>Otsikosta huolimatta uuden vuoden vastaanotto sujui suuremmitta vahingoitta. Itse olin vain iloinen, kun sain, flunssaani vedoten, jäädä sisälle hoitelemaan siskoni kaksosvauvoja ilotulituksen ajaksi. Parin pamauksen jälkeen ulkoa kuitenkin kannettiin kaksi parkuvaa lasta sisään, ja papan raketit säästyivät. Lähinnä lapsille irtosi iloa vain suojalaseilla leikkimisesta, joten ihan vain kasvatuksellisessa mielessä olen tyytyväinen lopputulokseen.
Oma “aikuinen nainen” -lookkini kesti uskottavana siihen asti, kunnes kipitin Alkon kassalle kahden viinipullon kera ja kaivelin ajokorttiani esiin todistaakseni täysi-ikäisyyteni. Ei siinä paljon vaatetus ja viskibasso auta kun pärstä on kuin 17-vuotiaalla. Sanomattakin selvää, että olen tyytyväinen myös tähän seikkaan!
Mitä tulee otsikkoon, pienen pieni tuhopoltto pyörii mielessäni, sillä meidän siivous ja tavarankarsintaprojekti on edennyt vaiheeseen, josta en löydä ulospääsyä. Lattiat ovat täynnä pussukoita, nyssyköitä ja laatikoita, joille kaikille on varmasti olemassa jossakin riittävä säilytystila, mutta ei meidän talossa. Jos tuo sama tavaramäärä pitäisi nyt tunkea takaisin kaappeihin, en usko että siitä tulisi yhtikäs mitään. Heittelin ilmoille jonkinlaisen vuokravaraston hankkimista, mutta koska eteen tulee (tässäkin asiassa) raha, joudun yksinkertaisesti käymään nuo pussukat, nyssykät ja laatikot läpi, kunnes kiertoon menevän tavaran määrä on suurempi kuin säilytettävän. Mutta, kun mistään en haluaisi luopua. Jokaisella tavaralla on jokin tarina, tunne- tai käyttöarvo, ja lisäksi uskon omaavani jonkinmoisen ylimääräisen hamstrauskromosomin. Mistä sitä tietää, mitä tarvitsee huomenna tai vuoden päästä. Homma olisi helpompi, jos kaikkea saisi aina ostaa tarpeen tullen uudestaan kaupasta, mutta minun omaisuuteni koostuu lähinnä mielettömistä kirppislöydöistä. Siitäkin huolimatta, että olen jättänyt kirpputorilla pyörimisen pois harrastusvalikoimistani. Vanhoja lastenvaatteita, leluja tai turvakaukaloa en pysty laittamaan kiertoon – vielä. “Entä jos” on muodostunut yleisimmäksi puolustuksekseni.
Kaikkea tätä ahdistusta olen puraknut piparitalon hajoittamiseen. Jokin talo oli yksinkertaisesti tuhottava, ja vahingoista pienin taisi olla piparkakkutalon kohtalo. Kuvittelen ainakin.
Loput ahdistuksesta aion hoitaa illalla katsomalla digiboksille tallentuvan Hercule Poirot’n ja juomalla lasin punaviiniä, joka ehdottomasti muistuttaa ainakin alati nuoresta ulkonäöstäni. Lohduttavaa.
Ja toivon tosissani, ettei talomme syty palamaan, sillä tämän tekstin jälkeen vakuutusyhtiön kanssa saattaisi tulla pienen pieniä ongelmia.
