Vierähti tovi ilman blogimaailmaa. Ei suinkaan koko aikaa sairastellessa, vaan ehkä enemmänkin siinä toipumisessa ja arkeen paluussa. Oli asioita hoidettavana, sosiaalinen elämä ja moni muu juttu, jotka vaativat hetken jonkinlaista ajan takaisin kirimistä.
Nyt, ystävien seurasta piristyneenä ja lenkkipolulle palanneena tunnen oikeastaan olevani terveempi kuin aikoihin. Miten arjen yksinkertaiset jutut ovatkin ne kaikkein tärkeimmät!
Haahuilupäivien aikana käytin energiani asioiden ajatteluun ja haaveiluun. Mitä kaikkea pääkopassa pyöriikään kun antaa itselleen aikaa vain olla! (Suunnittelin esimerkiksi mielessäni täydelliset häät, päättäen haaveiluni siihen tosiseikkaan, että olen jo onnellisesti naimisissa.)
Sain myös järjettömän siivous ja raivauspuuskan (oletettavasti se menee tuttuun tapaan taas pian ohi), rikoin kameran objektiivin (lempparini) ja laadin jonkinlaista, jos ei nyt viisivuotissuunnitelmaa, niin ainakin yksivuotissuunnitelmaa.
Pitenevistä päivistä nauttiminen ja ulkoilu lumisissa maisemissa antavat energiaa. Joskin olen jo uneksinut maasta puskevista narsisseista ja kevätkeleistä. Kaikki kuitenkin aikanaan, pääasia, että suunta on kohti valoa!
Pikku hiljaa myös tulevat muutokset, kuten paluu “aikuisten maailmaan” pitkän kotona olon jälkeen, alkavat tuntumaan kiehtovilta. Onko itsekästä haaveilla farkkujen ja villatakin vaihtamista siistimpiin vaatteisiin, ja odottaa villasukkien ja ulkoilukenkien korvaamista korkojen kopinalla. Toivottavasti ei.
Lauantaina tein yövieraille suloisen tulista bataattikeittoa Niinan ohjetta mukaillen. Maku senkun vain parani parissa päivässä, tosin ensi kerralla en taida olla malttamatta korvata koskenlaskijaa vuohenjuustolla! Normaalisti hiilarit ei kuulu lounaslautaselleni, mutta ulkoilun päälle kuuma keitto on täydellinen vatsantäyte.
Joten täällä taas. Mielessä monta juttua, joista oli tarkoitus postata tammikuun aikana.
Voi olla että tulee kiire!
Leppoisaa maanantai iltaa. Minä menen pakkaamaan jumppakassini, ja annan pepun huutaa taas hoosiannaa!
***
>Ihana kun palasit takaisin, ehdin jo kaivata sun juttuja ja kuvia! Ei ole itsekästä haaveilla koroista 🙂 Mä itse palasin reilun 2 vuoden hoitovapailun jälkeen töihin TÄNÄÄN. Valitettavasti mä en ehtinyt juurikaan haaveilla siistimmistä vaatteista tai korkojen kopinasta, ja siksi tämä elämänmuutos onkin aika rankka. Kaipuu lasten luokse rentoon kotioleiluun on kova :/ Mutta toisaalta, kyllä oli kuulkaa kiva tänään syödä jonkun toisen tekemää herkullista lounasta rauhallisten ja asiallisesti käyttäytyvien ihmisten kanssa 😀 😀 Ja juu, kopisi ne korotkin kyllä aika kauniisti!
