-pinna joulukiireiden yllättäessä…mutta ei nyt!vielä..)
>pitänee juutubettaa skipale 😀 osuvia sanoja!naaauti kampaajalle menostas 🙂
>Hih mulle iskee aina se joulustressi viimestään sitten,kun äiti stressaa,eli pari päivää ennen aattoa:)
>Ihan kuin minun suusta joulustressi 🙂 Iski tänään aivan yllättäen -tajusin joulu tulee jo ensi viikolla . Äkkiä koristeet ja muut … jne… tiedäthän sinä 🙂 Lahjatkin ostamatta… vielä ehtii kyllä!mukavaa viikonloppua!