>Heissan Emilia ja oikein mukavaa vuoden alkua! Samoissa tunnelmissa pussukoiden ja laatikoiden kera olen minäkin. Hitsi. Muuttopakkailen ja samalla pitäisi saada noin puolet tavarasta realisoitua ihan siksi, ettei ne mahdu minnekään tai en tarvitse niitä…Juuri kotiuduin Ikeasta ja autossa parikymmentä lootaa. EIkun hommiin. P.S: Jos sen pikkumiehen Me+I-terrieripaidan raaskit myydä, niin ostan 🙂
>Samanlaisia tuntoja löytyy monesta huushollista! Jälleen olen itsekin käynyt läpi tavaroita. Onneksi miehen vaatteet olivat viimeisimmän karsimisen kohteena 🙂 Nyt yritän keskittyä lankavaraston tuhoamiseen neulomisen muodossa! Tsemppiä tuhontaan 🙂
>Hannis: Pitäis kans ikeaan ehtiä jotain lelusäilytystä hankkimaan. Hitsi kun niitäkin on taas joulun ja synttäreiden jälkeen ihan tuhottomasti!Juu, kyllä mä sen paidan voin sulle laittaa. Jossain vaiheessa sitä mieteinkin. Mutta muistat varmaan miltä pikkumiehen vaatekaappi näyttää, eli hiukan aikaa menee, kun etsin :DLaitan postia!Onnea tavaran selvitykseen, pitkää pinnaa ja positiivista ajattelua. Onhan edessä kuitenkin se unelmien talo 😀
>Purnau: Meillä tilanne taitaa olla kaoottisempi, kun tätä setvimistä ei ole kauheasti harrastettu. Pitäis varmaan olla ahkerampi :)Iloisia neulontahetkiä 🙂
>Ah, onkohan tämäkin tyhjennys-vietti kytköksissä uuteen vuoteen, niihin paremman elämän tavoittelu yrityksiin…vai jouluähkyäkö…yhtä kaikki, sama tunne täälläkin, mietin josko hakisin suuren pahvilaatikon, pakkaisin kaiken irtilähtevän ja kantaisin tuonne aittaan, viimeiseen nurkkaan…mutta kun ne on sitä ja tätä ja tarvinkin ja joo…Kevättä kohti! Iloa sinne hyörinään ja ihanaa iltaa!
>täällä pienimuotoista tavara-ahdistusta havaittavissa myös, tänään siivoilin khh:ta (joka myös tunnetaan nimellä Lauran askarteluvarasto…) ja piti lopettaa kun en keksinyt mihin kaiken roinan tunkisin. En raaskis ihan poiskaan heittää…"jos vaikka joskus.." on mun tekosyy.. *huokaus*
>Mukavan kuuloinen uusi vuosi täälläkin. Minä en enää jaksa oikein hössötellä uudesta vuodesta,vaihtuuhan se vuosi ilman sen suurempia tekojakin.Hyvää uutta vuotta nyt kuitenkin! 🙂
>Hih, tervetuloa nuortennäköisten kerhoon 😀 Just omaan synttäripostaukseeni sain kommentteja siitä kuinka oon paljon nuoremman näköinen ja multa on kysytty kerran jos toisenkin Alkossa paperit, hah.Kivaa alkanutta vuotta!
>Piupau: Ihanaa iltaa sinnekin! Meillä tehtiin päätös tästä siivouksesta jo ennen joulua, mutta se idea kuulosti niin helpolta. Toteutus on vaikeaa :)Laura: Syvä huokaus! Ymmärrän niin tuon :DHietzu: Vaihtuuhan se, eikä sitä voi millään estää :)Mukavaa tammikuun alkua :DTerhi: Hih, vaan eikös ole kiva kun näyttää nuorelta :)Kivaa olis, jos tilanne olisi sama vielä kymmenen vuodenkin päästä 😀
>Oh dear! Ne on siellä Alkossa fiksusti ajatellut, että tää tyttö onkin lainannu äitin vaatteita ja madaltaa ääntäkin vielä, että näyttäis vanhemmalta. 😀 Mua ahdistaa myös valtava tavaranpaljous, enkä haluais yhtään laatikkoa enkä pussia penkoa läpi… Järkevintä ois tietty laittaa ne kiertoon, mutta eiks ne vois vaan jättää ullakolle lojumaan, jos ne vaikka katoais sieltä itsestään..? ;)Ihanaa uutta vuotta Emilia! <3-Päivi-
>Ihana Alkon täti tai setä! <3 ;O) Mulle taas aina sanotaan: "Ai sää oot nii nuori..". Mieluummin näyttäsin ne paperit ku kuulisin tuon. :)Hehe, yks syy miksi me mahutaan tähän pieneen asuntoon on just se karsiminen. Tai inaki melkeen onnistuu jo… Nyt pitäs taas karsia ja kohta varata kirpparipöytä, sisältä kaikki siirtyy valitettavan isoon pihavarastoon. :)Hyvää uuttavuotta!
