>
Takana valvottu yö; Sairas lapsi, kolmet pissavahingot, kolme koneellista pyykkiä, lohduttamista ja paijaamista.
Päivän tehtävä: Aja yhdeksäksi Turkuun, osta hautajaisvaatteet kolmessa tunnissa, kiirehdi kotiin siivoamaan.
Lähtökohtaisesti ei siis mikään rentouttava shoppailupäivä tyttöjen kesken (seurana mies, jonka mielestä kaikki näyttää ihan kivalta).
Väsynyt ja nuutunut olo ei todellakaan piristy ostamalla suruvaatteita – nytpä tiedän senkin.
Lopulta vaatteet löytyivät. Ei ihan sitä, mitä lähdettiin hakemaan, mutta menkööt. Parkkiaikaa jäi pari minuuttia, eli aikataulukin piti loistavasti. Tosin Niilolle piti myös vain “napata” jostain siistit tummat housut, mutta arvannette kuinka siinä kävi. Pujoteltuani pienten mekkojen, hameiden ja farkkuleggareiden ohi, totesin, että poikien alapää verhoillaan tähän aikaan vuodesta joko ulkohousuilla tai farkuilla. Sapettihan sekin!
Mutta selvittiinpä vain tästäkin päivästä. Tässä pieni tuhiseva potilas kainalossani, pystyn melkein unohtamaan tämänkin koettelemuksen. Tosin ne tuhisevan potilaan housut ovat vielä kysymysmerkki…
Ja vaikka olisi varsin luonnollista, että kaiken mustan sovittamisen jälkeen näkisin punaista, taidan silti päätyä laajentamaan sitä mustaa perusvaatevarastoa.
Eli Santanan tahtiin täällä pohdin, milloin olisin jälleen henkisesti valmis sovituskoppiin. Tuskin kuitenkaan ihan lähiaikoina!
Taas yhtä kokemusta rikkaampana toivottelen teille leppoisaa iltaa….
>Aina silloin kun oikeasti tarvitsee jotakin ja se jokin on pakko löytää lähes hinnalla millä hyvänsä, on ihan perusjuttu että ne koot on loppu tai juuri sellaista mitä ajatteli ei sillä hetkellä ole myynnissä yhtään missään. Se tilanne että jotain on pakko löytää on yleensä jo sanana ihan kirous. Se on katastrofitilanne. Parhaat löytyy yleensä ihan vahingossa, juuri silloin kun lompakko ammottaa tyhjyyttään.Joko kurkkasit Niilon osalta H&M:n valikoiman? ja jonkun Jesper Junior tyyppisen lastenvaateliikkeen? Niellä usein on ollut mustia tai tummansinisiä housuja esim twilliä. Meillä on ollut monet merkiltä Exit ja Esprit.
>Tasaraita: Mä en jaksanut juosta lastenvaatteita kuin stockalta ja zarasta. Omaa laiskuutta, mutta onneksi tossa pienemmässä ja lähemmässä kaupungissa on joitakin lastenvaateliikkeitä. Tosin olen aika kronkeli, ja kerran käyttöön en housuja osta.Mutta totta, tuo shoppailun kirous. Ja, vaikka ei olisi pakko löytää, vaan olet saanut säästettyä rahaa johonkin haaveeseen tmv., niin ei hitto kun menee aina päin mäntyä. Joskus kun olis kiva, että hommat vaan onnistuis!Tähän aikaan vuodesta valikoimat tuntui olevan huonoimmillaan. Alessa vain hajakokoja ja uutuudet eivät olleet edes joka paikkaan enättäneet.
>Huh, otsikko piti kyllä paikkansa :DAikamoinen suoritus!Silloin kun oikeesti pakottavasti jotain vaatetta tarvii niin taatusti ei löydy!
>Pakko kommentoida että minulla on kaapissa viime keväänä isoisäni hautajaisiin 12/07 syntyneelle pojalle Haloselta ostetut mustat suorat housut kuminauhavyötäröllä, en muista kokoa…käyttökertoja se yksi…Ilman sun blogia elämäni olisi kuin pakasta vedetty värityskirja 😀 Liian harvoin vain tulee kommentoitua.Elina
>Huh, hengästyin pelkästä ajatuksesta shoppailla kellon kanssa kilpaa, mutta mä mietein kans jotain pienempää lastenvaate liikettä mistä vois löytyä pojille siistimpiä housuja.
