Se nyt on vissiin tullut selväksi, että olen farkku-tyyppiä. Hellppoa, kun ei velvoita työpaikan pukeutumiskoodit, eikä tarvitse näyttää uskottavalta kuin korkeintaan auktoriteettinä lapselleen.

Joskus on kuitenkin tilanteita, jolloin farkut ei tunnu sopivalta. Vaihtelukin virkistää. Perinteiset “suorat housut” vaativat kaverikseen ne toimistoavokkaat, ja kun ei nyt ole sitä toimistoa, vaan lähinnä melko casuali työympäristö, on pilli twilli noussut mun suosioon. Ja näitähän saa nyt melkein missä värissä tahansa. Materiaali on ohut puuvilla-/elastaanisekoite (ei siis välttämättä oikea twilli, mutta pilli twilli rimmaa niin kivasti). Omani kaappasin Cubukselta, ja näyttää taas h&m myyvän vastaavia alehintaan.

 Ja, jotta lopputulos ei olisi berliininmakkara, yläosaksi liito-orava tyyppinen neule. Kunnon Kekkoset nenälle, ja äiti muuttui lähes katu-uskottavaksi.