>Päivi: Näin rakas aviomiehenikin asian järkeili :)Hitsi kun meillä ei ole mitään ullakkoa, mihin varastoida. Mutta mehän voitais tuoda teidän ullakolle 😀 Mahtava idea!
>Lettu: Mullekin sairaalassa, kun olin Niilon synnyttänyt, vihjaili yksi siistijä, että HÄN sentään oli jo täysi-ikäinen äidiksi tullessaan 🙂 Nauratti!Karsimisen lyhyt oppimäärä olis munkin opiskeltava, muuten tekee tää oleminen ja asuminen tiukkaa! 🙂
>Siivoilua meilläkin – ja täysin kesken on. Mies totesi keittiön verhojen lähdettyä (jouluverhot jul-tekstillä), että "ai täällä onkin ihan naked tää ikkuna ja muutenkin näimmä pelkistetty linja". Liittyy mulla kans tähän tammikuun fiilikseen aina.Tsemppiä siivoiluihin ja mukavaa vuoden jatkoa.
>Ihan ekana, voin kuvitella sen hyvänolontunteen papereiden kysymisen jälkeen 😀 Täällä taidetaan olla kyllä niin vahvasti aikuisia naisia, että ei enää pelkoa mokomasta ;)Meillä myös hyviä SUUNNITELMIA tavaramäärän vähentämiseksi. Vielä ei mitään konkreettista. Ehkä ens viikolla? Tai… tänä vuonna…
>Minäkin olen himmannut kirppisharrastustani roimalla kädellä, sillä kamaa alkaa olla nurkissa jo ahdistukseen asti. Nyt ylläpidän liikennettä toiseen suuntaan eli kierrätykseen ulos talosta.
>Pussukat ahdistaa täälläkin. En mä tiedä miten niistä pääsis eroon..? Pitäis saada joku pikamuutto jonnekkin, ettei vois kuin muutaman tunnin pakata ja sit menoks. Kai jäis ne turhimmat taakse!Hyvää alkanutta vuotta teillekin!
>Hii, olipa mainio teksti! Mä onnistuin ihan roskaa kaksi isoa pussillista lasten kaapeista tyhjentämään. Himottaisi käydä käsiksi vaatekaappeihin, kun vain ehtisi. Mussakin asuu hamsteri, mielelläni säästäisin tavaraa, mutta kun tilaa ei yksinkertaisesti ole, niin pakko luopua. Onneksi useimmiten moni tavara pääsee hyvään kotiin :).Hih, kelaa: vajaa kolme vuotta sitten bussikuski kysyi ostanko aikuisten vai lasten lipun…;). t.Ikinuori-Minna 😉 ja nyt kipinkapin hoitamaan pientä potilasta…
>Voi minkä projektin olet ottanut… Mistä sitä tavaraa kertyykin!Tunnen syyllisyyttä, kun en ole vieläkään lähettänyt niitä sieniä. Ne ovat kyllä jo lähes valmiit, mutta iltaisin ei vain jaksa. Mutta ensi jouluksi viimeistään. Taidan tehdä julkisen tunnustuksen asiasta blogissani, että saisin jonkinlaisen rangaistuksen huonosta käytöksestä… 😉 Joka tapauksessa oikein ihanaa alkanutta vuotta!
>Mistä minulle saataisiin tollainen siivousvimma? Voisiko joku lähettää sen kaaponkammariin. Työtä olisi mutta kun ei viitsi ruveta. Ehkä sitten kun muilla on valmista ja ihania selkeitä kuvia kodeistanne siisteinä ja viihtyisinä. Sitten ehkä kaaponkammarissa herätään hämähäkkien seittien keskeltä, että tarttis tehdä jotain.Mutta seuraan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu Emilian kodissa. Tsemppiä!