>Mun mielestä Zarasta löytyy paljon kivoja vaatteita, sellaisia perusjuttuja ainakin lapsille. Itselleni olen aika vaikea ostamaan, vaatteen täytyy olla just oikeanlainen ja istua hyvin, muuten se jää komeroon. Täältä Turun Stockalta löydän harvoin mitään, jotenkin valikoima on aika pieni. Onneksi Tukholma on lähellä:)
>Milla: Sanopa muuta! Hitsi kun miehillä on iana niin paljon helpompaa!!! :)Elina: Kiitos, että kommentoit nyt! 🙂 Aina ilo kuulla, että joku täällä viihtyy!Mä en ajatellut Niilolle mitään liian jäykkää, en oikeastaan edes mustaa. Itse en ole tottunut mustaa käyttämään, ja jotenkin ajattelen, ettei se ole lapselle edes pakollinen. Ehtii sitä mustaan pukeutua ja suremaankin elämässä vielä monta monituista kertaa. Tämä oli muidenkin mielestä ok, joten etsin jotain siistiä ja tummaa, jolle keksitään käyttöä kevään aikana.
>Hanna: Mä tuun sinne teidän nurkille. Kyllä sieltä jotain keksitään :)Kata: Siis Helsingin (Aleksilla) Zarassa on pojille mahtava valikoima vaatteita, ja aina löytyy jotain. Turussa olivat pokien seinästä taas puolet ottaneet tyttöjen kevätuutuuksille. Ihmekkös ne turkulais tytöt on niin maailman kuuluja :)Mulle zaran mitoitus sopii oikein hyvin. Useammin noissa on pidempi lahje ja hia, kuin muissa täältä löytyvissä. Mutta tämä aika vuodesta takaa sen, että kokoja ei vain ole!Voi, sen Tukholman ottaisin minäkin lähelleni 🙂
>Jos armaassa kotimaassamme olisi ruotsalaiset yhtä aktiivisia shoppailijoita kuin toisen puolen naapuri, se näkyisi ihanalla tavalla kauppojen tuotevalikoimissa. Mutta kun ei.Kaupat tilaa sitä mitä ostetaan. Ja suomalaisethan ei osta. Siksi ehkä myös hameenpituudet on mitä on..
>Niin se vaan on, että tarpeeseen shoppailtaessa mitään ei löydy ja hiki virtaa. Silloin kun mitään ei tarvitse niin kaikkea ihanaa suorastaan hyppää syliin kaupan hyllyiltä! 🙂
>Tekstisi kertoo sen jo minulle tutuksi tulleen asian: liian monesti ihmiset menevät ensin Stockmannille, kun ajattelevat sieltä kuitenkin löytyvän. Eipä se vain niin kuitenkaan mene.Oletko muuten jotenkin erityispitkä? Itse olen vain naisten keskipituutta hieman pidempi, mutta on ihan selvää, että kohtuu konservatiivisena en mitään nuorisokauppojen mekkoja voi/kehtaa käyttää. Ei auta, vaikka mekon malli olisi kuinka kaunis, jos se on liian lyhyt. Tämä on ollut ärsyttävää huomata.
>Voi miten tutun kuuloinen reissu! 😉 Just noin mä oon usein ajatelllut, että käyn vaan pikasesti nappamassa rekistä sopivan vaatteen, ei mee kauaa-taktiikalla. ja mitä vielä, just sillon käy niinkun kuvailit! Onneksi kuitenkin löysit sopivaa päällepantavaa edes itselle, pahinta olis ollut turha pyöriminen kaupoilla nollatuloksella!Itsellä pitäis kans löytää hautajaisasu ensiviikolle… Jospa sinun kirjoituksesta viisastuneena lähdenkin ajoissa etsintäreissulle, enkä jätä vikaan iltaan. ;)Tsemppiä sinne, toivon mukaan potilas paranee pian! Mukavaa uuden vuoden alkua!
>Juu eiköhän täältä jotain löydy 🙂 Valikoimaan/liikkeitä saisi olla kyllä enemmän täälläkin.
