>Mitään ei tapahdu. Mutta eihän aina tarvitsekaan tapahtua. Olla möllötän jo ties monettako viikkoa, ja pureskelen kynsiäni. Miljoona projektia lojuu keskeneräisenä pitkin taloa. On Dylonin värijauhetta ja uudistusta kaipaava peitto. Miten voikin olla niin työlästä mitata vain se puoli kiloa suolaa, ja heittää kamppeet pesukoneeseen. Mutta näköjään voi. Nostin tapsanpäivänä liitutaulumaalipurkin keittiön pöydälle. Arvaatkaapas vain missä se purkki nyt on. Just siinä samassa paikassa – tietysti.
Blogin suhteen olen ollut ihan täysin yhtä saamaton. Oma kannettavani kulki tiensä päähän, ja pöytäkoneen vieressä tapittaminen (puhumattakaan keskittymisestä) on aika lailla hankalaa. Tosin, kun oikein mietin, niin konetta kai käytinkinn vain lähinnä bloggailuun. Ja sitten on kirjat! Pitkästä aikaa olen tarttunut kirjoihin ja lukenut päikkäriajat ja pikkutunneille aamuun. Kostautuuhan tuo tietysti suraavana päivänä. Kotityöt tekemättä ja silmien ympärillä mustat rinkulat.
Puolentoista vuoden jahkailuni tapettejen kanssa on vienyt uskon päätöksentekotaidoista. Olen viimein ymmärtänyt, että vika ei ole yksin minussa; Olen naimisissa samanlaisen jahkailijan kanssa! Miten voikin mieli muuttua aina parin viikon välein, ennen kuin yhtään tapettikerrosta on edes seinässä?! Pääasiahan on, että syntipukki on löytynyt ja sormi ei osoita vain ja ainoastaan minua.
Haettiin tänään Gammalsvenska kirja rautakaupasta. Sieltä viimeinen “päätös”, ja yksi kiva apilatapetti jäi mieleeni “harkintalistalle”. Noi Durot on vissiin jotenkin esiliisteröityjä. Mitenkähän on, millaisia ovat laittaa? Onko kokemusta?
Pikkumies painui juuri pahnoille, ja isompi on matkoillaan, joten miesseuraksi taitaa jäädä lauantai illalle Sean Connery. From Russia with Love, you know? En valita. En sitten yhtään! Hitsinpimpulat vain, kun ne joulusuklaat meni ja loppui!


Kunhan räpsin -kuvia päivältä, kun aurinko tunki kuurankukkien läpi sisään. 


Kauheen kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!
Niitä uusia kujeita sitten joskus toisella kertaa