>
Viimeaikoina aika on ollut totaalisesti kortilla. Siis varsinkin se oma aika, jolloin tehdään asioita itsekkäästi omaksi iloksi. Muistelen kaiholla niitä aikoja, jolloin kotiäidillä oli kolmen tunnin päikkäritauko keskellä päivää. Omaa aikaa… No, olosuhteiden muuttumiseen pitää vain tottua, eihän se ole sen kummempaa. Parhaiten oman ajan saamiseen ja pään selkiyttämiseen auttaa kirjanpito. Kirjaa voi pitää suunnitelmistaan, haaveistaan ja ideoistaan. Myös liikunnat ja syömisensä voi kirjata ylös, mikäli sen tuntee trpeelliseksi. Ja mikä parasta, nykyään melkein kaikkeen löytyy jokin nettisovellus. Hauskaakin kaiken lisäksi!
Itse olen liikunta-addikti; Pää kaipaa tuuletusta ja kroppa rasitusta. Vaatii hiukan itsekkyyttä merkitä kalenteriin oma liikunta-aikansa, mutta se myös kannattaa. Vanhanaikainen kun olen, luotan tässä kohtaa kunnon paperiversioon; Moleskine kalenteri kulkee koko ajan mukana, kantaa sisällään tarkeimmät tapaamiset, ystävien treffailut ja aikavaraukset omille harrastuksille.
Hitaasti olen alkanut lämmetä myös netistä löytyviin palveluihin. HeiaHeia aukeaa päivittäin (tosin täytän vain omaksi ilokseni, enkä jaa profiiliani), se tsemppaa tavoitteiden saavuttamisessa ja selkeyttää sitä oman ajan käyttöä. Mielialat ja treenifiilikset ylöskirjaamalla löytää itsestään myös uusia puolia ja heikkoja kohtia.
Fashiolistaakin olen käyttänyt jo hetken aikaa. Oma tyyli, värimaailma ja haaveetkin selkiytyvät yksinkertaisella kuvien listauksella. Olkoonkin turhamaista ja pinnallista, tai vaikka materialistista, mutta sopii mulle. Tosin tätäkin täytän ihan omaksi iloksi, sen suurempaa sosiaalista mediaa hommaan sotkematta.
Tietokoneen kovalevy alkaa pullistelemaan erilaista inspiraatiokuvista ja seuraavaksi käyttöön on pakko ottaa Pinterest. Melkein harmittaa, etten ole aikaisemmin tajunnut/jaksanut/viitsinyt. Niin monta ideaa ja inspiskuvaa on tietokoneen kätköissä, vaikka ne saisi helposti aseteltua teemoittain palveluun.
Jestas tätä nykyaikaa!
Entä käytännössä? Tämä on viikon ainoa “vapaapäiväni”. Aamulle varasin ajan jumppaan, päivällä kuvasin ja päivitin juttuja huutikseen (lisää tulossa, kunhan vain ehdin näpytellä), räpsin samalla muutaman kuvan blogiin ja kirjoitin tämän tekstin. Jonkinlaista (päivä)kirjanpitoahan tämäkin on!
Iltapäivällä kuskaan lasta harrastuksiin, ja illaksi on varattu lenkkiaika, sekä hetki pitkälle suihkulle.
Toimiihan se!
Pidättekö te kirjaa, vai pysyykö nuppi kasassa muutenkin?
***
>Hei,Kyllä pidän. Ja perinteistä käsin kirjoitettua mallia, Paulo Coelhon kalenteriin 2012. Itsekin olen liikunta-addikti. Ja tälläviikolla en ole päässyt miehen kiireiden vuoksi lainkaan liikkumaan yksinäin, jos siis vaunulenkkejä ei lasketa liikunnaksi ja minä en laske. Toiset viettävät "oman aikansa" shoppaillen (tosin kyllä minä sitäkin välillä teen) baarissa istuen, käsitöitä tehden tai vain oleilemalla. Minä käytän lähes kaiken oman aikani liikuntaan. Hulluus, mikä hulluus. Ihanaa että meitä on monta 🙂
>Outi-Maria: Lukisin mielelläni enemmän, shoppailisinkin, jos olisi varaa, mutta kun aika on kortilla, liikunta menee ykköseksi. Se vain on tosi, että siinä tuo ajan käytön laatu on parasta mahdollista ja antaa eniten energiaa!Toivottavasti pääset pian ihan itseksesikin hikoilemaan! Meilläkin on välillä noita viikkoja, tai sitten lenkille pitäisi lähteä nukkumaanmenoaikaan. Syö kyllä naista 😀
>En oikeastaan, ehkä pitäisi.Merkkaan kaikki tärkeät vain meidän isoon perhekalenteriin. Ilman sitä olisin hukassa.Muuten menee päivät sitä mukaa kuin miltä kulloinkin tuntuu.Liikuntaa en ole harrastanut ikuisuuksiin. Siis varannut sille erityistä aikaa. Arkiliikuntaa tulee vain harrastettua. 6km potkukelkkalenkkejä lapsen kanssa, pyöräilyä ja kävelyä ja piahommia.Pitäisi innostua kunnon hikiliikunnasta…
>Hyvä aihe postata 🙂 kiitti linkkivinkeistä 😉 Mulla on nyt samoja ongelmia, aikapula alkaa lähes kroonistumaan. Kaiholla muistelen kotiäidin eloa, kun tosiaan pari tuntia keskellä päivää sai kahvitella ja kuvata ja vaikka mitä…nyt työ, perhe, harrastukset (omien mahduttamisessa kalenteriin on vielä paljon tekemistä). KOululaisen eka vuosikin ollut sellaista uuden opettelua että äitikin joutunut käymään ikäänkuin ekan luokan uudestaan.Nytkin jo revitään tuhanteen suuntaan tai aikataulu pettää.Pidän kirjaa ihan perinteiseen seinäkalenteriin joka on täynnä koko perheen menoja, kohta tarvitaan oma kalenteri lapsille.Jääkaapin ovi toimii muistutuspaikkana.Sitten on onneksi blogi, jossa pintaraapaisu elämän kivoista jutuista.