>Ano: Ihana syväanalyysi, ja valitettavasti varmaan ihan totta :)Anniina: Lyhykäisyydessään homma toimii juurikin noin :)Ano: Joo ei se Stockmann nyt mikään mekka ole, mutta ainoa, joka oli yhdeksältä auki :DEn mä ole mikään erityisen pitkä, reilut metri kahdeksankymmentä, mutta hameen helmassa kostautuu pitkäjalkaisuus. Ja varsinkin kun etsii vaatetta hautajaisiin, juuri tuo on otettava huomioon :)Linda: No joo, onneksi edes toinen on nyt vaatetettu :)Ja suosittelen kyllä tuota ennakoivaa shoppailua, itselläni on hiukan ollut aika kortilla.Mukavaa vuoden alkua sinnekin!Hanna: Joo, mutta sellaiset perusjutut sieltä saa. Tulepa tänne, niin et löydä enää mitään 😀
>Uaah, mulle tuli hiki jo pelkästään lukemisesta ! On todellakin aika rasittavaa puuhaa olla ostoksilla silloin, kun pakko löytää just jotain tiettyä ! Turussa kannattaa aina poiketa Muotikuuhun, siellä on yleensä hyvä valikoima kaikenlaisia mekkoja ja ystävällinen palvelu. Parempaa loppuviikkoa sinne !
>Olin tässä juuri yhden 76-vuotiaan tädin seurana "mummoliikkeessä" ja totesin, että jos nyt tarvitsisin hautajaisvaatteita ymmärtäisin tulla tänne. Muistan miten muutama vuosi sitten epätoivoisesti etsin hillityn näköisiä mustia vaatteita enkä normikaupoistani löytänyt kuin hetaleita, jotka sinänsä olivat ok – mutta eivät hautajaisiin sopivia. Tässä mummokaupassa taas olis ollu rekki rekin jälkeen erilaisia asiallisia mustia pukuja ja tarpeeksi pieniä numeroitakin (ilmeisesti on minimummoja 🙂
>Petriina: Mä muistin Muotikuun kun lähdettiin kotiin päin. Tämähän näissä pakko-ostoksissa juuri on, että kun on pakko, iskee paniikki, ja järki usein katoaa :)Ano: Joo, mä ooon huomannut joskus tuon saman. Monesti sitä klassista löytyy just niistä hiukan tylsistä paikoista. Ihana tuo pienten mummojen teoreettinen olemassaolo 😀
>Hei!Meillä ollaan myös ihan samalla vaateasialla ja asun pienehkössä kaupungissa, jossa ei juuri lastenvaateliikkeitä ole. Tsekkaapas nettikaupat, nelly.comista (entinen Linus&Lotta) löysin pojalleni kivan näköiset mustat samettihousut. Menevät muuallekin kuin hautajaisiin.Terv. Hansu
>Tuttu tunne tuo ahdistus, kun on pakko löytää jotakin! Nyt on kyllä varmasti se kaikista huonoin aika löytää mitään tarpeellista ja järkevää. Ale-aikana kaikki kivat vaatteet on piilotettu. 😉
>Surullisesta aiheesta huolimatta – sinun kirjoituksesi kyllä saa minut aina innolla näitä lukemaan.Tuttuja tunteita…
>Voi räkä mikä päivä! Toivottavasti pikku-potilas paranee pian. Ja osanottoni!
>Hansu: Kiitos viestistäsi. Meillä ei niinkään etsitä mustaa, tummaa vain. Ja pitää hakea nopsaan jostakin, kun tarvitaan jo tällä viikolla :)Minna: Joo, ale aikaan ei kyllä varmasti löydä sitä, mitä hakee, vaikka olisi valmis maksamaan sen normaalihinnankin. No jotkut menot ei vaan ole ennustettavissa, joten joskus pitää tähänkin aikaan löytää etsimäänsä. Mies sanoi, että ensi kerralla paremmalla tuurilla. Musta oli vähän kornia, kun kyse oli kuitenkin hautajaisista :)Ainosofia: Kukaan ei elämästä ole hengissä selvinnyt, joten kaikessa pyhyydessään kuolema on maailman luonnollisin asia. Ei huumoria saa unohtaa, sen voimalla jaksaa paremmin :)Selma: Takki on kieltämättä nyt aika tyhjä! Me oltiinkin koko syksy niin terveinä, että johan oli aikakin sairastua 🙂
>Mikähän karmanlaki se oikein on, kun jotain tarvitsisi, niin silloin ei löydy mitään ja ahdistus sen kun nousee uusiin mittakaavoihin. Mun mies on juuri samanlainen shoppailureissulla, että kaikki näyttää kivalle, ai että miten joskus raivostuttaa!!
