Kiitos noista edellisen kommenteista. Tällä kertaa en sen enempää jokaiseen vastaile, kun on niin kova kiire esitellä värjättyä peitto.
Sen verran vielä tuosta eilisestä, että mä olen oikeastaan aina pitänyt yksinolosta. Ennen Niilon syntymää olin tottunut olemaan paljon yksin, koska T on aina ollut paljon poissa. Pitkän suhteen salaisuus kai
Toinen juttu on, että mä myös ihan oikeesti pidän siivoamisesta. Olen joskus jopa miettinyt, että mikäli asuttais isommassa kaupungissa, voisin hyvin ryhtyä vaikka siivousalan yrittäjäksi. Siivotessa näkee hyvin työnsä tuloksen ja puhtaus ja järjestys on palkitsevaa. Esimerkiksi toi ruokakomeron siivous on mielestäni tosi kivaa, kun siinä näkee tuloksen niin konkreettisesti. Ongelma vain on, että komeron siivous Niilon kanssa on vaikeaa, mikäli ei tahdo vehnäjauhoja ympäri kotiaan.
Kolmantena huoleenne, kyllä mä osaan ihan vain ollakin. Nykyisin. Olen omaksunut viimisen puolen vuoden aikana melko sallivan elämäntavan. Joskus pitää vain antaa asioiden ja itsensä olla. Kukaan ei ole sen huonompi ihminen vaikka joskus heittäisi koivet kohti kattoa, ja makaisi vain sohvalla. Sitä jaksaa oikeastaan olla parempi ihminen ja äiti, kun välillä sallii ihan vain joutenolonkin itseltään.

Sitten siihen peittoon; Intensiivistä väriähän ne aina lupaa, ja täytyy todeta, että sitä kyllä tuli! Silmiä melkein kirpaisi, kun nostin peiton koneesta. Aluksi en ollut edes ihan varma pidänkö väristä, mutta nyt silmä on tottunut. Kuvakulmat on aika moneen kertaan nähtyjä, mutta olkkarin sohvalla peiton paikka kuitenkin on. Antaa kyllä kivasti potkua koko huoneeseen!

Hauska yksityiskohta peittoon tuli, kun tekokuituiset langat eivät värjääntyneet. Tikkaukset on myös kuluneet joistakin kohdista puhki, ja nythän se näkyy selvästi. Toisaalta ei ollut tarkoituskaan saada uutta peittoa, uusi ilme riitti.

Peitto on parisängyn päiväpeite ja ostettu joskus Jyskistä edulliseksi sohvansuojaksi kun taloon tuli koira. Ajattelin ensin värjätä sen keltaiseksi, mutta keltainen ei olisi peittänyt kulunutta kuviointia ja pinttynyttä likaa. Väristä olisi helposti voinut tulla likaisen vihertävä, kun pohja on vaale sininen.
Käytin neljä pakettia Dylonin violettia väriä. Pelkäsin hiukan riittääkö väri ja tuleeko noin isosta peitosta tasaisen värinen, mutta ihan hyvin onnistui. Meillä on 7 kilon pesukone, peitto mahtui hyvin pyörimään ympyrää ja väriä pääsi joka paikkaan.

Näillä väreillä saa muuten helposti pelastettua vaatteita ja tekstiilejä, ja jatkettua myös vaatteiden ikää. Dylonilla on myös värinpoistojauhe! Paketissa on selkeät ohjeet. Värin lisäksi tarvitaan se puoli kiloa suolaa.
Pesukoneessa pesen varmuuden vuoksi vielä pari tummaakin pyykkisatsia ennen valkopyykkiin siirtymistä, vaikka pesin jo sen koneen puhdistus kierroksenkin.

****