>Täällä ilmottautuu toinen hamstraaja…pikkuhiljaa olen oppinut luopumaan joistain tavaroista ja oikeesti oon tyytyväinen itseeni kun kaikkea ei tarvi säästää sillä periaatteella ….että jos joskus vielä tarviin tätä;-)Oikein mukavaa alkavaa viikkoa<3
>Ymmärrän hyvin sua! Meidän edellisessä kodissa ei päässyt edes saunomaan, koska sauna oli lattiasta kattoon mun pussukoita täynnä. Tsemppiä!
>Juu, sanonta "luopumisen tuskasta" saa ehkä hieman erilaisen merkityksen täälläkin. Kun ei koskaan tiedä mitä sattuu vielä tarvitsemaan tai mikä kapistus vielä jonain päivänä onkin kivan näköinen vaikka ei nyt olekaan. Tai mikä pahinta, jos se jokin onkin vielä joskus antiikkia. Siinäpä säilytät sitten tavaroiden antiikiksi muuttumista odotellen. No, ehkä pientä liioittelua, mutta kuitenkin, hankalaa on kun tuppaa kiintymään kaikkeen ihan liikaa.. 🙂 Nuo turvakaukalot ja lapsen vaatteet on meidän kohdalla ehkä ne eniten päänvaivaa aiheuttavat.. Tiedät miksi. No, kun ne on tähänkin saakka saatu jossain pyöriteltyä, niin ahkä jatkossakin. Luovutaan sitten jostain muusta.Sari
>Tsemppiä kaaokseen! ja onnea uudelle vuodelle! Blogiasi on aina yhtä mukava lukea, poimin sieltä usein samoja ajatuksia kuin mitä omassa päässä myös liikkuu. Kiitos ihanista kirjoituksista ja kuvista joita olet täällä jakanut! 🙂
>Anu: Tammikuussa on sitä jotain. Alaston koti tuntuu ajatuksena puhdistavalta, mutta vaatii näköjään kovaa työtä! :)Rilla: Juu, kyllä siinä ihan iloisesti hymyilin :)Meilläkin oli hyvät suunnitelmat, mutta toteutus tökkii ja pahasti :)Kultsin kämppä: Mun pitäis kans vaihtaa tuota liikenteen suuntaa, mutten vielä oikein ole keksinyt että miten. Ideaa odotellessa :)Sissi: Niinpä; Kuvitellaan vaikka aikanaan evakkoon lähteneitä. Toisaalta ihminen on sellainen, että menettämisen jälkeen haalii itselleen taas ainakin yhtä paljon. Lopputulos on sama :)Minna: Kai matkustit lastenlipulla 🙂 Pikaista paranemista sinne sairastuvalle! Sitkeä tauti!Kyllä niitä raivauksia sitten ehtii myöhemminkin tekemään! :)Miia: Nyt seis! Ei mitään paniikkia! Mä nautin niistä sienistä sitten paljon enemmän, kunhan täällä saadaan ensin paikat kuntoon. Eli ehkä ensi jouluksi sitten :DKaaponkammari: Hei, ihan oikeesti meillä ei ole ollut siistiä varmaan puoleen vuoteen. Yhtä kaaosta koko ajan, ja tämä isompi kaaos, jotta asia jotenkin paranisi. Tosin näyttää vain huonontuvan tämä tilanne. Valokuvia on kiva rajailla ja luoda ihan fiktiivistä fiilistä :DArja: Kiitos samoin. Voi jos minäkin saisin vielä tuon fiiliksen! 🙂
>Selma: Meillä ei olla kaukana tuosta :DSari: Ihan samat ajatukset. Tulevaisuuden antiikkia odotellessa ja turvakaukalon kanssa pyörimistä 🙂 Kiva vuosi tiedossa 😀
>Nanna: Kiitos sinulle! On kiva, jos voin jakaa jonkinlaista vertaistukea, vaikkakin ihan tyhjänpäiväisissä asioissa. On myös kiva kuulla aina positiivista palautetta ja saada tsemppausta!
>Hih, tuo papereiden kysyminen on iloinen asia, nauti! Itsekin olen jättänyt kirppistelyn vähemmälle, pari kertaa olen käynyt, ja aina kun ihanuuksia tuli vastaan, mietin, että tarvitsenko. Ja ostosten saldo nolla. Tavaraa on, ja mitään ei tarvitse :).Iloista viikkoa!