>Hei, olen odotellut päivityksiäsi. Juttujasi on mukava lukea. Itse en pidä kirjaa tekemisistäni. Pitäisi varmaan. Tuttu tunne tuo riittämättömyys. Pitäisi kait joskus luopua täydellisyyden tavoittelusta. Joskus tuntuu, että lapsiperheen äitinä pää tekee eri asiaa kuin ruumis!
>Anrinko: Tuo heiaheia on mahtava siitä, että sinne voi koota vaikka päivän hyöty/ja arkiliikunnat. siivous ja leikki ovat suorituksia nekin. Itse merkitsen vain omat tavoitteellisemmat jutut, mutta mietin kyllä, että muutama kymmenen kertaa pulkan rattikelkan vetämistä mäenpäälle on sekin aika urheilua :)Ja ihan totta, kun ne arkisetkin liikkumiset kasaa kokoon, niin aika annos siitä syntyy.Parempi olla aktiivinen joka päivä, kuin ähistä kerran viikossa salilla! :)Heidi: Tosiaan pintaraapaisu :DMeillä ei ole sitä yhteistä seinäkalenteria vielä hankittu. Mun pitäis kyllä juosta se ostamaan, koska ilman sitä ollaan aika usein hukassa. Nyt se vaan jostain syystä jäi…Jääkaapin kylki on meilläkin sellainen muistilappupaikka. Helppo ja aika usein nenän edessä :)Sanna: No kiva kuulla, että olet oikein odotellut 🙂 Ja mitä tulee päähän ja ruumiiseen, juuri eilen sanoin miehelle, että tuntuu kuin ne olis ihan kaksi eri asiaa. Liian usein eri paikassa 🙂
>Pinterest on kätevä, itselläni taitaa olla jo lähemmäksi pari tuhatta kuvaa teemoittain. Pinterest ilmoittaa myös kuvan alkuperän/nettiosoitteen, josta esim. ostospaikat tai ruokaohjeet löytyvät näppärästi.Kalenterisivutkin jäivät perinteiseen kalenteriin ostamatta, kun puhelimeen laitan muistutukset tulevista tapahtumista.
>Vuoden vaihtuessa uusi, sivuiltaan puhdas kalenteri, on innoistanut minua taas merkitsemään kalenteriin myös vapaa-ajan menoja. Kalenterin avulla yritän myös löytää töiden ohessa aikaa gradulle, tunti päivässä riittää. Työmatkoilla puolestaan olen listannut kalenterin viimeisille sivuille haaveet, kevään vaate hankinnat… Olen huomannut, että oma blogi ja muiden samanmielisten blogien seurailu päivittäin antaa tarvitsemani tuuletuksen ajatuksille – meni se tunti ihan miten pinnallisten asioiden parissa tahansa, tuo se hyvää mieltä ja pitää ajatukset tuoreena.
>Tunnustus sinulle blogissani! 🙂
>Paulo Coelhon kalenteri on käytössä, mutta nyt kun elämä on niin seesteistä eli ruuhkavuodet ovat ohi, ei noita merkintöjä niin kovasti tule. Paljon tulee myös käytettyä tuota puhelimen muistia.Muuten kyllä kirjoittelen muistiin kaikenlaista, hyviä kirjoja, mukavia leffoja ym, unohtuvat niin helposti:)Kuvia on minullakin kone täynnä, mutta en oikei ole arvannut siirtää niitä muualle kuin ulkoiseen muistiin. Hieman olen niitä itse lajitellut.Mukavaa viikonloppua!
>Nyt sain itsekin aikaiseksi tehdä noi pinterest tunnarit ja aika paljon sinne on kuviakin jo ilmaantunut :)Mutta puhelimeen en jotenkin vielä osaa siirtää kaikkea muistettavaa. Vanhakaintaisella paperilla siis mennään 🙂
>Samoin ajattelen itsekin vuoden vaihtuessa. ja tosiaan ne kalenterin lisäsivut täyttyvät nopeaan kun tekee itselleen pieniä muistiinpanoja :)Hus se pnnallisuus puhe. Järki on tärkeä ja tämä auttaa 🙂
>Kiitos, koitan tulla kurkkimaan 🙂
>Mutta tuohan on kiva, kun sivuja voi täyttää mukavilla jutuilla, eikä se kiire vie kaikkea tilaa! :)Suosittelen tota pinterestiä, se on hauska ja helppo tapa tallentaa ja löytää uutta!Mukavaa sunnuntai iltaa sinne!