>Villa Elina: Heh, ihania noi miehet 🙂 Mutta mun ainakin pitelee kivasti käsilaukkua ja vaatepuita, joten on siitä joskus apuakin 🙂
>Sä olet kyllä sellanen sanaseppo. 🙂 Näitä tarinoita on aina kiva lueskella vaikkei asianomaista niin naurattaisikaan.. 😉
>Pakko kanssa kommentoida vaikka yleensä tyydyn vaan lukemaan:) mutta käypä seuraavaksi Muotitalo Ra-Kessa, sieltä löytää kyllä moneen tilanteeseen sopivaa pukua. Ihan peruspuvustoakin löytyy juhlapukujen rinnalla, oli itsellenikin yllätys kun etsin syksyllä itselleni pitkää iltapukua (!). Ja Lindexillä on joskus taas ollut pikkumiehelle ehkä sopivan oloista tummaa vaatetta, mutta kuitenkin mukavaa ja käytettävää. Mareinette on muuten kans pieni mutta monipuolinen juhlapukija. Tai no jos hautajaisia nyt voi juhlaksi kutsua…mut kumminkin.
>Sari: Voi mä en edes kertonut teille kaikkea! Oli kyllä päivä, tai oikeastaan aamupäivä, mutta riitti siinäkin :)H: Kiitos turku vinkeistä. Mulle siellä on lähinnä tullut tutuksi vain paikat, joissa käyn automaattisesti :)Lindeksiltä olen usein ostanut lastenvaatteita, siellä kun on sellaista kivaa Vaahteranmäen Eemeli tyylistä 🙂
>Voi Emilia et uskokaan kuinka usein olen paininut samojen ongelmien kanssa! Minulle on yksinkertaisesti kaikki "normaali-ihmisten" vaatteet aivan LIIAN lyhyitä! Puntit jossain nilkan yläpuolella, hihat puolessa välissä käsivartta jne. Onneksi nykyään löytyy ns. long ja extra long housuja, mutta esim. pitempihihaisia takkeja ei! Todella ärsyttävää. Varsinkin kun pitäisi nopeasti löytää jotain. Viimeksi löysin juuri tuollaisen etsimäsi klassisen jokapaikan mustan kotelomekon/pikkumustan Gerry Weberiltä. Siellä oli monta tosi hyvää mallia ja laaja kokovalikoima!
>Lenni: Ihana kulla kohtalotoverista! Tai ikävä ongelmahan tuo on, mutta mitä enemmän meitä on, sen paremmin tarpeisiin myös vastataan!Stockmannilla oli monella merkillä nyt eri pituuksia mekoista. Esim Innwearilla oli kivasti myös pitempää helmaa, mutta koot olivat sitten 38 tai isompia. Hassua kun aina pitäisi olla sekä leveä, että pitkä!Joo, ne takit on mahdottomuus. Housuissa käytän vajaamittaa suosiolla. Pillimalli menee talvella kengän sisään ja kesällä kun lahjetta vielä kääntää, se näyttää kivalta vaikka ballerinojen kanssa. Mutta bisnes vaatetta mun kropalle ei varmaan saisi mistään! Uravalinta (urattomuus) oli siis oikea :DZaralla on onneksi monesti hiukan pidempi hia ja lahje, mutta takeissa sekin tuppaa loppumaan kesken, jakut vielä menee.Tsemppiä siis sinullekin!
>Olin joitakin vuosia pikkuputiikissa töissä. Se tosiaan tuntui olevan ihan järkiään niin, että ensin sovitetaan liian pientä ja sitten nöyrrytään hakemaan se sopiva. Eihän se toki kaikkien kohdalla ole näin. Ei auttanut yrittää mennä väliin… Sitten ihmeteltiin niitä rikkinäisiä vaatteita.
>Ano: Joo, ja ymmärtäähän sen, etä merkkejen koko erotkin on joskus huomattavia, ja se oma koko poikkeaa paljonkin. Itse olen oppinut lähinnä aloittamaan sen koon haravoinnin sieltä suuremmasta päästä, juuri välttääkseni sen inhottavan juuttumisen mekkoon :)Ja luulisi sitä oikeasti jossain kohtaa reisiä ymmärtävän, että ei tämä päälle mene 😀
>Hei,Suosittelisin käymään kokeilemassa Ril's:in kotelomekkoja. Olin viime syksyn töissä vaatekaupassa ja mallistossa oli todella kaunis juhlava kotelomekko hihattomana tai pienellä hihalla, mutta joka oli malliltaan hiukan liian pitkä standardimittaiselle 170-senttiselle. Samaa mitoitusta on toki käytetty merkin muissakin mekoissa.