>Hei!Olen jo jonkun aikaa seurannut blogiasi, mutta en ole aiemmin koskaan kommentoinut mitään. Nyt kuitenkin, sovitaan vaikka uuden vuoden kunniaksi, päätin parantaa tapani ja kiittää ihanista kirjoituksistasi! Pidän todella tavastasi kirjoittaa ja olinkin hieman pettynyt, kun tuli ilmi ettet välttämättä enää jatka kirjoittelua. Onneksi kuitenkin "tulit takaisin", iso kiitos siitä ja onnea alkaneelle vuodelle! 🙂
>Hamstraus-ilmiötä on myös täällä havaittavissa,joulun jälkeisistä alennusmyynneistä tarttui 200 joulukuusenpalloa matkaan kun edullisesti sai (jos näistä vaikka jotakin askartelisi) 😉 Sinulla on todella ihana blogi ja kauniita sisustusideoita,ihanaa kun jatkoit. Haluaisin tiedustella mistä olet hankkinut työpisteesi ihastuttavan valkoisen työpöydän?Niin siro ja kaunis,etulaatikko kruunaa kauneuden 🙂
>Anonyymi: Kiitos kommentistasi! Aina mukava kuulla lukijasta, joka näkyy vain kävijälaskurissa. Vähän kuin saisi kasvot täällä kävijälle.Taidan olla niin koukussa tähän harrastukseen, etten osaa olla täältä pois :)Anonyymi: No mutta siinähän on kivaa puuhaa koko vuodeksi! Ja voihan palloja tuunata omaperäisiksi ja antaa vaikka lahjaksi! :)Työpöytäni on vanha talonpoikaispöytä. Olisko tyttöpöytö se nimi, jolla noita laatikollisia kutsutaa…?Talonpoikaisantiikki on suht edullista, ja pöytiä kannattaa kurkkia esim. osoitteesta anno.fi
>Miia: Meinasit jäädä välistä :)Mä nautin ihan täysin siitä, että näytän muka jonkun mielestä 17-vuotiaalta. Tosin järki sanoo, että samaa soppaa ei kaikki niele :DMä luotan paremmin siihen, että pysyn kaukana kirppareista. Mulla ei taitaisi olla selkärankaa ohittaa löytöjä 😀
>Täällä myös karsitaan… karsitaan ja karsitaan.Piparitalo on meillä vielä pystyssä, kukaan ei ole sitä halunnut syödä joten joutuu ehkä tinttien ruoaksi. ;D
>Minäkin saan vähän väliä kaivella ajokorttia alkon kassalla, mutta se, että bussikuski tarjoaa lähes poikkeuksetta lasten lippua hämmästyttää. En minäkään nyt 16 -vuotiaalta voi enää kolmikymppisenä näyttää!! Mutta otetaan kaikki nämä kohteliaisuutena, sillä sehän tarkoittaa ettei kukaan muu nää silmen ympärille tulleita juonteita, ja silloinhan niitä ei ole!Hyvää alkanutta vuotta! 🙂
>Niinpä – ne tavarat – ne tavarat – siis tarpeettomat…ollapa toinen asunto niille :)Ja se, että näytät nuoremmalta – iloitse siitä – tulee aika joilloin nautit siitä, että näytät nuoremmalta…kokemusta on 🙂
>Tiina: Tammikuu taitaa olla monelle sellainen sisäisen ja ulkoisen puhdistumisen paikka 🙂 Onpahan tinteillä juhlat :DThe Serendipity: Samoin sinulle!Musta on hassua, etten päässyt 16-vuotiaana lastenlipulla, jos en todistanut henkilöllisyyttäni. Olen kai jämähtänyt ikuisesti 17-vuotiaaksi. Ei paha! :DAinosofia: Mä nautin kyllä nyt jo. Vielä tulee sekin aika, kun kukaan ei usko, että olisin päivääkään todellista ikääni nuorempi :DToi toinen asunto olis kyllä aika makee 🙂