Kesä alkaa ihan oikeasti olla jo takanapäin, ja elokuu lopussa. Enkä tarkoita sitä, että kaipaisin kylmyyttä ja sadetta, vaan sitä, että elokuun jälkeen aurinko ja lämpö ovat kaunista syyssäätä.
Kesästä on vain luovuttava – niin haikealta kuin se tuntuukin.

Tällä hetkellä syksy tuntuu jotenkin niin raikkaalle. Se tuoksuu aamulla nenässä ja lämittää iltapäivällä kasvoilla. Tuo mukanaan harrastuksia ja ystäviä, arkeen pikkuisen ennemän säännöllisyyttä ja rutiinia.

Ostin jo muutama viikko sitten suuret pallokrysanteemit rappusille. Ajattelin niiden menevän sitten syyskukkinakin, kun kaikki muu alkaa jo olla kukkinutta. Vaan enpä tällä kertaa valinnut keltaista tai oranssia, en violettia tai viininpunaista. Löysin suloiset yksilöt suloisen hennon vaaleanpunaisina. Ei lainkaan syksyisen väriset.
Näitä kesäsävyjä aion katsella ensimmäisiin pakkasiin asti!