Kuten arvata saattoikin, sai työhuoneen toinen kaappi paikan olohuoneen nurkasta. Paikka, jonne jotakin korkeata kalustetta jo haaveilinkin. Tuntuu kaikin puolin tasapainoiselta valinnalta. Kummankin huoneen ilme koheni huomattavasti. Kaapit pääsivät omaan tilaansa ja saivat arvoisensa reviirin. Kumpikaan ei joudu toisen varjoon.

Kaappi on täynnä työhuoneen tavaroita, mutta haaveilen että toisen kaapin “hyllytyksen” jälkeen nämä tavarat mahtuisivat työhuoneeseen, ja saisin sullottua tänne joitakin astioita ym. tavaraa pois keittiön kaapeista.

Eli hyvässä lykyssä tämä huonekaluvalssi oli yhden astiakaapin arvoinen! Niin tai näin, vähään aikaan ei kuulemma tarvitse pyytää yhtään uutta (tai vanhaa) kalustetta tai kalusteen siirtoa. Samoin on kuulemma Ikea- ja antiikkikauppakiintiö tältä vuodelta täysi.

Käsittääkseni minua ei kuitenkaan kielletty. Saan vain hankkia muuta ostosseuraa, tai käydä yksin. Ennen kaikkea kantaa ja kuljettaa omin avuin (pahoin pelkään, että kyse on myös rahoittamisesta).
(Eamesit onneksi on aika kevyitä ja ne saa vaikka kuljetettuna kotiovelle! Ja niiden ostaminen edellyttää ensin hurjaa säästämistä, joten hankinta saattaa mennä jokatapauksessa ensi vuodelle. Silloin on sitten toivon mukaan jo uudet kiintiötkin!)