>Kerrohan tarkemmin täydellisestä hääjuhlasta? Täällä ois yhet pitämättä! :)Kyllä kuulosti kivalta tää postaus kaikenkaikkiaan 🙂
>Anne: Oi, hurjasti tsemppiä sinne! Tuo on varmaan aina sellainen hiukan ristiriitainen tilanne. Vaikka itsekin olen ollut yli kolme vuotta kotona, tuntuu silti vaikealta se irrottaminen, vaikka samalla juuri haaveilee siitä aikuisten siististä syömisestä, ja siitä, ettei tarvitse kontata syömisen jälkeen luuttuamaan lattiaa :DAnna korkojen kopista ja nauti aikuisten ajasta. Niin se vain tämä elämä menee, että uuteenkin tilanteeseen kai aikanaan tottuu ja lapset viihtyvät välillä liiankin hyvin leikkikavereiden seurassa :)Teija: No joo, olishan ne meilläkin tavallaan pitämättä, saman laisesti kun hoidettiin tuo homma aikanaan. Vaan nyt tulee vaan ne kaunareiden valojen vahvistamiset mieleen :DMä voisinkin tehdä jonkun kivan hääpostauksen joskus 🙂 Hih, T repii housunsa 😀
>Tervetuloa takaisin 🙂
>Itsekin kävin eilen työpaikalla pyörähtämässä. Kuukausi olisi armon aikaa ja sitten pitää lähteä hankkimaan voita leivän päälle. Meillä on työasu, joten pukeutumisongelmaa ei ole. Mutta siitäkin edestä olen yrittänyt etsiä nuden värisiä korkkareita kevään ja kesän juhliin. Toistaiseksi tuloksetta! Minulla taitaa olla niissä vähän turhan tiukat vaatimukset 🙂 Mukavaa saada sinut "takaisin" 🙂
>Hei kiva, kun palasit taas blogin ääreen! :)Mun mielestä on just hyvä, että tuleva ja muutokset tuntuu houkuttavilta – jos jää murehtimaan mennyttä ja haikailemaan sen perään, on elämä paljon nihkeämpää. Vaikka kyllä se töihinpaluu kotivuosien jälkeen on varmasti jonkinasteisen kriisin paikka itse kullekin…Hei teepä joskus ruokapostus! Rivien välistä luin, että karttelet hiilareita? Eli hiilarittomat reseptit jakoon. 🙂
>Tartuin myös tuohon hiilarittomaan lounaaseen, ruoka-vinkkejä ja ohjeita jakoon kiitos 🙂 Ruokapostaus vaikka yhden päivän ajalta olisi kiva lukea 🙂
>Hanna-Riikka: Kiitos :)Outi-Maria: Mä olen aina tuntenut kuuluvani työhön, jossa helppo työvaate tekee arjesta yksinkertaisempaa. Etten siis ole mikään bisnespukeutuja. Mutta just nyt olo on kyllä sellainen, että voisin keikaroida vaikka millaisissa koroissa! Jotenkin tämä kotona olo on herättänyt mussa kaipuun johonkin aivan tuntemattomaan :)Tsemppiä töihin paluuseen ja oikeiden korkkareiden löytämiseen 🙂 Nautihan viimeisestä kuukaudestasi!Minni: No näin minäkin olen asiaa järkeillyt. Varmasti tuntuu pahalta ja surettaa, mutta jospa jotain hyvääkin. Asoilla kun on aina kaksi puolta :)Hmm… En siis ole mikään karppaaja (vihaan koko sanaa) mutta arvostan järkevää hiilareiden käyttöä. Jospa siis joku ravintopostaus!Monica: Samaa siis sulle kuin Minnillekin. Koitan tehdä jonkun ravitsemus/ruokapostauksen ja valottaa omaa (korostan omaa) ajatustani terveellisestä ravinnosta.Ehkä tosiaan päivän ateriat vois olla kiva aihe ja aasinsilta 🙂
>Mä olen kans ollut sairaana, flunssaa, poskiontelotulehdusta ja nyt kivana riesana niskat jumissa ja siitä johtuva pääkipu. Argh!Tosi raikkaita kuvia – ihania!Mukavaa, parempaa loppuviikkoa!
>Voi miten mukava postaus. Tulin vallan hyvälle tuulella ja päätinkin samantien pompata tästä sohvalta venymästä ja lähteä tuonne pirtsakkaan pakkasen ja hakemaan kaupasta jotain sosekeittovärmeitä. Hiilrit pitäis taas vähentää reippaalla kädellä, turvotus vatsan seudulla on aivan kammoksuttava, eikä se zumpakaan varmasti pahaa tekis. Valoa kohti onneksi mennään, josko sitä tästä sais itsenä taas kuosiin :)Korkojen kopinaa odotellessa.
>Pieni Lintu: Voi kökkö, saman tapaista oli täälläkin. Koitahan jaksella! Mulla kesti niskakipu reilun viikon, ja lisäksi korvatulehdus särki myös niskassa asti….Piupau: Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Kyllä liikkuminen vain piristää mieltä ja kroppaa! :)Ja kun valo lisääntyy, jaksaa niin paljon paremmin!